Mun mielestä tällä palstalla on jotenkin aivan vääristynyt suhtautuminen parisuhteisiin, sinkkuihin, ihmisiin, tunteisiin, aivan kaikkeen!
Ihmisistä puhutaan kuin he olisivat karjaa. Myytävänä. Niitä arvostellaan, halvennetaan, alennetaan, dissataan, haukutaan, ollaan tosikatkeria ja kateellisia.
Sanovat että ihmisen täytyisi olla tämänlainen tai tuonlainen, ei saisi olla seksielämää, jne. jne. ja asetetaan melko omituisia kriteerejä, esitetään ties mitä väitteitä faktoina.
Entä rakkaus? Entä tunteet?
Eikö niillä ole mitään virkaa? Miksi näitä asioita niin dissataan?
Jos joku nainen esim. rakastuu johonkin mieheen ja aloittaa tämän kanssa suhteen, niin jo ollaan haukkumassa että "miksi piti ryhtyä yt-miehen patjaksi" jne. jne. Esimerkkejä on lukuisia! Entä näiden rakastuneiden ihmisten väliset TUNTEET? Rakkaus! Hyvänen aika, sehän on aina hieno ja ihana asia kun ihmiset rakastuu. Ja mikä me muut ollaan sanomaan norsunluutorneistamme, että se olis jotenkin väheksyttävä asia?
Ehkä ymmärrätte sitten kun itse rakastutte ja joku rakastuu teihin takaisin. Siinä vaiheessa unohdatta aivan taatusti kaikki typerät pienet oikkunne ja kriteerinne ja kaiken mahdollisen. Ja rakastatte, rakastatte, RAKASTATTE!!
Mukavaa rakkauden kesää kaikille! :-)
Ihmisistä puhutaan kuin he olisivat karjaa. Myytävänä. Niitä arvostellaan, halvennetaan, alennetaan, dissataan, haukutaan, ollaan tosikatkeria ja kateellisia.
Sanovat että ihmisen täytyisi olla tämänlainen tai tuonlainen, ei saisi olla seksielämää, jne. jne. ja asetetaan melko omituisia kriteerejä, esitetään ties mitä väitteitä faktoina.
Entä rakkaus? Entä tunteet?
Eikö niillä ole mitään virkaa? Miksi näitä asioita niin dissataan?
Jos joku nainen esim. rakastuu johonkin mieheen ja aloittaa tämän kanssa suhteen, niin jo ollaan haukkumassa että "miksi piti ryhtyä yt-miehen patjaksi" jne. jne. Esimerkkejä on lukuisia! Entä näiden rakastuneiden ihmisten väliset TUNTEET? Rakkaus! Hyvänen aika, sehän on aina hieno ja ihana asia kun ihmiset rakastuu. Ja mikä me muut ollaan sanomaan norsunluutorneistamme, että se olis jotenkin väheksyttävä asia?
Ehkä ymmärrätte sitten kun itse rakastutte ja joku rakastuu teihin takaisin. Siinä vaiheessa unohdatta aivan taatusti kaikki typerät pienet oikkunne ja kriteerinne ja kaiken mahdollisen. Ja rakastatte, rakastatte, RAKASTATTE!!
Mukavaa rakkauden kesää kaikille! :-)
Vastaukset 42
Vanhimmat
Onhan rakkaus hieno asia, mutta joskus siitä tehdään joku pyhä lehmä, jolla oikeutetaan kaikenlaista lyhytnäköistä toimintaa.
Ja kyllä, täällä palstalla on varsin erikoista ajattelua ja provoilua harrastavia ihmisiä (pääasiassa miehiä).
Ihqua Rakkauden Kesää 2011!
"Jos joku nainen esim. rakastuu johonkin mieheen ja aloittaa tämän kanssa suhteen, niin jo ollaan haukkumassa että "miksi piti ryhtyä yt-miehen patjaksi" jne. jne. Esimerkkejä on lukuisia! Entä näiden rakastuneiden ihmisten väliset TUNTEET? Rakkaus! Hyvänen aika, sehän on aina hieno ja ihana asia kun ihmiset rakastuu. Ja mikä me muut ollaan sanomaan norsunluutorneistamme, että se olis jotenkin väheksyttävä asia?"
Himo ei ole rakkautta.
Sen pohjalta voi ehkä ihastua ja rakastua mutta siihen sejää.
Älä sekoita sitä koskaan rakkauteen. Piste.
Mikä sua oikein vaivaa? Tarkoitatko, että heti kun miehessä on paljon hyviä ominaisuuksia, häneen ei voikaan rakastua tai tuntea rakkautta häntä kohtaan? Silloin se onkin vaan himoa.
Sitten jotain kohtaan kun ei tunne yhtään mitään henkisessä eikä fyysisessä mielssä... niin saanko jo arvata, sitä pitäis niinku sitten rakastaa, tai ainakin valehdella tekevänsä?
Ihme kommunisteja?
Ootko sinä ihan seonnut?
Tarkoitatko "hyvillä" ominaisuuksilla sitä että hän on hyvännäköinen ja panettava?
jos tarkoitit niin MOT.
Niitä tapauksia on vaan niin paljon, että kaikin puolin fiksukin nainen rakastuu lipevään narsistiin. Siinä on kyse nimenomaan himosta, kun narsistimies uhkuu testosteronia ja naisella pyörii sukat jaloissa, ja sitten sitä ollaan niin rakastunutta... ja muutama vuosi myöhemmin itketään, kuinka miehet on paskoja ja kysellään missä ne on ne kaikki mukavat miehet. Sellaista "rakkautta"...
Eri asia on avioparit, jotka ovat olleet todella pitkään yhdessä, heidän välillään voi olla ihan aitoa rakkautta, siis syvää kiintymystä ja välittämistä.
"Tarkoitatko "hyvillä" ominaisuuksilla sitä että hän on hyvännäköinen ja panettava?"
En tietenkään, tarkoitan hyvillä ominaisuuksilla hyviä ominaisuuksia. Heh, sinä itse valitset vain nuo yksipuoliset ominaisuudet - mitä se kertookaan sinusta?
Oletpa typerä.
Niitäkin tapauksia on.
Jokainen fiksu mies on tietysti lipevä narsisti, niin maailma on taas kivempi paikka, tai ainakin tämä palsta?
Ja muuten... miten ihminen voisi edes tuntea ihan aitoa rakkautta, merkityksessä syvä kiintymys ja välittäminen... ellei hänestä toisessa olisi paljonkin erilaisia myönteiseksi katsottavia ominaisuuksia?
(En edelleenkään tarkoita ulkonäköä tai pantavuutta, vaikka se on ainoa asiakokonaisuus, mikä näille seksistisen maailmankuvan omaaville tulee edes hyvästä mieleen)
Ehkä tuo ylemmän kirjoitus liittyy siihen, että kun ne kuumimmat rakkauden tunteet tasottuvat, ja homma loivenee välittämiseksi ja syväksi kiintymykseksi, pystyy paremmin tunnistamaan mitä myönteiseksi katsottavia ominaisuuksia toisessa todella on? Rakastuneena on vähän kuuro ja sokea joskus...
"Eri asia on avioparit, jotka ovat olleet todella pitkään yhdessä, heidän välillään voi olla ihan aitoa rakkautta, siis syvää kiintymystä ja välittämistä."
Noniin. Ja jos nyt mietitään vähän tarkemmin, niin taitaa melkoisen iso osa ihmisistä olla juuri tuollaisissa suhteissa. Oli se sitten seurustelusuhde, avoliitto tai avioliitto. Mutta tuohon ihmiset, niin naiset kuin miehetkin, pyrkivät. Rakkaus. Rakastaminen, niin myötä- kuin vastamäessä. Ja vaikka se sitten päätyisi eroon, niin jo esim. 5 vuoden suhde lienee ihan hyvän mittainen, jos kumpikin on sinä aikana saanut kokea onnea ja rakkautta! :)
Mut miten voi olla ees mahdollista "hypätä" suoraan tohon välittämiseen ja syvään kiintymykseen? Eihän se mee niin, eikä pidäkään mennä.
Vai pitäiskö sitten toimia niin, että jos ihastuu johonkuhun, ja se ihastuu suhun takas, niin pitää vaan väkisin toppuutella ja viilentää tunteet? Ei ei ei ei....
KUKAAN ei pysty toimimaan noin.
Kyllä jokaikinen meistä on rakkauden kohdatessaan täysin aseeton ja voimaton.
Sen tietää jokainen joka on joskus rakastunut/rakastunut.
Missä kohtaa väitin, että jokainen fiksu mies on lipevä narsisti? Sehän on oksymoron, ei lipevä narsisti ole koskaan fiksu, älykäs voi olla, muttei fiksu. Se tässä juuri onkin, että nuoret naiset "rakastuvat" kovin usein itsevarmoihin panomiehiin, sitten huomaavat, että ne on paskoja ja paasaavat mm. nettipalstoilla, miten kaikki miehet on paskoja. Ei siinä ole kyse rakkaudesta, vaan primitiivisestä himosta lähinnä.
Näillä panomiehillä on yleensä sosiaalista statusta omissa piireissään ja sellaisia ominaisuuksia kuin korkea testosteronitaso (psykopaateilla se on aina korkea), itsevarmuus, komeus ym. Minulla on pari hyvää kaveria, jotka ovat fiksuja ja mukavia, mutta eivät vain kelpaa naisille, koska heiltä puuttuu noita panomiehen ominaisuuksia. Seksuaalinen viehtymys luodaan panomiesominaisuuksilla, ei yleisesti arvostettuina pidettävillä ominaisuuksilla, kuten rehellisyys, luotettavuus ja fiksuus ym.
No itse pyrin siihen, että jos ihastuu tai rakastuu johonkuhun, niin yrittää pitää ainakin jonkun tolkun päässään. Eli jos se valehtelee monta kertaa, se on todennäköisesti valehtelija. Jos se aukoo päätään, se tulee tekemään sitä tulevaisuudessakin, enenevässä määrin. Sen jälkeen voi miettiä kannattaako naisen kanssa mennä suhteessa pidemmälle, vai rakastaako mieluummin ns. etänä.
Tämähän on erittäin vaikeaa, ja voi olla mahdotontakin, mutta jos olisin pystynyt toimimaan noin nuorempana, olisin säästänyt energiaa ja vähentänyt tuskaa.
"Kyllä jokaikinen meistä on rakkauden kohdatessaan täysin aseeton ja voimaton.
Sen tietää jokainen joka on joskus rakastunut/rakastunut."
Mun mielestä vähän liioittelet, ja tuolla viimeisellä lauseella lähinnä mitätöit toisten eriäviä mielipiteitä.
"Eli jos se valehtelee monta kertaa, se on todennäköisesti valehtelija. Jos se aukoo päätään, se tulee tekemään sitä tulevaisuudessakin, enenevässä määrin."
Juujuu, eiköhän useimmat noin tee. Et ole ainoa.
Tottakai tollaset vaikuttaa, jos huomaa että toinen valehtelee useasti jne.
Jos rakastaa, ei valehtele. Eli jos huomaa että toinen valehtelee, voi olla melko varma että se toinen ei rakasta. Ja tällöin omakin rakkaus hiipuu, koska rakkaus on aina vastavuoroista.
Hmm, mä en mielestäni liioittele yhtään. Kun tosirakkauden kohtaa, on se todella todella vahva tunne! Olen kyllä hyvin tunteellinen ihminen ja koen asiat voimakkaasti, mistä olen hyvin kiitollinen.
En mä mitätöi kenenkään mielipiteitä.
Se miksi aloitin tämän ketjun, oli turhautuminen siihen että niin niin monet täällä vaan haukkuvat ja dissaavat, käyttäytyvät todella huonosti muita ihmisiä kohtaan ja ovat unohtaneet sen että rakkautta on olemassa tässä maailmassa, ihmisillä on tunteet. TUNTEET. Ei tämä mikään karjamarkkina ole, tämä meidän elämä. Todellakaan.
En tiedä olenko kohdannut tosirakkautta, ainakin se on tuntunut todelta ja oikealta sillä hetkellä. Juuri nyt olen ehkä vähän kyynistynyt ja näen liikaa niitä huonompia puolia heti alkuun. En tiedä onko se kovin hyvä juttu.
Mutta, tämähän on aika positiivinen ketju, harvinaisempaa tällä palstalla. Monet täällä taitavat lähinnä soittaa suutaan toiseen sukupuoleen turhauduttuaan, ja ketjut hukkuvat one-linereihin, joilla yritetään vain ärsyttää.
Kyllä se varmasti on ollut tosirakkautta, koska se on siltä tuntunut. :)
Kyllä mä kyynisyydenkin ymmärrän, jossain määrin, kunhan se ei tarkota sitä että haukutaan h*uoriksi tai dissataan kokonaan toinen sukupuoli, tai ylipäätään ihmiset, ihan maanrakoon, tuomitaan toiset jne.
Ja joo, onhan tää ketju ihan jees. Reaktiot parempia ja moninaisempia kuin osasin odottaa.
Kyllä,ja mielestäni tämä atm/ktm/ytm ajattelu on omiaan ruokimaan tuota karja käsitettä.Jokainen laitetaan johonkin lokeroon ja siten he myös yleensä käsittvät itsensä.
Olen haivannut että AT-miehillä ei ole useasti tarvetta kokea rakkauden tunnetta naisen kanssa vaan he puhuvat pelkästään panemisesta ja saamisesta.
Ja suuri osa täällä olevista kun luokittelevat itsensä kuuluvat siihen kastiin,niin sen mukainen keskstelu mitä ovat keskustelijat.
Kyllä tässä on kuitenkin kyse myös siitä, että asioita ei saa kutsua niiden oikeilla nimillä. Ei näitä kriteerijuttuja ole täällä palstalla keksitty, vaan ne vaikuttavat ihan tuolla ulkomaailmassa, ja parisuhdemarkkinat ovat sitä, mitä yhteiskunta on muutenkin: kaikella on markkina-arvo, ja nopeat syövät hitaat. Täällä kyydistä pudonneet lähinnä purkavat pettymystään, ja tämä palsta on oire, ei ongelmien alkulähde. Koko yhteiskunnan ajatusmaailma on vääristynyt, ei vähiten massamedian ansiosta, ja tämä palsta heijastaa sitä, tosin kärjistetysti niin kuin nettifoorumit yleensä.
Markkina-arvo? Oletko tosissasi?
Kun rakastuu johonkin ihmiseen, se tapahtuu siksi että haluaa olla sen ihmisen kanssa, viettää sen kanssa aikaa, keskustella, harrastaa yhdessä, jakaa yhteisiä kiinnostuksenkohteita, elää onnen hetkiä (arkisiakin, tai siis lähinnä niitä), olla yhdessä, rakentaa yhteistä tulevaisuutta ja perustaa perheen. Siinä ei todellakaan ole kyse mistään "markkinoista". Olet täysin hakoteillä!
Ei mikään rakkaussuhde voi perustua vain himoon. Luulisi olevan selvää?
Eihän sitä nyt hyvänen aika kokoajan pelehditä jossain vällyjen välissä. :)
Normaalissa ja terveessä suhteessa ne ihmiset tekee keskenään vaikka mitä muutakin: tekevät yhdessä ruokaa, käyvät kävelyllä, harrastavat, keskustelevat, jne. jne.
Et vain halua katsella tuota pariutumisprosessia ulkopuolelta. Joillakin on enemmän vastakkaista sukupuolta kiinnostavia ominaisuuksia, toisilla vähemmän. Sen voi kuvitella markkinoiksi jossa on kysyntää ja tarjontaa, jos haluaa, mutta ainakin se on fakta, että haluttuja ominaisuuksia on eri määriä eri ihmisillä. Tietysti parin erittäin hyvä yhteensopivuus on asia, joka tavallaan ylittää yleiset halutut ominaisuudet.
" Tietysti parin erittäin hyvä yhteensopivuus on asia, joka tavallaan ylittää yleiset halutut ominaisuudet."
Kyllä! Juuri näin!
Kun kohtaa sen johon rakastuu ja joka rakastaa takas, niin siinä ylittyy kyllä aivan kaikki. :)
Kun sehän on just se että löytää sen ITSELLEEN sopivan, ei sitä joka keskimäärin soveltuu parhaiten joka ikiselle ihmiselle.
Jos nyt oikeasti olet ns. yt-nainen, niin ei sun tarvitsekaan koskaan ajatella asiaa markkina-arvoteorian kannalta, koska voit vain valkata tarjokkaista kiinnostavimman. Sitä miettiikin enemmän ne kaverit, joilla on vaikeaa päästä suhteeseen kenenkään muun kuin huonojen vaihtoehtojen kanssa.
niin tässä ja kaikessa muussakin tämän palstan at-miesten valituksissahan on kyse vain ja ainoastaa siitä kun HE eivät ole yt-miehiä. Tuli aika selväksi tuossa kommentissa, jälleen kerran. Maailma ei olisi paha paikka enää jos sinä saisin sen missisi, eikös niin?
Ei mun mielestä maailma ole mitenkään älyttömän paha paikka. Ja olen ollut suhteissa ihan siedettävien naisten kanssa. Mutta asioita voi katsoa monelta kantilta, joskus ilman ruusunpunaisia laseja ja omaa etuakin.
No, toi mun nikki nyt oli lähinnä vitsi...
Koska en mä todellakaan jaottele ihmisiä mihinkään yt- tai at-kategorioihin. VIHAAN sellaista!
Eli ei, en todellakaan voi valita mistään "tarjokkaista" yhtään ketään.
Mulle elämä ei ole mitään "teoriaa", varsinkaan tätä karmaisevaa markkina-arvoteoriaa mistä täällä paasataan. Kun me ihmiset ei mitään karjaa olla... tai myytävänä.
Valkata tarjokkaista kiinnostavin?
Hmm, kuulostaa melko vieraalta mulle.
Mulla on seurustelusuhteet alkaneet ihan normaalin tutustumisen kautta. Ei oo ollut edessä riviä josta oon voinut vaan osottaa sopivimman ja ottanu sen. Ei todellakaan. Ja on muakin jätetty, ja myös petetty erään miehen toimesta.
Siedettävien..? :)
Mitä toi tarkottaa?
Onko silloin suhteen alussa ja aikanakin tuntunut vain "siedettävältä"?
Ei siis mitään suurta rakkautta, ilmeisesti?
Toivottavasti löydät sellaista joskus.
"niin tässä ja kaikessa muussakin tämän palstan at-miesten valituksissahan on kyse vain ja ainoastaa siitä kun HE eivät ole yt-miehiä."
Voi olla, että jotkut atm:t noin ajatteleekin, mutta esimerkiksi mainitsemani kaksi kaveria tuskin ovat edes kuulleet markkina-arvoteoriasta tai termistä atm. Mutta he ovat eläviä esimerkkejä siitä, miten se toimii. Ei siinä paljon valita mitään itselle sopivaa, kun ei kenellekään kelpaa.
Ja asioita voi todellakin tarkastella muustakin kuin omasta näkökulmasta, mihin tosin suurin osa ihmisistä ei kykene, tai sitten ei vain halua tehdä niin.
Rakkaus ei toimi jos seksi ei toimi. Jos ihminen ei kiinnosta mua ensi silmäyksestä lähtien seksuaalisesti siinä mielessä, en kiinnostu.
Onhan sitä platonistakin rakkautta, en kiellä.
Samat sanat. siksi onkin väärin vaatia naisilta ettei saisi katsella komeita miehiä. Kohteen pitää olla sellainen että sitä voi naida vaikka silmillään.
Kyllä kai, jos koko ajatusmaailma rakentuu sen varaan mitä on jostain kuullut, lukenut tai ehkä osittain nähnyt. Omakohtaisten kokemusten puuttuessa kokonaan ja kun uskotaan siihen mitä halutaan uskoa, niin ei mikään ihmekään, että kuvitelmat on pahasti vääristyneitä.
Mutta hyvää kesää vaan. :)
Minä ainakin että voi tyttö mennä ammeesen kylpemään ja katsomaan jotain valitsemaansa elokuvaa-
Millä tavoin nykyinen pariutumiskulttuuri ilmentää rakkautta? Vai onko se syntynyt juuri länsimaisesta rakkauden ihannoinnista. Sodassa ja rakkaudessa kaikki on sallittua sanotaan. Rakkaus ei siis olekaan tuolla määritelmällä puhdasta ja moraalista, vaan sen irvikuva, pettämistä, valehtelua, riistoa ja hyväksikäyttöä. Tai jos rakkaus olisikin puhdasta, sen saavuttaminen vaatii, että olet kaikkea muuta kuin rakastettava.
Ihmiset ovat karjaa. He saavat käsityksensä ja arvonsa mediasta, televisiosta ja lehdistä. Yhteisön ja kavereiden paine on valtava kumppania valitessa. Onko ihme, että kauppoja on ryöstetty, hypnotisoimalla kassa kiinnittämällä tämän huomio vaikkapa silmiin ja antamalla muutama painokas käsky. Hypnotisointi ei vaadi maagistataitoa ja kukatahansa pystyy siihen, riittää että käyttäytyy dominoivasti karjaeläintä kohtaan. Jos kohde on luonteeltaan alistuva kuten useimmat ihmiset ja halukas luovuttamaan vastuun elämästään jollekin toiselle, hän vaipuu hypnoosiin. Se on onnistuneen hypnoosin ainoa todellinen vaatimus yhdessä hypnotisoijan dominoivan käytöksen kanssa. Magiaa ei tarvita.
Onko tämä pelimiesten salaisuus? Naisten laumasieluisuus ja halu luovuttaa vastuu dominoivalle miehelle. Ehkä rakastumisen ja rakkauden sijaan pitäisi puhua onnistuneesta hypnoosista.
Olet hyvin kyyninen.
Hypnoosi..? Ei.
Ihmiset eivät ole karjaa, ja eivät saa niin paljon vaikutteita mediasta kuin väität. Älä aliarvioi ihmisiä.
Naiset eivät ole alistuvia. Ei enää, se aika on ohi, se meni ohi, huomasitkos? Uuden sukupolven naiset ovat yhä enemmän tasavertaisia kumppaneita. Naiset menevät yliopistoihinkin nykyisellään hieman enemmän kuin miehet -> heillä on mahdollisuudet omaan uraan, ei enää riippuvaisuutta miehestä. Ja sitä heiltä odotetaankin.
Me olemme vapaita, meillä on mahdollisuus rakastua ja rakastaa. Juuri siihen meille sopivaan mieheen. Ei mihinkään "pelimieheen" (termi jota en ihan täysin ymmärrä, ilmeisesti kyse on jostain casanovista tai naistenmiehistä). No, casanovia ja seireenejä on aina ollut, mutta niin on myös pitkiä rakkaussuhteita miesten ja naisten välillä. Kyllä, niitä ihan oikeasti on, niitä tapahtuu jatkuvasti, niitä alkaa tänäkin iltana...
Rakkaus ei ole loppunut yhtään mihinkään.
"Ihmiset eivät ole karjaa, ja eivät saa niin paljon vaikutteita mediasta kuin väität. Älä aliarvioi ihmisiä."
Kyllä tavalliset ihmiset vain ovat karjaa hallitsevalle eliitille, niin kuin hyötyeläimet heille. Stefan Molyneux selittää sen erittäin hyvin:
http://www.youtube.com/watch?v=baAw6srihOE
Ja yksi tärkeimpiä ihmiskarjan hallitsemisvälineitä on juuri massamedia, ennen kaikkea televisio. Se vaikuttaa ihmisiin paljon enemmän kuin useimmat luulevat. Tähän luuloon on syynä se, että aivopesua ei huomaa, sehän on koko sen tarkoituskin - siis muokata ihmisen mieltä ja ajatusmaailmaa ilman, että hän huomaa, että ajatus- ja toimintamallit iskostetaan häneen ulkopuolelta.
Tavistock-instituutissa vaikuttanut psykologi Fred Emery tutki 25 vuotta television katselun vaikutuksia ja veti nämä johtopäätökset:
"1) Television jatkuva visuaalinen ärsyke kiinnittää katsojan ruudun ääreen ja saa hänet reagoimaan niin, että siitä tulee tottumus.
2) Vasemman aivopuoliskon - visuaalisten ja analyyttisten ajatusprosessien keskuksen - toiminta typistyy käytännössä vain kuvaruudulla vaihtuvien kuvien seuraamiseksi.
3) Siten jos ja kun katsoja jatkaa television katselua, hän ei todennäköisesti juuri ajattele, mitä tekee ja mitä katselee. Hän on siis tietoisessa tilassa mutta ei tiedosta sitä...
Toisin sanoen television voi nähdä tietyiltä osin hypnotisoijan teknologisena vastineena."
Sanot ettei pidä aliarvioida ihmisiä, mutta sinä yliarvioit heitä. Kyllä mediamogulit tietävät ihan tasan tarkkaan, mitä tekevät, ja televisio luotiin alunperinkin nimenomaan aivopesuvälineeksi, ei ihmisten viihdyttäjäksi. Kuka se nyt sanoikaan, että televisiossa 95 prosenttia on aivopesua ja 5 prosenttia viihdettä.
"Sanot ettei pidä aliarvioida ihmisiä, mutta sinä yliarvioit heitä."
Jaa-a, olisiko näin?
En tiedä.. Mulla on ollut aina tapana uskoa ihmisten ja maailman hyvyyteen. Ja että perusasiat olisivat edelleen perusasioita, eikä ihminen lopulta olisikaan niin manipuloitavissa kun tuossa viestissäsi tuot ilmi. Mediakritiikkiä luulisi löytyvän aika monelta, ja kouluissakin sitä kai nykyään opetetaan? Televisiota jotkut toki paljon katsoo, esim. itse en juurikaan niin tee, ja tiedän monia kaltaisiani, osalla jopa ei oo telkkaria ollenkaan.
Mut toki me ollaan massaa, osa tätä yhteiskuntaa, ja koko isompaa kuviota, maailmanjärjestystä. Että tavallaan ymmärrän mitä ajat takaa.
Mut kyllä ihmisellä on myös vapaus.
Vapaus, jossa jokainen teko jonka ihminen tekee, vaikuttaa jollakin tavalla hänen omaan elämäänsä. Sen takia karja-ajattelu on jotenkin vieras mulle.
Varmaan tämän koko pariutumis homman voi nähdä paljon romanttisemmin silloin, kun on suuri kaveripiiri, jossa sitten pikku hiljaa alkaa kiinnostua toisesta ja syntyy lopulta rakkaus.
Mutta jos ei ole suurta kaveripiiriä, niin kaikki näyttää kovin erilaiselta. Esimerkiksi yökerhoissa näkee kuinka suurin osa pariutumisista tapahtuu aika pitkälti himon seurauksena. Se on täysin vieras maailma kiltille ja rakastavalle olennolle ja siksi he jäävät yleensä yksin yökerhoissa. Moni varmasti tämän vuoksi kyynistyy.
Myöskin se, että ihminen rakastuisi korviaan myöten sellaiseen ihmiseen johon ei ikinä olisi voinut kuvitella rakastuvansa, on hyvin epätodennäköistä, jos ihmisellä ei ole suurta kaveripiiriä.
Koska harvemmin kukaan nainen antaa mahdollisuutta sellaiselle tuntemattomalle miehelle, joka poikkeaa ulkonäöltään liian paljon oman ihanne miehen kriteereistä. Ja harvemmin kukaan mies lähestyy sen näköistä naista jota olisi vaikea kuvitella omaksi vaimoksi.
Nämä markkina arvo teoriat (Niin epäromanttisia kuin ne ovatkin), ovat valitettavasti täyttä totta niiden ihmisten keskuudessa joilla ei ole suurta tuttavapiiriä.
Itse en ole vuosiin tuntenut sellaista rakkautta, jolle ei voi mitään ja joka ylittää järjen. En ole varma olenko koskaan tuntenut oikeaa rakkautta.
Ihan hullun vahvaa välittämistä ja kiintymystä olen kyllä tuntenut. Jos se on rakkautta, niin silloin minun on hyvin helppo rakastua. Voin tuosta vain päättää että nyt rakastun ja sitten se on menoa. Ja se on ongelma.
Kun tuntuu että rakastuminen on minulle vain päätöksestä kiinni, niin totta kai haluan löytää mahdollisimman itselleni sopivan ja ulkonäöltään miellyttävimmän naisen, johon sitten kohdistan tämän rakkauteni.
Eihän se kovin romanttista ole, mutta ei se sen romanttisempaa ole jos päätän rakastua vähemmän itselleni sopivaan naiseen.
En tiedä osasinko selittää tätä. Mutta toivottavasti AP ymmärtää, että aika moni täällä sinkut palstalla elää aika erilaisessa maailmassa kuin hän. Ilman suurta tuttavapiiriä, tällaiset romanttiset järjen ylittävät rakastumiset ovat epätodennäköisiä. Mitään ei ylipäänsä tapahdu sattumalta.
"Se on täysin vieras maailma kiltille ja rakastavalle olennolle"
--> Välikyssäri: asiahan ei tietysti mulle kuulu mut eikö kiltti ja rakastava olento voi tuntea himoa? Niinhän se sananlasku menee, että himot ne on hiirelläkin... Ja toisaalta, miksi ees mennä johonkin yökerhoon? Kun voi mennä vaiks johonkin pubiin tai muualle missä voi jopa kuulla mitä vierustoveri puhuu.
Toinenkin kyssäri --> Romanttiset rakastumiset tapahtuvat luonnostaan, ja ne tapahtuu kaikenlaisille ihmisille: niin suuren tuttavapiirin omaaville kuin introverteillekin. En usko että se menee aina niin että kokeakseen molemminpuolisen rakastumisen, pitää olla suuri tuttavapiiri... Eihän siihen tuttavapiiriin rakastuta, vaan siihen yhteen ihmiseen? Vai?
Ihmisiin tutustumalla saa paljon. Se kannattaa. Voi toki olla esteitä (sosiaalista ujoutta yms) mutta niistä voi päästä yli.
Kyllähän nämä ytm- ja atm-teoriat hieman vetävät mutkia suoriksi ja yksinkertaistavat monisäikeisiä asioita mutta jokin perä niissä on. Parisuhdemarkkinat, kyllä käytän sanaa markkinat, voi olla todella julmat mutta ei ne poikkea esimerkiksi työmarkkinoista; jos sinulla ei ole taitoja joista on kysyntää ja omaat vielä ominaisuuksia jotka koetaan kielteisinä nin et saa työtä mistään. Sitten saat kuunnella kuinka toiset sanovat, että kyllä tekevälle aina töitä löytyy.
Sama juttu parisuhdemarkkinoilla. Jokaisella ihmisellä on huonoja puolia mutta onneksi suurimmalla osalla on myös tarpeeksi hyviä puolia kompensoimaan ne huonot puolet joten yksin ei ainakaan tarvitse jäädä jos ei nyt kuvittele itsestään aivan liikoja.
Mutta sitten on olemassa niitä ihmisiä, joilla on lähinnä vain niitä huonoja puolia. Miksi ihmeessä kukaan sellaista ihmistä huolisi tai hänestä kiinnostuisi romanttisessa mielessä?
Sen minä olen kyllä huomannut että yksinäisyyttään ruikuttavat miehet jahtaavat niitä samoja kaunottaria joita kaiki muutkin miehet jahtaavat vaikka heillä ei todellakaan ole mitään saumoja noihin naisiin. Sitten ulistaan että kyllä maailma on paha ja naiset ilkeitä kun eivät moisista ihanista miehistä ole tippaakaan kiinnostuneita. Samalla noiden miesten ohitse saattaa kävellä monen monta täysin tavista tyttöä joiden suhteen he eivät vaivaudu edes yrittämään.
Ärsyttävintä on tuo asenne, että "maailma on minulle velkaa". Ei se ole.
Sanoisin vielä, että romanttinen rakkaus on verrattain nuori "keksintö", korkeintaan muutaman sata vuotta. Silti ihmisiä on ollut tuhansia vuosia. Ennen avioliitot olivat järjestään omaisuusjärjestelyjä eli ns järkiavioliittoja. Sen ajan YTM:t ottivat sen naisen kenet halusivat, halusi se nainen tai ei, silloiset ATM:t ottivat kenet saivat.
Käytetyllä taviksella ei tee mitään.
"--> Välikyssäri: asiahan ei tietysti mulle kuulu mut eikö kiltti ja rakastava olento voi tuntea himoa? Niinhän se sananlasku menee, että himot ne on hiirelläkin... "
Voi tuntea himoa. Mutta kiltin ja rakastavan olennon on vaikea tuosta vain alkaa suutelemaan naista jota hädin tuskin tuntee. Pitäisi ensin tutustua jne... Yökerhoissa kuitenkin näyttäisi että suora toiminta on se toimivin tapa.
"Ja toisaalta, miksi ees mennä johonkin yökerhoon? Kun voi mennä vaiks johonkin pubiin tai muualle missä voi jopa kuulla mitä vierustoveri puhuu."
Itse menin ihan uteliaisuuttani pari kertaa. Ei ollut mun juttu.
"Romanttiset rakastumiset tapahtuvat luonnostaan, ja ne tapahtuu kaikenlaisille ihmisille: niin suuren tuttavapiirin omaaville kuin introverteillekin."
Ehkä niin, mutta kerropa miten se oikein tapahtuu? Ilman kaveripiiriä aika pitkälti ainoa tapa tutustua vastakkaiseen sukupuoleen on lähestyä toista esim baarissa tai vaikka kadulla. Siinä vaiheessa tapahtuu jo valikoitumista. Harvemmin mies lähestyy naista joka ei ulkonäkönsä puolesta kiinnosta. Harvemmin nainen suostuu treffeille miehen kanssa joka ei anna tarpeeksi hyvää ensivaikutelmaa.
Baareissa tai kadulla ei tule juteltua toisen kanssa niin pitkään, että saattaisi syntyä tunteita sellaista ihmistä kohtaan jota kohtaan ei ikinä olisi voinut kuvitellakaan saavansa tunteita. Sellaiset tapaukset ovat nähdäkseni mahdollisia vain jos on isompi tuttavapiiri ja sen kautta tapaa uudestaan ja uudestaan henkilön joka sitten yhtäkkiä alkaakin kiinnostaa ihan eri tavalla kuin olisi voinut kuvitellakaan.
"En usko että se menee aina niin että kokeakseen molemminpuolisen rakastumisen, pitää olla suuri tuttavapiiri... "
Eihän se välttämättä niin menekään. Olen minäkin ollut suhteessa jossa oli vahvoja molemminpuolisia tunteita. En tiedä oliko se rakkautta. Luulen että voisin helposti kohdistaa samat tunteet toiseen ihmiseen. Se on vain siitä kiinni että päättää rakastua. Ehkä tästä puuttuu tietty romanttisuus ja sellainen tunne kuin kohtalo olisi saattanut minut yhteen kumppanini kanssa, kun ei tapaa toista sattumalta kaveripiirin kautta ja tutustu pikku hiljaa.
Vaan tutustuu ihmisiin kadulla tai baarissa ja pyytää vaikka treffeille. Sitten tutustuu toiseen niinkuin treffeillä tehdään jne... Se on kaikki jotenkin niin epäromanttisen..en tiedä onko laskelmoiva oikea sana mutta... Ei tunnu että siinä mikään suuri romanttinen kohtalo olisi mukana. Mutta jos odottaisin että kohtalo toisi minulle naisen niin saisin odottaa loppu elämäni.
Kun kaikki on muutenkin niin laskelmoivaa, niin miksi en saman tien valitsisi vain ulkonäöltään miellyttävintä ja luonteeltaan sopivinta kumppania. Ja keskittäisin häneen sitten kaiken rakkauteni. En oikesti tiedä onko minun rakkauden tunteeni yhtään sen huonompia kuin muidenkaan, vaikka se tunne ei tulekaan mistään salamana taivaalta, vaan oikeasti päätän vain rakastua? Se on sellaista että ajattelee toista melkein lakkaamatta niinkuin rakastuneet tekee eikä mikään tunnu paremmalta kuin tehdä toinen onnelliseksi. Mutta sitten toisaalta voin aika helposti tappaa tunteet ja ajatella että joku minulle sopivampikin voisi olla olemassa. Mistä minä tiedän kuka on se oikea?
Voi hitsi, ei tosiaan kovin romanttista. Itse olin ainakin 6 vuotta sitten sellanen et olin ihastunu tyttöön ollu jonkin aikaa ja sit sen läsnäollessa yritin tavallaan vikitellä sen kaveria. Sitä kyl kadun ja oon muuttunu kyl... järkyttävää laskelmointia.