Jouduin kohtaamaan 26.6.2011 jotain hirveintä tässä elämässäni, nimittäin isäni kuoleman. :´( Suru on niin suuri etten usko selviäväni tästä koskaan, ainakin nyt tuntuu vahvasti siltä. Isäni oli tärkein ihminen elämässäni ja hänestä olisin kaikista viimeiseksi halunnut luopua. Olen itse vielä nuori, vasta parikymppinen, joten tuntuu todella epäreilulta menettää toinen vanhemmista jo tässä iässä. :( Oikeastaan minulla ei enää edes ole sellaista läheistä vanhempaa, koska äitini kanssa olemme aina olleet etäiset ja huonoissa väleissä, isäni taas oli minulle kaikki kaikessa. Tuntuu kuin elämäni olisi pysähtynyt nyt täysin, en enää osaa enkä haluakaan odottaa mitään tältä elämältä, en tiedä miten jaksan. Haluaisin vain isäni takaisin tai lähteä hänen mukaansa :( Tuntuu niin hirveältä ajatella, etten enää koskaan saa olla isäni kanssa.
Toivoisin kipeästi löytäväni täältä itselleni juttuseuraa muista nuorena vanhempansa menettäneistä ihmisistä. Varsinkin jos olet kokenut saman lähiaikoina ja sinunkin surusi on vielä tuore. Laitathan minulle sähköpostia osoitteeseen: [email protected]
Toivoisin kipeästi löytäväni täältä itselleni juttuseuraa muista nuorena vanhempansa menettäneistä ihmisistä. Varsinkin jos olet kokenut saman lähiaikoina ja sinunkin surusi on vielä tuore. Laitathan minulle sähköpostia osoitteeseen: [email protected]
Vastaukset 2
Vanhimmat
lohduttaa että vielä joku päivä pääsee mukaan matkaan sitten kun on oma aika kuolla.
Hei! Lähetin sinulle sähköpostia, sillä olen itse kokenut saman puolisen vuotta sitten. Ollaan yhteydessä!