Olen hiljattain eronnut pitkästä liitosta toisen miehen vuoksi. Mies on unelma, mutta minua ahdistaa.
Koska olen asunut exäni kanssa toistakymmentä vuotta saman katon alla, ja tunteemme olivat vain kaverillisia ja minä kaipasin kunnon parisuhdetta, niin miten tässä tilanteessa kun on uusi parisuhde, jaksaa odottaa siihen asti että mahdollisesti suhde kypsyy siihen että tulee ajatus samaan osoitteeseen muuttamisesta?
Vaikka muutoin näemme päivittäin, tehdään ruokaa yhdessä jne. niin välillä oon todella surullinen siihen tilanteeseen että olen yksin.
Kun on tottunut siihen toisen läsnäoloon, niin välillä tuntuu pahalta kun tulee töitten jälkeen tyhjään kämppään, ja illalla tyhjään sänkyyn, ei ole ketään kenelle höpistä jne.
Mä tiedän että mun täytyy elää tämä vaihe elämässäni, onhan vielä harkinta-aikakin. Mutta kun se välillä niin ahdistaa!
Koska olen asunut exäni kanssa toistakymmentä vuotta saman katon alla, ja tunteemme olivat vain kaverillisia ja minä kaipasin kunnon parisuhdetta, niin miten tässä tilanteessa kun on uusi parisuhde, jaksaa odottaa siihen asti että mahdollisesti suhde kypsyy siihen että tulee ajatus samaan osoitteeseen muuttamisesta?
Vaikka muutoin näemme päivittäin, tehdään ruokaa yhdessä jne. niin välillä oon todella surullinen siihen tilanteeseen että olen yksin.
Kun on tottunut siihen toisen läsnäoloon, niin välillä tuntuu pahalta kun tulee töitten jälkeen tyhjään kämppään, ja illalla tyhjään sänkyyn, ei ole ketään kenelle höpistä jne.
Mä tiedän että mun täytyy elää tämä vaihe elämässäni, onhan vielä harkinta-aikakin. Mutta kun se välillä niin ahdistaa!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niin, ja sitten kun olet muuttanut yhteen olet ennemmin tai myöhemmin samassa tilanteessa: sinua alkaa janottaa ruohon toinen puoli ja vaihdat taas elämääsi.
Oletko miettinyt kuinka monta kertaa voit toistaa saman kuvion uudelleen enne kuin kyllästyt koko touhuun?
Force majeure -ilmiöt poislukien en usko vaihtamalla paranemiseen...
Eli sä et osaa olla yksin? Olisiko aika jo oppia? Vasta sitten, kun tajuat, että yksinkin olo on nautittavaa ja onnellista, voit alkaa miettiä miehen kanssa yhteen muuttamista. Sun uusi miehesi on fiksu, antaa sulle aikaa toipua erosta. Ei siitä toivu, jos suinpäin ryntäät leikkimään kotia uuden miehen kanssa. Tai voithan hetken kuvitella niin ja sitten kun arki astuu kuvioon, niin meinasitko vaihtaa taas miestä lennossa?
Mikä sua pelottaa yksin olossa?
Eikun nimenomaan mä tiedän että mun pitää olla yksin, vaikka toisaalta sydän huutaa että mä en halua olla yksin.
Toisaalta, mulla meni edelliseen kyllästymiseen melkein parikymmentä vuotta, joten en mä nyt välttämättä usko että mä tähän uuteen kyllästy kovin nopeast, jos nyt vaan malttaa toipua tästä kunnolla.
Ja joo, mä tiedän että mun mies on fiksu :) Mutta, hänellä itsellään on takana myös ero, ja tietää että siihen tarvitsee aikaa toipua.
Tämä henkinen kasvu vaan tekee välillä kipeää... :P