moi.
kaipaisin muita kokemuksia ja neuvoja ja kommentteja.mutta älkää pliis antako hirveitä moraalisaarnoja tai haukkumisia. osaan moralisoida itse itseäni riittävästi.
mietin hetken panenko tämän jutun avioeropalstalle vai riidatpalstalle vai parisuhteen lopettamispalstalle vai mihin. laitetaan nyt vaikka sitte tähän.
oon nuori ja mieheni reilusti vanhempi, yhteinen muksu löytyy.mieheni on alkoholisti, joka 2 kk lapsen syntymän jälkeen muuttui jokapäiväiseksi juopoksi ja myös luonne muuttui pahempaan päin.välillä en kertakaikkiaan tunne koko miestä. useampi vuosi yhteistä taivalta löytyy.tavattiin ja muutin pian miehen pyynnöstä hänen luokseen.
baareissa en pääse juoksemaan pienen lapsen takia, mutta olen alkanut kaivata jotain muuta kuin mieheltäni satunnaisesti saamani seksi.ehkä kaipaan enemmänkin kuin sitä seksiä, mutta sekin riittäisi edes näin alkuun.tiedän että tämä tilanne on tehnyt minuun henkisen tyhjiön, jonka mies ennen täytti. sitä juttelua, kuhertelua, rakkautta ja seksiä.
mieheni juo lähes joka päivä ja reippaasti ja kaveripiiri koostuu monesta kunnon rappiojuoposta, joten harvoin on selvä (ja panokuntoinen).parisuhde on vajaa kaikin puolin, kun ei saa henkisestikään mitään.mies ei halua tehdä juomiselleen mitään, eli puhumiset on puhuttu.nyt vaan ollaan yhdessä ja jonkinlaista kehnoa parisuhdetta pidetään yllä. olen sanonut miehelleni että tällä menolla alkaa jo tehdä mieli jotain muuta joltain muulta.
toiseksi hän on käynyt jo vonkaamassa tuhannen kännissä eksältään seksiä, joka ei suostunut.nukkui yön sen vieressä ja veti käteen paremman puutteessa,niinkuin muka multa ei saisi!
sitten hän sopi treffit nuoren ystävättäreni(!ystävä muka...höh) kanssa, joista tuli katumapäälle ja perui ne.
kummastakin jutusta kertoi minulle itse.ja olen kuullut myös muilta asianosaisilta.
mieheni perusluonne on uskollinen, rehellinen, kiltti. kuin myös kuvailisin itseäni. mutta kuten sanottua, hän on muuttunut tänä keväänä eri mieheksi.ja ehkä minäkin alan lipsua periaatteistani, kun hän käyttäytyy niin törkeästi mua kohtaan.
hän ei ilmeisesti kestänyt lapsensaantia.sehän olikin enemmän minun toiveeni, muuten olisin ajan myötä biologisen kellon tikittäessä lähtenyt nostelemaan.
joten tässä jahkailen.elämäämme läheltä seuranneet ovat toivoneet, että tulisin järkiini ja lähtisin. uskollinen olen aina ollut suhteissani, mutta nyt tökkii niin kovasti parisuhteessa, että se joko loppuu tänä vuonna tai jatkuu erittäin kovan kriisin kautta.
olen miettinyt pettämistä yhtenä vaihtoehtona säilyttääkseni parisuhteemme. eikö ole hullua logiikkaa?! jos kävisin välillä vieraissa kun mieheni on nyt tuollainen, niin itse jaksaisin paremmin tätä suhdetta. ystävillä käyn ja pidän yhteyttä jne. mutta se ei riitä, kaipaan miehistä seuraa!
en kykene vielä nostamaan kytkintä, vaikka näissä olosuhteissa se olisi järkevin ratkaisu. kuten tunnettua, naiset jaksaa "rakkaudesta" sietää kaikkea paskaa ukoltaan, kuten minäkin, alkoholismia, henkistä ja fyysistä väkivaltaa, lähes pettämiseen mennyttä kanssakäymistä toisten naisien kanssa, jatkuvaa mun syyttämistä kaikista asioista....
toisaalta jos alkaisin käymään vieraissa, se olisi askel lähtemiseen kokonaan, mikä olisi positiivista. tällä hetkellä olen niin kykenemätön lähtemään, vaikka järkeni huutaa, että varmasti löydän paremman miehen, ettei tartte tollasessa miehessä roikkua...sitä vaan ajattelee, että päivä kerrallaan, että kohta se lopettaa juomisen ja kaikki on hyvin ja ihanaa...
ja ajattelen tulevaisuutta, kuinka se mun jälkeeni bongaa uuden nuoren tyttösen ja puhuu pehmosia ja on niin ihana ja hellä ja varmasti jaksaa sinnitellä selvinpäin jonkin aikaa uuden suhteen avulla. se ajatus kalvaa valmiiksi, että kestänkö miehen uuden suhteen, kun hän on ollut sellainen minulle aluksi ja sitten on taas ihana jollekin toiselle....että minussa on jotain vikaa kun tämä homma meni poskelleen. mutta toisaalta, tämä ei ole eka eikä toka pitkä vakava suhde lapsineen kaikkineen, joka hällä on mennyt pieleen...
semmoisia pohdiskelen. jos löytyis ASIALLISTA kommenttia, neuvoa tai kokemusta?
kaipaisin muita kokemuksia ja neuvoja ja kommentteja.mutta älkää pliis antako hirveitä moraalisaarnoja tai haukkumisia. osaan moralisoida itse itseäni riittävästi.
mietin hetken panenko tämän jutun avioeropalstalle vai riidatpalstalle vai parisuhteen lopettamispalstalle vai mihin. laitetaan nyt vaikka sitte tähän.
oon nuori ja mieheni reilusti vanhempi, yhteinen muksu löytyy.mieheni on alkoholisti, joka 2 kk lapsen syntymän jälkeen muuttui jokapäiväiseksi juopoksi ja myös luonne muuttui pahempaan päin.välillä en kertakaikkiaan tunne koko miestä. useampi vuosi yhteistä taivalta löytyy.tavattiin ja muutin pian miehen pyynnöstä hänen luokseen.
baareissa en pääse juoksemaan pienen lapsen takia, mutta olen alkanut kaivata jotain muuta kuin mieheltäni satunnaisesti saamani seksi.ehkä kaipaan enemmänkin kuin sitä seksiä, mutta sekin riittäisi edes näin alkuun.tiedän että tämä tilanne on tehnyt minuun henkisen tyhjiön, jonka mies ennen täytti. sitä juttelua, kuhertelua, rakkautta ja seksiä.
mieheni juo lähes joka päivä ja reippaasti ja kaveripiiri koostuu monesta kunnon rappiojuoposta, joten harvoin on selvä (ja panokuntoinen).parisuhde on vajaa kaikin puolin, kun ei saa henkisestikään mitään.mies ei halua tehdä juomiselleen mitään, eli puhumiset on puhuttu.nyt vaan ollaan yhdessä ja jonkinlaista kehnoa parisuhdetta pidetään yllä. olen sanonut miehelleni että tällä menolla alkaa jo tehdä mieli jotain muuta joltain muulta.
toiseksi hän on käynyt jo vonkaamassa tuhannen kännissä eksältään seksiä, joka ei suostunut.nukkui yön sen vieressä ja veti käteen paremman puutteessa,niinkuin muka multa ei saisi!
sitten hän sopi treffit nuoren ystävättäreni(!ystävä muka...höh) kanssa, joista tuli katumapäälle ja perui ne.
kummastakin jutusta kertoi minulle itse.ja olen kuullut myös muilta asianosaisilta.
mieheni perusluonne on uskollinen, rehellinen, kiltti. kuin myös kuvailisin itseäni. mutta kuten sanottua, hän on muuttunut tänä keväänä eri mieheksi.ja ehkä minäkin alan lipsua periaatteistani, kun hän käyttäytyy niin törkeästi mua kohtaan.
hän ei ilmeisesti kestänyt lapsensaantia.sehän olikin enemmän minun toiveeni, muuten olisin ajan myötä biologisen kellon tikittäessä lähtenyt nostelemaan.
joten tässä jahkailen.elämäämme läheltä seuranneet ovat toivoneet, että tulisin järkiini ja lähtisin. uskollinen olen aina ollut suhteissani, mutta nyt tökkii niin kovasti parisuhteessa, että se joko loppuu tänä vuonna tai jatkuu erittäin kovan kriisin kautta.
olen miettinyt pettämistä yhtenä vaihtoehtona säilyttääkseni parisuhteemme. eikö ole hullua logiikkaa?! jos kävisin välillä vieraissa kun mieheni on nyt tuollainen, niin itse jaksaisin paremmin tätä suhdetta. ystävillä käyn ja pidän yhteyttä jne. mutta se ei riitä, kaipaan miehistä seuraa!
en kykene vielä nostamaan kytkintä, vaikka näissä olosuhteissa se olisi järkevin ratkaisu. kuten tunnettua, naiset jaksaa "rakkaudesta" sietää kaikkea paskaa ukoltaan, kuten minäkin, alkoholismia, henkistä ja fyysistä väkivaltaa, lähes pettämiseen mennyttä kanssakäymistä toisten naisien kanssa, jatkuvaa mun syyttämistä kaikista asioista....
toisaalta jos alkaisin käymään vieraissa, se olisi askel lähtemiseen kokonaan, mikä olisi positiivista. tällä hetkellä olen niin kykenemätön lähtemään, vaikka järkeni huutaa, että varmasti löydän paremman miehen, ettei tartte tollasessa miehessä roikkua...sitä vaan ajattelee, että päivä kerrallaan, että kohta se lopettaa juomisen ja kaikki on hyvin ja ihanaa...
ja ajattelen tulevaisuutta, kuinka se mun jälkeeni bongaa uuden nuoren tyttösen ja puhuu pehmosia ja on niin ihana ja hellä ja varmasti jaksaa sinnitellä selvinpäin jonkin aikaa uuden suhteen avulla. se ajatus kalvaa valmiiksi, että kestänkö miehen uuden suhteen, kun hän on ollut sellainen minulle aluksi ja sitten on taas ihana jollekin toiselle....että minussa on jotain vikaa kun tämä homma meni poskelleen. mutta toisaalta, tämä ei ole eka eikä toka pitkä vakava suhde lapsineen kaikkineen, joka hällä on mennyt pieleen...
semmoisia pohdiskelen. jos löytyis ASIALLISTA kommenttia, neuvoa tai kokemusta?
Vastaukset 10
Vanhimmat
tuollaista äijää.Jos viina vie voiton lapsesta ja sinusta ni en nää mitään järkeä yrittää pitää kuliseja yllä.
jos ei hakeudu juomisen vuoksi hoitoon ja miks kertoo noita mainitsemiasi asioita sulle on aika yksinkertainen.
Haluaa katsoa miten reagoit ja tekee aivan tietoisesti sitä ja tuo tulee vaan pahenemaan.
Ei ole lapsellekkaan hyväksi jos isä on täys juoppo ja ei kanna vastuutaan.
Ja jos vielä jossain vaiheessa käy päälle ni heti pois ja lapsi mukaan.
Jos meinaat et pettäisit miestäsi mietin vaan et mitä jos saa tämän tietoonsa miten reagoisi siihen.
Mun neuvoni on et älä tee yhtä tyhmästi kuin miehesi.
juu,niinku mainittua niin jollain muijilla on tapana sietää "rakkauden" (vai läheisriippuvuuden?) voimalla kaikkea sikamaista äijältään.
ja sitä toivoo että kaikki palais "ennalleen", kaikki hyvin-tilanteeseen.
siksi sitä kestää....jonnnekin asti...aina asetan aikarajoja itselleni, milloin lähden. tämänhetkinen määräaikani on kaksi viikkoa, kunnes sossun kanssa tapaamme taas.nyt aloin jo perua ja siirtää syksyyn, tämän vuoden loppuun...että olen niin tyhmä!!!
päälle on käynyt muutaman kerran, ei mitään henkihieveriin hakkaamista, mutta kännisen ja väsyneen äijän fyysisia vastalauseita jos jotain väärin olen sattunut sanomaan.esim.hiertämällä käsiä,muksinut nyrkeillä käsivarsia;ei jäänyt jälkiä,sekä tönimistä ja hiuksistä repimistä,kerran löi nenään, vuosin verta nenästä sekä yskin verta.pari kertaa heittänyt ulos ovesta "niskapers-otteella" näitä tämmösiä on suhteemme aikana alle 10 kertaa tapahtunut.
erään sattumalta lapsellekin uhkaavan tilanteen(lapsi oli vieressäni,minä olin kohde kuitenkin)
jälkeen YRITIN hakea apua ja neuvoja sossulta, lääkäriltä, poliisilta... mutta apua ei tullut. tuntui että kaikki pitivät mua ylihysteerisenä naisena. vasta kun tapahtui muutakin koskien miehen toista lasta(ei yhteisemme), josta tuli soittoja sossuun useasta paikasta, alkoi tapahtua...
nyttemmin sosiaalivirasto haluaisi minun muuttavan lapsen takia pois.voin olla lähitulevaisuudessa pakotettu muuttamaan ettei lasta vietäisi pois, lastensuojelulaki velvoittaa heitä,sillä jos mieheni jatkaa juomistaan ja he tietävät että juomisen seuraukset ovat sitä ja tätä...rakastan lastani ja toivon että hän ei kärsisi ja yritän itse pitää iloista naamaa hänen kanssaan ja yritän ajaa pahan oloni tiehensä, jottei hän vaistoaisi sitä.haluan olla hyvä äiti ja suren etten kykene muuttamaan, koska se saattaisi olla parempi lapsellekin.
mutta kun en pysty lähtemään, en uskalla, en kykene!!!!
se on todella vaikea päätös, et usko miten vaikeaaaaaaaa!!!! minä silti rakastan miestäni ja haluaisin olla hänen kanssaan. mutta kaikki on niin mahdotonta...mutta jos sossu ahdistaa mua vielä uhkailemalla lapsen poisotolla, on mun sitten pakko lähteä ja toisinaan toivon sitä.sitten mun ei tartte edes päättää, olisi pakko lähteä, koska valitsen ennemmin lapseni kuin mieheni.
pelkään yksinäisyyttä.kaipaisin miestäni suunnattomasti.jos lähden, se on todellakin suhteen loppu, sillä mieheni on ehdoton.
en saa enää mennä edes "hermolomalle" äidillenikään, koska heti alkaa kiristäminen avioerolla tai vierailla naisilla.
olet kai oikeassa...jos pettäisin jaksaakseni tässä suhteessa paremmin, voisi käydä huonosti kun äijä sais selville...
yritän vaan epätoivosesti keksiä vaihtoehtoja jatkaaksemme suhdettamme, kun olen niin kyvytön tätä lopettamaan...ja kaipaan niin kovin miehen syliä...
tosi hyvin. Meillä on neljä lasta, joista kaksi pienintä 1,6v yhteisiä. Mies on alkoholisti, on käynyt päälle, tosin minäkin, on pettänyt ja kannan huolta hänestä kuten lapsistakin. Ei pärjää yksin, vaan uppoaa kapakkaan päälakeaan myöten. Rakkautta, en tiedä onko sitä enää, vai huolta lasten isästä. Olen hänellekin kuin äiti, joka kantaa vastuun kaikesta. Liian lepsu, myönnän sen. Nyt yrittää tsempata kovasti, vaan en tiedä kauanko itse jaksan. Kaikki ratkeaa aikanaan, tänäänkään ei vaan ole vielä se päivä!
Susta on varmaan kiva herätä jonain viiskymppisenä ja huomata et sun koko elämäs on ollut ihan perseestä ja vain sen takia ettet voinut jättää sitä paskaa.
eikä mulla ole enää mitään annettavaa miehelleni. Ehkä aika katkera paikka on, kun jo toisen kerran epäonnistuu liitossaan. Ajan kysymyshän tää vaan on. Ehkä huomenna?
Hei! Sydäntäsärkevää lukea sun tekstiäsi. Ihan totta. Lapsi vaistoaa aivan varmasti teidän tilanteenne, koetat sitten näyttää reipasta naamaa tai et. Olet nuori ihminen ja vaikka olisit vanhakin, niin rohkaistu!! Kaikki käänteet elämässä johtavat usein asiat parhain päin. Miten kestät miehen juomista ja uhkailua pettämisellä? Tiedän, ei ole vaikeaa lähteä, se vie aikansa. Mutta ajattele, mitä muuta elämällä on sulle aivan varmasti tarjottavana? Jokainen tekee oman elämänsä sellaiseksi, kuin se on. Jos on paha olla, täytyy hakea muutosta tilanteeseen. Jos keskustelu ei auta (ja anteeksi vain, juopon kanssa se ei KOSKAAN auta), niin kerää voimasi ja irrottaudu nykyisestä tilanteestasi. Jos miehesi todella rakastaisi sinua enemmän kuin alkoholia, hän kyllä ajallaan ymmärtäisi ratkaisusi. Alkoholismi on sairaus, mutta päänsilityksillä se ei ainakaan parane.
Toivon sulle voimia lähteä lapsesi kanssa elämään elämää. Tuskin nykyinen elämäsi miehesi kanssa on sellaista, jota kaipaat ja josta haaveilet. Mitä haluat elämältäsi? Toteuta se, kun avaimet kuitenkin viime kädessä ovat sinulla itselläsi. Onnea elämääsi, teet sitten minkä ratkaisun hyvänsä. Muista kuitenkin, että maailmassa on niitä hyviäkin raittiita ja rakastavia miehiä.
juu. yritin vääntää väkisin miehestä sopivaa ja uskoin tosi naiivisti alussa, että juominen loppuu ja kaikki muuttuu paremmaksi.
hänen kanssaan olisi voinut vain "seurustella", ei haaveilla vakavemmasta. harmittaa että olin idiootti, mutta rakastin ja halusin uskoa omiin haaveisiini.
surullisinta on se, että kun mies on päivän kaksikaan selvä niin olen toivoa täynnä paremmasta huomisesta.
helppoa olisi lähteä, jos mies olisi humalassa koko ajan. on ollutkin käytännössä, viime kuussakin oli yhteensä 6-7 selvää päivää parin kolmen päivän jaksoina.
mutta kun edes pari päivää näkee toisen selvänä, näkee ihmisen, johon on rakastunut ja se tekee kipeää. kun kaipaa sitä ihmistä. sitten hän taas jatkaa juomistaan ja en tunne sitä juoppopuolta kohtaan mitään.toisinaan vihaa, toisinaan en yhtään mitään.
tiedän että olen suht viehättävä ja mukava ihminen ja ympärilläni on aina pyörinyt kiinnostuneita miehiä, mutta ne jotka erottuvat joukosta, ovat sitten renttuja tai vastaavaa...hehän osaavat parhaiten puhua ja esiintyä. että tuskin mun yksin tarttis olla lopun elämää, ja varovaisia "itsensätyrkytyksiä" on tullu tässä viime aikoina, kun sana kiertää, että meillä menee huonosti.tullaan ns. haaskalle...
että helppo mun olis pettää ja sillähän mä sitä mietinkin, että jos jatkais tätä liittoa, mutta hakisin itselleni piristystä vieraista....ja mä olen kyllä ollu uskollista tyyppiä, mutta kun mieheni meni sen eksänsä luo vonkaamaan ja olis nainu jos ois saanu, niin eikö se ollu jo pettämistä häneltä? vain tekninen osuus jäi uupumaan suorituksesta...
ja iski sitä mun nuorta tyttökaveria, niin kyllähän se suututtaa ja herättää asenteen: samalla mitalla takasin.
siten me ainakin alkuun sovimme, että pettämisestä kerrasta poikki ja jos jotain sen tyyppistä tapahtuu niin toinen antaa samalla mitalla takasin.
oon koittanu sanoo että mitä jos mä meen jonnekin eksälleni nukkumaan viereen ja vetäisin käteen, että olisko ok. olis kuulemma jos muuta ei tapahtuis...että samalla mitalla saa antaa takaisin, tavallaan....
mitähän lie siitäkin seurais..pahaa mieltä kaikille, lisää töppäyksiä, lisää juopaa välillemme?
Se on totta, ettei sitä halua luopua siitä kuvasta, johon kerran on rakastunut. Itse olen pettänyt aiemmissa suhteissani, vaikka se oli silloinkin periaatteitani vastaan. Kuitenkin kaipasin sitä, sillä silloiselta mieheltäni en saanut lainkaan huomiota suhteen alun jälkeen. Hetken tuntui vain tosi ihanalta olla haluttu ja seksikäs jonkun vieraan miehen mielestä, mutta jälkikäteen olo oli kurja. Pettämisistäni on nyt useampi vuosi ja nykyiselle miehelleni olen aina ollut ja tulen aina olemaan uskollinen. Kyllä se vika siitä omasta suhteesta aina löytyy, jos tarvitsee pettää. On raskasta elää valheessa, on se sitten minkälainen valhe tahansa. Mieti tarkaan, mitä teet. En suosittelisi pettämään. Se voi hetken ajan tarjota ilon ja vapauden huuman, mutta kun se oma mies on kuitenkin siellä kotona. Hänen kanssaanhan kuitenkin haluaisit elää, jos hän käyttäytyisi toisin. Ja vaikka sanoo, että mitäs siitä käteenvedosta, niin.. Todellisuus voi olla toinen. Ja jaksaisitko kantaa tiedon pettämisestäsi koko elämäsi? Minä en jaksanut enkä halunnut, käytin pettämistäni tietoisesti syynä suhteen lopettamiseen. Silloin se oli oma tahallinen valinta ja kun sen tien olen kokeillut, tiedän, ettei sellainen ole minua varten.
Olisi hienoa, jos miehesi ymmärtäisi, miten raskasta hänen juomisensa sinulle on. Pelkään vain, ettei hän tajua, ennen kuin on liian myöhäistä. Pidä huolta itsestäsi ja mieti, mitä tahdot. Tee hänelle selväksi, että jos tilanne ei muutu, olet vakavissasi valmis lähtemään. Miehesi exän vonkaaminen ja tyttökaverisi treffiyritys tuntuu tosi pahalta. Mieti. Harmi, että alkoholi pilaa tässä maassa niin monta hyvää suhdetta ja rakkautta... Koeta jaksaa, mutta koeta katsoa asiaa myös niin, että myönnät itsellesi tilanteen: tuleeko se koskaan muuttumaan? Lapsesi ja sinä ansaitsette parempaakin.
Tuossa oli jo monta syyät lähteä, alkoholismi josta ei toinen tahdo parantua, henkinen kylmyys, väkivalta kaikissa muodoissaan.
Tiedän sen olevan vaikeata ja lapsi monimutkaistaa kuviota. Lapsenkaan takia ei silti kannata jäädä tuollaiseen, se on pitemmän päälle pahaksi myös hänelle.
Pettäminen ei auta mitään. Se ei anna voimaa jäädä sen paremmin. Jos olet ns. hyvä ihminen tulee huono omatunto jokatapauksessa. Jos tuntuu että saat oikeutettua sen, joudut peittelemään = kuluttavaa.
Jos miehesi saa selville voi pahentua väkivaltakin. Mietipä mihin väliin lapsi siinä mahtuu?
Pelkän seksin saa korvattua monella muullakin tavalla ja harvasta pettämisellä alkavasta suhteesta on koskaan muuhun. Läheisyyttä se ei todellakaan korvaa.
Ennemmin kysyisin neuvoa vaikka turvakodista. Saisit tukea muuten. Pääsisit lähtemään ja aloittamaan oman elämän. Kyllä niitä seksisuhteita sitten on helmponpi löytää ja silloin niillä on mahdollisuus kasvaa muuhunkin.
Pettämisellä ei saa korjattua tuontyyppisiä ( jos mitään) parisuhdeongelmia kuitenkaan) Parisuhdeterapia, miehen päihderiippuvuuden parantaminen ja väkivaltaisuuden korjaaminen voisivat pitkällä aikavälillä korjatakin jotain. Ne kuitenkin ovat raskaita vaihtoehtoja myös, jos päätät lähteä sille tielle tarvitset itsekni tukea ja tietysti miehesi pitää olla juonessa mukana.
Koitahan selvitä sotkematta muita mukaan kuvioon. Pahimmassa tapauksessa osut väärään tyyppiin ja ongelmansi moninkertaistuvat kerralla....
neuvoista ja kokemuksista.
itse olen aina ollut sitä mieltä että edellinen suhde lopetetaan jos pitää saada muita.
yhtäkkiä tuo periaate käykin hankalaksi kun onkin ollut monta vuotta yhdessä ja monenlaista yhteistä.
turvakotiakin olen todellakin miettinyt joskus, minulla kun on niin heikot siivet lentää pois, että turvaa ja tukea tarvitsisin, että opin taas elämään "yksin" lapseni kanssa.
olen ripustautunut mieheeni, elänyt hänen kauttaan elämääni ja romahtaisin ilman häntä. hänen kanssaan olen pikkuhiljaa luopunut itsenäisyydestä, omasta syystäni mutta myös miehenkin syystä.
jos saan itsestäni kasvatettua uudestaan sen ihmisen joka oli valmis heittämään repun selkään ja lähtemään suin päin minne tie vie, vaikka rahaa ei ollut yhtään, määränpäästä ei tietoa....
niin sitten voisin paljon paremmin, teki mieheni mitä hyvänsä.olisin sitten hänen kanssaan tai sitten en.