Nyt ei jaksais

Älä sentään.
Minäkin oon jonkun vaimo, vielä paperilla. Halusin itse eroa, kun se yhdessäolo oli niin raskasta. Rakastaa, joo, sanoi mies, mutta koko ajan kaikki elämässä pieleen mennyt oli mun vikani. Kaikkialla muualla oli hauskaa ja kivaa, mutta vaimo sai kantaa joka-ainoan paskan.

En jaksanut sitä ja nyt saan sitten kuulla, miten olen tuhonnut kaiken. Kuten aina.
Olisin vaan ollut hiljaa, niin kaikilla olis ollut mukavammin.

Mutta ikuisesti ei jaksa.

Pysähdy ajattelemaan hetkeksi itseäsi. Vain sinua. Et ole vaimosi jatke, eikä sinun onnesi ole vaimosi harteilla. Sinä itse voit olla juuri sitä, mitä haluat tai jaksat. Tiedän, että juuri nyt sattuu ja aivan helvetisti, mutta et sinä ole luuseri. Jo se, että tajuat, että pettäminen ei kuulu avioliittoon, kertoo siitä, että olet hyvä ihminen.
Koeta jaksaa, voimia!

Ei nyt ole itsemurhan paikka, vaan itsetutkiskelun.
Usko vaan, se tekee hyvää.
Kyllä se elämä sulle antaa siinä kuin muillekkin, et vaan sitä nyt siellä murheen aalloissa pysty käsittämään.
Vanha hyvä sanonta on, että kaikille annetaan sen verran, mitä pystyy kantamaan.
Vuoden paras aika on nyt menossa, meitä kohtalotovereitasi on pilvin pimein ja jotkut ovat sen vihdoin huomanneet, että hei! aurinko paistaa!
Muista että kun joku ovi takanasi sulkeutuu, toinen ovi edessäsi avautuu..!
Itse olisin onnellinen uskollisesta miehestä, se olisi harvinaisuus, joten
et sä mikään luuseri ole...

Kliseehän se on, mutta kyllä aika muuttaa asioita.
Oma ex rakas lähti työkaverinsa matkaa ja olo oli kuin sinulla juuri nyt.
No päätin hieman keskittyä itseeni ja oho! Vuodessa paljastui kyllä ihan uusi paranneltu kaveri. En enää tosiaankaan joudu miettimään kelpaanko enää kenellekkään, tiedän että kelpaan itselleni sellaisena kuin nykyisin olen.

Minä olen sellanen joka haluaa uskoa ikuiseen rakkauteen. Ikuiseen tahtoon rakastaa toista ja niin korkeaan moraaliin ettei vehkeet edes määrää mitään vaikka hetken mieliteko tuliskin päähän.

Nainen on minulle muutakin kuin pelkkä reidet auki oleva pumpattava barbara. Paikka jonne kassit tyhjennetään kun vähänkin pakottaa. Yleensäkin ne yhteiset hetket näkökantani mukaan on muuta kuin alan filmeissä olevaa höyläämistä. Ruits ruits ja se siitä.

Että onko tässä kehitytty romantikoks vai miksi? Ehkä osittain ainakin. En edes silloin kun olin nuoremoi voinut käsittää kavereiden ja muiden tuttujen naisten kohtelua. En voinut ja en voi edelleen ajatella heitä vaan lihatiskinä.

Eräiden teorioiden mukaan niin teorioiden mukaan tällänen ajattelu on väärää.
Kelpasin kun olin pökkelö ja koitin jäljitellä testosteronipaviaaneja. Kun sitten aloin olla tää mikä oon johan se riitti.

Joku joka oikeesti rutistais ja rakastais. Liikaako vaadittu?
Vai ollako kävelevä lompakko ja näyttelyesine jolla ehkä koitetaan saada kaverit kateelliseksi.

Nokka pystyyn! Eihän se noin mene. Vaimosi ei ole maailman ainoa nainen. Kun hän lähti, ei varmaan ollut rakastanut sinua aikoihin. Mitä tekisit sellaisella vaimolla?

Sinusta voi tietenkin tuntua olo todella hyljätyltä, mutta ei siihen auta mikään muu kuin oman mielialasi kohentaminen. Mitä jos menisit ammattiauttajan pakeille puhumaan? Sinulla on mitä ilmeisemmin syvä masennus, koska siihen liittyy itsemurha-ajatuksia. Jos se nyt jotain lohduttaa, niin monet muutkin eronneet miehet - ja naisetkin kärsivät eronjälkeisestä masennuksesta. Liian usein he myös jäävät yksin ahdistuksensa kanssa.

Vaikka itse olin se eroa hakeva ja haluava osapuoli, puhuin siitä ystävilleni, sukulaisilleni ja peräti kolmelle ammattiauttajalle: ensin kirkon perheneuvojalle, sitten työpaikan psykologille, jonkinajan kuluttua näistä vielä psykiatrille. Eroni oli todella ennätyksellisen hidas, loppuvaiheessa olin tulla hulluksi... samoin ystäväni, jotka olivat kuunnelleet tiivisti liittoni käänteitä "parhaimmillaan" viisi vuotta.

Eli nyt kipinkapin apua hakemaan! Ja se nenä pystyyn :D! Hyvää ja lämmintä kesän jatkoa!