Mulla on semmonen pieni ongelma ja en tiedä mitä tehdä!
Minä ja miesystäväni ollaan seurusteltu kohta vuosi. Meidän suhde on ollut aikalailla ylä- ja alamäkeä alusta asti, mutta silti rakastamme toisiamme. Meillä on myös aikalaille erillaiset elämäntavat ja erillaiset haaveet. Mieheni ei esimerkiksi haluaisi kuin kolme lasta korkeintaan ja noin kymmenen vuoden päästä. Hän ei myöskään haluaisi mennä naimisiin vielä moneen vuoteen
kun taas minä olen pienestä lapsesta asti halunnut monta lasta ja kivat häät jo ennen kuin muuttaisin miehen kanssa yhteen. En tiedä mitä tehdä, rakastan miestä mut en tiedä voinko heittää kahta näin suurta haavettani menemään? Miehen jättäminen satuttaisi kumpaakin todella paljon, mutta myös haaveiden heittäminen hukkaan. :( olen yrittäny kuunnella sydäntäni, mutta.. sydänkään ei tiedä mitä tehdä.. Joskus olen puhut mieheni kanssa peinestä tauosta, jotta kumpikin saisi rauhassa miettiä asioita, mutta mieheni ei halua taukoa ja sen ehdottaminenkin tuntuu kauhealta. toisaalta tarvitsen vähän tilaa..
Olemme kumpikin 20vuoden hujakoilla.
Antakaa hyviä neuvoja!
Mitä tehdä?
7
225
Vastaukset
"Mieheni ei esimerkiksi haluaisi kuin kolme lasta korkeintaan ja noin kymmenen vuoden päästä. Hän ei myöskään haluaisi mennä naimisiin vielä moneen vuoteen."
Eikö nämä tälläiset asiat ole sellaisia jotka muuttuvat ajan kanssa eikä tuossa iässä vuoden seurustelun jälkeen kyllä ole vielä lapset tai avioliitto todellakaan ovella - ettehän te vielä edes tiedä siedättekö toisianne saman katon alla.
Ottakaa ihan rauhassa - hätäilemällä lapsi- ja avioasioissa menette perse edellä puuhun ja kovaa.
Tuossa iässä ei ole myöskään ihme jos haaveet ja elämäntavat ovat erilaiset - paras olisi jos alkaisitte vasta sitten niitä keskenänne arvioimaan kun molemmat ovat luopuneet nuorena kuvitelluista epärealistisista fantasioista ja kykenevät näkemään unelmansa sellaisina kuin ne reaalimaailmassa ovat.
"minä olen pienestä lapsesta asti halunnut monta lasta ja kivat häät jo ennen kuin muuttaisin miehen kanssa yhteen."
Alkaa pikkuhiljaa olla aika päästää näistä irti ja alkaa nähdä maailma sellaisena kuin se todellisuudessa on - et tiedä lastenhoidosta yhtään mitään, voi olla että olet päässyt niitä hoitamaan, mutta se on aivan eri asia kun siitä tehdään kokopäivätyö, varsinkin kun vauvojen määrä on enemmän kuin 1 - mutta kuitenkin 'haaveilet' siitä, miten se on edes mahdollista? (kyllä me tiedämme miten, mutta nyt sinun tehtävänäsi on ajatella asiaa _järjellä_ ja sitä kautta selvittää itsellesi että haluatko sinä sitä todella, vai haluaako vain biologinen kellosi sitä).
Lyhyt rautalankaversio: 20v 1v yhdessä = hädin tuskin tunnette toisianne, asukaa nyt edes vuosi/puoltoista yhdessä ennenkun alatte edes puhua lapsista / avioliitosta.- epävarma tyttö
Kiitos paljon kommentista! se herätti paljon ajatuksia! :) mutta mulla on tosiaan paljon kokemuksia lasten hoidosta.
Olen itsekkin isosta perheestä.. Minulla on kahdekans sisarusta ja se on rikkaus! Sivan huikeeta kun on iso perhe! Ja kyllä lasten hoitaminen on välillä raskasta mut tykkään niin kovasti lapsista, joten se ei haittaa! :)
En minä vielä ihan olisikaan valmis äidiksi, parin vuoden päästä ehkä :)
Vielä tuosta lasten hoidosta, niin olen ollut monesti viikonloppuja hoitamassa isosa perheessä. Kerran olin kokonaisen viikon hoitamassa ja minulla oli hoidettavana juuri 1-vuotta täyttäneet kaksoset ja viisi muuta lasta joista vanhin oli silloin 11 ja hyvin minä pärjäsin! :)"Kerran olin kokonaisen viikon hoitamassa ja minulla oli hoidettavana juuri 1-vuotta täyttäneet kaksoset ja viisi muuta lasta joista vanhin oli silloin 11 ja hyvin minä pärjäsin! :) "
Mjeps, olet siis jonkinsortin erikoistapaus mitä tuohon kokemukseen tulee. Silti sinun kannattaa miettiä huolella että millainen tämä hoitokokemus oli - tässä esimerkissä tuo kesti vain viikon, etkä tainnut olla ainoa niitä hoitamassa ollut ihminen ja koko ajan oli tiedossasi että tämä päättyy suht lyhyen ajan kuluessa, jolloin suhtaudut siihen eri tavalla (kokemuksena jota vaalit koska se ei kestä niin kauaa kuin ehkä haluaisit) kuin silloin kun sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa sitä vuosien ajan.
Itse pidän myös jossain määrin lapsien hoitamisesta, mutta kyllä se on aivan eri asia kun käsiin saa nyytin (tai nyyttejä) joka ei ole katomassa mihinkään viikon päästä ja 'lomaa' siitä ei ihan noin vain voi ottaa vaikka sitten vuoden päästä huomaisikin että tämähän on ihan pirun raskasta näin pitkällä tähtäimellä.
On myös täysin eri asia hoitaa omaa kuin toisen lasta, koska siihen omaan väkisinkin luo voimakkaamman tunnesiteen ja sitä kautta huolii huomattavasti enemmän kaikesta mahdollisesta joka on myös pitkällä tähtäimellä todella raskasta. Henk. koht. en kykenisi mitenkään hoitaa enempää kuin 2 naperoa kerralla, koska pitäisi koko pystyä pitämään silmällä missä toinen menee (olettaen että toinen kulkisi vielä sylissä) ja jos niitä olisi enemmän, niin toinen aina kerkeäisi olla menossa jossain missä ei näe mitä se touhuaa ja sitten sitä halkeaa huolesta :P
En epäile etteikö sinusta tule aikanaan loistava äiti, mutta älä unohda että 5 minuuttia vuoristoradassa on ihan kivaa, mutta jos siinä pitää olla 20 tuntia putkeen niin voi hyvin äkkiä mieli muuttua. Tarkoitan vaan sitä että älä nyt ota lähtökohdaksi sellaista 10 naperon perhettä - kyllä kolmessakin on niin paljon hoitamista ettei sinulla riitä kädet siihen.
- anna ajan kulua
Ensinnäkin: Koko elämää ei suunnitella parikymppisenä. Voi olla että yhden lapsen jälkeen et haluakaan lisää lapsia, tai kokemusta saatuaan miehesi alkaa haluta lapsia lisää. lapsilukua ei todellakaan kannata miettiä valmiiksi tässä vaiheessa, vaan katsoa ja päättää yksi lapsi kerrallaan. On luonnollista ja hyvin tavallista, että ikäisesi mies ei halua vielä päättää naimisiinmenosta, vaikka haluaisikin jo asua kanssasi. Häitten toteutuksessa kaikki joutuvat joustamaan niin että kummankin toiveet huomioidaan - jos toinen haluaa isot ja toinen pienet häät, saattaa ratkaisu olla jotain siltä väliltä, jos toinen haluaa nyt ja toinen 10 v kuluttua, tarkaisu on ehkä muutaman vuoden jälkeen.
Yhdessä asuminen on vielä yhteensopivuuden kokeilua ja miettimistä, eikä tarkoita että ratkaisu olisi tehtävä heti. Vasta yhteisen arkielämän kautta vahvistuu tunne siitä että näin halutaan olla koko elämä, ja sitten tulee häitten vuoro. vaikka rakastetaan ja halutaan olla yhdessä, voi lopullinen avioliittopäätöksen tekeminen olla vaikeaa kun ollaan nuoria eikä tiedetä mitä muuta elämässä tulee eteen. Asia varmistuu kyllä itsestään, kun jatkatte seurustelua ja tutustutte lisää.
Elämässä joutuu heittämään suuria haaveita menemään yhtenään, joutuu myös tekemään valintoja, onko oma haave tärkeämpi kuin rakas ihminen. jostain luopumalla yleensä saavuttaa jotain muuta. - ei tuu mitään
Harva mies haluaa enemmän kun kolme lasta. Yhdessäkin on tekemisä. Puolet avioliitoista päättyy eroon suomessa. Sulla on suuret suunnistelmat mut
pienet aivot. - pingpongpang
se on aika tiukkaa elämää jos on lapsia ja töissä pitäs käydä,,,, ja viel tiukempaa tosin rahallisesti jos ei käy töissä. Muista nyt että vuorokaudessa on 24 tuntia ja lapsiin menee enemmän rahaa ja aikaa kun vaikka koiraan. Oikestaan aloittakaapa siintä koirasta ja kattokaa miten sen kanssa eläminen onnistuu.
On se jotenkin hullua kun koirien kasvattajat saattaa hyvinkin tarkkaa kattoa kelle koiran luovuttaa mutta, kaiken maailman hölmöt voi hankkia lapsia. - epävarma tyttö
heiiii, kiitti kaikki toosi paljon näistä kommenteista!! ootte tosi kivoja!! :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h292854Jos vedetään mutkat suoraksi?
Niin kumpaan ryhmään kuulut? A) Niihin, jotka menevät edellä ja tekevät? Vai B) Niihin, jotka kulkevat perässä ja ar1062651Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv282365Vain vasemmistolaiset ovat aitoja suomalaisia
Esimerkiksi persut ovat ulkomaalaisen pääomasijoittajan edunvalvojia, eivät auta köyhiä suomalaisia.491904Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska141493- 321463
- 1771183
Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1021173En vain unohda
Sitä miten rakastuneesti olet minua katsonut. Oliko tunteet liian suuria että niistä olisi voinut puhua.711015Oletko tyytyväinen
Tämän hetkiseen tilanteeseenne? Odotatko, että lähennytte vai yritätkö päästä yli ja eteenpäin?81958