Miks puolison löytäminen oli ennen helpompaa?

En tiedä. En ole ennenkään löytänyt puolisoa...

Siihen aikaan feminismi ei ollut vielä pilannut kaikkea.

Niin, varmasti tänä päivänä on juuri sitä että ajatellaan että kulman takana on joku parempi vaihtoehto eikä osata päättää.

Mutta sanoisin että yksi painava syy ennenvanhaan oli sosiaalinen paine. Ihmisten kuului mennä naimisiin ja tehdä lapsia. Ja tietyssä iässä. Kun täytin 21 (vuonna 2000) mummoni sanoi että "voi miten ajat muuttuu, minun nuoruudessani tuossa iässä kuului olla naimisissa ja olla lapsiakin". Eli niin vain kuului tehdä. Jos olit parikymppinen ja sinkku, olit vanhapiika. Kyllä siinä sitten helposti otti vain jonkun vähänkin sopivan kumppanikseen, jotta säästyisi sosiaaliselta häpeältä.

Toinen tärkeä syy oli ehkäisyn puute. Paksuksi pamahtamisen takia solmittiin monta monta liittoa. Ei ne ihmiset ennenkään vanhaksi odottaneet ennenkuin menttivät neitsyytensä. Mutta niin, jotkut näistä liitoista solmittiin hyvillä mielin ja jotkut taas pakosta (taas ne sosiaaliset paineet).

No eipä nämä jutut kaikkea kata, mutta onpahan pari asiaa jotka vaikuttivat asiaan.

Varmaan aika pitkälti tuotakin, ettei osata tai haluta päättää. Ollaan tietoisempia siitä mitä miehen/naisen tulisi olla jotta se kelpaisi. Mutta ennenkaikkea arvomaailma on muuttunut hurjasti viime vuosikymmeninä.

Enää ei perhe ja parisuhde ole niin suuressa huudossa, mitä vuosikausia ennen. Sitoutumattomuus on päivän otsikko. Ei haluta välttämättä sitoutua kehenkään, eikä perustaa perheitä jotka sitoo.

On helpompaa olla itsensä kanssa ja tilapäisissä suhteissa, kun saman naaman kanssa vuosikymmeniä. Moni tietysti haluaa vielä sitoutua, muttei sitten taas löydä sitä ihmistä jonka kanssa asettuis.

Nyky arjen hektisyys, itsekeskeisyys ja itsenäisyys sanelee aika mittavasti tämän päivän status tilanteita. Tänä päivänä moni myös pärjää taloudellisesti yksin hyvin ja paremmin, mitä ennenmuinoin.

Ei ole paineita taloudesta, ei myöskään pariutumisesta sen vuoksi. Ennen kuitenkin oli asiat tässäkin kohdassa toisin. Tyttö "naitettiin" rikkaaseen sukuun ja se oli suvun ylpeys.

Moni asia on muuttunut, ihmiset vapautuneet. Jossain kohdin on silti menty aina vaan tunteettomampaan suuntaan, josta en itse kauheasti ilahdu huomatessani. Ihmisestä on tullut toiselle ihmiselle vaan väline ja oman hyvän tekijä. En tykkää. Tässä asiassa olen ja pysyn jäykkiksenä.

Mutta parisuhteita on kautta aikojen myös perustettu sille pohjalle, että se hyödyttää toista tai molempia, rakkaudesta viis. Mielummin silti ikisinkku, kun tunteeton hyödyttäjä.

Perheenperustaminen ei ole enään kaiken elämän keskipiste ja naisella on enemmän arvoa kuin synnytyskone ja piika ja miehellä on enemmän arvoa kuin elättäjä ja raataja.

Eikö ennen määrätty kenen kans naimisiin et ei tarttenu paljon etsii..

Ennen oli helpompi hankkia työpaikka ja elättää perhe. Lisäksi yhden ihmisen tulot riittivät koko perheen mukavaan elämään. Yhteiskunnan paine piti perheitä paremmin koossa, kuin erotti niitä. Kristillisyys ei ollut kuoliaaksi vaiettava asia. Seurakunnalta sai palveluja ja yhteisöllisyyttä. Esiaviollinen seksi oli kuolemansynti.

Nyt jokainen on oman onnensa seppä. Työttömyys rehottaa, alkoholismi rehottaa, yhden yön suhteet on ok, eroaminen on lähes muotijuttu. Yhteisö = netti. Kosketus ja empatia on tabuja, jopa lähes kriminalisoituja. Seksistä on tullut pelkkä viihdejuttu. Miksi siis yrittää, kaivaa vaan kuvetta ja tekee huorin.

Itse asiassa, naimisiin mentiin ensimmäisen siedettävän henkilön kanssa joka ei ihan lähisukua ollut, serkkuus ei usein ollut enää este naimisiinmenolle. Ja kun piirit olivat pienet niin samat perinnölliset sairaudet kiersivät kehää sukupolvesta toiseen.

Avioerot ei tulleet kuuloonkaan, oli se yhteiselämä millaista helvettiä tahansa. Enpä minä noita menneitä aikoja niin kauheasti alkaisi romantisoimaan.

Naiset nussitaan nykyään käyteyksi huoriksi siinä 13-15v ja miehet pitävät naisia lähinnä irtopiluina.

Ei kait kukaan mies aidosta voi kunnioittaa käytettyä naista.