jos miesystävän käytös minua kohtaan on riitatilanteissa (joita suhteessamme on nykyään melko usein, mies suuttuu to-del-la helposti) erittäin voimiavievää ja satuttaa henkisesti minua todella paljon, niin onko väärin tokaista hänelle, että jos semmoinen peli jatkuu vielä jatkossa, niin toivotan hyvää loppuelämää hänelle?
tilanteita on ollut usean kuukauden ajan ja ennen sitä olen aina yrittänyt puhua, kuinka minua satuttaa hänen käytös. monen monta kertaa on käyty sitä keskustelua ja mies on aina sanonut, että yrittää muuttua. muutosta vaan ei ole näkynyt tähän päivään asti. lisäksi riitatilanteissa minä olen aina se, joka loppujen lopuksi itkee silmät päästänsä ja anelee anteeksi, mies ei koskaan tee sovinnon aloitetta. nyt eräänä päivänä minulta vaan paloi hermot siihen ainaiseen kiukutteluun ja sanoin, että tuossa on ovi josta hän saa lopullisesti poistua jos hän vielä jatkossa kiduttaa minua kyseisellä tavalla.
seuraava riita olikin jo päällä muutaman päivän päästä tapahtuneesta, jolloin muistutin vain, mitä olen hänelle sanonut, niin hän mietti, että mitä järkeä on sopia jos kuitenkin heivaan hänet seuraavan kerran kun hän käyttäytyy tökerösti. huoh, hankalaa...:/
Onko väärin?
34
502
Vastaukset
- enpä tiedä onko näin
on se väärin jos et tarkoita sitä. jos tarkoitat ja pidät sit kans kantasi niin sano vaan.
muuten suhde jumiutuu tollaseen ja voi käydä niin että oikeasti eron tullen se ei mene kumppanis kaaliin kun on saanu niin monesti aloittaa puhtaalta pöydältä...- Alistettunainen
en haluaisi erota hänestä. tuntui vaan, että kaikki keinot on käytetty, eikä hän ikinä tule muuttumaan jos hempeästi vain keskustelen hänen kanssaan "kuinka pahalta minusta tuntuu hänen käytöksensä ja se kun en voi mitään tehdä ilman hirveää riitaa ja suuttumusta." se keskustelu ei vaan toiminut, sillä lupauksista huolimatta sama kaava jatkui(jatkuu) kerta toisensa jälkeen.
tiedän, että tämänlainen uhkailu on melko lapsellista ja tuntuukin, että vajosin liian alas. en vaan yksinkertaisesti pystynyt enää pitämään hermojani kurissa siinä vaiheessa.
- m
Kyllä sinunkin olisi hyvä osata suuttua takaisin ja jättää anteeksi anelu, ellet ole todella ollut väärässä. Ettet olisi niin alistettu. Riitely on aika normaalia ja ihmisten pitäisi pystyä näyttämään negatiivisetkin tunteensa.
Riitelyssä ei saisi kuitenkaan nimitellä, uhkailla erolla, eikä etenkään käydä käsiksi. Ja jos suhde on pelkkää riitelyä, niin sitten kannattaa erota.- Alistettunainen
minulla ei ole takaisin suuttumista, sillä mies suuttuu aina siitä, kun minä suutun hänelle. minulla ei siis ole oikeutta näyttää hänelle negatiivisia tunteitani. hän ei ikinä yritä lepytellä minua jos olen vihainen, vaan suuttuu takaisin todella verisesti ja käyttäytyy minua kohtaan niin kylmästi, että en osaa muuta kuin anella anteeksi sitä,että suutuin alunperinkään. aina että "minun syyni, olimpa tyhmä." ja tätäkin anelua saan tehdä sen pari tuntia ennen kuin hän taas leppyy minulle.
- m
Alistettunainen kirjoitti:
minulla ei ole takaisin suuttumista, sillä mies suuttuu aina siitä, kun minä suutun hänelle. minulla ei siis ole oikeutta näyttää hänelle negatiivisia tunteitani. hän ei ikinä yritä lepytellä minua jos olen vihainen, vaan suuttuu takaisin todella verisesti ja käyttäytyy minua kohtaan niin kylmästi, että en osaa muuta kuin anella anteeksi sitä,että suutuin alunperinkään. aina että "minun syyni, olimpa tyhmä." ja tätäkin anelua saan tehdä sen pari tuntia ennen kuin hän taas leppyy minulle.
Hallintaahan tuo on ja eikä muutu helposti. Mutta asiaasi ei paranna se, että sinä rupeat aina lepyttelemään.
Olen itsekin ollut suhteessa, jossa minulla ei ollut suuttumisen sijaa, koska niin helposti tuli erouhkailuja. Viimein luovutin vaikka teki kipeää.
- mitä järkeä
Hah, miksi ihmeessä kattelet tollasta? Itsekäs paska. Ei voi mitään muodikasta "narsistinen persoonallisuushäiriö" diagnoosia tollasesta tehdä mutta selvästi narsistisia piirteitä liian häiritsevässä mittakaavassa. Onnellista loppuelämää jos meinaat ton ihmisen kanssa jatkaa.
- apina kävelee
Ensin kysyt onko väärin. Sitten et halua erota, mutta et halua kuulla loukkaamista. Ja sitä tapahtuu tuon tuosta. Kasva aikuiseksi. Mieti onko sulla pikku ristiriita pääs sisällä. Omilla valinnoillasi olet tuossa suhteessa. Ei teillä tunnu oikein helliä tunteita riittävän. Miten olette edes päätyneet yhteen. Et taida tietää mitään parisuhteista. Et taida olla mikään parisuhdeihminen, eikä se nulikka jonka annat vittuilla.
- ikisinkku35
Se on väärin itseäsi kohtaa kun et ole sitä miestä jo heittänyt pihalle. Se lupaa muuttua joka kerta mut ei muutu ennen kun heität sen pihalle. Sun pitäis olla vahvempi ja heittää se mies pihalle. Et arvosta itseäsi tarpeeksi jotta uskaltaisit tehdä oikein.
- omaksi parhaaksesi
On, on väärin, ettei koskaan saa näyttää negatiivisia tunteitaan, sillä sinun pitääkin saada joskus suuttua, kuten hänenkin. Mikään anelu ja rukoilu anteeksiantoon ei kuulu suhteeseen, ellei oikeasti olla huor*teltu ja petetty tai vastaavaa. Siis, anteeksi pitää saada, pyytää ja antaa helposti parisuhteessa, jos ei ole kyse oikeasti mistään vakavasta.
Tuollainen suhde ei kuulosta terveeltä, tosin eipä siitä tiedä kuin toisen puolen.
Jos suhteessa mennään jatkuvasti itkuun ja aina riidoissa toisen alistumiseen sekä jo teidän tapauksessanne erolla uhkailuun, on se suhde epäterve ja kuollut. Et halua erota, no kuka haluaisi?! Et kai luule, että suhteet epäonnistuvat koska joku nauttii sydän suruista? Kyllä se on kuule pettymys ihan kaikille ja suuri suru myös jättäjälle, että se nyt sitten siitä: jos suhde on riippuvuus ja kiusausasteella, ei ole mitään järkeä jatkaa yhdessä ja jos, siis JOS teidän suhteenne on tuolla asteella, niin ei siinä mitään suhdetta ole. Ellei valtataistelu ole teidän perverssi esileikkinne: joillain se on sitäkin.
Turha uhkailu on kyllä lapsellista: uhkaa erolla vain jos aiot erota. Mitä hemmettiä semmoinen "jos et sä, niin sit mä kyllä..." on? Tottelisitko itse? Kuulostaako lapselliselta? Tehoaako se? No ei. Puhe juu, ja sivistynytkin voi olla jämäkästi, nyt kuulostat siltä, että mies tietää tasan tarkalleen, että sinä lässytät ja uhkailet, mutta mihinkään tositoimiin sinusta ei ole: roikut missä vaan kuitenkin. Siltä sinä kuulostat, onko se totta? Mieti itse mitä haluat suhteelta ja miten siinä käyttäydyt, miten siinä roikut. Sillä se on ainoa mitä voit muuttaa: sinä itse.
Tietty, sinäkään et tunnu kestävän suuttumusta: et osaa sanoa kun sinulla on paha mieli, että haluaisitkin lepyttelyä ja hellintää, vaan alat riitelemään, sitten kun toinen vastaa, alat itse lepyttelemään: miksi? Etkös sinä juuri ollut se, joka niitä negatiivisia tunteita kestää? Jätä asia sikseen.
1 -Kerro mistä olet suuttunut ja miksi. (suoraan, selittelemättä, lässyttämättä, anelematta tms. vaan kerrot, MITÄ, MIKSI, MILLOIN)
2- Miten olisit toivonut asian menevän. (suoraan, selittelemättä OLISIN HALUNNUT... MITÄ, MIKSI, MILLOIN)
3- Ja jätä asia sikseen. Lopeta se lapsellinen parkuminen ja lepyttely, et sinä miehen puutteeseen kuole. Anna hänen riidellä, lopeta itse se, jätä asia rauhaan, älä mene mukaan muuhun. Keskustele vain asiasta, älä jauha muuta paskaa ja sano se myös hänelle. Ja ÄLÄ MENE MUKAAN MUUHUN.
Mieti näitä. Muutu itse.- Alistettunainen
ensimmäisen uhkailuni jälkeen hetken tuntui jopa siltä, että saan näyttää negatiiviset tunteenikin. kunnes tosiaan muutaman päivän kuluttua tuli taas erimielisyys. siinä muistutin miestä, etten jaksa kyseistä käytöstä ja siitähän soppa syntyikin. että mitä järkeä sitten nyt jatkaa jos ero tulee kuitenkin hänen mokattuaan seuraavan kerran. yritin selittää, ettei asia ole niin mustavalkoinen, niin hän oli sitä mieltä että olen valehdellut siis hänelle.
kyllä minä kerron kun on paha mieli ja kerron miksi. pyydän lohdutusta mieheltä, mutta sitä ei tule. tulee vaan vihat niskaani. pitkään kestävää kylmyyttä minua kohtaan, ja siitähän minä ahdistun ja tunteet nousevat pintaan. haluan vain tilanteen päättyvän, joten rupean anelemaan anteeksi, selittelemään suuttumustani typeräksi ja haukkumaan itseäni idiootiksi. mies ei välitä tästä, vaan kuuntelee vaan vieressä kun minä pillitän, eikä itse sano sanaakaan. pahimmassa tapauksessa häipyy paikalta, vaikka tietää kyllä, että minä ahdistun siitä. - jimjam
Alistettunainen kirjoitti:
ensimmäisen uhkailuni jälkeen hetken tuntui jopa siltä, että saan näyttää negatiiviset tunteenikin. kunnes tosiaan muutaman päivän kuluttua tuli taas erimielisyys. siinä muistutin miestä, etten jaksa kyseistä käytöstä ja siitähän soppa syntyikin. että mitä järkeä sitten nyt jatkaa jos ero tulee kuitenkin hänen mokattuaan seuraavan kerran. yritin selittää, ettei asia ole niin mustavalkoinen, niin hän oli sitä mieltä että olen valehdellut siis hänelle.
kyllä minä kerron kun on paha mieli ja kerron miksi. pyydän lohdutusta mieheltä, mutta sitä ei tule. tulee vaan vihat niskaani. pitkään kestävää kylmyyttä minua kohtaan, ja siitähän minä ahdistun ja tunteet nousevat pintaan. haluan vain tilanteen päättyvän, joten rupean anelemaan anteeksi, selittelemään suuttumustani typeräksi ja haukkumaan itseäni idiootiksi. mies ei välitä tästä, vaan kuuntelee vaan vieressä kun minä pillitän, eikä itse sano sanaakaan. pahimmassa tapauksessa häipyy paikalta, vaikka tietää kyllä, että minä ahdistun siitä.Vaikutat itsekin vaikealta tapaukselta ja ehkä sinunkin pitäisi osata välillä tyynnytellä ja hallita itseäsi.
Tiesitkö, että vaikka naiset yleensä kokevat riitelyn jännäksi ja mielekkääksi ja sen takia pyrkivät aloittamaan niitä, miehet taas yleensä kokevat riitelyn ahdistavana ja tarpeettomana, ja pyrkivät lopettamaan ne ja välttämään niitä. - Alistettunainen
jimjam kirjoitti:
Vaikutat itsekin vaikealta tapaukselta ja ehkä sinunkin pitäisi osata välillä tyynnytellä ja hallita itseäsi.
Tiesitkö, että vaikka naiset yleensä kokevat riitelyn jännäksi ja mielekkääksi ja sen takia pyrkivät aloittamaan niitä, miehet taas yleensä kokevat riitelyn ahdistavana ja tarpeettomana, ja pyrkivät lopettamaan ne ja välttämään niitä.vihaan riitelyä, enkä suutu koskaan sen takia, että saataisiin riita aikaiseksi. voi kuitenkin olla, että olen vaikeakin tapaus, mutta kyllä minullakin on mielestäni oikeuteni suuttua, jos minusta siltä tuntuu. mielestäni miesystäväni pyrkii kaikkeen muuhun, kun lopettamaan riidat, joita me käydään, sillä anteeksipyytelyistäni ja lepyttely-yrityksistäni huolimatta hän jatkaa kiukuttelua tunti- ja joskus jopa päiväkausia. jos hän pyrkisi välttämään riitoja, niin miksi hän suuttuisi minulle siitä, kun minä olen hänelle jostain vihainen?
- Alistettunainen
MITEN KESTÄN??
tämän kyseisen episodin jälkeen mies lähti luotani kotiinsa masentunein mielin ja tietysti minullakin oli todella paha olo riitelystä. hän kuitenkin väitti rakastavansa minua. tuntui, että periaatteessa asia olisi sovittu, mutta pientä rauhoittumista vaan vaatisi. itseasiassa kun sanoin miehelle ettei lähtisi ennen kuin ollaan sovittu, niin hän sanoi: "eikö me sovittu tämä jo?" kuulemma yöunet ehkä helpottaisivat oloansa. kaikki tämä kävi siis sunnuntaina.
sen jälkeen mies ei ole ottanut minuun mitään yhteyttä. yritin soittaa sekä tänään, että maanantaina, mutta hän ei vastannut vaan molempina päivinä tuli muutaman tunnin perästä tökerö viesti jossa hän kysyi mitä asiaa minulla oli. ja kun vastasin, niin ei enää niiden jälkeen mitään kontaktia.
suuttuessaan mies on kadonnut elämästäni joskus viideksikin päiväksi, suostumatta puhumaan kanssani. en kestä tätä ja olen todella masentunut asian takia. hän kuulemma selvittää ongelmansa niin, että vetäytyy yksin. mutta tämä on meidän kahden välinen ongelma enkä halua olla suljettu täysin epätietoisuuteen siitä, mitä tässä nyt tapahtuu!- Hmm...
En voi mitään varmaa sanoa mutta googletapas kaksisuuntainen mielialahäiriö (tai vieraile keskusteluissa: terveys -> kaksisuuntainen mielialahäiriö, siellä on muutamia ketjuja liittyen parisuhteen haasteisiin), siinä voi esiintyä kuvaamasi kaltaisia oireita. Tai sitten kyse on jostain aivan muusta. Mutta meidän arkemme kuulostaa kovin samanlaiselta ja miehelläni on todettu kyseinen sairaus. Lääkehoito helpottaa jonkin verran elämää ja tasaa aallonharjoja ja pohjia mutta haastavaa tämä arki silti on.
- Alistettunainen
minun on hyvin vaikea uskoa, että kyse olisi mistään kaksisuuntaisen mielialahäiriön kaltaisesta. miehellä kun ei selvästi ole mitään masennuskausia ja iloisuuskausia. suuttuessaan ja vihaisena, yleensäkin kaippa onglematilanteissa vaan vetäytyy ja jättää minut kaiken ulkopuolelle. sekös minua ahdistaa.
mies tietää varsin hyvin, että kärsin siitä kun hän ei pidä yhteyttä ja on suuttunut ja sulkee minut ulos. minä olen siitä hänelle puhunut useita kertoja. olen kertonut hänelle sen vaikutuksista sekä fyysiseen että henkiseen terveyteeni ja silti hän tekee tämän minulle. itsekästä?- Hmm...
Sairaus on valitettavasti usein vaikeasti diagnosoitavissa ja saattaa oireilla aivan muuten kuin vauhdikkaina ja masennusjaksoina. Näin meilläkin oli. Toisaalta itseensä vetäytymistä ja puhumattomuutta on hänellä ollut aina (myöhemmin olen ymmärtänyt nämä jonkinlaiseksi masentuneisuudeksi). Herkästi on myös saatu riita aikaan, käytännössä ihan mistä tahansa, täysin mitättömistä asioista. "Parempina" kausina, maanisempina jaksoina, hän on ollut sosiaalinen ja energinen, minun tunteeni ja minut kaikin puolin sivuuttava persoona. Molemmissa jaksoissa hänellä esiintyy tavallista ihmistä enemmän itsekkyyttä: hän, hän ja hän. Hänen tapansa tehdä asiat. Ja todellakin, katoamiset ovat tulleet suhteemme aikana erittäin tutuiksi! Muutaman päivän päästä sitten pyydellään anteeksi tai muutoin tullaan häntä koipien välissä takaisin kotiin... Riiteleminen ja jatkuva varuillaan olo on ollut erittäin kuluttavaa, verrattuna aiempiin suhteisiini. Silti en osaa lähteä.
Toivon että tästä ei ole teidän tapauksessanne kyse, sillä elämä on hyvin kuluttavaa! Sitä ei edes käsitä kun on vähitellen tottunut tilanteeseen ja se on koko ajan pahentunut vähä vähältä. En edes tiedä enää mitä on normaali parisuhde ja tavallinen arki, minulle se on tätä.
Hän on henkisesti kehittymätön yksilö. Piste.
Älä alistu tuollaiseen vaikka tunteesi väittävätkin sinulle että parisuhteessa on parempi olla - ansaitset parempaa eikä ihminen kasva ellei jokin tapahtuma laita sitä kasvamaan, tuo mies tarvitsee sen, että joku jättää hänet tuon käytöksen perusteella, muuten mitään muutosta ei ole tulossa.- Alistettunainen
minä ymmärrän, että suhteemme kuulostaa todella epäterveeltä. sitä se varmasti onkin. en vaan osaa päästää irti. aina näissä kamalissa tilanteissa mielessäni siintää toivo: kyllä me saadaa asiat järjestymään, että minä vaikka itse hillitsen itseäni jatkossa paremmin. miten minä roikunkin tässä miehessä, joka tahallaan satuttaa minua?? lupaa yrittää muuttua, mutta muutosta ei ikinä näy, koska "minkä hän itselleen voi".
minkähän siinä itselleen voi jos pistän hänelle viestiä jossa on selvä kysymys, eikä sitten MILLÄÄN voi kuluttaa sormenpäitään sen verta, että vastaisi siihen. todella kovalta nuo muuttumis-yritykset vaikuttavat juu...
kuinka voi olla, että tällainen mies on saanut minut rakastamaan itseään niin paljon, että irti päästäminen on enemmän kuin helvetin vaikeaa?!
- ikisinkku35
Jos mies ei muutu tai näytä edes muuttumisen merkkejä niin silloin on parempi erota. Miksi pitää kiduttaa itteään suhteessa joka ei toimi ja on jatkuvaa riitelyä. Sit on kuitenkin paha mieli aina kun kun riitelee. Meinaatko vielä kauankin riidellä sen miehen kanssa kun ette ole mitään sovintoa saanut aikaiseksi. Mies ei selvästi osaa puhua rauhallisesti eikä ymmärrä sua. Ei myöskään halua jäädä riitelyssä häviölle ja tunnustaa et on väärässä ja sen takia suuttuu vielä enemmän ja yrittää saada sympatiat.
- Alistettunainen
kai riitojen yli mielessäni paistaa aina ne hyvät hetkemme. on meillä niitäkin. kun riitaa ei ole päällä, olen oikeasti onnellinen.
pakkohan tässä olisi jossain vaiheessa saada puheyhteys mieheen. tuli sen puheyhteyden aikana sitten sovinto tai ero, niin pakkohan se on! viimeksi kun hän teki katoamistempun riidan jälkeen, ei auttanut minun anteeksianelut eikä keskusteluyritykset. tuli pelkkää tyhjyyttä ja hiljaisuutta vastaukseksi viesteihin ja puheluihin. sitten viiden päivän jälkeen hän pisti itse viestiä ja pyysi anteeksi.
kuka helvetin kusipää haluaa pitkittää riitatilanteita näin kauan?! tämähän olisi jo selvillä jos hän olisi yhteistyökykyinen ja suostuisi tapaamaan! raivostuttaa, masentaa ja ahdistaa... - Tässäpä ehdotus:
Alistettunainen kirjoitti:
kai riitojen yli mielessäni paistaa aina ne hyvät hetkemme. on meillä niitäkin. kun riitaa ei ole päällä, olen oikeasti onnellinen.
pakkohan tässä olisi jossain vaiheessa saada puheyhteys mieheen. tuli sen puheyhteyden aikana sitten sovinto tai ero, niin pakkohan se on! viimeksi kun hän teki katoamistempun riidan jälkeen, ei auttanut minun anteeksianelut eikä keskusteluyritykset. tuli pelkkää tyhjyyttä ja hiljaisuutta vastaukseksi viesteihin ja puheluihin. sitten viiden päivän jälkeen hän pisti itse viestiä ja pyysi anteeksi.
kuka helvetin kusipää haluaa pitkittää riitatilanteita näin kauan?! tämähän olisi jo selvillä jos hän olisi yhteistyökykyinen ja suostuisi tapaamaan! raivostuttaa, masentaa ja ahdistaa...Seuraavan kerran kun hän riidan jälkeen katoaa, älä kysele perään (ei viestejä eikä puheluita) äläkä yritä pyytää itse anteeksi, tiedäthän ettei se kuitenkaan auta mitään, mies ottaa yhteyttä sitten kun ITSE tahtoo... Odota vaikka hammasta purren ja osoita näin miehellesi että et ole täysin takertunut häneen ja itke hänen peräänsä enää turhanpäiten... Ehkä mies ymmärtää että alat saada tarpeeksesi ja on typerää vain lähteä, ja voi kenties joku kerta toimia toisinkin: jäädä ja sopia asiat kasvotusten... Mielestäni se on kuitenkin miehesi tehtävä pyytää sinulta anteeksi, jos sinä olet niin jo kasvokkain tehnyt (montakin kertaa) saamatta silti anteeksi... JÄTÄ PALLO HÄNELLE! Siinä vaiheessa olet tehnyt kaiken voitavasi eikä sillä liene väliä kuka aloitti riidan ja mistä syystä... Turha vihoittelu on minusta aika lapsellista, katoamisista puhumattakaan...
- ikisinkku35
Alistettunainen kirjoitti:
kai riitojen yli mielessäni paistaa aina ne hyvät hetkemme. on meillä niitäkin. kun riitaa ei ole päällä, olen oikeasti onnellinen.
pakkohan tässä olisi jossain vaiheessa saada puheyhteys mieheen. tuli sen puheyhteyden aikana sitten sovinto tai ero, niin pakkohan se on! viimeksi kun hän teki katoamistempun riidan jälkeen, ei auttanut minun anteeksianelut eikä keskusteluyritykset. tuli pelkkää tyhjyyttä ja hiljaisuutta vastaukseksi viesteihin ja puheluihin. sitten viiden päivän jälkeen hän pisti itse viestiä ja pyysi anteeksi.
kuka helvetin kusipää haluaa pitkittää riitatilanteita näin kauan?! tämähän olisi jo selvillä jos hän olisi yhteistyökykyinen ja suostuisi tapaamaan! raivostuttaa, masentaa ja ahdistaa...Miksi sinä koko ajan pyydät anteeksi siltä. Onko se pyytänyt sulta ikinä anteeksi?. Se miehes on se just ketä ei haluu puhuu.
- Alistettunainen
ikisinkku35 kirjoitti:
Miksi sinä koko ajan pyydät anteeksi siltä. Onko se pyytänyt sulta ikinä anteeksi?. Se miehes on se just ketä ei haluu puhuu.
en tiedä miksi pyytelen anteeksi. kai minun on ollut pakko tehdä jotakin väärin kun hän niin kovasti suuttuu? ja haluan vain anteeksiannon häneltä, jotta voitaisiin taas jatkaa eteenpäin.
harvemmin hän anteeksi pyytää riitojen jälkeen. riitojen aikana saattaa pyytää juuri niin lapsellisella ja vittuilevalla äänensävyllä tyylillä "no anteeks!" mitä nyt ei voi oikeaksi anteeksipyynnöksi kutsua. pari kertaa suhteemme aika hän on pyytänyt anteeksi jos olen suuttunut jostain. muuten hän on aina suuttunut takaisin. viimeksi kun hän katosi, pyysi kyllä anteeksi tosiaan silloin viiden päivän päästä. kuinkahan pitkälle tällä kertaa mennään?
ikävöin häntä joka hetki. töissäkin lähes itkua vääntäen yritin tehdä hommia, vielä asiakaspalveluammatissa kun olen. haluan tilanteen vain ratkeavan, mutta en minä häneen uskalla ottaa yhteyttä. se vaan syö minua lisää, kun en saa vastausta viesteihini tai soittoihini.
- tyttö27
minulla on ollut samanlaisia tilanteita poikaystäväni kanssa. Hän on lähiaikoina suuttunut minulle monesta pienestä asiasta ja samalla suuttuessaan uhkaillut että jättää minut ja pahoittanut mieleni puheillaan, syy riitoihimme ei yleensä ole suuri tai en ole mitään väärää ainakaan tehnyt vaan hän yleensä purkaa oman pahan mielensä ja stressinsä minuun. Hän ei tarkoita yleensä mitä sanoo tai sen käsityksen olen aina häneltä saanut koska riidat menee yleensä hetkessä ohi ja kaikki palautuu ennalleen. Mutta mielestäni on väärin että hän aina uhkailee ja syyttelee minua vaikka ei ole sanojensa takana. tietenkin asioihin täytyy tulla muutos koska en jaksa olla aina varuillani milloin seuraava riidanpuusta tulee ja hän aiheuttaa taas pahan mielen minulle. mutta monesti olen hänelle antanut anteeksi todella paljon ja sietänyt hänen käytöstään koska rakastan häntä niin paljon että en halua menettää häntä mutta jossain vaiheessa mittani täyttyy!!! Helppoa on sanoa toiselle että älä katsele tollaista ja sano miehelle että tämä on loppu ja ole hyvä ja poistu mun elämästä kun tiedän itse kuinka vaikeaa se on..
- Alistettunainen
niin, meillähän minä olin se uhkailija. minä olin se, joka vajosi uhkailun tasolle. hän tuskin koskaan olisi uhkaillut minua erolla. mutta tämä tietämättömyys se on saman tuntuista, kun erolla uhkailu. kun ei tiedä missä mennään ja jos ei mentäisikään enää, olisin ihan hajalla.
tosiaan kaikkeni olin yrittänyt, että hänen käytöksensä muuttuisi. puhuminen ja keskustelu millään tapaa eivät auttaneet. sitten minulla vain napsahti kun sanoin sen uhkauksen ääneen. ja tiesin kyllä jo sanoessani, että en minä häntä halua jättää, rakastan häntä ja elämä ilman sitä miestä olisi niin tyhjää. halusin vain saada yhteiselosta helpompaa. noh, muutaman päivän oli helppoa kunnes meinasi uutta riitaa pukata ja muistutin, mitä olin sanonut (uhkaus) taaskin tiedostaen itse että en halua jättää rakastani.
hän mietti mitä järkeä jatkaa jos ero tulee hänen mokattuaan. ja sanoin ettei se nyt välttämättä ihan niinkään mene, niin hän tuohtui. kuinka mielipiteeni voi yhtäkkiä muuttua? myönsin, että ei hänen käytökseensä keskustelut auttanut, niin minulla ei ollut enää paljoa vaihtoehtoja. hän tuohtui lisää. välistä tuntuu,kun hän olisi toivonut erouhkailujen olevan totta. esimerkiksi tällä hetkellä kun hän pitkittää tilannetta.
ennen lähtöään väitti rakastavansa. väitti, että voin luottaa ettei hän jätä minua tämän takia. tuntui, että hän on vaan vähän masentunut, kyllä se siitä menee.
ja siltikin, jo kolmas päivä ilman keskustelua, tapaamista, yhteydenottoa... olen murheen murtama...:/
- tsempppiiii
Jos toinen on suhteessa noin herkkä poksahtamaan kannattaa varoa, ettet itse rupea nielemään kaikkea paskaa. Itselleni kävi näin. Ex mieheni sai huutaa, haukkua, riehua ja raivota sydämen kyllyydestä, mutta minun piti pitää pää kiinni. Tuollaisessa suhteessa tulee ns. heikompi osapuoli alistettua.
Miehesi varmasti kokee hyvänolon tunnetta siitä, että itket. Ethän sinä itkisi, ellei mies merkitsisi mitään sinulle. Minäkin itkin ja pyysin anteeksi, vaikken ollut varsinaisesti mitään tehnyt. Itse sain vain "sori" sanan. Tyydyin kuitenkin siihen.
En sano, että näin käy teille, mutta ole varovainen, ettei miehesi pääse ottamaan oteta sinusta. Minun entisen suhteen aikana en saanut tavata miesystäviäni, ryypätä... Istuin kiltisti kotona - ja pidin pääni kiinni - ja mieheni rällästi kaikki rahat viikonlopussa; jolloin minä olin taas rakastettava tyttöystävä.
Sitten tein lopun kaikelle. Tuli riita ja mieheni lähti. Ja vaikka kuinka teki mieli, en soittanut hänelle itkien, en laittanut anteeksi pyyntö viestiä. Ja siksi hän lähti, koska luotti siihen, että minä soitan, minä pyydän hänet takaisin. Haluatko sinä olla itsestäänselvyys?
Seuraavana päivänä puhelimeni alkoi soimaan. Hän tajusi, että oli mennyt yli, satuttanut minua, riistänyt minulta hyvän olon ja (niin kuin sanoin) kiduttanut.
Jos miehesi pystyy muuttumaan, se olisi upeaa. Hän on varmasti hieno mies, koska et halua luopua hänestä helpolla :) Joskus on vain tehtävä päätös ja sitten siedettävä jälkiseuraukset. Itse valitsin ikävän kuin surun, pahanmielen ja vihan, inhon ja yksinäisyyden. Ihanin olo oli kuitenkin se, ettei kukaan käännä enää selkää ja ole välinpitämätön.
Rakastatko itseäsi niin paljon, että voit rakastaa miestäsi?- Alistettunainen
Tässä sunnuntaisessa riidassa minä en kuitenkaan ollut ainoa joka itki. Mies itki myös ja melko paljon itkikin. Oli myös vihainen ja surullinen ja kaikkea mahdollista yhtäaikaa. Ja masentuneen oloisena lähti ja sen jälkeen hänestä ei tosiaan juurikaan ole kuulunut. Tuo, että hänkin itki saa sen olon, että hän välittäisi. Minä rakastan sitä miestä ihan oikeasti. Se, että tämä on jo toinen kerta kun hän tekee tämän minulle, todistaa mielestäni kuinka paljon rakastan, kun vielä haluan hänen kanssaan olla. Ikävöin häntä ihan joka hetki ja haluan hänet takaisin.
- Hän tulee
Alistettunainen kirjoitti:
Tässä sunnuntaisessa riidassa minä en kuitenkaan ollut ainoa joka itki. Mies itki myös ja melko paljon itkikin. Oli myös vihainen ja surullinen ja kaikkea mahdollista yhtäaikaa. Ja masentuneen oloisena lähti ja sen jälkeen hänestä ei tosiaan juurikaan ole kuulunut. Tuo, että hänkin itki saa sen olon, että hän välittäisi. Minä rakastan sitä miestä ihan oikeasti. Se, että tämä on jo toinen kerta kun hän tekee tämän minulle, todistaa mielestäni kuinka paljon rakastan, kun vielä haluan hänen kanssaan olla. Ikävöin häntä ihan joka hetki ja haluan hänet takaisin.
aivan varmasti takaisin, mietittyään asioita. Ei kukaan täysjärkinen ihminen voi erota noin vaan yhtäkkiä. Tai sitten ei koskaan niitä oikeita tunteita ole ollutkaan. Siinäkään tapauksessa et loppupelissä menetä mitään, sillä jos hän ei oikeasti ja aidosti sinua rakasta, menköön menojaan. Löydät paremman ja helpomman suhteen!
Keskity nyt vaan pitämään itsesi kasassa, vaati mitä vaati. Jos ei viikkoon kuulu mitään niin silloin kannattaa hienovaraisesti kysäistä että oliko tämä tosiaan tässä. Mutta sitä ennen teet minusta vain hallaa suhteellesi yrittämällä tavoittaa miestäsi. Hän luultavasti vain ahdistuu lisää tai sitten pitää sinua (kuten joku muu yllä mainitsi) itsestäänselvyytenä, jota voi kohdella miten vaan ja silti pitää omanaan. Ei se niin mene, olet paljon arvokkaampi! Kuulostaa kuitenkin siltä, että joku ongelma teillä, hänellä tai sinulla on. Sinä kuulostat aika takertuneelta mieheesi (mikä on tavallista juuri epätasapainoisissa suhteissa, esim. alistaja ja alistettu, perheväkivaltatilanteet jne.), ja miehesi reagoi aika äärimmäisesti riitoihinne. Voisin jopa epäillä, että miehesi pelaa jonkinmoista valtapeliä kanssasi: hän saattaa nauttia juuri siitä, että sinä itket hänen peräänsä ja anelet takasin/anteeksi. Kurjaa. Yritä jaksaa! - Alistettunainen
Hän tulee kirjoitti:
aivan varmasti takaisin, mietittyään asioita. Ei kukaan täysjärkinen ihminen voi erota noin vaan yhtäkkiä. Tai sitten ei koskaan niitä oikeita tunteita ole ollutkaan. Siinäkään tapauksessa et loppupelissä menetä mitään, sillä jos hän ei oikeasti ja aidosti sinua rakasta, menköön menojaan. Löydät paremman ja helpomman suhteen!
Keskity nyt vaan pitämään itsesi kasassa, vaati mitä vaati. Jos ei viikkoon kuulu mitään niin silloin kannattaa hienovaraisesti kysäistä että oliko tämä tosiaan tässä. Mutta sitä ennen teet minusta vain hallaa suhteellesi yrittämällä tavoittaa miestäsi. Hän luultavasti vain ahdistuu lisää tai sitten pitää sinua (kuten joku muu yllä mainitsi) itsestäänselvyytenä, jota voi kohdella miten vaan ja silti pitää omanaan. Ei se niin mene, olet paljon arvokkaampi! Kuulostaa kuitenkin siltä, että joku ongelma teillä, hänellä tai sinulla on. Sinä kuulostat aika takertuneelta mieheesi (mikä on tavallista juuri epätasapainoisissa suhteissa, esim. alistaja ja alistettu, perheväkivaltatilanteet jne.), ja miehesi reagoi aika äärimmäisesti riitoihinne. Voisin jopa epäillä, että miehesi pelaa jonkinmoista valtapeliä kanssasi: hän saattaa nauttia juuri siitä, että sinä itket hänen peräänsä ja anelet takasin/anteeksi. Kurjaa. Yritä jaksaa!sitä minä olen itselleni yrittänytkin tolkuttaa, ettei ne kaikki tunteet voi kumoutua sen takia, että minä yhden kerran sanon, että jos hänen käytöksensä jatku, en luultavasti enää jaksa. jälkeenpäin kuitenkin kerroin hänelle, että vihaisena tuli sanottua vähän liian jyrkästi se asia, eikä se niin yksinkertaisesti mene, sillä rakastan häntä. kerroin uhkailun syyksi sen, että toivoin hänen käytökseensä tulevan muutosta (kun tosiaan mitkään keskustelut eivät ole auttaneet)
eilen en enää pystynyt olla ottamatta yhteyttä häneen. ajattelin, että hänen on pakko saada tietää, että minä välitän hänestä yhä, vaikka hiljaiseloa pidänkin. pistin viestiä, että rakastan häntä. vastauksena sain viestin "ai vaikka olen niin viallinen, että sinunkin on pakko yrittää muuttaa minua"
tähän laitoin pahoitteluni, että olen ollut itsekäs, enkä ole tajunnut aikaisemmin, että voi vaan olla olemassa ihmisiä, jotka tarvitsevat etäisyyttä asioiden ratkomiseen. kerroin että on kova ikävä ja liiba laaba... enää ei tullut vastausta. noh, tietääpähän nyt ainakin, että minä rakastan...
mies ei koskaan ole ollut väkivaltainen minua kohtaan. (muuten kun näin henkisesti) ja hän ei koskaan sanoisi minulle pahasti, pahoja asioita tahallaan yrittäen minua loukata. vihaisena ihan eri ihminen, kun normaalisti kuitenkin, ja minä roikun hänessä, sillä en halua menettää elämäni tärkeintä ihmistä.
- tsempppiiii
Onko jonkun todellinen luonteenpiirre (se, joka määrrittää miehestäsi sen, joka on) äkillinen raivostuminen? Jos mahdollisuus tulee keskusteluun, yrittäkää pitää se rauhallisena. Mielestäni (tiedän kuinka raivostuttavan kuuloista tämä on) tuossa on kaksi vaihtoehtoa: jos tilanne ei muutu paremmaksi, teidän kannattaa erota. Ei vain sen takia, ettei suhde toimi. Myös senkin takia, että hajotatte itsenne. Surun alaisena ei ole tarjoitus työskelleä. Eikä suhde saa olla kuin työ.
Välittääkö miehesi sinusta niin paljon, että on valmis hillitsemään itsensä? Jos tekisitte peli säännöt? Jos miehesi raivostuu jostain, hän voisi mennä vaikka hetkeksi pois ja palata sitten? Asiat eivät parane työntämällä niitä syrjään. Sehän on kuin himohamstaamista; tavara kasa niin valtava, ettei sitä voi enää selvittää. Ette halua teidän suhteessa tapahtuvan niin?!
Jos pyydät häntä muuttumaan, hän saattaa mainita, ettei kelpaa sinulle tuollaisena. Tai, että vaadit häneltä liikoja. Pyri vain pitämään päällimmäisena ajatuksena se, että suhde jatkuu tällä tavoin. Ja ennen kaikkea se, ettet syytä miestäsi. Mainitse myös omia vikoja; mainitse myös, että sinäkin voit muuttua. Muuttuminen on kuin tupakanpolton lopettaminen: se on helpompaa kahdestaan. Eikä suhteen tarkoitus ole se, että toinen muuttuu. Eikä myöskään se, että vaaditaan koko ajan muuttumaan, koska sitten huomaa, ettet rakasta enää puolisoasi vaan luomustasi.
Kyllä asiat järjestyy. Niiden on pakko järjestyä. Olisitte maailman ensimmäinen pari, jolla tilanne jäisi järjestymättä.
Haleja paljon :) - Lumpeen kukka
Olipa ahdistava viestiketju. Oletteko te kaikki todella sitä mieltä, että jatkuva riitely ja molemminpuolinen alistaminen kuuluvat onnelliseen parisuhteeseen? Siltä tämä aloittajan parisuhde minun silmissäni nimittäin vaikuttaa - voimataistolta ja alistamiselta kummankin puolelta.
Ymmärrän kyllä, että erityisesti nuoremmilla tämäntyylinen käyttäytymismalli on hyvinkin tavallinen. Suuria tunteita ylös ja alas, ja uskomatonta lepyttelyseksiä sitten sen raastavan riidan jälkeen. Ja sitten vielä kuvitellaan, että tämä on oikeaa, toista kunnioittavaa rakkautta. Paremminkin kyse on läheisriippuvaisuudesta. Jos nyt kuitenkin on kyse jo aikuisista, jo elämää nähneistä ihmisistä, niin surulliselta kyllä kuulostaa.
Minun neuvoni aloittajalle on tähän päivään ja tuleviin vuosiin, että mieti mitä sinä haluat ja oletko sinä onnellinen. Muutoksen parempaan voit tehdä vain sinä. Joskus se muutos vaatii rankkoja päätöksiä, mutta ne vain on tehtävä, jos siihen onneen ja onnellisuuteen halutaan päätyä.
Tommy Hellstenin sanoin: "Saat sen mistä luovut!""läheisriippuvaisuudesta"
Tämä näkyykin olevan päivän sana jota kaikki yrittävät tunkea joka paikkaan. Ota nyt piru vie selvää edes siitä mitä se on ennenkuin huutelet.
Aloittajan suhde on kyllä selkeästi aikamoista kuraa, mutta ei siihen liity mitään muuta kuin epäkypsiä ihmisiä.
- Alistettunainen
nuoriahan tässä ollaan vielä, parikymppisiä. ja nyt tämän sanottuani tulee varmasti sata viestiä "olette keskenkasvuisia, erotkaa ja kasvakaa".
ehkä olenkin läheisriippuvainen. mutta ei se minusta muuta sitä asiaa, että rakastan sitä miestä. minulla on muitakin läheisiä, mutta juuri tämän miehen vihanpito ja pelko suhteen päättymisestä saa minun henkeni salpautumaan ja itkuhan näistä ajatuksista tulee. meillä on miljoonasti hyviä hetkiä yhdessä. voiko hän unohtaa ne kaikki "vaan" sen takia, että yritin muuttaa hänen ikäviä tapojaan uhkailemalla?
jos minä olen vihainen, niin et voi sormia napsauttamalla päättää, että nyt en enää ole vihainen. mutta kyllä se aina yöunien jälkee pikkuhiljaa häviää se vihaisuus. viikon jatkunut vihaisuus on minusta todellisen pitkävihaisuuden merkki. niin uskomattoman pitkävihaisuuden, että onko se edes mahdollista. mutta miksi hän olisi niin vihainen, jos hän ei välittäisi?Keskustelua ja ajattelua pöytään sitten vaan. Etsitte ne omien tunteidenne ja sitä kautta ongelmienne lähteet ja keskustelemalla selvitätte ne - jos tämä ei onnistu niin te (jompi kumpi tai molemmat, en ota kantaa) ette ole valmiita parisuhteeseen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h493295- 342945
Jos vedetään mutkat suoraksi?
Niin kumpaan ryhmään kuulut? A) Niihin, jotka menevät edellä ja tekevät? Vai B) Niihin, jotka kulkevat perässä ja ar1062751Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv402491Vain vasemmistolaiset ovat aitoja suomalaisia
Esimerkiksi persut ovat ulkomaalaisen pääomasijoittajan edunvalvojia, eivät auta köyhiä suomalaisia.511945Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska151589- 321483
Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1061297- 1801231
En vain unohda
Sitä miten rakastuneesti olet minua katsonut. Oliko tunteet liian suuria että niistä olisi voinut puhua.731070