Ja pari muutakin monituisuutta ihmetyttävät. Halusiain kuulla, onko kukaan muu ensinnäkään havainnut tälliasta ja toiseksi, onko se teidän mielestänne normaalia?
Kysessä ovat siis heteronaisten ystävyyssuhteet. Minulla on ollut aina useita ystäviä ja laajempaa kaveripiiriä, jossa oelvat ihmiset eivät ole kovin läheisiä. Yli kolmikymppisenä ystävä/kaveripiiriin on tullut iältään 30-40 vuotiaita naisia, joita en ymmärrä. Eivät siis edusta mitään prototyyppiä ystävissäni, siksi kai en ymmärräkään.
Esimerkiksi nyt vaikka Kati (nimet muutettu). Katilla on tapana pitää jotakuta ystävistä "bestiksenään" ja korottaa tämä ihminen ylitse muiden. Asema on kuitenkin melko epävakaa, viimeistään parin vuoden päästä vaihtuu. Itse en ole tätä kunniaa siis saanut. :D
SItten SIrpa. Sirpa on mustasukkainen ystävästään Kaisasta, eikä halua että Kaisa tapaa Sirpan harrastuskavereita, joilla on samoja mielenkiinnon kohteita kuin Kaisalla. Sirpa ja Kaisa varmaankin sopivat hyvin yhteen, koska taannoin Kaisa käyttäytyi minua kohtaan kuin kilpakosijaa. Sirpasta tämä oli mukavaa, hän kertoi. Tunsi tisensä tärkeäksi.
Sari taas on mustasukkainen, jos selviä, että hänen lähiystävänsä on jonkun toisenkin kanssa läheinen. Kiukuttelee, jos tulee ilmi että ystävällä on ollut hauskaa jonkun "kolamnnen pyörän". kanssa.
Olen itse aina ajatellut, että ystäviä voi olla vaikka sata, eikä s eole keneltäkään pois jos ihmisiä tulee lisää. Parhaita kavereita minulla ei ole, vaan tärkeitä ystäviä. Hämmästyttää ja raivostuttaakin tämä tilanne, kun en tiedä miten päin pitäisi olla ettei joku suutu. En todellakaan ala mihinkään mustasukkaisuus-kisailuihin, vaan pakitan suosiolla jos minun pitäisi jotekin "tapella" ystävän suosiosta tai ajasta.
Olisi kiva kuulla, onko tämä muiden naisten mielestä aivan sekopäistä (minusta on) vai onko vika minussa? Olen harminnut, että keskityin jatkossa vain tasaisempiin kaveripiirin jäseniin ja välttelen jo tutustumisvaiheessa näitä draamakuningattaria, mutta onko niin että suuri(n) osa naisista olisikin tuollaisia. Ei kai?
Kysessä ovat siis heteronaisten ystävyyssuhteet. Minulla on ollut aina useita ystäviä ja laajempaa kaveripiiriä, jossa oelvat ihmiset eivät ole kovin läheisiä. Yli kolmikymppisenä ystävä/kaveripiiriin on tullut iältään 30-40 vuotiaita naisia, joita en ymmärrä. Eivät siis edusta mitään prototyyppiä ystävissäni, siksi kai en ymmärräkään.
Esimerkiksi nyt vaikka Kati (nimet muutettu). Katilla on tapana pitää jotakuta ystävistä "bestiksenään" ja korottaa tämä ihminen ylitse muiden. Asema on kuitenkin melko epävakaa, viimeistään parin vuoden päästä vaihtuu. Itse en ole tätä kunniaa siis saanut. :D
SItten SIrpa. Sirpa on mustasukkainen ystävästään Kaisasta, eikä halua että Kaisa tapaa Sirpan harrastuskavereita, joilla on samoja mielenkiinnon kohteita kuin Kaisalla. Sirpa ja Kaisa varmaankin sopivat hyvin yhteen, koska taannoin Kaisa käyttäytyi minua kohtaan kuin kilpakosijaa. Sirpasta tämä oli mukavaa, hän kertoi. Tunsi tisensä tärkeäksi.
Sari taas on mustasukkainen, jos selviä, että hänen lähiystävänsä on jonkun toisenkin kanssa läheinen. Kiukuttelee, jos tulee ilmi että ystävällä on ollut hauskaa jonkun "kolamnnen pyörän". kanssa.
Olen itse aina ajatellut, että ystäviä voi olla vaikka sata, eikä s eole keneltäkään pois jos ihmisiä tulee lisää. Parhaita kavereita minulla ei ole, vaan tärkeitä ystäviä. Hämmästyttää ja raivostuttaakin tämä tilanne, kun en tiedä miten päin pitäisi olla ettei joku suutu. En todellakaan ala mihinkään mustasukkaisuus-kisailuihin, vaan pakitan suosiolla jos minun pitäisi jotekin "tapella" ystävän suosiosta tai ajasta.
Olisi kiva kuulla, onko tämä muiden naisten mielestä aivan sekopäistä (minusta on) vai onko vika minussa? Olen harminnut, että keskityin jatkossa vain tasaisempiin kaveripiirin jäseniin ja välttelen jo tutustumisvaiheessa näitä draamakuningattaria, mutta onko niin että suuri(n) osa naisista olisikin tuollaisia. Ei kai?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kiireessä kirjoitettu ja väärin meni. :D Pahoittelen, virheitä tulee jatkossakin kun en ehdi pitkään olla koneella yhdellä kertaa. ;)
jääneet sinne lapsuuden ja teinien tasolle. Toisten kapasiteetin kehitys pysähtyy just siihen, samoin miehissä, ikävä kyllä.
Ystävä- ja tuttavapiirini asettuu juuri tuonne 30-40-vuotiaisiin naisiin, enkä ole ikinä elämässäni törmännyt tuollaiseen käytökseen. Kuulostaa ihan ala-asteelta. Onko nämä esimerkit oikeasti totta?
Ihan oikeita ihmisiä ovat. En minäkään ole aikaisemmin tällaiseen törmännyt.
Mulla tulee tuosta mieleen jotkut teini-ikäiset naiset siinä about 15-22 vuotiaat. Harva aikuinen nainen enää jaksaa välittää siitä mitä itse kukanenkin tekee ja milloin kun on niin paljon muutakin tekemistä ja ajateltavaa kuin ystävät. Ystävät ovat hyvin tärkeitä nuorella iällä, mutta vanhemmiten ystävät ovat tärkeä osa elämää mutta eivät kaikki kaikessa. Silloin on myös varaa menettää huono ystävä eikä koko maailma kaadu siihen jos jonkun kanssa ei sitten se ystävyys sujunutkaan. Toki joku voi olla mustasukkainen luonne vielä kolmekymmppisenäkin tai vastaavasti niin yksinäinen, että heti ystävän löydettyään jotenkin takertuu, mutta taitavat olla harvemmassa enää siinä iässä...