Merkitys

Lapsien lähteminen saa aikaan todellakin kriisin perheessä, sillä koti muuttuu niin hiljaiseksi. Tulee molemmille tavallaan pieni masennus ja tästä syystä se keskinäinen olokin on vähän latistunut.

Tarvitaan aikaa tilanteen hyväksymiseen, pyydä lapsia kylään usein ainakin aluksi, että sopeudutte asiaan. Pian huomaat lasten lähdettyä kylämatkalta, että ai kun oli ihanaa tavata, mutta olo lähdön jälkeen on suorastaan helpottunut, saan tehdä ihan omia juttujani ja omaan tahtiin, mennä vaikka päivälevolle ilman syyllisyytta tekemättömistä töistä.
Alat pian keskustella enemmään puolison kanssa ja huomaat että kaikkea kivaa palaa elämään. suunnittelette vaikka jotakin pientäkin matkaa jonnekin yhdessä. Kyllä elämä palaa.

Aihanhan lapset ja lapsenlapset on mielessä, siitä et pääse mihinkään, mutta sinulla on lupa nyt omaan elämään ja siitä nauttimiseen. Lasten pitää antaa pärjätä yksin.

Miten niin ei ole varaa junalippuun!!!!
Kuule, selittelyn makua!
Että tekisin, mutta kun ei voi...PÖÖÖÖ!!
Nyt kuule itsenäisyyttä peliin, se lippu ostaan ja rinkka selkään ja mietintämatkalle sinne pohjoiseen sääskien syötiksi! ;)
Onhan sullakin kesäloma ja paras aika sen suhteen menossa!
Ukkokin saa siinä itse pestä sukkansa ja syödä peltipöperöitä kotosalla sen aikaa ja käydä katsastelemassa, löytyykö sitä munanlutkuttajaa muualta niin helpolla tuossa iässä. ;D

Kotiin on sitten mukava palata ja tehdä järjestelyitä..
Itse lasten lähdettyä omin yhden huoneen ihan itselleni, ettei tartte enää sohvalle kömpiä ukon kuorsailuja pakoon, vaan voin mennä välillä ihan itsekseni nukkumaan! Ah, sitä autuutta! Seksielämäkin parani, kun kylässä käyn aviovuoteessani välillä. ;D mieskin oikein odottaa vierailujani..ei ole enää päivästäänselvyys sekään asia.

Rupea ajattelemaan lasten lähtöä mahdollisuutena, ei murheena...Kyllä ne sieltä taas kohta tulee kavereineen nälkäisinä ja metelöivinä piristämään viikonloppujanne, kun äidin ruokapata alkaa maistumaan opiskeluruuan jälkeen, joten nauti, ihminen, nauti!!!

Lapset olivat teidän yhteinen juttunne, ja nyt kun se puuttuu, ei ole mitään.
Kumpikin turhautuu ja huutaa toiselle ja riitelee.
Mikään ei ole kamalampaa katsottaavaa kuin toraileva ja ikääntyvä pariskunta.

Elätte välivaihetta, jolloin pitäisi asennoitua uudelleen ja etsiä avioliiton mielekkyys.
Riitelemällä ja vaatimalla se ei tule. Ei se mies sen kummemmin saa onnea aikaan kuin sinäkään. Joten kummankin on mentävä peilin eteen. Sieltä se ratkaisu löytyy.

Rauhoita tilanne ja hyväksi se nyt tällaisena epätäydellisenä. Elämässä on aikoja, jolloin halit ovat kortilla tai niitä ei ole ollenkaan. Mies käy läpi omaa kriisiänsä ja tarvitsee yksinoloa. Hän ei jaksa halia eikä huomioida toista.
Antakaa toisillenne armoa!
Onni tulee takaisin ajan myötä. Etsi itsellesi ihan omia mielenkiinnon kohteita ja intohimoisia harrasteita, mitkä ihan oikeasti kiinnostaa.
Ei kannata vielä alkaa miettiä eroakaan, sillä liitto korjaantuu kun tämä kriisivaihe on käyty läpi.

Fiksu flikka, joten säästä rahat ja mene sinne, mihin nenä näyttää ja tee juuri niin ja sitä, mitä itse eniten muolimassa halajat. Kaukaa näkee paremmin, ehkä siellä reissussa selviää, mikä on homman nimi ja miten sitä tulee jatkaa - vai tuleeko. Ja samalla annat hengähdys- ja funtsaamistauon miehellekin.

Kun lapset lentävät pois kotinurkista, alkaa vanhemmille uusi elämä, se seestyy aikanaan, mutta ei ilman 'työtä', ajatusta, uuden elämäntavan etsintää ja vanhojen tottumusten romukoppaan heivaamista.

Aika yleisen ns. tyhjän pesän syndrooman esitit.
Noinhan se menee. Ja teistä kahdesta riippuu jatko. Kumpikin on masentunut, tilanne on uusi ja haastava.

Yllättävän pian on vaihe, jolloin lapset tuovat puolisoitaan teille. Sitten tulevat lapsenlapset. Olette silloin mummula.

Eihän elämä/ avioliitto/ suhteet lapsiin lopu, vaikka olette ns vaihdevuosi-iässä ja taas kahden yhdessä. Varsinkin naiset rupeavat usein toteuttamaan niitä unelmiaan, jotka hetkeksi unohtuivat lapsirumbaan, työkiireisiin jne.

Minun äidistäni tuli kohtalainen taidemaalari 50 ikäisenä. Hänen sisarensa rupesi julkaisemaan runokirjoja. Minä aion tulevaisuudessa ryhtyä vuorikiipeilijäksi Etelä-Amerikkaan.

Aloittajalla on toivoa parisuhteessa, jos haleja ja mukavaa yhteiselämää on joskus ollut. Se voi ajan kanssa palautua. Mun suhteessa niitä ei ole koskaan oikein ollutkaan, ja lasten lähdettyä ollaan nyt eroa tekemässä. Ei ole enää mitään syytä olla yhdessä, kun lapset on jo omillaan. Nyt tuntuu hyvältä, maailma on avoin ja eroa tehty hyvässä sovussa.

Pakko kysyä yksi käytännön asia. Kun eroatte silloin kun lapset ovat muuttaneet omilleen ja piakkoin pariutumassa ja saamassa lapsia, miten olette hoitaneet/ aiotte hoitaa mummula-asian?

Meillä nimittäin osui samaan vuoteen esikoisen raskaus ja mieheni avioeroaikeet. Tytär suuttui turkasesti saatuaan kuulla isältään, että tämä on löytänyt uuden onnen.

Niinpä sitten on käynytkin, että kaikki lapset ja lapsenlapset jäivät ikään kuin minulle. Ex toisinaan soittelee minulle ja valittelee, ettei saa yhteyttä lastensa perheisiin.
Ymmärrettävistä syistä minulla ei ole suurempia haluja ryhtyä välittäjäksi.

Mistä "ymmärrettävistä" ? Jos kaikki on kotona korvain väliss' ja ero tehty sopuisasti, niin miksi h-ssä et voisi olla "välittäjä". Yhtä tärkeä sen papan pitäisi olla lapsenlapsille kuin mummonkin. Taidat pitää itteäs jotenkin parempana kun kelpaat mutta toinen ei.

Ei tuossa taidettu eroa tehdä sopuisasti. Hyvä kysymys tiestysti on, kuinka pitkälle entisen vaimon pitää jelppiä exää elämässä eteenpäin.
Jotain rauhaa kai jossakin vaiheessa ex-vaimollekin.
Terapeutit ovat ed. tapauksessa oikea osoite ukille. Arvelen.
Älä syyllistä vanhaa vaimoa!

Kun ero oli vielä vasta harkinnassa, sureksin tuota mummola-asiaa. Kun nyt olen jo eronnut ja asiaa puntaroinut ja uusi kiva mieskin ilmaantui eläämäni, totesin että nythän niillä lapsenlapsilla saattaa olla kaksi kivaa mummolaa, yhden ankean sijasta. Toisiinsa kyllästyneet mummo ja vaari eivät ehkä ole niille lapsenlapsillekaan parhaat mahdolliset.