terve
pakko vähän avautua tänne ku mietityttää ja ahdistaa. eli: oltiin avovaimon kanssa yhdessä yli 3 vuotta ja erottiin about kuukausi sitten. puolin ja toisin sovittiin, että erotaan hyvissä väleissä. nyt olen yrittänyt välillä pitää yhteyttä siihen, mutta se on jotenkin tyly mua kohtaan. sillä on vissiin uus hemmokin jo jonka kanssa se ei seurustele mutta siltä se vaikuttaa koska ne melkein asuu jo yhdessä. exä sanoo vain että "pitävät vain hauskaa". no, eihän asia mulle enää kuulu, mutta vähän ahdistaa. se ei oo kertaakaan oma-aloitteisesti puhunut mulle yhtään mitään, ei soittanu, edes tekstannut. no eilen sitten juteltiin. hän sanoi että en kuulu enää hänen elämäänsä juuri ollenkaan. ihme touhua, vaikka sanoi että ollaan kavereita. haluaisin kovasti olla sen kanssa hyvissä väleissä, en tiiä miks se ei halua samaa vaikka toista väittää. pari kertaa ollaan nähty pakollisista syistä eron jälkeen, niillä kerroilla meil oli ihan kivaakin jopa. uskon kyllä että ero teki sille kipeetä, erottiin siis siksi että meidän suhde ns. kuivui kasaan, mitään jännitystä eikä romanttiikkaakaan ollut enää juuri yhtään loppuaikana. toki tämä tilanne on mullekin kova paikka, olen itkenytkin pari kertaa. nyt se ei sitten halua olla enää missään tekemisissä mun kanssa. eilen ku se sano tuon nii itkin taas. pitäiskö mun vaan unohtaa koko nainen. kavereita ei kyllä ikinä ole liikaa, ja tuo on oikeasti kiva ihminen jonka haluaisin kuuluvan mun elämään vielä jollain tavalla. kaikki tämä ahdistaa. onko mitään idiksiä anyone? mustasukkainen tosta uudesta tyypistä en ole, tuntuu vaan pahalta kun se on niin kylmä mua kohtaan.
pakko vähän avautua tänne ku mietityttää ja ahdistaa. eli: oltiin avovaimon kanssa yhdessä yli 3 vuotta ja erottiin about kuukausi sitten. puolin ja toisin sovittiin, että erotaan hyvissä väleissä. nyt olen yrittänyt välillä pitää yhteyttä siihen, mutta se on jotenkin tyly mua kohtaan. sillä on vissiin uus hemmokin jo jonka kanssa se ei seurustele mutta siltä se vaikuttaa koska ne melkein asuu jo yhdessä. exä sanoo vain että "pitävät vain hauskaa". no, eihän asia mulle enää kuulu, mutta vähän ahdistaa. se ei oo kertaakaan oma-aloitteisesti puhunut mulle yhtään mitään, ei soittanu, edes tekstannut. no eilen sitten juteltiin. hän sanoi että en kuulu enää hänen elämäänsä juuri ollenkaan. ihme touhua, vaikka sanoi että ollaan kavereita. haluaisin kovasti olla sen kanssa hyvissä väleissä, en tiiä miks se ei halua samaa vaikka toista väittää. pari kertaa ollaan nähty pakollisista syistä eron jälkeen, niillä kerroilla meil oli ihan kivaakin jopa. uskon kyllä että ero teki sille kipeetä, erottiin siis siksi että meidän suhde ns. kuivui kasaan, mitään jännitystä eikä romanttiikkaakaan ollut enää juuri yhtään loppuaikana. toki tämä tilanne on mullekin kova paikka, olen itkenytkin pari kertaa. nyt se ei sitten halua olla enää missään tekemisissä mun kanssa. eilen ku se sano tuon nii itkin taas. pitäiskö mun vaan unohtaa koko nainen. kavereita ei kyllä ikinä ole liikaa, ja tuo on oikeasti kiva ihminen jonka haluaisin kuuluvan mun elämään vielä jollain tavalla. kaikki tämä ahdistaa. onko mitään idiksiä anyone? mustasukkainen tosta uudesta tyypistä en ole, tuntuu vaan pahalta kun se on niin kylmä mua kohtaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihan melkein samanlainen tilanne on mullakin. Erottiin ja pidettiin yhteyttä toisiimme tiiviisti eron jälkeen, nähtiin usein ja soiteltiin melkein päivittäin. Sitten ex löyti uuden (3kk erosta) ja sitten alkoi tylyys ja kylmyys. Ei halua enää olla kaveri eikä yhteydessä kuin ihan pakosta. Syyksi sanoo, että ei ole oikein uutta kohtaan että ollaan tekemisissä, eikä itsekään halua kun erosta on niin vähän aikaa kumminkin. Sanoi että kavereita voidaan joskus olla kun osaan olla onnellinen hänen puolestaan että on löytänyt uuden tytön. En usko että pystyn ikinä siitä asiasta olemaan onnellinen. Ero tuli minulle uudestaan käsiteltäväksi koska elin toivossa ja en ollut päästänyt irti. Sen takia nyt on ollut vaikeaa käsitellä ero ja kaikki se että toinen on päässyt eteenpäin ja on nyt onnellinen uudestaan.
Voi olla että tämä sinun exäsi myös ei halua olla sinuun yhteydessä uuden miehensä takia. Hän viettää miehen kanssa luultavasti hyvin paljon aikaa ja ei enää edes muistele yhteisiä aikoja, kun on nyt uudet jutut kehissä. Näin ainakin minun ex minulle sanoi. Paluuta vanhaan ei ole. Toinen on jo jatkanut eteepäin vaikka se tuntuu vaikealta hyväksyä, että näin on käynyt.
Kannattaa nyt vaan olla itse ottamatta yhteyttä jos ei ole ihan pakko. Tiedän että välillä se on taistelua, mutta itse ainakin olen huomannut että jos olen yhteydessä niin minulle tulee vaan pahempi olla.
Vaikeita aikoja nää on. Ikävä ja kaipuu tulee, mutta kyllä ne sitten meneekin ohi. Tämä tunteiden vuoristoradassa ole on yhtä h***ettiä mutta ei se auta kuin kestää. Kokeneemmat ihmiset hokee että kyllä se aika parantaa, sitä ei tahdo välttämättä itse edes uskoa nyt, mutta uskon itse että se pitää kyllä paikkansa.
Näe kavereita, puhu asiasta avoimesti, käy vaikka lenkillä. Se auttaa paljon asioiden käsittelyssä. Olin itse ihan rikki ja vieläkin tunteet myllertävät, mutta niiden kanssa olen oppinut ns. elämään. Paha olo pitää purkaa kun se tulee niin sitten on taas helpompi olla.
Jaksamisia sinulle!
no siitä erosta ja ajatuksesta, ettei enää seurustella eikä tulla enää niin tekemäänkään, olen päässyt jo kohtalaisen hyvin yli. se vain tosiaan ottaa pattiin kun ei halua enää olla missään tekemisissä. ihan kuin meiän yhteiset vuodet ei merkinnyt sille paskan vertaa. ei yli kolmea yhteistä vuotta unohdeta kuukaudessa, ainakin uskon niin. haluaisin vaan nähdä sitä toisinaan, edes joskus, ystävänä. muuten mulla on kaikki asiat reilassa, mutta toi vaivaa ja pahasti. en mä niin sika ole sille ikinä ollut että sen pitäisi mulle kantaa kaunaa jostain. tottakai meiän eroon vaikutti myös mun käytös mutta ei se nyt jumalauta niin paljon voinut sitä satuttaa että se ei kestä nähdä saati jutella mulle enää. ikinä en sille fyysisesti mitään pahaa tehnyt. enkä pettänyt. meidän ero oli mitä laimeimmista päästä. v'tuttaa....
Mulla on ollut ihan samanlaisia ajatuksia. Eikö meidän vuodet merkannut mitään? Miten se voi vaan unohtaa?
Mulla on ihan samat tunteet. Haluisin nähdä sitä vielä kaverina ja pitää välit hyvinä. Ymmärrän sua todella hyvin. Mutta usko pois, teijän kaveruus tulee vielä. Uskoisin että se tajuaa jossain vaiheessa että mitä menitti sinussa kaverina. Sen aika näyttää.
Kyllä mä suosittelisin kumminkin sitä että älä ota yhteyttä ite, äläkä painosta noilla asioilla. Pahennat sellaisella välejänne vielä. Anna ajan kulua nyt. Kyllä uskoisin että joku päivä tuutte olemaan niitä kavereita. Sitä toivon minäkin.
Minulle se on auttanut että en ole toista nähnyt enkä kunnolla kuullutkaan mitään hetkeen. Ajatukset menee kyllä ohi. Nää nyt muita kavereitasi ja vietä heidän kanssaan aikaa. Vaikka tuntuu että menetät todella hyvin ystävän myös eron myötä niin toiset ystävät nousevat arvoon arvaamattomaan.
Tuo tuo vitutuksen pintaan. Itselläni tosiaan melkein sanasta sanaan saman tilanne ollut.
Kyllä se helpottaa vielä joskus. Itelläkin vielä päällä tosiaan myllerryksiä, mutta parempaan päin menossa. Tuetaan toisiamme täällä, vertaistuki on tärkeää tälläisissä asioissa.
Ikävä kyllä toi on harhakuvitelmaa, että se ex tajuaa vielä mitä teissä menetti. Elämä ei ole elokuvaa. Olkaa exienne kanssa kavereita jos haluatte, mutta mitään äkillistä "tajuamista" ei tule tapahtumaan. Ei pidä valehdella itselleen. Exännekin keskittyvät muihin ihmisiin. Olkaa läsnä jos haluatte osan siitä huomiosta. Antakaa jäädä menneisyyteen jos haluatte olla unohtuneita. Oma päätöksenne.