Olen lopen kyllästynyt mieheni tapaan kohdella 14v tytärtään. Pikkuneiti on varsinainen pissis: käytöstavat ovat jääneet opettamatta ja nyt niitä on vähän vaikea enää vaatia.
Isi antaa kaiken periksi mitä neiti keksii vinkua, rahalla ostetaan hyvää mieltä ja vältetään yhteenottoja murkun kanssa. Ostamisessa ei ole mitään rajaa?
Seuraan vierestä miten tilanne etenee ja käsitän, että pommi räjähtää kasvoille jonain päivänä oikein kunnolla. Tyttö on jäänyt kiinni pahanteosta usein ja rangaistuksia ei ole tullut mistään koskaan. Ryyppäämisestä ei rangaista, ei tupakoinnista eikä huonosta käytöksestä?
Tyttö suorastaan vittuilee minulle myös, mutta mieheni ei mussukkaansa komenna ja minä en saa komentaa?
3 vuotta olen katsellut tätä touhua ja huonommaksi menee...mitä ihmettä tässä voi tehdä?
Tytöllä on äitikin, joka pitää kuria, mutta neiti ei tule toimeen äidin kanssa. Ja mitäänhän ei tarvitse tehdä, jos ei pikku prinsessaa kerta huvita! Näin meidän perheessä.
Asiasta on keskusteltu ja mies ei näe tätä lasta samoin silmin, hänelle tyttö on enkeli ja aina oikeassa, vaikka olisi kuinka kelvoton. Mitä pitää tapahtua, että isin silmät aukeaa?
Uusperhe
13
441
Vastaukset
- IlkeäÄitpuoli
Vaikea tilanne. Itselläni hiukan samanlainen kokemus. Minulla on oma tytär ja miehelläni oma, suunnilleen samanikäinen.
Minä olen opettanut omalle tytölleni rajat ja käytöstavat, mieheni taas ei.
Meillä oli jatkuvia yhteenottoja näistä asioista ja sain ilkeän äitipuolen osan kun yritin edes jonkinlaista kuria pitää.
Teimme sitten lopulta niin että muutin tyttäreni kanssa omaan asuntoon. Tapaamme kyllä vielä mieheni kanssa päivittäin ja riidat ovat vähentyneet mutta niin ovat tunteetkin viilenneet.
Voi olla ettei tätä liittoa enää kauan kestä, en jaksa odottaa että lapset olisivat aikuisia ja asuisivat omillaan. Eikä ongelma ehkä poistuisi sittenkään, eriarvoinen kohtelu jatkuisi perhejuhlissa ym. tilanteissa.
Olen omalla kohdallani huomannut että eivät ne isin silmät aukea koskaan. Ei edes silloin kun muutin pois. Voi olla ettei ne aukea siellä teidänkään kotonanne.... mutta tälläistä se uusioperheen elämä pahimmillaan voi olla.
Voimia. - samanlainen tilanne
Itse olen ratkaissut samanlaisen asian siten että en edes tapaa miestäni tai hänen lyhyestä vanhasta suhteestaan syntynyttä lasta, jonka tämän äiti on kasvattanut aivan mahdottomaksi silloin kun lapsi tapaa isäänsä. Aivan mahdoton yhtälö lähteä oikaisemaan lasta, jonka äiti tekee kaiken periaatteesta päinvastoin. Mies aikanaan sitten valitkoon, nykyinen perhe ja siitä toivottu lapsi vai menneisyyden haamut.
- Riesa?
Se on oikeastaan yksi hirveimmistä asioista mitä voi sattua, kun iskä ja äiti eroaa,
Tulee niille uudet kumppanit ja niiden lapset--- ja itse ei yhtäkkiä kuulu kenellekkään. Ei tuu ikinä semmosta tunnetta , eikä kukaan ikinä sano : kiva ku sä oot siinä.
Päinvastoin että : voisitsä hei, mikset sä ikinä voi tajuta hei, aika omaksua kuule pikkuneiti meidän perheen kuviot ja säännöt nyt neiti, loppuu toi vittuilu,
tai me erotaan ja se on sun syys niinku isäs edellinenkin ero kun on tommonen pissis kun sää oot valitettavasti siihen hälle syntyny riesaksi ja näin..
Meill olis tieksä niin ihanaa ja hyvin tää perhekuvio jos sua ei riesa-pököpää olis. Siltä se tuntuu, ja sitte hyvitellään vaikka naamasta näkyy ja vaistoo mitä iskäki ajattelee. Että tee kiltti palvelus , pidä kiirettä ja kasvaisit pian ja häivy kuvioista -- meitä helpottaisi.
Jotenkin on vain uusien kuvioiden tiellä, jossa kaikki muut pärjää paremmin noilla uusilla säännöillä, joille ne on ikään kuin tutut. Ja sitten sitä peittää yksinäisyytensä ja irrallisen olonsa semmoseen käytökseen ikään kuin tietäisi mitä tekee, vaikka on ihan pihalla --- ja yksin.
Jotenkin sitä jaksaa toivoa, et joskus , vaikka vahingossa ja yhden ainoan kerran tulis tunne ja ne sanois, vaikka valehtelis "Kiva ku sä oot siinä" , toi vaan ei muuta ihmeempää lässytystä.
Mut en mä usko et niitä sanoja tuun ikinä kuulemaan.
Ohan tässä jo kolmatta vuotta menny.
Mun kaverilla on kans tällänen uusiopakkauskuvio, sen iskän likkakaveri on huippuhieno silleen, et se näkee vaivaa myös näiden entisten muksujen kanssa, ei alkanu lärvimään vaikka ne kävi kans aluksi sen silmille ja hermoille ja länkytti sille naamaansa, vaan oli kova luu ja jutteli niitten kans silleen kunnioittavasti.
salaa mä toivoin et se olis ollu mun uusiopakkausmutsi. Mut ei aina kai voi käydä tsäkä. - täti moonika
Riesa? kirjoitti:
Se on oikeastaan yksi hirveimmistä asioista mitä voi sattua, kun iskä ja äiti eroaa,
Tulee niille uudet kumppanit ja niiden lapset--- ja itse ei yhtäkkiä kuulu kenellekkään. Ei tuu ikinä semmosta tunnetta , eikä kukaan ikinä sano : kiva ku sä oot siinä.
Päinvastoin että : voisitsä hei, mikset sä ikinä voi tajuta hei, aika omaksua kuule pikkuneiti meidän perheen kuviot ja säännöt nyt neiti, loppuu toi vittuilu,
tai me erotaan ja se on sun syys niinku isäs edellinenkin ero kun on tommonen pissis kun sää oot valitettavasti siihen hälle syntyny riesaksi ja näin..
Meill olis tieksä niin ihanaa ja hyvin tää perhekuvio jos sua ei riesa-pököpää olis. Siltä se tuntuu, ja sitte hyvitellään vaikka naamasta näkyy ja vaistoo mitä iskäki ajattelee. Että tee kiltti palvelus , pidä kiirettä ja kasvaisit pian ja häivy kuvioista -- meitä helpottaisi.
Jotenkin on vain uusien kuvioiden tiellä, jossa kaikki muut pärjää paremmin noilla uusilla säännöillä, joille ne on ikään kuin tutut. Ja sitten sitä peittää yksinäisyytensä ja irrallisen olonsa semmoseen käytökseen ikään kuin tietäisi mitä tekee, vaikka on ihan pihalla --- ja yksin.
Jotenkin sitä jaksaa toivoa, et joskus , vaikka vahingossa ja yhden ainoan kerran tulis tunne ja ne sanois, vaikka valehtelis "Kiva ku sä oot siinä" , toi vaan ei muuta ihmeempää lässytystä.
Mut en mä usko et niitä sanoja tuun ikinä kuulemaan.
Ohan tässä jo kolmatta vuotta menny.
Mun kaverilla on kans tällänen uusiopakkauskuvio, sen iskän likkakaveri on huippuhieno silleen, et se näkee vaivaa myös näiden entisten muksujen kanssa, ei alkanu lärvimään vaikka ne kävi kans aluksi sen silmille ja hermoille ja länkytti sille naamaansa, vaan oli kova luu ja jutteli niitten kans silleen kunnioittavasti.
salaa mä toivoin et se olis ollu mun uusiopakkausmutsi. Mut ei aina kai voi käydä tsäkä.Et sä ole riesa. Ne vaan ei aina tajua.
Ei aikuinenkaan osaa antaa, jos ei ole itse saanut, ihminen oppii hitaasti. Sä et ole se pököpää, vaan ihminen yleensä. Ne luulee, että sä olet aikuisempi kun mitä olet. Ei se tarkoita että olet tiellä, ne vaan ei tajua. Siis ne ei vaan tajua, että se nuorikin voisi haluta vielä perheen ja huomiota eikä voi aina vaan vaatia... Ne tajuaa sen ehkä. Mutta joskus, jonain päivänä...
Niin, ihminen on yksinkertainen pikku pässi, joka ei nää edes lähelle, ja etenkään lähelle. Sun kaverilla on todella hyvä tuuri käynyt, sillä on viisas äitipuoli. Mutta lähelläkään kaikki ei vaan pysty siihen.
Lisäksi, aikuisilla on ne niitten vastuut ja painolastit, entinen elämä, raha ja elatus, laskut ja duunit, kaikkee, mikä painaa päälle, ja minne on helppo hautautua, jotkut niistä unohtaa jopa itsensä siinä. Ei se sua silti huononna, ei se tarkota että sulle pitäs käydä niin. Mutta ne vaan ei aina pysty kovin ihmeelliseen aikuisuuteen. Niitten pitäs tajuta, pitäs nähdä ja pitäs ymmärtää. Mutta ei ne vaan... Ihminen on semmonen, pönttöpää.
Aikuisten erot ei ole koskaan lapsen syytä, tiedä se.
Anna heille anteeksi: he eivät tiedä, mitä he tekevät.
Sä olet silti ihana :)
Jätä niille joskus kirje, ja kerro tämä:
"Jotenkin sitä jaksaa toivoa, et joskus , vaikka vahingossa ja yhden ainoan kerran tulis tunne ja ne sanois, vaikka valehtelis "Kiva ku sä oot siinä" , toi vaan ei muuta ihmeempää lässytystä. "
Ne ei tajua, jos et kerro... No, jos aina sillonkaan :)
Yritä jaksaa! Elämäsi voi muodostua vaikka kuinka hyväksi silti, sillä se on lopultakin, sinun!
- Älä vielä luovuta!!!
Ootteko keskustelleet miehen kanssa ihan nätisti siitä, että loppujen lopuksi, se lelliminen saattaa pilata sen tytön elämän? Että se saattaa kasvaa ihmiseksi, jota muut eivät enää siedä, joka aikuisenakin arvottaa läheisyyden rahassa ja että lahjonta voi olla vaan helpoutta olla käsittelemättä sen tytön erotuskaa: mihin ryyppääminen ja röökin veto sekä kapina liittyisi.
Voisitte hieman keskustella niin että eihän se tyttö mikään kelvoton ole, ei todellakaan, ja enkeli se voi olla epätäydellisempikin enkeli, mutta tuossa isä kyllä tekee tytölleen lopulta karhun palveluksen. Lasta kasvatetaan aikuiseksi, ei ikuiseksi pikkutytöksi!
Pystytkö sinä yhtään vittuilun lomassa pitämään omaa tasoasi aikuisena ja keskustelemaan tytön kanssa? Siis sanomaan hänelle suoraan näistä asioista, kysymään ja kyseenalaistamaan ilman komentelua, siis yritä puhua kuin aikuiselle. Kysele miksi, mitä hän tarkoittaa, mitä hän aikoo elämällään. Miksi hän ryyppää jne. jos hän alkaa haukkua, niin kysyt, vaan lisää: eikö hänen hyvinvoinnistaan saa olla kiinnostunut, eikö hän halua että hänen kuulumisiaan kysellään? Yritä jotenkin päästä enemmän uteliaisuudella hänen maailmaansa, kuin komentelemalla. Tottakai, siis jos ei normipuhe onnistu, niin toteat kylmästi että ei sitten , ole yksin ja lähdet siitä tilanteesta pois. Mutta että ala kääntää asioita aikuiseen suhtautumiseen aina vaan kun voit. 14-vuotias ymmärtää jo todella paljon. Hän osaa kyllä painella nappuloita, mutta niitä voi painella vain jos aikuinen antaa.
Anna hänen saada rahansa, keskustele silti. Älä tuomitse juomista, vaan kyseenalaista se. Kysy suoraan ehkäisystä, mitä hän tekee kaupungilla, onko hän turvassa. Osoita että sinä et pelkää mitään aihetta. Kunnioita tietty hänen yksityisyyttään ja rajojaan, mutta aikuisena voi kyllä jo vastata ja jos ryyppää ja polttaa, on iso riski liikkua liian isossa seurassa: sinulla on oikeus siis kysyä.
Älä odotakaan häneltä mitään tekemistä, pyydä aina osallistumaan, mutta älä vaadi. Älä pakota, vaadi, tiuski ja komentele, suhtaudu hieman etäisemmin siinä. Toisaalta, kysele, osallistu, pyydä mukaan, ole hieman lähempänä siinä. Kokeile. 14-vuotias ei ole tyhmä, eikä ihan lapsi enää. Muista se. Jos käyt aikuiselle rääpimään, saat kasan kakkaa niskaan: teiniltä saat sen tuplana. Hieman kuin käärme. Ei se hyökkää, vaikka uhittelisi, jos ei anna aihetta. Mutta siinä kun isot osaa säädellä myrkkyään, pienet suhauttaa sen kaiken minkä voi siihen yhteen pistoon.
Sinä et voi olla hänen äitinsä, mutta sinusta voi tulla hänen kaverinsa. Muistele omaa teini-ikääsi ja kavereitasi, empatialla, aitoudella. Nyt niistä muistoista voisi olla apua! - xym
Perheneuvolaan raahaat koko lössin, siis miehen ja tyttären. Saat ehkä heidät sinne jos se on vaihtoehto sille, että lähdet. Turha sinun on enää ruutia tuhlata, jos mies ei edes tmmärrä mistä puhutaan. Ulkopuolinen asiantuntija tipauttakoon isukin maanpäälle pilvilinnoistaan. Joka tapauksessa sinun voisi olla hyvä muuttaa omaan asuntoon.
- mk
Laita miehelle kodin säännöt mitä noudatetaan tai sitten tulee ero ja ei murkun oikkuja tartte sietää ja isä on aika lepsu kun antaa kaiken periksi ja sitten kun teini tulee raskaaksi kun ei tiedä mistään mitää joko sitten, Itse miehnä olen 16v tyttären isä ja kerran on tytär jäänyt tupakanpoltosta kiinni ja tei selväksi että meidän perheessä ei polteta kun ei aikuistkaan polta ja usko kerrasta koska perustelin sillä että olen itse polttanut ja päässyt siitä eroon ja kerroin terveysriskit ja niin edelleen. Kohta tulee vaikeuksia kun tyttö vanhenee eikä mene töihin kun iskä kaiken ostaa. Äiti vaatii kuria ja isä antaa kaiken periksi niin äiti ei ole kivä. Sanot että tyttö pysyköön öitinsä luona jos tään perheen säännöt ei kiinosta. Lapsi pitää kasvattaa eikä antaa vain kasvaa.
- Ei nimimerkkiä
"ei murkun oikkuja tartte sietää"
Olen hieman eri linjoilla. AP on tässä yhtälössä ulkopuolinen, ja hänen tyytyväisyytensä ei vaa'assa paljon paina. Ei olisi alun alkaenkaan pitänyt sotkeutua eropesään mutta joka tapauksessa olisi pidettävä mölyt mahassa.
Jos AP haluaa auttaa murkkua (eikä siis itseään), ainoa mahdollisuus on vaikuttaa isän kautta. Mutta sittenkin tilanne on melkein mahdoton, koska on hirveän vaikea olla varma, että kyseessä ei ole vain naistenkeskinen triangelidraama.
Tyttö saattaa jopa tahallaan tehdä olon isän uudelle nuorikolle tukalaksi itsetuhoisella käyttäytymisellä. Silloin ratkaisun ensimmäinen askel on AP:n poistuminen näyttämöltä. Ei tuossa tilanteessa isällä riitä muutenkaan aikaa ja energiaa parisuhteeseen. - Vierestä kuultua...
Ei nimimerkkiä kirjoitti:
"ei murkun oikkuja tartte sietää"
Olen hieman eri linjoilla. AP on tässä yhtälössä ulkopuolinen, ja hänen tyytyväisyytensä ei vaa'assa paljon paina. Ei olisi alun alkaenkaan pitänyt sotkeutua eropesään mutta joka tapauksessa olisi pidettävä mölyt mahassa.
Jos AP haluaa auttaa murkkua (eikä siis itseään), ainoa mahdollisuus on vaikuttaa isän kautta. Mutta sittenkin tilanne on melkein mahdoton, koska on hirveän vaikea olla varma, että kyseessä ei ole vain naistenkeskinen triangelidraama.
Tyttö saattaa jopa tahallaan tehdä olon isän uudelle nuorikolle tukalaksi itsetuhoisella käyttäytymisellä. Silloin ratkaisun ensimmäinen askel on AP:n poistuminen näyttämöltä. Ei tuossa tilanteessa isällä riitä muutenkaan aikaa ja energiaa parisuhteeseen.Ja sitten se iänikuinen vertailu.
Kyllä siinä tyhmempikin tajuaa ketkä on ne ykköslapset, kun tulee uhitellen, mut kuiteskin henkisesti häntä koipien välissä iskälle.
Että ei meidän ninnukaan, ja meidänkin ninnulle on säännöt ja sekin pystyy niitä noudattamaan. ja sitte kovat piippuun : että jos homma ei muutu sun kans niin (kostan iskälles) hylkään koko kuvion ja yks kaunis aamu häippäsen,!
meinaakko tulla ens viikonloppuna kun meillä olis kyllä yks sukulaisreissu ninnukan mummille, et jos millään sopis joku toinen kerta vaikka sitte.
Ja sovitaanks et sä et koske ninnukan tavaroihin etkä mee ninnukan tai pikkupoikien huoneeseen ilman lupaa (joo, joo, sanoithan sää että sää kävit vain moikkaamassa oven raosta, mut puhutaan tää juttu ja meidän kodin säännöt kuiteski vielä kertaalleen)---sä voit jättää sun vaattees ja reppus vaikka tohon eteisen naulakkoon.
Ja jääkaapissa ruoat on kyl meidän iltapalaksi sitte, et älä napsi sieltä ja jos sun on pakko napsia niin muista pestä kätes ainaskin.
Ja mä en yhtään tykkää kun isäs antaa sulle rahaa, täs ollaan muutenki tiukoilla asuntolainan kans kuule, ja mihin sä oot taas menossa tähän aikaan, sais isäs olla sulle tiukempi, ei ninnukaan viikonloppuisin kadulla hyppää, ninnun lukee fyssankokeisiin kuten fiksun nuoren kuuluuki. Mitäs sun äitis ? sano sille että lakkaa soittelemasta tänne fyllassa keskellä yötä, se ei ole kivaa, kyllähän sä ymmärrät, eiks niin.
- viisastunut täti
Monelta itkulta ja hammastenkiristykseltä säästyttäisiin jos nämä uusperhesuhteet malttaisivat asustella omissa asunnoissaan niin kauan kun lapset ovat pieniä.
Kun tavataan uusi kumppani, niin ei siinä onnnenhuumassa ajatella yleensä kuin itseään.
Sitten ihmetellään kun tulee riitaa ja toraa.Lapset eivät rakastuneet uuteen puolisoon, eikä sitä voi heiltä edellyttääkään.
Kun on vapaa viikonloppu tai miten nyt kenelläkin on, niin silloin oltaisiin uuden puolison kanssa, ilaman riitoja ja tappeluita.
Kirjoitan näin, koska itse olen näin toiminut ja kaikki meni hyvin.Kaikillehan se ei tietenkään luonnistu, varsinkin jos on mustasukkainen puoliso.
Tämä nyt oli vain yksi näkökulma asiaan, mutta hyväksi havaittu.- miksi muuttaa yhteen
kannattaisi kasvattaa omat muksut ensin niin että pärjäävät maailmassa, ja vasta sen jälkeen uuden kumppanin kanssa hynttyyt yhteen.
- Anna-Irmeli
Jaa että sitten, kun on itse ikäloppu vai
- tarkoitin tätä.
Kun kyse nyt ei ole "itsestä". Vaan siitä, että katsoo että lapset, joita aikoinaan iselleen ja elämäänsä halusi, niin panostaa heihin ja siihen että ne pärjää elämässä ok.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mihin Ilkka Kanerva kuoli?
Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti27717834Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."
Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist245701- 1242651
Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."
Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar172178Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä
Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa3361800Pikkaraiskan puhelut
Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?1111051- 59976
Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen
Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto32950Sofia Belorf ja Sonja Aiello
Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?45948