olen 21 v naisenalku ja aloin seurustella "virallisesti" vähän yli vuos sitten! suhde kesti melkein vuoden ja hyvissä välissä erottiin!
erosta on nytten noin ~6kk ja vielä joskus mietin exää,mitä meillä oli jne....mietin että pyöriikö se ensirakkaus päässä aina niin kauan kunnes löytää uuden, ja "helpottuuko" ne erot sitten ettei enään kelaa vanhoi heiloi niin paljon kun sitä ensinmäistä???
erosta on nytten noin ~6kk ja vielä joskus mietin exää,mitä meillä oli jne....mietin että pyöriikö se ensirakkaus päässä aina niin kauan kunnes löytää uuden, ja "helpottuuko" ne erot sitten ettei enään kelaa vanhoi heiloi niin paljon kun sitä ensinmäistä???
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mulla on ainakin tähän mennessä mennyt niin, että merkityksettömimmät jutut unohtaa kyllä, muttei niitäkään ihan kokonaan. Mutta sellaiset jutut jotka on ollut tosi tärkeitä jne jne, niin ne säilyy aina muistoissa. Ne on sitten osa mua vaikka en haluaiskaan. En nyt tarkota sitä, että uuden miehen kainalossa nyyhkyttelisin ex:än perään, mutta siis ei silti unohda kokonaan. Eikä pidäkään. Kunhan ei enää vaan rakasta.
Arki voi silti tappaa suhteen jossa on välittämistä aina ei voi eikä pidäkään jatkaa yhteiseloa.
Ei ole pettämistä välittää exästä,rakastaakin omalla laillaan. Kunhan elää tätä päivää ja sitoutuu siihen suhteeseen jossa on.
Rakastaa kun voi useampaakin ihmistä, mutta monen kanssa eläminen onnistuneesti on harvinaisempaa.
Eroaminen on aina vaikeaa, vaikka toki tässäkin kokemus ohjaa hiukan vaiheita. Yksilöllisiä on niin ihmiset, suhteet kuin erotkin.
Kyllä muistan kaikki rakkauteni ja ihastumeni. Koska ensisuhteeni oli pitkä ja monella lailla läheinen niin tottakai tulen sen muistamaan lopun ikääni vaikka eri teille (onneksi) pääsyttiinkin.
Luulen kyllä että se ensirakkaus on monelle unohtumaton...omani oli sellainen katkeransuloinen juttu, erokin ikävä, mutta kyllä hänellä siltikin on edelleenkin erityinen asema sydämessäni. Kyllä minusta ainakin ne erot "helpottuvat" iän myötä, niin minulle on ainakin käynyt. Tosin jos eroisin nykyisestä elämänkumppanistani niin sydämeni särkyisi totaalisesti...
Joskus aikoinaan seurustelin ekan ja ainoan poikaystäväni kanssa vuoden verran kunnes erottiin. Ketään en ole sen jälkeen huolinut enkä halunnut ja yhä edelleen rakastan exääni aivan täysillä. Että näin. Kertaakaan ei ole kolmen vuoden aikana tullut vastaan miestä, jonka haluaisin. Pitäiskö laskea rimaa? Ei.
ollaan tosi hyviä kavereita. Yksi niistä harvoista ihmisistä johon luotan on ex. Ja yhteen ei olla palaamassa...
Minun ensirakkauteni jätti minut nuorena koska piti minua ns luuserina kun lopetin koulun. Ensirakkaussuhteen loppuminen oli minulle niin suuri juttu että se vaivasi minua todella paljon lähes kymmenen vuotta. Suhteen aikana olin maailman luotettavin poikaystävä enkä olisi voinut koskaan pettää seurustelukumppaniani, hylkäämisen jälkeen tilanne muuttui.
Rupesin oudolla tavalla "vihaamaan" naisia ja mikään suhde ei tuntunut enää niin tärkeältä, etten olisi voinut parin kk alkuhuuman jälkeen pettää kumppaniani.
Nyt voin sanoa että olen päässyt ensirakkaudesta eroon. Se tapahtui viime syksynä kun ensirakkauteni haki töihin paikkaan, jossa olin päättämässä valinnasta. Huomasin että hän ei ollut minun rakkauteni arvoinen. Ensirakkaus oli minulle ainakin suuri asia ja olen hyvin onnellinen kun olen siitä yli päässyt. Tosin suuren arven se minuun teki.