Meillä on hankala elämänvaihe menossa ja riitelemme paljon. Molemmat sanomme pahasti, mutta kun mies ei keksi tarpeeksi pahaa sanottavaa - hän lyö. Ja jos uskallan pistää vastaan, saan entistä enemmän tuntea nahoissani, potkuja, kuristamista, pään hakkaamista seinään. Eikä häntä tunnu se edes kovin paljon vaivaavan. Aivan kuin hän olisi sinut tekojensa kanssa. Jos uskallan sanoa asiasta, niin hän tokaisee että löit itsekin ettei kannattaisi valittaa. Joo, huidoin käsillä kun hän kuristi enkä saanut henkeä. Sitten tulee taas parempi vaihe ja ollaan "onnellisia" kunnes taas tulee uusi riita - uudet lyönnit. En osaa lähteä, en osaa hakea apua, en tiedä mitä tekisin. Järki sanoo, että lähde. Mutta kuitenkin on sellainen olo, että jos kaikki onkin vaan minun syytäni, että kärsin itse eniten jos haen apua tai kerron jollekin. Ja tietysti toivon, että kaikki muuttuisi hyväksi, riidat ja väkivalta loppuisivat ja oltaisiin taas onnellisia. Onko kellään kokemusta?
Onko vika minussa vai miehessäni?
aapuaa
36985
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Puh pah pöh! Tiedät itsekin miten kuuluu toimia.
Ette te ole onnellisia. Lähde kiireesti. Muuttuu vain pahemmaksi. Kokemusta on.
On kokemusta, valitettavasti.
Mikään ei tule muuttumaan hyväksi. Riidat ja väkivalta vain pahenevat ajan myötä.
Sinä voit muuttaa itseäsi mutta et miestäsi. Jos hän ei näe itsessään vikaa niin ei teillä ole mitään mahdollisuuksia.
Siirrä tunteet sivuun ja kuuntele järkeäsi. Se on oikeassa.
Säästyt paljolta kun lopetat huonon suhteen mahdollisimman pian.
Jätä heti.
Onko sinulla ketään ystävää / sukulaista, jolle voisit kertoa asioiden oikean laidan. Voisit muuttaa siksi aikaa kun etsit asunnon itsellesi?
Lyöminen ei ole koskaan sallittua, tekosyitä ei ole. Kun lähdet, mies tulee todennäköisesti anelemaan sinua takaisin ja kertoo muuttuneensa. Älä usko, vaan hanki oma elämä. Jos uskot, niin tiedät mitä tapahtuu taas paremman vaiheen jälkeen...
Elämäsi muuttuu hyväksi siten, että hankit uuden elämän ja jonain päivänä uuden kumppanin. Silloin osaat / tiedät jo minkälaista ihmistä et ole etsimässä.
Onko perheessänne lapsia, jos on ihan heti pois Violan kautta löytyy ensin paikka, löydät varmaan puhelinnumeron ja antavat ohjeet ja uskoisin tulevan apuunkin heti. Tai sitten poliisille yhteys, kun keerot että on lapsia, tulevat varmasti heti.
No, sä sanot, ettet lyöjää ja kuristajaa voi katsella ja sillä siisti. Kenenkään ei tarvitse tapattaa tieten tahtoen itseään. Eroahan ei tarvitse hakea. Pyydät häntä lähtemään kanssasi terapiaan, menette sitten yhdessä kirkon parisuhdeterapiaan. Jos ei suostu, niin sanot, että seuraavasta hakkaamisesta tai tappoyritysestä (esim kuristus) lähdet turvakotiin ja ilmoitat jollekulle läheiselle pyytäen neuvoja.
Ei sun tarvi yksin olla noitten asioitten takia. Sitä paitsi hän syyllistyy rikokseen ja ansaitsee siitä tuomion!
Pidä asiasta melua.
Miksi Vit..ssa et eroa siitä idiootti miehestä. Tuunko vetämään turpaan sitä naisten hakkaajaa. Mä inhoon yli kaiken naisten hakkaaja miehiä.
Ensimmäisellä kerralla olet uhri. Toinen kerta on OMA valintasi ,haluat olla uhri.
Täällä päin on kädestä puristaja mies. Mulla heikko ranne ja mies on luvannut olla tilanteissa puristamatta kädestä. Vedin tietokoneen töpselin seinästä ja siitä seurasi jälleen kädestä, ranteesta puristus. Ja kun se käteni on sellainen, että menee pienestäkin puristamisesta kipeäksi. Ja mun syy kuulema, ei olisi saanu ottaa töpseiä seinästä. Mitä kannattaa tehä?
Halusin nimipäiväni kunniaksi jotain romanttista enkä mitään, että mies on koneella. No, hän ei ole mikään romanttinen tyyppi totisesti. aiheutti vain kärsimystä.
Totaalisesti oma vikasi, miksi menet vetelemään piuhoja irti toisen koneelta?
Vaikka olikin nimipäiväsi, olisit keksinyt paremman keinon, nyt olit täydellinen typerys ja itse syyllinen.... lastakin tukistetaan ;)
Minullakin on mies,joka riidan tullen turvautuu väkivaltaan.Muita ihmisiä kohtaan hän ei ole koskaan ollut väkivaltainen tai agressiivinen.Meillä myös välillä huonompia aikoja,jolloin riidellään päivittäin,joskus isostikkin.Yleensä siinä käy näin: On joku asia,yleensä pieni ja mitätön,josta riidellään.Minä jäkätän ja jäkätän,mies ei reagoi mitenkään tai hymähtelee väliin jotain.Saan jonkun aikaa puhua seinille,kunnes käy ärsyttämään niin paljon,että isken yleensä siihen arimpaan paikkaan ja piikittelen ja haukun miehen lyttyyn.Siitä se yleensä alkaa ja mieheni hermostuu.Minua on kuristettu,lyöty,läpsitty,tyrkätty sängystä alas,nostettu seinälle,vejetty hiuksista,purtu..kun tilanne on kärjistynyt äärimmilleen niin se yleensä raukeaa.Koskaan hän ei ole kasvoihin lyönyt ja hän varmaan luulee,että kaikki muualle lyöminen ei ole väkivaltaa.Mieheni pyytelee heti anteeksi ja olettaa minun heti leppyvän. Asia unohdetaan ja painetaan villaisella ja jatketaan elämää.Yritän unohtaa jokaisen kerran ja uskon,että nyt oli viimeinen kerta,niinhän hän lupasi.Kukaan muu ei tiedä tästä piirtestä miehessä,en ole kertonut koskaan kellekkään.Tiedän pitäisi lähteä,ennenkuin jotain vakavampaa joskus satuu.Mutta olen jäänyt jumiin,ajattelen,että omapa on vikani kun jäkätän ja kerjään itse verta nenästäni.Mitäs olen niin vittumainen.
Kaiken tämän kohtelun jälkeen en kuitenkaan pelkää häntä, olemme olleet yhdessä kohta 5 vuotta ja tämä ikävä piirre hänessä paljastui n 1 seurustelun jälkeen.Nyt on menossa hyvä kausi meidän suhteessa,mutta mietin jo milloin taas alkaa se huonompi.
samma på här.ollaan oltu jo 17vuotta yhdessä.suhde on ollut aina yhtä ylä ja alamäkeä,mutta pohjautunut aina siihen,että kuitenkin rakastamme toisiamme paljon.mieheni on ns.kiltti ihminen,joka ei vieraille osaa sanoa ei,mutta omalle perheellen sitä pontevammin.viime vuosina mieheni on ollut tosi stressaanut työstänsä(yksitysyrittäjä),ja itsestäni tuntuu,että olen suuri roskasäiliö,johon hän saa kaataa kaikki ongelmansa ja pahan olonsa.välillä en jakasa välittää pätkääkään hänen murjottamisiansa,ja sit välillä minulta menee kuppi nurin pienimmästäkin asiasta.viime aikoina riitoihin on tullut myös väkivalta mukaan,minä kiljun,hän ei kestä huutoani laisinkaan,ja yrittää saada minut hiljaseksi eri tavoin,läpsimällä,repimällä jne.sitten tappelu jatkuu samalla kaavalla,hän sanoo minun olevan sekopää ja minä syytän häntä omasta tilastani.muutama päivä mykkäkoulua,sitten ikuisia erotaan-ei erota keskusteluja,ja loppuksi sovinto ja kaikki taas hyvin seuraavaan riitaan saakka.syytä on aivan varmasti kummassakin,mutta usein miten,että olenkohan se minä oikeesti menossa nupista hajalle,ja toisaalta ajattelen,ettei minunkaan tarvitse kaikkia hänen ongelmiaa kantaa.pelkään näiden viimeisten tappeluiden takia,että jossain vaiheessa jommalla kummalla tajunta hämärtyy niin,että jotain todella vakavaa tapahtuu,mutta toisaalta en kuitenkaa halua erota ja tuskin hänkään.
minulla on yksi luottoystävä,joka tuntee suhteemme alusta asti,mutta ei tiedä tästä alkaneesta väkivallasta,enkä oikein kehtaa siitä puhuakkaan.
toisaalta tämä on tosi raastavaa,mutta hyvinä aikoina myös palkitsevaa ja onnellista,mutta unelma olisi löytää se kultainen keskitie.
se joka sen on löytäny,kertokoon kuinka se tapahtuu...
Kyllä se nyt vaan on sinne omaan käyttäytymiseen mentävä peilin kanssa katsomaan. Kirkuminen on henkistä väkivaltaa, sitä harjoittaa lähinnä kakarat.
Sinähän yleensä aloitat väkivallan?? älä vähättele sitä.....
tiedän,että oma käyttäymiseni on piste i päälle,mutta kuten yllä kirjotin,en aina jaksa olla se roskakori,jossain vaiheessa sekin täyttyy,ja kun en saa mielestä asioihin selkoa normaalilla puheella,alan nostaa desibelejä.toisaalta en voi helposti hyväksy sitäkään,että huutoon vastataan lyömällä,vaikka välillä tuntuu,että ehkäpä se sittenkin sain ansioni mukaan.syytä on varmasti kummassakin,en kiellä enkä vähättele,tarkoitus olisinkin saada vinkkejä,miten tästä oravanpyörästä pääsisi eroon.
"Saan jonkun aikaa puhua seinille,kunnes käy ärsyttämään niin paljon,että isken yleensä siihen arimpaan paikkaan ja piikittelen ja haukun miehen lyttyyn.Siitä se yleensä alkaa ja mieheni hermostuu."
Miksi ihmeessä oikein kerjäät turpaan? Onko sinusta oikeasti mukavaa ottaa osumaa? Onko tarkoituksenasi vain ärsyttää jotta saisit selkääsi?
"Mutta olen jäänyt jumiin,ajattelen,että omapa on vikani kun jäkätän ja kerjään itse verta nenästäni.Mitäs olen niin vittumainen. "
No niin kyllä on. Jos kaava on kerran joka ikinen kerta sama, niin kaikkein idioottimaisin teko mitä voi tehdä, on jäädä suhteeseen ja ärsyttää toista niin paljon että saa turpaan. Fiksumpi joko eroaisi tai lopettaisi sen jäkättämisen.
Nyt ei ole merkitystä oletko syyllinen tai syytön, sinua lyödään. Lähde vaikka turvakotiin heti ennen seuraavaa kertaa. Vasta toissapäivänä sain kuulla erään vastaavan tarinan tulultani, joka vuosia sitten eli juuri tällaisen hakkaajan kanssa. Kertoi myös että oli niin yksin, eikä lähtenyt, vaan otti iskuja monta kertaa ennekuin kuin käveli 10 kilometriä raskaana ollessaan kotiin vanhenpiensa luo.
Vanhemmat ottivat hänet luokseen kyselemättä mitään, olisivat otteneet jo aikaisemmin ja sisarukset myös, hän itse ei uskonut, eikä tullut kertomaan.
Mutta noiden lyöntien seuraukset ovatkin nyt vasta ruvenneet vaivaamaan. Hänen leukaluunsa on hyvin rikki ja ei tiedetä kuinka se saataisiin korjattua, ei pysty syömään mitään kovempaa ainesta.
Sanon sinulle, että älä ota iskuja vastaa vaan lähde heti. Hän ei muutu, aina tulee uusia iskuja, sinä et häntä pysty muuttamaan, mutta älä anna vanhingoittaa enää enmpää.
Juokse karkuun, laita ihan välttämättömät asiat laukku valmiiks, niin että toinen ei tiedä. Älä odota sitä viimeistä iskua, joka voikin sitten olla asia, jota luetaan lehdistä.
On tyypillistä, että väkivaltaisessa suhteessa, "onnellisuus" ja väkivalta vuorottelevat. Ajan ollessa tilanne VAIN PAHENEE. Oma elämäsi ja henkesi on tärkeämpiä kuin hakkaamisen kestäminen!!! Jokainen aikuinen ihminen on itse vastuussa tekemisistään. Väkivalta ei koskaan ole "uhrin" vika vaan sen joka lyö. Uhrilla ei ole mitään hävettävää, sillä on joka väkivaltaa käyttää!
Apua ja neuvoja saa esim. soittamalla naistenlinjalle ja turvakotiin. Kuuntele itseäsi ja hekeudu turvaan. Aluksi voi vaikka mennä kaverin tai sukulaisen luokse, jos turvakotiin ei kehtaa mennä.
Mä olen kolmen vuoden ajan kattellut ja kuunnellut kun naapurin perheen mies hakkaa naistaan aina kun on kännissä. Muutaman kerran olen kysynyt tolta naapurin muakvalta naiselta et miksi se ei eroa siitä miehestä mut en ole saanut mitään järkevää vastausta. Täl naapurin naisel on viel kolme kouluikästä lasta aikaisemmista suhteista. Itse ku olin pieni 7 vuotta niin mun äiti seurusteli väkivaltaisen miehen kanssa. Tää mies löi aina kun joi viinaa ja sitä tapahtui usein. En kyllä voi sietää miehiä jotka lyövät naisia. Ja tiedän kyl ettei väkivaltaisesta miehestä ole helppo erota mut jos on vaikka lapsia niin täytyy tehdä kaikkensa et lapset ei nää sitä väkivaltaa.
Hei
Kuvaat hyvin tyypillistä parisuhteen väkivallan kierrettä. Väkivaltatilanteen jälkeen tulee usein parempi jakso, jonka myötä taas jaksaa uskoa yhteiseen parempaan tulevaisuuteen. Tosiasia on kuitenkin se, että ilman ulkopuolista apua tilanne ei muutu paremmaksi - päinvastoin se usein pahenee. Parisuhteen väkivallalla on taipumus tihentyä ja raaistua. Se ei katoa itsestään.
On myös varsin tavallista, että väkivallan uhri syyttää itseään ja irrottautuminen väkivaltaisesta suhteesta on vaikeaa. Suosittelen sinua olemaan yhteydessä vaikka lähimpään Rikosuhripäivystykseen, jossa voit keskustella tilanteestasi halutessasi vaikka nimettömänä. Kukaan ei pakota sinua toimimaan tietyllä tavalla, mutta voit saada apua pohdintoihisi.
Voimia sinulle avun hakemiseen!
eiole kokemusta
sen takia mä en lyö ees miestä miehenä vaan otan iskut vastaan jakun se on ohi ilmotan polisille
Kuulkaahan nyt hyvät naiset!
Nyt on kyllä aika mennä omaan itseenne. Tutkiskelkaa itseänne ja käytöstänne;
mies tulee väsyneenä työpäivän jälkeen kotiin. Siellä vastassa homssuinen hoitamaton hapsutukkainen vaimo joka on antanut vartalonsa rupsahtaa, kulkee kirppisvaatteissa ja alkaa heti sen maailman nalkutuksen ja naputuksen kun mies ovesta sisälle pääsee!
Muksut huutaa ja kiljuu, mies ei saa sen siunaaman rauhaa! Mitä hän tekee? Väsyneenä ja uupuneena ei jaksa kuunnella ja katsella vaan antaa vaimolle hyvin ansaitun korvapuustin! Ottaako vaimo opikseen? Ei!! Sama meno jatkuu, volyymi vaan nousee!
En ihmettele enkä tuomitse miestä joka vähän läpsäisee tuossa tilanteessa. Toki miehen pitää sitten selvittää ja selittää vaimolle miksi läpsäisi, miksi pitää ojentaa, vaimon tulee ottaa opikseen! Mies on perheen pää ja häntä tulee kunnioittaa. Vaimon asia on totella ja pitää huoli mielyttävästä käytöksestä, siististä ja huolitellusta ulkonäöstä, tottelevaisista lapsista, siististä kodista ja kunnon ruoasta joka tulee pöytään ajallaan! Silloin myös mies viihtyy kotona ja kodissa vallitsee harmoninen ja tasapainoinen ilmapiiri. Miehen ei ole tarvetta ojentaa vaimoa eikä lapsia.
Minun mieheni ei ole moneen vuoteen tarvinnut huomauttaa käytöksestäni eikä kodin hoidosta ynnä muusta. En korota ääntäni enkä riitele.
Vaimot; tutkiskelkaa itseänne ja käytöstänne! Kaikki lähtee siitä!
Olipas homella "hauska" provo. Ja jos toi olis totta, niin mitä täällä hehkutat onneasi, nauti ihan hiljaa vaan elämästäsi.
Ei provo vaan sarkasmia.
Olen itse samanlaisessa tilanteessa. Olen ollut miesystäväni kanssa reilu 3 vuotta. Viikonloppuna päätin, että nyt mies saa luvan lähteä ja muuttaa pois. En jaksa enää. Kaipasin tukea päätökseni tehtyä ja soitin äidilleni. Kaverini kannustivat, että kyllä äiti lastaan aina tukee jne. No kuinka kävikään, äiti totesi, että en tule ikinä saamaan uutta, niin varakasta ja komeaa miestä. Totesi vielä, että itse olen varmasti ärsyttänyt, kun mies on muuten niin ihana (hänen mielestään). Minun pitäisi hänen mielestään opetella sulkemaan suuni miehen pyynnöstä ja alistua. Kiitos vain äiti. Raha ja maine menivät taas kerran edelle.
Kyllä Äidit tietää..;) !!! Teillä nuoremmilla on vielä Tunteet mukana ja tunteiden mukana tulee aina itsekkyys..... tyhmä ämmämäinen itsekkyys toisten samanlaisten esittämänä, kannustavaa eikö totta? Mitäs jos ajattelisit itse järjellä... siskoilla kun on tapana puhua paskaa.
mulkku tuntuu hyvältä..........:D
" hän tokaisee että löit itsekin ettei kannattaisi valittaa." Mies on jo valinnut linjansa ja puolustamisesi riittää hänelle ettei höne tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa teoistaan.
Huonosta liitosta lähteminen pelottaa ja siinä suurin syy, miksi suhde jatkuu.
Pakko kysyä "ei jaksais enää", että et kai hyvänen aika kuunnellut äitiäsi ja jatkanut hänen sanojensa takia suhteessa?? Jos sinulla kerran on kavereita, jotka tietävät asiasta ja tukevat, niin heidän avullaan lähdet eteenpäin elämässäsi ja jätät miesystäväsi taaksesi, on hän sitten kuinka varakas tai komea tahansa. Takuulla löydät itsellesi arvoisesi miehen, etkä tarvitse väkivaltaista kusip**tä, joka alistaa sinut tahtoonsa lyöden jne.
Sukuni hylkäsi minut, koska pistin miehen pihalle. Sukulaiseni ovat kutsuneet exäni syömään luokseen yms, minut on unohdettu täysin, eikä minulle enää edes soiteta. Jos äiti soittaa, niin kyselee kuinka exäni voi, mitä hänelle kuuluu ja että hän aikoo olla edelleen exäni kanssa tekemisissä. Minulle on tehty myös selväksi, että olen niin paha suustani, että ansaitsen turpaani. Ja kuulemma uutta miestä en tule saamaan. Hieno suku mulla, ei voi muuta sanoa!!
Suvullesi on tärkeää se raha ja mammona ja hyvä julkisisvu ja sitä ei vaimon huono kohtelu vaikuta mitään. Itse olen raamikas mies ja tyttärelleni olen sanonut että jos poikaystävä käy kiinni niin sanot siitä minulle niin tiedän miten toimitään ja naistani ja tytätäni eikukaan uhkaile tai joutuu mi´nun kanssa tekemisiisn. Heikot hakkaa kun ei muuten osaa hoidella tilanteita ja ovat heikkohermoisia.
Täällä kans yks idiootti. Mua on puolen vuoden suhteessa pahoinpidelty neljästi. Jotain 6 kertaa olen yrittänyt erota. Nyt olen taas tässä yrityksessä, mies on mennyt tänään lääkäriin puhumaan näistä ongelmistaan ja lyömisestään, mutta haluan silti erota, koska en voi antaa anteeksi enkä luottaa. Eroaminen on vaikeaa, olen läheisriippuvainen, tottunut jo lapsuudessani siihen että pahamieli ja pelko kuuluu elämään, tunnen jotenkin että kukaan parempi mies ei huolisi mua, tuntuu että mulla on helpompi olla kun toinen on "huono" siis väkivaltainen. Ajattelen että olen itse yhtä sairas, koska olen katsellut tällaista. Helpommalta tuntuisi erota jos mies sanoisi että ei kadu ja haluaa hakata mua. Sen tuska tuntuu jälkikäteen pahemmalta kuin omani, vaikka mua on lyöty. Kun se itkee ja katuu ja sanoo ettei se halua olla sellainen. ja taas se tekee sen uudestaan. Tää on sairas kuvio. Teen kaikkeni että pystyisin eroamaan, vaikka tuntuu vaikealta.
Miehes on narsisti jolle ei sanota takas. Jos sanoo pahasti takas niin se lyö kun ei kestä et sille sanotaan vastaan. Toivottavasti olet jo eronnut siitä idiootista
Mulla on samanlainen vaihe menossa kuin sula enkä tosiaan tiedä, onko vika mussa vai ukossa. Eksän kanssa ei ollut koskaan tälläisiä riitoja, nyt vuoden aikana olen saanut henkisesti turpaani enemmän kuin viimeisenä 20 vuotena yhteensä. Mies on sellainen, että häntä pitää kehua ja ihastella, mua ei tarvii enää, muutinhan hänen kanssaan yhteen.
Osaa kyllä selittää ja pyytää anteeksi, jopa itkeä tirauttaakin, mutta tässä vaiheessa yrittää myös hillitä käsiksi käymistä. Joskus sain tarpeekseni ja sanoin että jos vielä kerran käyt kiinni, tämä loppuu. Mutta nyt on sitten henkinen vittuilu jatkuvasti päällä. Saan esim. suoraa kiljumista kuulla korvaani, jos en jotain kuule tai yleensä, kun on seksiä vailla, alkaa vittuilu, jonka kääntää mun syyksi.
Kohta alkaa asunnon katselu toiselta paikkakunnalta, hullukaan ei varmaan tällästä jaksa....
Kenenkään ei kuulu pelätä kotonaan. Kenenkään ei kuulu olla epäkunnioitettu kotonaan. Kenekään ei kuulu kuunnella solvauksia päivästä toiseen. Ja kerta kaikkiaan, kenenkään ei kuulu kokea fyysistä uhkaa missään saati käsiksikäymistä.
Jos yllämainittuja tapahtuu parisuhteessasi, tilanne ei ole normaali eikä se ole sinulle hyväksi. Pystyt parempaan!
Tsemppiä kaikille, jotka uskaltavat ryhtyä muuttamaan elämänsä suuntaa! Lähteminen on rohkeutta, pysyminen on luovuttamista!
Vika on miehessä!
soita naistenlinjaan, siellä voit maksuttomasti, anonyymisti puhua tuntemuksistasi. siellä on myös tukiryhmiä jonne voit mennä puhumaan tapahtuneista.
minä ainakin kerroin kaikille kun mies löi minua: äidilleni, kavereilleni, puolitutuille jne. minua ei pätkääkään hävettänyt vaan suututti, ettei aikuinen mies osaa kontrolloida omia impulssejaan ja sen seurauksena satutti minua ja rikkoi tavaroitani.
vaikka päätin erota jos kesällä onnistuin eroamaan vasta noin vko sitten, kun asuimme yhdessä, enkä halunnut heittää miestä kadulle. mies ei kauheasti etsinyt asuntoa tuona aikana vaikka lupasi. lopulta kun hän rikkoi lisää tavaroita heitin hänet ulos. nyt hän soittelee kokoajan, ja suoranaisesti vainoaa minua. jos en vastaa puhelimeen hän pimpottaa ovikelloani kertoakseen, että puhelimeni ei ole päällä. en kuitenkaan koe tilannetta uhkaavaksi, koska kaikesta huolimatta mies on minulle tärkeä eikä miehen fyysinenväkivaltaisuus ollut edennyt mustelmia pidemmälle.