Mun pappa oli jatkosodassa kranaatinheitin-ryhmän johtaja. Pohjoisella rintamalla, Rovaniemeltä kun oli kotoisin.
Onko pappasi taistellut sodissa?
kuten mun.
60211
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 60
Vanhimmat
Kyllä 5- vuotta arvoa en muista, ja myös hänen veljensä astui toinen toisensa jälkeen ja 3 jäi rintamalle, 1 jäi kadonneeksi vain 18-vuotiaana jatkosodassa.
kadonneeksi ilmoitetut on aikas yleisiä, harmi kun ei tarkemmin tiedä kohtaloa. Aloitin vain tällaisen kun on jatkosodan alusta se 70v nyt.
jo vain. Kummalla puolella sinun pappasi oli?
Natsien. Niinkuin meistä vähän kaikki, varhaisemmat sukupolvet...
älä nyt, sehän oli myyttinen "erillissota" johon ei kuulunut mitään natseja
Joskos ne kysyneet papalta roihuaako ja pappa tarjonnut tulta :)
Meillä kulkee rintamakarkuruus suvussa eli mä olen jo kuudennen sukupolven käpykaartilaisten itseoppinut kenraali.
Ei se mitään, käpykaartiin olisin liittynyt itsekin, ei nimittäin kiinnosta vähääkään taistella minkään valtion puolesta. Mut onneks meillä oli kovempia isovanhempia, eiks nii?
Rintakarkuruus vaatii miestä - ja niitä on aina valitettavan vähän. Mä en pysty näkemään tappamisessa onnea - varsinkaan kun emme pysty tietämään miltä maailma näyttäisi ilman.
pojat perustivat oman käpykaartin, kun heitä ei päästetty armeijaan. Heillä on kertausharjoituksia aina viikonloppuisin, ja aina jos löytävät uusia räjähteitä tai koneita niin keskellä viikkoakin saattaa vähän jytistä.
Sun pitäs opettaa niitä tekemän napalmia - se tekee räjähdyksistä jotenkin kauniimpia.
tällä hetkellä he puuhaavat Absoluuttisen Pahuuden kanssa. Absoluuttinen Pahuus on heidän kehittämänsä tuotenimi aineelle, joka haisee hieman epämiellyttävälle.
He käyttivät tuotekehittelyssä muun muassa viittä tuhatta laktoosi-intolerantikkoa ja Valiolta näpistettyjä tuotteita. Seokseen kuluu myös huomattava määrä kananmunia, minkä takia meillä on parveke kanalana.
Munia kuuluu seisottaa lämpimässä muutama viikko. Viikistä he näpistivät kaikenlaista pientä säilöntää ja räjäyttelyä varten. Absoluuttinen Pahuus valmistuu kuulema USA:n seuraavaan sotaoperaatioon mennessä.
Jep, kovin otti papan sielun päälle ihmisten lahtaus, koskaan ei niistä kuulemma puhunut, mutta unissaan näki painajaisia :(
Sotaaika oli pimeetä aikaa, ihmiset toimi oudosti ja teki sairaita tekoja.
Olen kuunnelleut silmät suurena punaisten ja valkoisten sodasta, eli se oli vielä raaempaa touhuu.....Mun äidin mummu oli sillon 18 vanha kun se alkoi ja oli toimeliaana nuorena siellä ollut mukana piilotti ihmisiä.
ai miten niin "oli", "toimi" ja "teki"? Miksi mennyt aikamuoto?
Suomen sisällissotahan alkoi 1917, etkö sitä muistanut?
tarkoitan, että mihin se ihmisten outous ja sairaus olisi kadonnut?
piruilla ja viisastella. Juu sisällissota oli varmasti pahempaa. Siellä siviilitkin meni "lopettamaan henkitorreissaan olevia". Mut onneks mun ei tarvi niin pitkälle muistella...
no niin sehän on historiantutkijoiden yleinen kantaja todistettu fakta että sisällissota oli pahempi kuin joku muu sota. Sitä vaan että miten tämä liittyy asiaan?
Tämä tarina on tosi, kun helsingissä meni talo pommituksissa.
Mummo meni äitinsä kanssa evakkoon erääseen taloon piikomaan, lapset oli lähetetty ruotisiin.
Siellä se piika oli yksin ja isäntäväki poissa matkoilla kuulemma olivat.
Yöllä he näkivät koiran kaivana kuoppaa ja aamulla se oli makasi kuolleena, siltä valui verta suupielistä.
Kun mummo meni saunomaan, lautojen välistä alkoi tihkua verta ja ja hiuksia näkyi lattilla.
Mummo ja hänen äitinsä menivät kertomaan tämän poliislle ja selvisi että piika oli surmannut paloitellen isäntäperheen, ja laatinut testamentin itselleen sekä aviottomalle lapselle joka oli isännän.
Lapsi peri talon ja maat myöhemmin ja asuu vieläkin siellä jossakin. olen nähnyt talon ja ne maat.
Oli se aika silleen outoa että suoraa toimintaa ja selvinpäin.
Niin, sodastahan oli kysymys? Puhuinko talvi-tai jatkosodasta?
Olen pitkään ollut ennemmin sillä kannalla, että sota tai vastaavat olosuhteet saavat vain esiin ne taipumukset, joita ihmisissä (kenessä enemmän, kenessä vähemmän) jo valmiina on. Oikeastaan on vähän ihmeellistä ajatella että jokin "sota" olisi se toimiva subjekti, joka tekee jotain.
Ei sota sinänsä tee mitään. Sota on abstraktio. Sota on seuraus siitä, kun ihminen tekee jotain.
Mutta luulen että ymmärrän mitä tarkoitat. Tietysti ääriolosuhteissa tuo kaikki leimahtaa esiin vielä herkemmin. En silti käyttäisi mennyttä aikamuotoa, kun meidänkin lähimetsässä oli (äh, no oli joo mutta siis ihan äsken, 10 vuotta sitten) kuollut vauva joka oli haudattu lumihankeen. Vauvan äidille syntymä oli tullut jotenkin yllätyksenä ja äiti oli sitten surmannut lapsen. Siitä minäkin lenkkeilin sen lumihaudan vierestä useamman kerran, ajatellen telkkariohjelmia tai koulujuttuja tai uusia lenkkareita.
Ajan takaa sitä, että tätä tapahtuu koko ajan. Oikeastaan joskus minua ahdistaa juuri se, että kaikki on näennäisesti muka niin hyvin ja normaalisti ja "terveesti". Ei ole.
sinä puhuit sodista monikossa, ja minä ryhdyin weaweryn kanssa keskustelemaan siitä että onko pahuus varsinaisesti ohi.
Valitan, sinun ketjusi ehkä mutta tässä on nyt sivujuonne joka ei liity aloitukseen. Jos se sinua häiritsee, niin voidaan weaweryn kanssa varmaan keskustella jossain toisessakin ketjussa aiheesta.
Pystyisitkö sinä äärioloissa surmaanaan toisen? kysymys on aika paha nyt.
Itse vastaan että kyllä.
Tarkennan jos mun lapsen henki olisi vaarassa ja en voisi muuta tehdä.
jos kokisin toisen viholliseksi, niin ihan varmasti. Minun ei ole edes kovin vaikea eläytyä sellaiseen tilanteeseen.
Mutta sanovathan ne kriminologitkin, että kuka tahansa pystyy murhaan. Ilmeisesti siis nekin, joita ajatus näin pelkiltään vaivaisi suuresti. Mulle tuo ei jostain syystä ollut paha kysymys. Olen kai ajatellut sen jo.
noin sen ymmärsinkin. Itse en saa mitään kauheita raivareita, mutta kerran pimahdin ihan täydellisesti. Se oli pelottavaa, koska tajusin vasta jälkikäteen että olin tehnyt jotain. Eikä kyse ollut muusta kuin että suuri ja aggressiivinen koira hyökkäsi minun koirani kimppuun, jolloin minä kävin käsiksi siihen vieraaseen rakkiin.
Hirveä huuto ja kiroilu kaikui kerrostalojen seiniä pitkin, ja seisoin pöllämystyneenä koirani kanssa kaksin, kun hyökkääjä jolkotteli poispäin. Tajusin aika hitaasti, että jotain ylipäätään oli tapahtunut ja että minä itse olin tehnyt jotain. Muistan olleeni valmis tekemään siitä rakista vaikka ruumiin ja olin jo ryhtynyt toimeenkin, kun piski sai jalat alleen.
Niin se vaan menee. Ihan takuulla sama tapahtuu lapsen kanssa, jos kerran koirankin kanssa.
Vihaista koiraa kun kerran potkaisee kunnolla kylkeen, missä sydän niin...no taju lähtee aineskin.
kerran mulle, nimenomaan oli silloin saksanpaimenhaukku kyseessä kun kävi meidän suomenpysykorvaan kii että käännä koiraa takajaloista, muu ei auta, oli hyvä neuvo.
Joo sakemannitkin voi pimahtaa.
Suomen sisällissota käytiin 27. tammikuuta – 16. toukokuuta 1918,etkö sitä muistanut?
Toinen oli molemmissa haavoittuen kahdesti. Toisella oli vettä keuhkossa ja se jäi pitämään kauppaa kotipitäjäänsä.
isoeno oli sodassa
ja eno näki ku tää lähti satamasta
http://fi.wikipedia.org/wiki/Admiral_Graf_Spee
Missä joukoissa enosi mahdollisesti tappeli? Nuo venesodat on minusta erikoisen mielenkiintoisia
t. aloittaja
eno ei ollut missään joukoissa ku laps oli nähdessään tuon saksalaisten aluksen,eikä uruguay ollut sodassa mukana.
... Mietin jo himoissani Bismarckin tuhoa :) No en.
tai tirpitzin sehän upotettiin norjassa http://fi.wikipedia.org/wiki/Taistelulaiva_Tirpitz#Hylky
Minulla oli isä ja isoisät sodissa ja niiden vaikutuksesta varmaan valittiin minunki tehtäväni.
Tapasi yhden taistelusukeltajan, lääkäri vielä ammatiltaan, ei saanut ainuttakaan ylennystä, koska isoisä oli ollut punakaartin upseeri.
Siis onko pappa niiku faffa, vai mikä?
(patermaterfater)
Nyt kun kuitenkin ollaan vuosikymmenten takaisissa asioissa, niin kysyn sulta että voisiko mahdollisesei Zyklon-B hävittää sut, vai ei?
Siis ajatteletko että minä edustan tahoja, jotka haluavat nirdaa kehitysvammaiset, älyllisesti heikkolahjaiset ja muut yhteiskunnan toiminnalliset pilarit pönkittääkseni muutaman tasapäisen virkamiehen munattomuutta?
Siis mitä sä nyt kysyitkään.
ei kiinnosta tämä elämän ihanuus, kyllä sapettaa jos et tunnusta että huomenna päivä on uus"
Karhumäessä ollut ainakin. Ukki on kuollut ja viime aikoina ollut mielessä kun ei muista missä joukko-osastossa palveli. Sotamiehestä yleni kersantiksi rintamalla.
Oli rintamajoukoissa ja oli kaukopartiossa pian karhuvaaran jälkeen ja salasi kaukopartiomiehen osansa tulkintani mukaan varovaisuudesta/kommunistien pelossa. Kertoi se jänniä juttuja mulle mutta vain muutamia tapauksia kun niitä piti siitä kyselemällä kysyä ja vastasi sitten lyhyesti.
Sen sain irti, että korpraaliksi yleni kun linjojen takana tappoi venäläisiä upseereita kranaatilla telttaan ja ampui perään venäläiseltä kuolleelta ottamallaan konepyssyllä. Oli paikalle osunut sattumalta kahden pääpartiosta eksyneen kanssa ja olivat tehtävänsä tehneet muurmannin radalla.
Jossain aika kaukana rintamalinjasta se tapahtui.
Joskus oli tilanne jossa pimeässä kulkivat vihollisen syliin ja kummaltakin puoleltaan kuoli samanaikaisesti kaverit ja päänsä vierestä viuhui samanaikaisesti luoti pään kummankin puolen.
Muistan lapsena tuumineeni, että minäkin haluaisin seikkailla ja että pään vierestä menisi yhtä aikaa kaksi luotia, se olisi jännää.
Tuossa kuva ukkini takavarikoimasta pyssystä
http://fi.wikipedia.org/wiki/PPS-43
http://www.youtube.com/watch?v=9hKHPhAp7Xk
Kun tuon alemman katsoo niin ei se sota voinut niiin kauheata olla :)
rukajärvellä, ryssät on ihan mukavia kun niitä katselee hiusristikon takaa
On toinen jo edesmennyt pappa taistellut. On kuviakin sodan jälkeen, rauhan aikaan otettuna kannakselta. :-)
Eivät onneksensa. Isovanhempani olivat sota-aikana vielä muutaman vuoden liian nuoria.
Viimeisen sodan Suomi voitti kirkkaasti, vaikka Saksa oli sodassa jo 134 valtion kanssa
Lapinsodan
Joo. Vanhempi, edesmennyt pappa oli, useammassa. Mutta se ei koskaan kertoillut sotajuttuja, kellekään. Vaikka ilmeisesti "pärjäsikin" ihan hyvin siellä.Se ei ollut sen tyylinen, vaan rauhan mies. Ainoan jutun, minkä muistan kertoneen, oli se, kun oli tulossa hevosella sodasta ja hevonen tunnisti kotitien ja alkoi ravata kauheaa vauhtia, ihan huumassa :) Kymmenen kilometrin päästä.. Mä itse ajelen ajoittain sitä samaa tietä päivittäin ja itselläkin alkaa kaasujalkaa painaa siinä vaiheessa..En tiedä, mikä taika siinä on :) Pappa oli muutenkin rauhallinen maalaismies. Naapurit sanoivat, että olivat vain kerran nähneet hänen juoksevan. Kun hevonen varsoi. Mutta sodassa varmaan joutui juoksemaan. Sota ja pappa, en osaa niitä kahta asiaa yhdistää. Jonkinlaiset traumat hänelle, kiltille miehelle sodasta varmaan jäi. Kellepä ei..
Nuorempi pappa, joka kuoli kun olin pikkutyttö, ei ehtinyt olla paljonkaan sodissa. Suojeluskuntaan tms. kyllä kuului nuorena. Hän kuulemma taas kertoili sotajuttuja, muttei lasten kuullen. Silloin kun oli "ottanut"..
edesmenneet papat ei kerinny mulle mitään kertoilla, niin pieni ku olin, harmi, ois ollu tosi mielenkiintoista kuultavaa jos ja kun ois ollu jotain kerrottavaa.. mummon jutuista en liiemmin muista ja nykyään jo myöhäistä. on se ihmeellistä miten tää vanha kansa muistaa nuoruudesta vaikka ja mitä mutta sitte tuore muisti pätkii.. on se jännä.
muutenki kaikki sotiin tms. liittyvät dokumentitki on kiinnostavia, vankileirit jne.
Siitä sitten treffeille kuuntelemaan, kun pidän monologia sodista. Keskustelutaidot on vähän puutteelliset, mut, jos sotaaiheet kiinnostaa, niin kannattaa huijata mut treffeille.
no mutta iliman muuta! :D nyt pitääki sitte alkaa juonia jotain oivaa huijausta. ja sullako puutteelliset, älä jaksa? ei kait siinä yleisestikkään ottaen paljoa keskustelutaitoja tarvita ku pidät kato sellaista yksinpuhelua mun välissä kysäistessä jotain ja sitte jatkan haltioitunutta kuuntelua, eipä tuota kai muutakaan tietämättömänä voi :)
tais joutua nostoväkenä jatkosotaan, jos oikein muistan.
Nuorna miehenä sisällissodan aikaan (vai mikä se nyt oli?) oli viksu ja lähti käväsemään ison rapakon takana oikeaan aikaan.
Pappa on rintamalla ollu sekä edelleen elossa oleva isäni.
ehkä oli ehkä ei mutta ei kovinkaan moni sodassa ollut kehuskele sillä kuten sinä luulet!
ole.
Niin?
Sekä pappa että vaari, joo. Pappa oli vähän vanhempi; taisi ehtiä pariinkin.
Ilmankos rintama olikin seis pohjoisessa koko sodan... Isopappoja oli sodassa neljä ja pappoja yksi.