Tämä varmaan kuuluisi enemmän tuonne opiskelu-thrediin, mutta koska olen lomautettu, niin voi tämän varmaan laittaa myös tänne.
Eli mun tilanne on se, että sain tänään tietää, että tulin valituksi ammattikorkeaan sairaanhoitajan opintoihin, jotka kestää seuraavat 3.5 vuotta. Parhaillaan olen lomautettuna Turun telakalta ja pomon mukaan työt jatkuvat taas syyskuussa, kun uutta Viking Linen laivaa aletaan tehdä. Tilauksessa on myös optio myös toiseen botskiin, joka melko varmasti toteutuu myös. Eli telakkahommia olisi tiedossa minun osalta taas noin kahdeksi vuodeksi eteenpäin.
Kuitenkin sairaanhoitajan työ on aina ollut unelmani. Nuorempana lukion jälkeen ja aika hyvät paperit saatuani oli tarkoitus jatkaa suoraan ko. opintoihin, mutta tuona kesänä tuli päästyä telakalle kesätöihin ja säännöllisen palkan makuun päästyäni tuo kesätyö venähtikin kymmenenvuotiseksi ja opiskelut jäi.
Viime keväänä taas yhden lomautuslapun saatuani tajusin olevani jo 31-vuotias ja jos mielin vielä toteuttaa unelmani sairaanhoitajan ammatista, niin sen aika on viimeistään nyt. Kävin pääsykokeissa ja noin 400 hakijan joukosta opiskelupaikan sai 26, ja minä yksi noista.
Nyt sitten olen kahden vaiheilla kuinka teen. Eläminen 3.5 vuotta alinta työmarkkinatukiakin pienemmällä opintotuella olisi kyllä aika extreme-urheilua, kun on tottunut lomautuksenkin aikana puolentoista tonnin kk-ansioihin. Toisaalta telakkatyö on jatkuvaa epävarmuutta tilauksesta toiseen ja koskaan ei tiedä milloin valot sammutetaan pysyvästi.
Sairaanhoidettavat puolestaan eivät tästä maasta lopu koskaan eikä sairaanhoitajan duunia voi viedä Kiinaan eikä kiinalaisia sairaanhoitajia voi oikein houkutella Suomeenkaan suuremmassa määrin, koska kukaan sairashoitsun pätevyyden omaava kiinalainen ei ole niin hullu, että jäisi pidemmäksi aikaa vapaaehtoisesti Suomeen töihin, koska kovemman palkkatason ja pienemmän verotuksen maita on ihan vieressä.
Eli valitakko 3.5 vuoden totaalinen köyhyys ja sen jälkeen unelmaduuni vai jatkaa ihan mukavaliksaista, mutta epävarmaa telakkaduunia aina silloin kun sitä on? Myös opiskelu kymmenenvuotta nuorempien kanssa arveluttaa myös.
Eli mun tilanne on se, että sain tänään tietää, että tulin valituksi ammattikorkeaan sairaanhoitajan opintoihin, jotka kestää seuraavat 3.5 vuotta. Parhaillaan olen lomautettuna Turun telakalta ja pomon mukaan työt jatkuvat taas syyskuussa, kun uutta Viking Linen laivaa aletaan tehdä. Tilauksessa on myös optio myös toiseen botskiin, joka melko varmasti toteutuu myös. Eli telakkahommia olisi tiedossa minun osalta taas noin kahdeksi vuodeksi eteenpäin.
Kuitenkin sairaanhoitajan työ on aina ollut unelmani. Nuorempana lukion jälkeen ja aika hyvät paperit saatuani oli tarkoitus jatkaa suoraan ko. opintoihin, mutta tuona kesänä tuli päästyä telakalle kesätöihin ja säännöllisen palkan makuun päästyäni tuo kesätyö venähtikin kymmenenvuotiseksi ja opiskelut jäi.
Viime keväänä taas yhden lomautuslapun saatuani tajusin olevani jo 31-vuotias ja jos mielin vielä toteuttaa unelmani sairaanhoitajan ammatista, niin sen aika on viimeistään nyt. Kävin pääsykokeissa ja noin 400 hakijan joukosta opiskelupaikan sai 26, ja minä yksi noista.
Nyt sitten olen kahden vaiheilla kuinka teen. Eläminen 3.5 vuotta alinta työmarkkinatukiakin pienemmällä opintotuella olisi kyllä aika extreme-urheilua, kun on tottunut lomautuksenkin aikana puolentoista tonnin kk-ansioihin. Toisaalta telakkatyö on jatkuvaa epävarmuutta tilauksesta toiseen ja koskaan ei tiedä milloin valot sammutetaan pysyvästi.
Sairaanhoidettavat puolestaan eivät tästä maasta lopu koskaan eikä sairaanhoitajan duunia voi viedä Kiinaan eikä kiinalaisia sairaanhoitajia voi oikein houkutella Suomeenkaan suuremmassa määrin, koska kukaan sairashoitsun pätevyyden omaava kiinalainen ei ole niin hullu, että jäisi pidemmäksi aikaa vapaaehtoisesti Suomeen töihin, koska kovemman palkkatason ja pienemmän verotuksen maita on ihan vieressä.
Eli valitakko 3.5 vuoden totaalinen köyhyys ja sen jälkeen unelmaduuni vai jatkaa ihan mukavaliksaista, mutta epävarmaa telakkaduunia aina silloin kun sitä on? Myös opiskelu kymmenenvuotta nuorempien kanssa arveluttaa myös.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei kumpaakaan. Astelet heti huomenna paikalliseen työvoiman palvelukeskukseen ja pyydät pääsyä TYP:in asiakkaaksi. Sieltä motivoituneet ja palvelualttiit virkailijat ohjaavat sinut kuntouttavaan työtoimintaan ja myöhemmin työharjoitteluun, missä työkykysi ja ammattiosaamisesi kohenee, koska lomautuksestasi päätellen molemmissa on reippaasti petrattavaa.
Mieti asiaa seuraavaksi kolmeksikymmeneksi vuodeksi eteenpäin.
Hei!
Tämä oli lähes kuin suoraan kuvaus omasta tämänhetkisestä tilanteestani! Tosin en ole telakalla koskaan käynytkään :) Olen samaa ikäluokkaa ja juuri tullut hyväksytyksi hoitoalalle opiskelemaan. Aikaisempi ammattikorkeakoulututkinto ja työkokemusta toiselta alalta on jo useamman vuoden ajalta, omalla tämänhetkisellä alallani on vain todella huonot ja epävarmat työnäkymät, satunnaisia määräaikaisuuksia jne...Nyt olen tosiaan kolmekymppisenä tullut hyväksytyksi ammattikorkeaan hoitsuopintoihin :) Jo pääsykokeissa sain tuntumaa, miltä tuntuisi olla itseäni 10v nuorempien kanssa, tunsin itseni ihan vanhukseksi! Mutta uskon kyllä, että tuo tunne katoaa. On vain keskityttävä siihen, mikä on tärkeintä, oppimiseen, ja jätettävä haalari- ym bileet sitten oman harkinnan varaan.
Mitä sinun tilanteeseesi tulee, lähtisin ilman muuta rohkeasti vaihtamaan alaa. Vielä ei ole todellakaan liian myöhäistä! Mutta nyt jo opiskelupaikan saaneena et voi olla varma, että toisella kertaa sinua onnistaisi. Toki voithan pitää vielä "harkintavälivuoden". Käsittääkseni ammattikorkeasta saa olla yhden lukuvuoden poissaolevana. Toisaalta jos koet alan olevan kutsumus ja todellakin kun varmasti on töitä, niin kannattaa kyllä lähteä opiskelemaan! Voitko neuvotella telakalle kesätöitä kesäksi? Myös hoitoalalle varmasti kesätöihin voi pian työllistyä. Ja aina voi ottaa opintolainaa yms. opintojen ohessa ainakin minä aion työskennellä osittain.
Tsemppiä uusiin haasteisiin!
Jos et lähde opiskelemaan, kadutko päätöstäsi jo esim 6kk kuluttua?