Tuntuu vähän tyhmältä alkaa kyselemään täällä, mutta haluan kuitenkin täysin ulkopuolista näkemystä kun tuntuu että itse on käynyt ihan sokeaksi.
Eli tilanne on se, että mulla on ollu reilu vuoden jonkinlainen "suhde" eerään miehen kanssa. Hän on mua huomattavasti vanhempi, itse olen siinä kolmenkympin paikkeilla. Miehellä on kova naistenmiehen maine. Olemme olleet molemmat koko ajan tahoillamme varattuja, minä kuitenkin enemmän kuin hän. Aluksi olin myös tosi epävarma/epäluuloinen, niin hänestä kuin itsestäni.
Seksiä olemme harrastaneet vain kerran, muutama kuukausi "suhteen" alettua. On siitä vihjailtu puolin ja toisin...haluttu toisiamme mutta siihen se on jäänyt. Pieneen, ujoon ja hellään kosketukseen/rutistukseen.
Jossain vaiheessa tuli pieni välirikko, joka jäi kuitenkin lyhyeksi. Nyt olemme viettäneet yhdessä aikaa niin paljon kuin se on ollut mahdollista...tosin se ei ole kovin paljon.:(
Alussa en ollut vakavissani, koska tiesin hänen maineensa. Hän myös valehteli paljon, joka valheesta jäi kiinni kun vähän kaivelin asioita (ja tämä ei tarkoita mitään typerää puhelimen tutkimista tai muuta sellaista). Itse olen ollut muuten vaan aika mahdoton ja urpo välillä. Mutta joka hässäkästä on kuitenkin selvitty ja jatkettu. Nyt ei näitä valheita eikä mitään turhia lupauksia ole enää kuulunut. Alussa hän puhui lähinnä itsestään ja omista asioistaan, nyt keskustellaan paljon myös minusta. Ja nimenomaan keskustellaan.
Sen pienen tauon jälkeen tuntuu jotenkin erilaiselta, paremmalta....koko homma on rauhoittunut ja tasaantunut. Tuntuu vaan niin hyvältä olla yhdessä. Itse olen nyt ihastunut...ehkä jopa vähän rakastunut häneen.
Mutta siis: MISTÄ TÄSSÄ OIKEIN ON KYSE??? Itse en ole uskaltanut häneltä kysyä että missä mennään, en haluaisi pilata tätä ihanuutta nyt.
Eli tilanne on se, että mulla on ollu reilu vuoden jonkinlainen "suhde" eerään miehen kanssa. Hän on mua huomattavasti vanhempi, itse olen siinä kolmenkympin paikkeilla. Miehellä on kova naistenmiehen maine. Olemme olleet molemmat koko ajan tahoillamme varattuja, minä kuitenkin enemmän kuin hän. Aluksi olin myös tosi epävarma/epäluuloinen, niin hänestä kuin itsestäni.
Seksiä olemme harrastaneet vain kerran, muutama kuukausi "suhteen" alettua. On siitä vihjailtu puolin ja toisin...haluttu toisiamme mutta siihen se on jäänyt. Pieneen, ujoon ja hellään kosketukseen/rutistukseen.
Jossain vaiheessa tuli pieni välirikko, joka jäi kuitenkin lyhyeksi. Nyt olemme viettäneet yhdessä aikaa niin paljon kuin se on ollut mahdollista...tosin se ei ole kovin paljon.:(
Alussa en ollut vakavissani, koska tiesin hänen maineensa. Hän myös valehteli paljon, joka valheesta jäi kiinni kun vähän kaivelin asioita (ja tämä ei tarkoita mitään typerää puhelimen tutkimista tai muuta sellaista). Itse olen ollut muuten vaan aika mahdoton ja urpo välillä. Mutta joka hässäkästä on kuitenkin selvitty ja jatkettu. Nyt ei näitä valheita eikä mitään turhia lupauksia ole enää kuulunut. Alussa hän puhui lähinnä itsestään ja omista asioistaan, nyt keskustellaan paljon myös minusta. Ja nimenomaan keskustellaan.
Sen pienen tauon jälkeen tuntuu jotenkin erilaiselta, paremmalta....koko homma on rauhoittunut ja tasaantunut. Tuntuu vaan niin hyvältä olla yhdessä. Itse olen nyt ihastunut...ehkä jopa vähän rakastunut häneen.
Mutta siis: MISTÄ TÄSSÄ OIKEIN ON KYSE??? Itse en ole uskaltanut häneltä kysyä että missä mennään, en haluaisi pilata tätä ihanuutta nyt.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Siitä on kyse et olet pettäjä lutka joka jakaa pillua jokaiselle vähänkin kiinnostavalle tyypille.
Pettäjä olen, sen myönnän enkä todellakaan ole siitä ylpeä.
Tarkennuksena että tämä edellä kuvaamani mies on ainoa "hairahdukseni" seitsämän vuoden aikana. Ja ainoa vieras jonka perään olen edes katsonut! Jos tuolla perusteella joku sanoo että jaan jokaiselle niin sanokoon....
Se on vähän sellanen mietinnän paikka sun oman kumppanin takia.
Kyllä mä katon tollasen selän takana kyräilyn yhtä lailla pettämisenä, kuin jos olisit sen petikaveri vakituisesti (etkä vain sitä yhtä kertaa- joka jo on monelle liikaa)
Noin niinku maalaisjärjellä ajateltuna sun ja tämän sun "hairahduksen" jutusta ei ikinä tule yhtään mitään enempää. Jos nyt jättäisit oman seurustelukumppanisi ja kertoisit siitä tälle "hairahdukselle", niin luultavasti se katoais sun elämästäs. Tyyppi hakee varmaan vaan jännitystä elämään ja onhan se varmaan kiva vanhemman patunkin hivellä itsetuntoaan nuoren naisen huomiolla, mutta muuta siinä ei tod.näk. sitte olekkaan.
Ota hyvä nainen järki käteen!
Juurikin näin mitä hanna sanoi.
Maalaisjärjellä ajateltuna suhdetta ei voi yksin perustaa, vaikka se kuinka olisikin helpompaa kuin istua saman pöydän äärelle ja sopia jotain mistä pitää kiinni. Vastuun ottaminen ei tuollaisen "hairahduksen" suhteen tule kyseeseen.
Ps. (Naisten)miehet ovat (naisten)miehiä. Jokainen päättäköön itse mitä se tarkoittaa.
...ihan ok pitkäaikainen mutta tunteeton suhde rakkauteen...
Joo tiedän. Toiveajattelua.:(
Pyydän anteeksi kielenkäyttöäni.Olet sitten vain pelkkä pettäjä. Samanlainen kuin
monet muut jotka väittävät rakastavansa miestään mut siltin nussivat toista miestä joka vähän antaa huomiota. Ja jotka väittävät tietävänsä rakkaudesta jotain muuta eivät ede tunne sanan merkitystä.
En myskään väitä rakastavani miestäni...hän tietää että tapailen tuota toista....
Olipa tyhmää edes alkaa tänne kirjoittelemaan. Olisi pitänyt vain antaa ajatusten pyöriä omassa päässä. Joo, oon luuseri myönnetään.:(
Olet pettäjä joka pettää sekä itseään, että kumppaniaan heti kun joku hunajakurkku tulee vähän lurittelemaan. Ihan mukavaa varmaa elää harhakuvitelmassa, mutta kylmä tosiasia on, että tuollainen elämä on valheellisuutta täynnä.
En myskään väitä rakastavani miestäni...hän tietää että tapailen tuota toista....
Olipa tyhmää edes alkaa tänne kirjoittelemaan. Olisi pitänyt vain antaa ajatusten pyöriä omassa päässä. Joo, oon luuseri myönnetään.:(
Niin, sinä petyt heti kun mielipiteet eivät täällä myötäile omia hallitsemattomia halujasi.
Sinä olet tehnyt virheen siinä, että et poikkaissut edellistä suhdetta ennen uutta. Se, että olet vain kerran toiminut pillunjakelijana ei ole liventävä asianhaara - kuten monet ovat jo todenneet.
Tämän uuden valmiudet ottaa heti kun annetaan kielivät myös moraalitason kyseenalaisuudesta. Hänhän on varsin hyvin tietoinen vakinaisesta suhteestasi, mutta on silti valmis ottamaan heti kun annetaan.
Sinä kuitenkin olet halunnut antaa ja ilmeisesti haluat jatkossakin yhä enemmän. Nyt voit siis vain lopettaa edellisen suhteesi, koska siihen sinulla ei ole enää mitään annettavaa.
No en minä pettynyt...hämmästyin vain vähän. Mitä nyt näitä juttuja lukee ja kuulee niin tein olettamuksen että täältä löytyisi myös joku muu jolla on vastaavanlaisia kokemuksia. Olisi ollut mukava kuulla että miten heille on käynyt....
Tänne on helppo tulla minun tulla kertomaan moraalittomuudestani mutta vastaavasti myös monen sellaisen tulla sitten moralisoimaan hyvinkin rajusti muiden juttua vaikkei itsellä välttämättä siihen olisi edes varaa. Enkä nyt tarkoita juuri sinua^ vaan ihan yleisesti.
Tuo on totta että olisi pitänyt vanha suhde katkaista ennen uutta. Jostain syystä sitä vain jäädään puolin ja toisin roikkumaan. Eipä se oli ukkokaan lähtenyt. Molemmat eletään tahoillamme omaa elämää....ollaan kuitenkin oltu jo pitkään viikot erillään.
Niin, vai olisiko kyse pikemminkin näkemyksestä kyseiseen ilmiöön. On luonnollista, että se kuulostaa moralisoinnilta 'suhdesopassa' keittyvien tai muuten vain toisin ajattelevien korvissa. Miten tämän suuntainen mielipide sitten pitäisi ilmaista, jotta se ei olisi automaattisesti 'moralisointia'?
Tuo roikkuminen on kyllä aika huono juttu: jos et edes halua viettää aikaasi omassa suhteessasi, niin miksi tuo keskivaiheille roikkuminen on sitten jäänyt päälle?
Nyt olisi siis se toiminnan paikka - jonkinlainen valinta on kuitenkin pian tehtävä...
Olen tapaillut yhtä miestä hänen työnsä merkeissä. Tekee hommia kotona. Pikku hiljaa tapamiset ovat venyneet ja venyneet. Olemme puhuneet aivan kaikesta maan ja taivaan välillä, myös seksistä. Soittelee minulle myös .
Pidämme molemmat toisistamme, muitta SE on jäänyt vielä tekemättä. Itse olen vapaa, mutta mies seurustelee. Sanoi haaveilevansa minusta silloin kun rakastelee naisystävänsä kanssa. Onko se jo pettämistä? Itse en oikein tiedä.
Mitä mieltä olette?
Tämä on sama viesti minkä laitoin tuonne yhteen toiseen keskuteluun...sopii vain mielestäni niin hyvin tähänkin:
Minä olen myös sitä mieletä että asiat eivät ole noin yksinkertaisia.
Luulen että uskottomuuteen ja kakkosena olemiseen johtaa moni asia. Ei vain joku yksi mielenhäiriö. Montet epäonnistuneet suhteet, perhetausta, tabut jne. jne. vaikuttavat siihen miten elämäämme eletään. Toisiin ulkopuoliset tekijät vaikuttaa vähemmän kuin toiseen. Joku pääsee traumoistaan eroon, toisia ne riivaavat läpi koko elämän ja altistavat näillä epäterveellisille suhteille.
Taipumus epäterveelliseen suhteeseen voi kehittyä lapsuudessa, äidin tai isän välityksellä. Puhutaan läheisriippuvuudesta, kokemuksesta voin kertoa että se vaikeuttaa ihmissuhteita pitkään, ehkä jopa koko elämän.
Toki jotaina tulee ihmisen omista geeneistä, ei sitä käy kieltäminen. Toiset vain ovat moraalisesti löyhempiä kuin toiset. Jotkut jopa täysin moraalittomia. Ehkä nykyaikana myös paljon puhuttu sosiaalinen media houkuttelee harhapoluille, en tiedä. Kaverit ja muut ympärillä olevat ihmiset, elokuvat, kirjat...maailma on täynnä vaikutteita. Toisiin ne tarttuvat lujempaa kuin toisiin.
Ihmisissä on realisteja, optimistejä, pessimistejä...."hippejä" jotka uskovat rauhaan ja rakkauteen. Ikuisia rakkauden etsijöitä. Niitä jotka eivät ole koskaan rakkauteen uskoneet tai ovat tuon uskon menettäneen (minä kuulun näihin uskonsa rakkauteen menettäneisiin).
Mutta miettikääpä sitä että joissakin maissa se moniavioisuus on sallittua ja täysin normaalia. Petetty on kautta aikojen, nykyään varmaan paljon enemmän...en käy kieltämään.
Onko pettäjä aina pettäjä? Kakkonen aina kakkonen? On ja ei. Hyvin monenlaisia tarinoita on kuultu. Sekä onnellisia että vähemmän onnellisia.
Tämä on loputun aihe jota jaksetaan vatvoa. Totuutta ja oikeaa ratkaisua tuskin löytyy missään tilanteessa.
Ihmissuhteissa on todella vaikeaa tietää mikä on totta, mikä valhetta....mikä oikein mikä väärin. Vaatii todella vahvaa ihmistä joka tietää koko ajan, joka ihmissuhteessa, tarkalleen miten missäkin tilanteessa pitää toimia, tehdä ja käyttäytyä. Ja etenkin se että tietää mitä itse haluaa, se on joskus pirun vaikeaa! Ja vielä vaikeampaa on toimia sen oman tahdon ja intuition mukaan.
Elämä vain heittelee. Toisia enemmän, toisia vähemmän.
Sen kyllä tietää haluaako pettää vai ei. Pettäjä on pettäjä aina, riippumatta siihen johtaneista syistä. Mielestäni tätä asiaa on turha puolustella taustoilla tai etsiä syitä vaikkapa sosiaalisesta mediasta. Sosiaalista mediaa ei vielä taannoin ollut, mutta pettämismekanismi toimi silloinkin osalla yksilöistä.
Ihmiset ovat moraalitasoltaan erilaisissa positioissa - fakta, joka tuskin muuttuu tulevisuudessakaan. Yksilölliset taustat voivat vahvistaa tietyn suuntaista käyttäytymistä, mutta eivät oletettavasti kuitenkaan selitä suurinta osaa yksilön ajattelu- ja käyttäytymistavoista pettämissektorilla.
Usko pois, edes sitä ei aina tiedä! En ainakaan minä...ilmeisesti en oikein tiedä millaisessa moraalisessa positiossa olen.
Jebou....pari yötä mietittyäni katkaisin tämän salasuhteen. Olen varma että tuo päätös pitää eikä uutta tule ellen ole eronnut vakituisestani.
Vielä kun saisi asiat selväksi tuon vakituisen kanssa. *Huokaus*
Kannatti nukkua pari yötä, toimit viisaasti.