Mieheni on pyörinyt jossain nettikeskusteluissa ja vatvonut siellä suhdettamme. Hän alkoi kirjoitella enemmänkin jonkun naisen kanssa. sain tietää tästä ja suutuin, koen loukkaavana sen että mieheni puhuu minusta ja meidän suhteestamme vieraan naisen kanssa. Mieheni oli katuvainen ja lupasi lopettaa. Myöhemmin huomasin hänen olevan taas jossain deittipalstoilla, hän sanoi että etsi tätä naista, kun minun kanssani ei kuulemma voi puhua. Lupasi lopettaa. Jokunen kuukausi tästä, kysyin mieheltäni kuka tämä sinun facebookystävänainen on. Mies sanoi olevan työkaveri. Nyt pari päivää sitten meidän vanhin lapsi oli tietokoneella ja huusi, äiti-mitä tää on? Katsoin ja miehen facebook-sivu oli auki ja siellä keskustelu tämän työkaverinaisen kanssa joka ei siis ollutkaan työkaveri, vaan tämä aikaisempi deittinainen. Viesteissä puhuttiin minusta ja kuinka en hyväksy miehelleni naiskavereita ja siksi mieheni täytyy salassa kirjoitella ja sopivat että mieheni tekee aloitteen kun en kotona ja että koska minun lomani loppuu ja miehellä alkaa, he voivat kirjoitella useammin.
Koen aivan hirvittävän loukkaavaksi tämän, vieras nainen kirjoittaa minusta ja oikein yllyttää salailemaan. Kuinka mieheni voi kohdella minua noin halventavasti?? Meillä on suhteessa paljonkin ongelmia, se on mennyt paljolti sellaiseksi kämppissuhteeksi, mutta eikö keskustella oman vaimon kanssa ongelmista eikä vieraan naisen? Mieheni ei ymmärrä tässä mitään väärää. Eikä ollut tosiaan ensimmäinen valhe. Suututtaa myös että mieheni valittaa etten hyväksy naispuolisia kavereita. Millähän perusteella? Ikinä ei ole yhtään naispuolista kaveria esitellyt minulle. Ei, en hyväksy sitä että avioieheni pyörii deittipalstoilla ja etsii sieltä naisystäviä. Tekeekö se minusta oudon?
En tiedä, olen niin loukkaantunut että tuntuu eron olevan ainoa ratkaisu. En vain osaa lähteä liikkeelle. Pitäisi selvittää miten tulen taloudelliseta toimeen, miten saan laskut ja elämisen maksettua. Minulla on vuorotyö, miten saan lastenhoidon hoidettua. Ympärivuorokautinen tarha ei auta kun osa lapsista koulussa, mutta pieniä vielä. Miten saan tämän vihan pois ja pahan olon?
Koen aivan hirvittävän loukkaavaksi tämän, vieras nainen kirjoittaa minusta ja oikein yllyttää salailemaan. Kuinka mieheni voi kohdella minua noin halventavasti?? Meillä on suhteessa paljonkin ongelmia, se on mennyt paljolti sellaiseksi kämppissuhteeksi, mutta eikö keskustella oman vaimon kanssa ongelmista eikä vieraan naisen? Mieheni ei ymmärrä tässä mitään väärää. Eikä ollut tosiaan ensimmäinen valhe. Suututtaa myös että mieheni valittaa etten hyväksy naispuolisia kavereita. Millähän perusteella? Ikinä ei ole yhtään naispuolista kaveria esitellyt minulle. Ei, en hyväksy sitä että avioieheni pyörii deittipalstoilla ja etsii sieltä naisystäviä. Tekeekö se minusta oudon?
En tiedä, olen niin loukkaantunut että tuntuu eron olevan ainoa ratkaisu. En vain osaa lähteä liikkeelle. Pitäisi selvittää miten tulen taloudelliseta toimeen, miten saan laskut ja elämisen maksettua. Minulla on vuorotyö, miten saan lastenhoidon hoidettua. Ympärivuorokautinen tarha ei auta kun osa lapsista koulussa, mutta pieniä vielä. Miten saan tämän vihan pois ja pahan olon?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä miehet voi olla uskomattoman pässejä.
Voimia sinulle mitä ikinä päätätkin, mutta tuollaista sun ei tarvitse sietää.
Älä yksin päätä liitostasi. Keskustele miehesi kanssa ja anna hänelle vaikka kaksi vaihtoehtoa, kumpi tärkeämpää avioliitto vai nettinaisystävät.
Jos päädytte eroon, muista ystäväverkosto, sieltä voit saada lastenhoitoapua yms. Sosiaalitoimi auttaa myös. Kyllä ne asiat järjestyy, haet vaan rohkeasti apua.
Annoin miehelleni tämän vaihtoehdon jo kun hän jäi tästä aiemmin kiinni. Minä tai nettinaiset. Hän näköjään valitsi nämä naiset.
Mieti ihan ensin oma kantasi suhteeseenne. Siis ihan se tunnetason kanta, älä mieti käytäntöä. Onko sinulla halua, tunnetta, motivaatiota jatkaa suhteessa. Mitä voit muuttaa, minkä haluat muuttuvan jos / jotta voit jatkaa.
Jos tästä vastauksena on että haluat jatkaa, menkää pariterapiaan. Mene yksin jos mies ei suostu.
Jos vastauksesi on että et halua jatkaa suhdetta, niin onhan lapsilla edelleen isä. Järjestäkää asuminen lähekkäin ja vaikka niin että lapsien hoitovastuuseen vaikuttaa sinun työvuorosi. Joko niin että lapset koko ajan samassa asunnossa ja te vuorottelette tai (se tavallisempi) että lapset ovat isällään kun sinulla sitä vaativat työvuorot.
Ero on sinun ja miehen välinen, ei siinä lapsista eroa kukaan.
Talouskysymykset sitten... Suuri asia on varmaan asuminen. On laskettava miten on varaa asua. Sen selvittyä voi muuta kuviota katsella.
Mutta tärkein on se oma halu ja motivaatio. Jos suhde on lopussa se on eikä elämä suju vaikka käytäntö olisikin toimiva päällisin puolin. Jos taas on motivaatiota - molemmilla - niin sitten saadaan aikaan muutoksia suhteen dynamiikassa.
Voimia ja onnea!!
Tottakai toivoisin että voisimme jatkaa ja saisimme asiat kuntoon. En usko että voisin enää koskaan luottaa mieheeni kuitenkaan ja toisekseen, mieheni ei vaikuta milläänmuotoa katuvaiselta, ei ole pyytänyt anteeksi, vaan lähinnä syyttänyt minua että kanssani ei voi keskustella ja ensireaktio oli että mitäs niin helvetin pahaa siinä nyt sitten oli. Ja olen melko varma siitä, että jos nyt sopisimme, hän jatkaisi samaa touhua kuitenkin. Ottaisi vaan taas eri sähköpostiosoitteen yms. ja kaikki olisi taas "hyvin" niin kauan kuin en tietäisi asiasta.
Ja tuo lastenhoito on siitä hankala, että työaikani ovat lähes aina mahdottomat. Jos pääsen ajoissa, että voin hakea tarhasta, se tarkoittaa sitä että lähden kotoa joskus 5 jälkeen aamulla, jolloin ei taas tarhaan vienti onnistu ja päinvastoin. Tai olen yön pois.
Ärsyttää vielä suunnattomasti tämä nainen, jonka kanssa minusta puhunut. Hän vaikutti oikeasti (anteeksi nyt vain) todella tyhmältä ja "tasottomalta". Siis sellaisten takia mieheni on valmis pahoittamaan mieleni ja pilaamaan avioliiton lopullisesti.