Mitä tehdä?

"Mieheni ei esimerkiksi haluaisi kuin kolme lasta korkeintaan ja noin kymmenen vuoden päästä. Hän ei myöskään haluaisi mennä naimisiin vielä moneen vuoteen."

Eikö nämä tälläiset asiat ole sellaisia jotka muuttuvat ajan kanssa eikä tuossa iässä vuoden seurustelun jälkeen kyllä ole vielä lapset tai avioliitto todellakaan ovella - ettehän te vielä edes tiedä siedättekö toisianne saman katon alla.

Ottakaa ihan rauhassa - hätäilemällä lapsi- ja avioasioissa menette perse edellä puuhun ja kovaa.

Tuossa iässä ei ole myöskään ihme jos haaveet ja elämäntavat ovat erilaiset - paras olisi jos alkaisitte vasta sitten niitä keskenänne arvioimaan kun molemmat ovat luopuneet nuorena kuvitelluista epärealistisista fantasioista ja kykenevät näkemään unelmansa sellaisina kuin ne reaalimaailmassa ovat.

"minä olen pienestä lapsesta asti halunnut monta lasta ja kivat häät jo ennen kuin muuttaisin miehen kanssa yhteen."

Alkaa pikkuhiljaa olla aika päästää näistä irti ja alkaa nähdä maailma sellaisena kuin se todellisuudessa on - et tiedä lastenhoidosta yhtään mitään, voi olla että olet päässyt niitä hoitamaan, mutta se on aivan eri asia kun siitä tehdään kokopäivätyö, varsinkin kun vauvojen määrä on enemmän kuin 1 - mutta kuitenkin 'haaveilet' siitä, miten se on edes mahdollista? (kyllä me tiedämme miten, mutta nyt sinun tehtävänäsi on ajatella asiaa _järjellä_ ja sitä kautta selvittää itsellesi että haluatko sinä sitä todella, vai haluaako vain biologinen kellosi sitä).

Lyhyt rautalankaversio: 20v 1v yhdessä = hädin tuskin tunnette toisianne, asukaa nyt edes vuosi/puoltoista yhdessä ennenkun alatte edes puhua lapsista / avioliitosta.

Kiitos paljon kommentista! se herätti paljon ajatuksia! :) mutta mulla on tosiaan paljon kokemuksia lasten hoidosta.
Olen itsekkin isosta perheestä.. Minulla on kahdekans sisarusta ja se on rikkaus! Sivan huikeeta kun on iso perhe! Ja kyllä lasten hoitaminen on välillä raskasta mut tykkään niin kovasti lapsista, joten se ei haittaa! :)
En minä vielä ihan olisikaan valmis äidiksi, parin vuoden päästä ehkä :)
Vielä tuosta lasten hoidosta, niin olen ollut monesti viikonloppuja hoitamassa isosa perheessä. Kerran olin kokonaisen viikon hoitamassa ja minulla oli hoidettavana juuri 1-vuotta täyttäneet kaksoset ja viisi muuta lasta joista vanhin oli silloin 11 ja hyvin minä pärjäsin! :)

Ensinnäkin: Koko elämää ei suunnitella parikymppisenä. Voi olla että yhden lapsen jälkeen et haluakaan lisää lapsia, tai kokemusta saatuaan miehesi alkaa haluta lapsia lisää. lapsilukua ei todellakaan kannata miettiä valmiiksi tässä vaiheessa, vaan katsoa ja päättää yksi lapsi kerrallaan. On luonnollista ja hyvin tavallista, että ikäisesi mies ei halua vielä päättää naimisiinmenosta, vaikka haluaisikin jo asua kanssasi. Häitten toteutuksessa kaikki joutuvat joustamaan niin että kummankin toiveet huomioidaan - jos toinen haluaa isot ja toinen pienet häät, saattaa ratkaisu olla jotain siltä väliltä, jos toinen haluaa nyt ja toinen 10 v kuluttua, tarkaisu on ehkä muutaman vuoden jälkeen.

Yhdessä asuminen on vielä yhteensopivuuden kokeilua ja miettimistä, eikä tarkoita että ratkaisu olisi tehtävä heti. Vasta yhteisen arkielämän kautta vahvistuu tunne siitä että näin halutaan olla koko elämä, ja sitten tulee häitten vuoro. vaikka rakastetaan ja halutaan olla yhdessä, voi lopullinen avioliittopäätöksen tekeminen olla vaikeaa kun ollaan nuoria eikä tiedetä mitä muuta elämässä tulee eteen. Asia varmistuu kyllä itsestään, kun jatkatte seurustelua ja tutustutte lisää.

Elämässä joutuu heittämään suuria haaveita menemään yhtenään, joutuu myös tekemään valintoja, onko oma haave tärkeämpi kuin rakas ihminen. jostain luopumalla yleensä saavuttaa jotain muuta.

Harva mies haluaa enemmän kun kolme lasta. Yhdessäkin on tekemisä. Puolet avioliitoista päättyy eroon suomessa. Sulla on suuret suunnistelmat mut
pienet aivot.

se on aika tiukkaa elämää jos on lapsia ja töissä pitäs käydä,,,, ja viel tiukempaa tosin rahallisesti jos ei käy töissä. Muista nyt että vuorokaudessa on 24 tuntia ja lapsiin menee enemmän rahaa ja aikaa kun vaikka koiraan. Oikestaan aloittakaapa siintä koirasta ja kattokaa miten sen kanssa eläminen onnistuu.

On se jotenkin hullua kun koirien kasvattajat saattaa hyvinkin tarkkaa kattoa kelle koiran luovuttaa mutta, kaiken maailman hölmöt voi hankkia lapsia.

heiiii, kiitti kaikki toosi paljon näistä kommenteista!! ootte tosi kivoja!! :)