Minun on sietämätöntä olla itseni kanssa, koska tunnen itseni niin rumaksi.
Olen koukussa meikkaamiseen. En voisi kuvitellakaan, että olisin avomieheni edessä meikkaamattomana. Asiaa ei auta yhtään se, että olen kärsinyt pahasta aknesta noin 6 vuotta. Joudun meikkaamaan itseäni tunnin, että voin käydä läheisessä ruokakaupassa.
Useat ihmiset ovat kehuneet minua kauniiksi. Itse näen peilissä hirviön.
Nyt on aamuyö. En ole nukkunut koko yönä. Olen vain maannut sängyssäni. Sydäntäni särkee ajatella, että joudun viettämään koko elämäni tässä ruumiissa, näillä kasvoilla. Olen harkinnut kaikkea, kauneusleikkauksesta lähtien, mutta kaikki vaihtoehdot ovat liian kalliita.
Käyn terapiassa keskivaikean/vakavan masennuksen takia. Siitä huolimatta oloni alkaa käydä sietämättömäksi. En jaksa enää. Ei näin rumia ihmisiä saisi olla edes olemassa. Haluaisin pois tästä pinnallisesta maailmasta. En halua olla ulkokuoreni vanki. Haluaisin olla vapaa.
Asiaa pahentaa se, ettei kukaan ymmärrä minua. Kaikki vain vakuuttavat, että olen kaunis. Siinä kaikki. Kukaan ei näe sisälleni, kuinka paljon kärsin :'(
Olen koukussa meikkaamiseen. En voisi kuvitellakaan, että olisin avomieheni edessä meikkaamattomana. Asiaa ei auta yhtään se, että olen kärsinyt pahasta aknesta noin 6 vuotta. Joudun meikkaamaan itseäni tunnin, että voin käydä läheisessä ruokakaupassa.
Useat ihmiset ovat kehuneet minua kauniiksi. Itse näen peilissä hirviön.
Nyt on aamuyö. En ole nukkunut koko yönä. Olen vain maannut sängyssäni. Sydäntäni särkee ajatella, että joudun viettämään koko elämäni tässä ruumiissa, näillä kasvoilla. Olen harkinnut kaikkea, kauneusleikkauksesta lähtien, mutta kaikki vaihtoehdot ovat liian kalliita.
Käyn terapiassa keskivaikean/vakavan masennuksen takia. Siitä huolimatta oloni alkaa käydä sietämättömäksi. En jaksa enää. Ei näin rumia ihmisiä saisi olla edes olemassa. Haluaisin pois tästä pinnallisesta maailmasta. En halua olla ulkokuoreni vanki. Haluaisin olla vapaa.
Asiaa pahentaa se, ettei kukaan ymmärrä minua. Kaikki vain vakuuttavat, että olen kaunis. Siinä kaikki. Kukaan ei näe sisälleni, kuinka paljon kärsin :'(
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kyllähän se masennus aiheuttaa sen, että tuntee itsensä "rumaksi". Tiedän tunteen, olen ollut myös vakavasti masentunut pariin otteeseen. Viime kerralla en jaksanut puoleen vuoteen lähteä asunnostani muualle kuin töihin, nukuin vain ja itkin. Tuntui että koko maailma pitää minua rumana ihmisenä. Kärsin monista allergioista ja ihottumasta, joka pahensi masennustani entisestään. Tunsin itseni hyödyttömäksi, turhaksi ihmiseksi, jota ei ole tarkoitettu elämään.
Mutta kauneus on katsojan silmässä, ei ole olemassa todellakaan mitään yhtä määritelmää millainen on kaunis ihminen ulkoisesti. Kauneus lähtee sisältä päin, jos ei ole itseensä henkisesti tyytyväinen ei varmasti tunne itseään myöskään kauniiksi.
En voi sanoa sinulle kuin yhden neuvon, opettele olemaan rennosti ja unohda muiden mielipiteet. Tämä ei ole klisee vaikka siltä kuulostaakin, mutta elämäsi ja onnesi ei ole kiinni siitä, mitä muut ajattelevat sinusta. Vain sinä itse voit omaan oloosi ja elämääsi/onnellisuuteesi vaikuttaa. Kun on asiat kunnossa itsensä kanssa, on paljon helpompi ottaa elämässä vastaantulevat asiat rennommin vastaan. Hyväksy siis itsesi sellaisena kuin olet, virheinesi kaikkinesi.
Kukaan ei ole täydellinen, ei todellakaan. Monet vain osaavat peittää sen epävarmuutensa hyvin. Kaikilta löytyy taatusti joku "luuranko" kaapista oman ulkonäkönsä suhteen ja muutenkin.
Ihminen on erittäin kaunis silloin, kun sisältö on kunnossa. Siihen kannattaa satsata.
Avomiehesi ei varmasti olisi kanssasi jos ei pitäisi sinusta. Jos pelkäät, että meikittä ulkonäkösi karkottaa hänet, ei hän ole sinun arvoisesi. Ei mitään pysyvää ja todellista suhdetta perusteta ulkonäön varaan, sillä kaikki meistä rupsahtavat ajan myötä, näennäinen kauneus ei ole pysyvää kenelläkään. Sisäinen on, jos siihen jaksaa panostaa.
Elät vain kerran, älä tuhlaa sitä miettimällä ja murehtimalla turhia. Minut herätti ajattelemaan omaa tilaani muutaman rakkaan ystäväni ja sukulaiseni kuolema. Tajusin, ettei täällä olla kuin käymässä, miksi siis tuhlata tätä kallista aikaa itsesäälissä kieriskelyyn ja murehtimiseen..
Sinä olet yhtä arvokas kuin muutkin ihmiset!
Hyvää kevättä ja voimia tulevaisuuteen.
Mä jäin eilen pohtimaan muutamaa asiaa..Ensinnäkin sitä, tekeekö epätäydellisyys ihmisestä ruman? Mä en esim.pidä mun nenästä(vaikka ihmiset vakuutelleet ettei siinä ole vikaa), mutta silti tiedän etten ole ruma, en vaan ole täydellinen! Ongelma on se, että on olemassa tietty kuva jonka näkösiä kaikki haluais olla ja mitä enemmän he siitä poikkeavat, sitä rumempina he itseään pitävät. Se on väärin, ettei persoonallista kauneutta arvosteta. Tuolla kadulla kulkiessa ja koulussa harvoin näkee niitä mallikuvan näkösiä, mutta silti en mä muista nähneeni rumaa naista varmaan missään! Siksi en todellakaan usko että tekään olette rumia, ette vaan ehkä ole täydellisiä. Kyse on myös huonosta itsetunnosta joka johtuu muusta kun ulkonäöstä, sillä ei kukaan terveen itsetunnon omaava alkais kyttäämään omia huonoja piirteitään.Itsekin välillä sorrun ajattelemaan että sitten olisin itsevarmempi ym, kun vaikka se nenä olisi korjattu.Mutta kyllä mä sen tiedän että itsetunnossa on kysymys jostain paljon syvemmällä olevista ja näkymättömämmistä asioista kun jostain nenästä! Luoja ties kuinka kauan muakin nää ulkonäkökompleksit seuraa, mutta uskon siihen mitä täällä joku sanoi, että ihmiset näkevät susta sen mitä itse itsestäs ajattelet. Jos pitää itseään jonain pohjamutana niin ehkä muutkin pitää, ja vähintäänkin sellasessa mielentilassa tulee ihan vainoharhaseks ja alkaa kuvittelemaan että kaikki inhoaa mua.Siks koitankin kulkea pää pystyssä vaikkei siltä tuntuskaan, on se kuitenkin helpompaa kun hävetä itseään!
Terve Mary! Tiedän omasta kokemuksesta, että ulkonäköön liittyvät asiat ovat erittäin hankalia. Vaikeinta on itsensä hyväksyminen ja se, että saa laitettua asiat tärkeys järjestykseen. Kuten edellinen vastaaja jo kertoikin, niin sitä havahtuu tajuamaan asioiden tärkeyden vasta kun tapahtuu jotain todella kamalaa, kuten läheisen kuolema tai vakava sairaus. Ulkonäkö ei todellakaan ole tärkein asia tässä maailmassa. Itse arvostan eniten tyttöjä, jotka huolehtivat fyysisesti itsestään (liikunnan harrastaminen purkaa myös hyvin stressiä), ovat huumorintajuisia ja osaavat ottaa muut ihmiset huomioon, eikä koko maailma pyöri oman navan ympärillä. Esteettiset tekijät tulevat vasta paljon näiden muiden ominaisuuksien jälkeen. Taito on pystyä arvostamaan sellaisia asioita ihmisessä, joihin tämä itse pystyy vaikuttamaan. Ulkonäköään ei pysty itse päättämään ja sen takia se ei olekaan niin tärkeä tekijä. Tällainen ajattelumalli on tosin aika vaikea tässä pinnallisessa nyky-yhteiskunnassa. Mutta kaikki kyllä muuttuu vielä paremmaksi, kunhan ymmärrät mikä tässä maailmassa on tärkeätä ja mihin kannattaa uskoa. Voimia sulle ja mukavaa kesän jatkoa ! =)
Itselläni oli samanlainen tilanne muutama vuosi sitten. En pystynyt lähtemään kauppaan ilman tunnin meikkausta, kouluun en pystynyt lähtemään ilman kahden tunnin laittautumista puhumattakaan sitten sukujuhlista.
Apua löysin kun vanhempani viimein suostuttelivat minut lähtemään ihotautilääkärille ja kun sain kuulla internetistä lisää tietoa tarjolla olevista lääkkeistä. Koska mikään muu hoito ei minulle käynyt tarjolla olevista (ei niinkään aknen vakavuuden vuoksi, itselläni oli vain lievä tai ajoittain keskivaikea) sain Roaccutan kuurin ja ihoni parani aivan valtavasti vuoden aikana. Kuitenkin ensimmäisen hoidon jälkeen ihoni palautui jonkin verran ennalleen, en päässyt eroon viikottaisista pienistä näppylöistä joten lääkäristä hain sitten toisen kuurin. Se auttoi paljon ja nyt ihoni on suuremmaksi osin sileä mikäli hoidan sitä säännöllisesti sopivilla tuotteilla. Tarkoitus olisi jonkin ajan päästä käydä ihonkuorinnassa tms. hoidossa.
Oletko kokeillut lääkkeitä akneesi?
Olen käynyt ihotautilääkärillä. Olen syönyt akneen jo kaksi antibioottikuuria, jotka molemmat kestivät noin puoli vuotta. Niiden ohessa käytin kahta erilaista akneen tarkoitettua voidetta.
Akne helpottui hoitojen aikana, mutta palasi ennalleen kuurin loputtua.
Paras lääke on ollut aika. Vielä muutama vuosi sitten kasvojeni iho oli pahoin tulehtunut ja kipeä. Ihotautilääkärin mukaan kärsin vaikeasta aknesta. Nyt jäljellä ovat enää arvet ja noin kymmenen isompaa finniä.
Olen myös huomannut, kuinka mieliala vaikuttaa ihoni kuntoon. Stressaantuneena akne puhkeaa paljon helpommin. Lomalla ihoni on paljon paremmassa kunnossa.
Oletko kokeillut Roaccutan-hoitoa? Kokeilin itsekin aluksi antibioottikuuria, mutta tulin siitä sairaaksi eikä se auttanut ongelmaani. Roaccutanista sain lopullisen hoidon. Suurin osa aknepotilaista saa avun kahdesta kuurista (eli käytännössä kaksi vuotta), yhdestä saa kuitenkin jo huomattavan avun vaikkei akne täysin parantuisikaan.
http://www.roche.fi/laakkeet/roaccutan.htm
http://www.coronaria.fi/www/mtv3/laakkeet.php?atc=D10BA
http://www.pulssi.fi/p0104d.htm
http://www.mtv3.fi/poliklinikka/artikkelit.shtml/189158?Akne
http://www.mtv3.fi/poliklinikka/Ihotaudit.shtml/157708?Akne
http://www.ihotauti.net/mmpnappyl.htm
Sekä keskusteluja asiasta:
http://www.city.fi/keskustelut/viesti.php?seskey=&groupid=14&topicid=2243
http://www.tuuli.net/zalk/tuulinet/zalk02/1045.php
Ihotautilääkäri suositteli minulle heti ensimmäiseksi Roaccutania, kun näki ihoni. Minulla on kuitenkin sellainen käsitys, että se on tosi kallis hoito.
Opiskelijana rahani riittävät hädin tuskin vuokraan ja ruokaan. Kaiken lisäksi terapeutti on monta kertaa kehottanut minua aloittamaan masennuslääkkeiden syömisen. Mielialalääkkeet pitäisi siis hankkia moneksi vuodeksi. Nehän ne vasta kalliita ovatkin..
Kasvojeni iho on ajan myötä parantunut siinä määrin, että olen täysin haudannut ajatuksen Roaccutanin aloituksesta. Asiat tärkeysjärjestykseen.
Itse ajattelin asiaa niin että jos akneni todellakin vaivaa muuta elämää niin en ala sitten enää kestämään sitä, vaan teen lopulta sen kaikkein halvimman vaihtoehdon eli hoidan sen pois kunnolla. Sitä ennen rahaa meni kosmetologeilla juoksemiseen, uusien tuotteiden kokeilemiseen, kalliisiin meikkituotteisiin.. Aika monen ihmisen masennus kuitenkin katoaa pikkuhiljaa kun iho parantuu, osa ei edes tarvitse parantumista koska he oppivat kunnioittamaan itseänsä muutoinkin.
Mitä tulee käsitykseesi Roaccutanin hinnasta se on nykyään enää harhaluulo. Kun aloitin Roaccutanin syömisen yksi laatikko maksoi yli 20 euroa ja sitä piti syödä tolkuton määrä. Nykyään hinta on enää puolet siitä jos sitäkään. Kaikille Roaccutan ei aiheuta masennusta, vaikka pari alkuviikkoa voikin tuntua siltä kun iho ensin puhdistuu (eli työntää kaikki näppylät ulos), mutta näiden parin viikon jälkeen iho alkaa näyttää paremmalta ja paremmalta joten mielialakin pikkuhiljaa nousee sitä mukaa. Lopulta tunsin itseni erittäin itsevarmaksi enkä koskeen ole tuntenut oloani niin hyväksi kun hoidettuani ihoni kuntoon. Jos ajatellaan että yksi 10 euron laatikko riittää vaikkapa kolmeksi kuukaudeksi tulee hintaa lääkkeelle aika vähän per kuukaudeksi. Tarjolla on myös halvempia rinnakkaislääkkeitä, joista voit kysyä apteekista. Toiminnaltaan ja teholtaan ne ovat suurin piirtein samaa luokkaa kuin Roaccutan, mutta periaatteessa maineensa ja alkuperäisyytensä vuoksi Roaccutan maksaa enemmän. Tosin rinnakkaislääkkeiden tullessa markkinoille hinta tippui hirveästi. Lisäksi täytyy käydä muutaman kuukauden välein maksatesteissä, mutta niidenkään vuoksi ei tarvitse käydä yksityisellä lääkäriasemalla, vaan voit pyytää ottamaan terveyskeskuksessa tai pyytää lähetettä oppilaitoksestasi. Yleensäkin terveyskeskus käynnit ovat opiskelijakorttia näyttämällä ilmaisia, joten niistä ei kannata huolehtia. Piikkikammoisillekin löytyy ihoa puuduttavaa ainetta (ostetaan itse apteekista ja laitetaan kohtaan johon pistetään pari tuntia ennen), joten senkään vuoksi ei tuota lääkettä pelätä.
Jos olet täysin tyytyväinen elämääsi noin, en näe mitään syytä miksi menisit lääkärille hakemaan lääkettä akneesi, mutta toisaalta kirjoitit kuinka paha olosi ole sen vuoksi joten ajattelin auttaa sinua. Itselläni ja useimmilla Roaccutania käyttäneillä on ollut hyviä kokemuksia siitä ja akne on saattanut lähteä kokonaan. :-)
Olen todella yllättynyt, jos Roaccutan maksaa nykyään vain 10 euroa :O
Aikoinaan ihotautilääkäri esitteli minulle Roaccutanin uutena ja tehokkaana lääkkeenä aknea vastaan. Yksi kuuri maksoi yli 1000 markkaa, eli lähes 200 euroa.
Siksi minulle on jäänyt mielikuva, että Roaccutan on kallis lääke, enkä ole kokeillut sitä vielä tähän päivään mennessä. Täytyy alkaa harkitsemaan uudelleen ;)
tiedän miltä susta tuntuu.. Vihaan myös itseäni ja ulkonäköäni. Olen aina toivonut, että olisin syntynyt kauniimmaksi, ihailen kauniita ihmisiä ja sitten masennun, koska en voi koskaan olla yhtä kaunis/kauniimpi kuin he. Ajatus siitä, että tulen tämän yhden ja ainoan elämäni aikana näyttämään tältä hirvittää! Myös minua on kehuttu useinkin nätiksi ja miesehdokkaita on ollut kiitettävästi, mutta se ei riitä jostain kumman syystä..Halusin vain sanoa, että et ole yksin.
Mulla on ollut suunnilleen samanlainen olo jossain vaiheessa ja joskus vieläkin. Murrosiässä etenkin vihasin peilejä ja kameroita, koska olin todella ruma! Silloin en edes osannut meikata. Finnejä oli myös paljon ja tuntui ettei kenelläkään muulla ollut samaa ongelmaa.
Nykyään voisin sanoa, että olen myös koukussa meikkaamiseen. Edes lähikaupassa en käy ilman meikkiä. Avomieheni kanssa olen kyllä meikittä kotona, mutta vieraiden ihmisten kanssa en. Inhoan sauna-iltoja tai muita vastaavia, joissa pitää olla meikittä "omana itsenään". Ilman meikkiä vieraassa seurassa tunnen itseni tosi rumaksi ja luonteenikin muuttuu murjottavaksi ja alakuloiseksi. Ilman meikkiä en tunne olevani minä. Asiaa ei helpota se, että joskus ollessani ilman meikkiä olen saanut kuulla huomautuksia "oletpas sinä erinäköinen ilman meikkiä!". Ihan kun en sitä tietäisi.
Meikattuna tunnen kyllä itseni usein kauniiksi ja minulle on niin sanottukin. Mutta kadehdin niitä kavereita, jotka voivat meikittä lähteä mihin vaan ja olla silti kauniita. Meikki vain kaunistaa heitä lisää, toisin kuin minulla, joka joudun "piirtämään" itselleni kasvot...ilman meikkiä olen väritön, laikkunaamainen, näppyläinen hiirulainen ja omasta mielestäni näytän pojalta...
Tsemppiä sulle! Muista, että lopulta se kauneus kuitenkin lähtee sisältäpäin, vaikkei sitä aina uskoisikaan!
Minäkin olen oikeasti ruma, ilman meikkiä siis.Olen hyvä piirtämään, ja näin ollen meikkaan itselleni kauniit kasvot, mutta annas kun meikit ottaa pois... En ole minkään näköinen, naama on lattea, silmäni eivät erotu naamasta, mutta kaiki rypyt, finnien arvet jne. erottuu kyllä, sekä tummat viikseni ja ihoni on jostain syystä muutoin harmahtava sekä laikukas. Minua on kysytty malliksikin, mutta silloin olen ollut parhailleni meikattuna, ja tiedän että ilman pakkelia en ole minkään näköinen.Olen testannut treffeillä tätä, ekoilla treffeilla olen maikannut itseni kaunottareksi mutta seuraavalla kerralla tullut vain meikki voiteessa puuterissa ja ripsivärissä, ja saanut kuulla kuinka ole oikeasti kiva tyyppi mutta ettei usko että meistä mitään voisi tulla . että eiköhän tuo jotain kerro...
Olisi niin paljon helpompaa jos olisi kaunis luonnostaan, ei menisi aina ihan jumalattomia rahoja meikkeihin sekä aikaa olisi ennemmän kun ei tarvitsisi joka pikku jutun toimittamista varten pitää pakkelia naamaan.
hmmm..kelataanpa ajatuksia. ok..
näytän kuvottavan inhottavalta peilistä katsottuna ilman peiteaineita,räpsytinväriä ja muita kimalteita..tunnen olevani se ruma-ankan poikanen...minulla on niin pirun leveä lantio,josta riittäisi monelle afrikan pennulle ravinto kerrosta! minulla on vähän pyöreät kädet,koukku nokka,vinot hampaat,ei mikn silkkoinen iho,en voi käyttää hameita sillä minulla on kamalan suuret pohkeet,käsissä karvoitusta,mitkä tempaisen irti lämpö vahalla...käyttäisin vaikka jeesusteippiä,jos veetiä ei olisi keksitty :D
olen masentunut sillä kaikki 4 ystävääni ovat omalla persoonallisella tavallaan niin jumalattoman kauniita...tekisin mitä vain jotta saisin olla edes päivän kuin he...se on surullista...siis muistakaa teitä rakastetaan vaikka olisitte kuinka rumia tahansa...todella uskottavaa eikö ;)? joo joo..ei kaikki saa riippua siitä ulkokuoresta...lapioikaa se asenne jostain elämienne uumenista! en itse ole sitä vielä löytänyt mutta yritys on kovaa...
kaikille rumille ja vain huippurumille ankoille niin prkleen loistavaa kesää ja odotellaan yhdessä sitä hetkeä kun huomataan milloin meista kuoriutuu joutsenet... :D
Tiesitkös että ihminen näyttää (myös muiden silmissä!) juuri siltä mitä hän tuntee sisällään olevansa? Uskomattomalta se ehkä saattaa kuulostaa, jos tuntee olevansa ruma, että pelkällä ajatuksella että on nätti tai kivan tai omaperäisen tai hauskannäköinen voi tosiaan muuttua sen näköiseksi! Kaikki on siitäkiinni että kantaa kehonsa itseensä tyytyväisen näköisesti niin että nauttii omasta itsestään! Olipa sitten minkä näköinen tahansa! Kukaan ihminen ei edes huomaa ns.ruman ihmisen olevan ruma ennenkuin he tajuavat että se ihminen itse pitää itseään rumana olemalla pää painuksissa ja vähän esillä ja häpeissään.
Tästä asiasta haluaisin kertoa teille erään esimerkin. Kuvittele meikattu, hyvin puettu ja laitettu nainen. Hän kävelee 15cm piikkikoroilla rinta ja pää pystyssä päättävin askelin ja hienostunut ilme kasvoillaan.
-Eikö näytäkkin hyvältä?
Kuvitellaan sama tilanne uusiksi. Mutta tällä kertaa nainen miettii häpeissään niitä 15cm piikkikorkoja, koska 15cm on aivan liikaa ja onko ne kengät nyt sittenkään edes hyvännäköiset ja nainen katsoo maahan ja hänen on vaikea kävellä niillä kengillä ja kaikki ihmiset ympärillä ahdistaa ja tuijottaa tuomitsevasti.
-Ei näytä hyvältä, eihän?
Mulla on jo varmaan useamman vuoden ajan ollut piilevä ulkonäkökompleksi(olen nyt 19).Se tarkoittaa sitä, että välillä tunnen itseni ihan nätiksi(jos olen laittautunut) ja sitten välillä masennun aivan täysin omasta "rumuudestani".Ulkonäköäni on kyllä kehuttu, mutta kun alan miettimään kaikkia vikojani, masennun.Eipä tästä ole kun viikko kun pikkasen juoneena aloin yhtäkkiä vuodattaa parille kaverille, kuinka aion mennä ensiksi nenäleikkaukseen,sitten hankkia silikonit, hiustenpidennyksen ym..He sanoivat että kauneus on katsojan silmissä ym, mutta vastasin että haluan olla yleisesti ja kaikkien mielstä kaunis, en mikään "kauneus katsojan silmissä". Kuulostaa naurettavalta ja silloin kun tollanen kohtaus tulee niin tietty aina vähän liiottelee asioita, mutta tämä on ihan oikea ongelma mulle.En mielestäni ole turhamainen ihminen ja on minulla muutakin mietittävää ja ongelmia kuin tämä.En tiedä mistä tää johtuu..ei kai kukaan varsinaisesti ole mua ikinä rumaks sanonu..Tuntuu vaan että nykysin kaikki naiset on ihan älyttömän kauniita.Käykää vaikka kattomassa jostain irc-gallerystä! Sitten just sekin hämää että kadehdin niitä, jotka on luonnollisesti kauniita ja joiden ei tarvii sotkea naamaansa ja kuluttaa aikaansa.Kadehdin tästä syystä mun yhtä kaveria, hänellä musta on hyvät kasvonpiirteet,sirot.Mulla taas läskinaama.Johtuu varmaan pillevästä masennuksesta tämä vertailu,ajattelee että jos ois ulkosesti kauniimpi,se vaikuttas sisäseen onnellisuuteen.Oikeesti mun varmaan pitäs korjata ihan muita asioita kun ulkonäköä..
Sydäntäni lämmitti lukea kirjeesi. En ole yksin. Viestisi olisi voinut olla minun kirjoittamani. Niin tutulta se kuullosti.
Totesit, että oikeasti sinun pitäisi korjata ihan muita asioita, kuin ulkonäköäsi. Se on varmasti totta. Tiedän itsekin, ettei ulkonäkö ole minulle se varsinainen ongelma. Se on huonon itsetunnon, koulukiusaamisen ja masennuksen tuottama pinttymä päässäni. Uskoisin ongelman helpottuvan oikealla masennuksen hoidolla.
En todellakaan tiedä, kuinka voisin oppia rakastamaan itseäni. Tällä hetkellä se tuntuu mahdottomalta.
saa ihmeitä aikaan. Irc-galleryssä ja muuallakin. Livenä aivan eri asia.
Nopealla lukaisulla melkein kaikki tähän keskusteluun osallistuneet ovat kuullet muilta olevansa kauniita tai nättejä, olipa jotakuta pyydetty malliksikin! Nyt järki käteen näiden asioiden kanssa. Miettikää ihmisiä, joilta oikeasti kasvot ovat tuhoutuneet; joko onnettomuudessa tai heidän kasvoilleen on heitetty syövyttävää happoa. Miettikää, jos teidän kasvonne syöpyisivät tai palaisivat pelkäksi arpikudokseksi - mahtaisi teillekin tulla ikävä nykyistä ulkonäköänne! Sitten ajattelisitte, että kylläpä olinkin ennen kaunis, miksi ihmeessä aina valitin?! Tai kun vanhnana ja ryppyisenä katselette nuoruutenne valokuvia, tunnette varmasti kaihoa sitä nuorta, kaunista, kirkassilmäistä ihmistä kohtaan, joka ei kuitenkaan ikinä osannut nauttia nuoruudestaan ja kauneudestaan. Elämä voi olla antoisaa ilman mallin kasvoja tai tanssijan vartaloa - sanoin VOI olla, koska elämä on juuri niin antoisaa kuin itse siitä teette! Elämässä on niin paljon muutakin kuin ulkoiset arvot!
Tämä kirjoitus oli täyttä asiaa :)
En tiedä, lukiko kukaan muutama päivä sitten Iltalehteä, jossa kerrottiin 24 -vuotiaasta Jaquelinesta. Hän oli ollut hyvin kaunis nuori nainen, kunnes rattijuoppo törmäsi hänen autoonsa. Hänen kasvonsa paloivat ja tuhoutuivat täysin. Katselin hänen kuvaansa ja ajattelin, kuinka turhaa minun murehtimiseni on. Niin täysin turhaa :( Joillakin asiat ovat paljon huonommin.
Nyt Jaqueline odottaa leikkausta, jossa hänelle siirretään uudet kasvot kuolleelta ihmiseltä.
Miettikää, miltä sellainen tuntuisi.