Erosin poikaystävästäni 2 vuotta sitten. Meillä on 10v lapsi.
Meillä ei oikeastaan ikinä ollutkaan mitään. Halusin lapsen, koska minulla oli todettu kohdunkaulan syöpä. Se leikattiin, kun lapseni oli n 2kk vanha.
Asuimme kuitenkin yhdessä, vaikka se oli aikamoista helvettiä. Poikaystäväni, lapseni isä käyttäytyi mielestäni kuin uhmaikäinen lapsi. Hän ei halunnut edes tuntea meitä. Kun lähdimme esim bussilla jonnekkin, hän meni täysin eri paikoille, kauas meistä.
Kestin sitä, koska tarvitsin apua lapsenhoitoon. Erosimme virallisesti vasta kun lapsi oli ekalla luokalla. Kaikki ne vuodet siinä välissä elimme kuin erossa. Mies kävi vain nukkumassa kotona, muuten hän vietti päivät toisen naisen kanssa.
Tämän jälkeen on todella vaiketa muodostaa parisuhdetta kenenkään kanssa. Jopa lapset täällä huutelevat että " sun miehes ei anna sulle seksii"...
Olen harkinnut muuttoa pois täältä, vähän matkan päähän, missä luulen kaiken olevan paremmin... kannattaako? Kommentteja?
Meillä ei oikeastaan ikinä ollutkaan mitään. Halusin lapsen, koska minulla oli todettu kohdunkaulan syöpä. Se leikattiin, kun lapseni oli n 2kk vanha.
Asuimme kuitenkin yhdessä, vaikka se oli aikamoista helvettiä. Poikaystäväni, lapseni isä käyttäytyi mielestäni kuin uhmaikäinen lapsi. Hän ei halunnut edes tuntea meitä. Kun lähdimme esim bussilla jonnekkin, hän meni täysin eri paikoille, kauas meistä.
Kestin sitä, koska tarvitsin apua lapsenhoitoon. Erosimme virallisesti vasta kun lapsi oli ekalla luokalla. Kaikki ne vuodet siinä välissä elimme kuin erossa. Mies kävi vain nukkumassa kotona, muuten hän vietti päivät toisen naisen kanssa.
Tämän jälkeen on todella vaiketa muodostaa parisuhdetta kenenkään kanssa. Jopa lapset täällä huutelevat että " sun miehes ei anna sulle seksii"...
Olen harkinnut muuttoa pois täältä, vähän matkan päähän, missä luulen kaiken olevan paremmin... kannattaako? Kommentteja?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei viela vastauksia.