Kaksi miniää, kaksi eri persoonaa.

Teet niin tai näin aina menee takki väärin päin )))

Anopillani oli viisi miniää arvata vain saattaa miten hän taisi
luovia meidän kaikkien eri luonteisten miniöiden kanssa .

Eipä täysin onnistunutkaan vaan eräs miniöistä olikin
herkkä suutahtamaan tämän miniän kanssa anoppi oli kovilla
koko elmänsä ajan mikään ei ollut koskaan hyvin .
Väliin hän ja miniä olivat vuoden riidoissa kun anoppi
ei ymmärrä häntä eikä heidän lapsiaan vaan muut ovat paremmassa
asemassa ja rakkaampia .

Hyvä jos ison perheen äiti jaksaa vielä kiinnittää huomionsa edes omiin lapsiin saati liikoja meihin miniöihin tai jakaa lasten lapsiaan
paremmusjärjestykseen .

Juuri noinhan se menee!

Mutta vika löytyy AINA siitä "pahasta" anopista:(

Sitten kaikkein ikävimmältä kuulostaa sellainen tilanne jossa
anoppi kyläilee poikansa perheen luona ja tottakai miniä pyrkii
olemaan ainakin jollain tasolla kohtelias anopille .
Anoppi vapautuu ja uskaltaa näyttää läheisilleen(oletan miniänkin jo
tuntevan anoppia ja kuuluvan perhe-yhteyteen ainakin lasten kautta.
No anoppi käyttäytyy vapaantuneemmin ja jos hän kyläilee useammin
poikansa kotona tottakai hän yrittää olla myös avuksi ja tarttuu (uskaltaa)
tehdä joitakin kotiaskareita ettei vain olisi liikaa tiellä .
Miniä ei oikein innostu kun anoppi pyrkii apuun .

Syntyy tilanne jossa anoppilla on melko arkipäiväiväiset välit
miniään eikä miniäkään enää näytä vain parhaimpia puoliaan
anopille vaan anoppi joutuu kohtaamaan heidän perhe-elämänsä
nurjat puolet samaten miniän luonteen kokonaisuudessaan.

Anoppi-miniä liittoon syntyy repeämiä. Miniä ei halua enää anoppia niin
usein kylään vaan haluaa etäännyttää anopin kauemmaksi
näkemästä heidän perheen sisäisiä asioita mutta kun anoppi
haluaa tapailla poikaansa ja lastenlapsiaan anoppi tulee hyvin
tietoiseksi perheen sisäisistä yhteenotoista.

Tämä kuvaus oli erään ystävättäreni anoppi-tilanteesta.

Olettaisin tällaisten perheen sisäisten muutosten olevan osasyynä
anopin ja miniän välien huonontumiseen.
Miniä ei halua näyttää anopille heidän perheensä todellisia
tilaa .

Ystävättäreni huolestui tilanteesta koska lapset kärsivät perheen
riitaisasta ilmapiiristä ja pyrki useammin kylään tai pyysi lapsia
luokseen helpottaakseen lasten olotilaa .

On monenlaisia asioita joita voidaan myös verhota anopin luonteeseen
tai tekemisiin ,sanomisiin ja kysessä saattakin olla perheen sisäiset
ongelmat .
Miniän välit vaikeutuvat anoppiin usein yllättäen samaan aikaan mitä
pariskunnan suhteessa tapahtuu viilenemistä
Haukutaan mies mutta samaan kyytiin otetaan anoppi.

Entä sitten miniän luonnetta rassaavat kuukautisvaivat autappa
armias jos satut samaan aikaan taloon kun miniä saa siivousvimman
siinä ei säästellä sanomisia .(Onneksi eivät kaikki miniät kärsi
tästä puuskasta ) .

Miniän puolison tekemiset tai tekemättä jättämiset tilitetään
suoraan anopin piikkiin ei appiukon .

Onkohan se miniän tapa elää se oikea, kun kaikki johtuu vaan siitä että hänen miehellään on joku toinenkin joka rakastaa häntä yli kaiken, hänen äitinsä, ja sitähän miniän on vaikea sulatella, ja siksi hänen on niinkuin pikku pakko yrittää näyttää miehelleen miten väärässä anoppi AINA on, ja väännellä anopin sanomiset, että ne vaikuttavat naurettavilta. Mutta anopit, he yrittävät olla hiljaa ja kestää tilanteen, vain poikansa vuoksi. Vävyt taas ovat mukana usein keskusteluissa ja silloin saa anoppikin sanoa jotain ilman että sitä väännellään.
Miksiköhän vävyillä ei ole suurempia ongelmia anoppien kanssa, luulisi olevan sama juttu, vai ovatko he sivistyneenpiä, ja kasvatettu paremmin. Usein miniät ovat oman äitinsä kanssa kuin kaveri, ja silloin kuljetaan ostoksilla, ja kylässä yhdessä, myös muissa tilaisuuksissa, voisikohan olla mahdollista että anoppikin tulisi huomioitua samalla lailla. Joka anopin pettymys on miniä joka ei ollutkaan se ystävä jota oli odottanut.

Tota noin en tiedä ymmärsinkö sanomasi oikein.

En oikein osaa mieltää anoppiani ystäväksi ystävyyden merkeissä tapailen
vuosikymmeniä koossa pysyneen akkaporukan kanssa ja muita ystävättäriä joiden kanssa jaan ystävyyttä kaupungilla kierrellen ja muissa merkeissä.

Taasen miniäni ja hänen äitinsä välit liittyvät yhteen miniän
lapsuusperheeseen vanhemmat kulkevat usein lapsiensa
luona kahdestaan ei niinkään erikseen .
Miniällänikin on omia naisystäviä joten kaipausta ystävyyteen
sanan varsinaisessa merkityksessä tuskin on.

Meidän tapauksessa ei tällaista miniä-anoppi ystävätapaamisia
kaupunkireissuineen ole .
Yleensä kahvitellessa kaupingilla tai ruokaillessa on mukana koko
perhe .

Minulla ei ainakaan kuvailemaasi pettymys tilannetta ole vaikka
miniäni jakaisi äitinsä kanssa suurempaakin" ystävyyttä".

Aloittajan tilanteessa en antaisi miniän mustasukkaisuuden vaikuttaa omaan käytökseeni ja puheisiini. Juttelisin perheen asiat ihan normaalisti ja jättäisin miniän mustasukkaisuuden huomiotta. Uskon että jos suhtautuminen on oikeudenmukaista ja tasapuolista, miniä lakkaa kadehtimasta ja epäilemästä että toista suositaan. Mutta ehdottomasti on myös oltava tasapuolinen. Olisiko niin että olet ollut uudesta miniästä kiinnostunut ja innoissasi niin että vanhempi miniä on tuntenut itsensä sivuutetuksi?

Mustasukkaisuuteen ei auta torjuminen ja etääntyminen vaan lähentyminen ja myönteisten tunteiden osoitus. Ilmaise vanhemmalle miniälle että hän on edelleen sinulle mieleinen ja rakas. Vaikenemisen ja välttelyn sijasta osoita että preheiden asioista voidaan puhua ja osoita myös puheissasi, että olet yhtä kiinnostunut kummastakin perheestä.