Olemme rakkaani kanssa kokeneet vaikeita aikoja. Mustauskkaisuuden, riitojen ja kaiken muun vuoksi olimme eron rajoilla, ja kun luulin kaiken olevan ohi niin viilsin ranteeni auki. Sain rakkaani takaisin, anoin, itkin ja rukoilin polvillani että hän jatkaisi kanssani ja nyt olemme alussa. Mies ei halua olla kanssani enää kihloissa, itse haluaisin ja tämä koko suhde tuntuu mitättömältä ilman sormusta. Tiedän etten elä ilman rakastani mutta miten pelkkä parisuhde voisi enää riittää? Se sormus merkkasi minulle niin paljon, tuntuu että kaikki haaveet ovat hävinneet sen mukana.
Hän sanoi, että aikoo mennä vielä kanssani kihloihin mutta vasta kun olen muuttunut, ja hän näkee sen. Pelkään että siihen menee kuukausia, vuosia....En halua kuitenkaan painostaa. Onko suhteellamme tulevaisuutta? Minä haluan yrittää ja niin hänkin haluaa, todella kovasti. Muilla vastaanvia kokemuksia, ja vaikka ei olisikaan niin mitlä tällainen tulevaisuus näyttää ulkopuolisen silmin?
Hän sanoi, että aikoo mennä vielä kanssani kihloihin mutta vasta kun olen muuttunut, ja hän näkee sen. Pelkään että siihen menee kuukausia, vuosia....En halua kuitenkaan painostaa. Onko suhteellamme tulevaisuutta? Minä haluan yrittää ja niin hänkin haluaa, todella kovasti. Muilla vastaanvia kokemuksia, ja vaikka ei olisikaan niin mitlä tällainen tulevaisuus näyttää ulkopuolisen silmin?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ulkopuolisen silmissä, mielestäni se, että viillät ranteesi auki, ja sillä (?) sait rakkaasi takaisin, on jo aika painostusta. Miksi sormus on niin painava asia? Aloitatte alusta, ja sinunkin matkasi tasapainoisemmaksi (?) on vasta edessä.
Suhteenne tulevaisuudesta eivät muut voi sanoa juuta eikä jaata, mutta jos TE olette sitä mieltä, että suhde on pelastettavissa, ja että se on terveelline valinta molemmille, puhaltakaa yhteen hiileen ja yrittäkää.
toi on SAIRASTA käytöstä sinulta!
kuules ap, mitäpä jos hakisit apua sun käytöshäiriöihin ihan joltain ulkopuoliselta esim. terapeutilta?
ei ole nimittäin reilua kiristää poikaystävääsi olemaan sinun kanssasi viiltämällä ranteet auki!tajuatko edes kuinka paljon sellaisella tempulla loukkaat poikaystävääsi?
miten poikaystäväsi voisi edes luottaa teidän yhteiseen tulevaisuuteen, jos käytöksesi on noin arvaamatonta?
eli ohjeeni sinulle:HAE APUA.
ja jos asutte yhteisessä kämpässä niin muuttakaa erillenne, saat sinäkin perspektiiviä asioihin esim. elämää on muuallakin kuin poikaystäväsi kainalossa ja joudut oikeasti aikuistumaan ja ajattelemaan muitakin ihmisiä kuin itseäsi.en tarkoita että teidän tulisi erota, vaan juurikin antaisitte tilaa toisillenne toteuttaa itseänne.
Tarvitset apua ja ihmettelen, ettei sitä ole määrätty, jos olet sairaalaan ranteidesi takia joutunut. Yleensä tuollaisessa tapauksessa tavataan aina psykiatria ja tehdään hoitosuunnitelma.
Ette voi olla kihloissa ellette ole sopineet menevänne naimisiin. Ei ole olemassa mitään sormuksella kihlaamista, se sormus on ihan vapaaehtoinen lisä kihlaukseen mutta kihlaus = sopimus avioliitosta.
Kyllä asia on siten, että sinä elät aivan mainiosti, vaikka teille tulisi ero. Ei ole oikeastaan kyse teidän tulevaisuudesta vaan siitä, että tosiasiassa et voi elämääsi elää toisen kautta tai toiseen ripustautuen vaan sinun pitäisi etsiä sitä, miten tulisit itse niin vahvaksi, että uskot voivasi elää ilman toista. Sen jälkeen voit valita olla toisen kanssa. Silloin se ei ole riippuvuutta vaan rakkautta. Sitä varmaan miehesikin haluaa: nähdä, että olet hänen kanssaan rakkaudesta ja vapaaehtoisesta valinnasta, etkä riippuvuutesi vuoksi.