Vaikea suhde...

NtApS

Päätin rohkaista itseni ja kirjoittaa tänne luettuanu hetken muiden kirjoituksia. Kynnys on korkea,koska tunnen jo itseni typeräksi ja tiedän, että se tunne vain vahvistuu kun alan kirjoittamaan juttua.

Olen tapaillut minua hieman vanhempaa miestä jonkin aikaa (puoli vuotta). Suhde oli heti alussa jo erikoinen. Ei mennyt kuin viikko kun mies sai ensimmäisen raivokohtauksen tyhmästä asiasta. Yleensä suhteissa on ns. mieleistely vaihe joka kestää edes hetken. Tässä sitä ei ollut kuin tosiaan viikko.
Sen jälkeen suhde on ollut sitä samaa, eli melkein joka viikko maailman lopun riita milloin mistäkin turhasta asiasta. Olin hyvin hurmaantunut tähän mieheen jo ennenkuin hän pyysi minua ulos ja jotenkin hän sai aina selitettyä kaikki riidat ja lirkuteltua minut takaisin. Yleensä riidat ovat olleet mustasukkaisuudesta johtuvia, mutta silti miehellä kyllä on oikeus soitella exälleen ja touhuta milloin mitäkin ihme juttuja.

Ehkä miksi kirjoitan tätä juttua on se, että miksi ihmeessä tälläsiiin suhteisiin jää koukkuun?? Tiedän sanomattakin, että koko hommassa ei ole mitään järkeä ja se olisi pitänyt lopettaa jo heti alkuunsa, mutta ei kun ei.

Riitamme menevät yleensä aina samaa kaavaa. Hän suuttuu jostain typerästä. Seuraa hirveä riitä ( myös minä osaan olla tempperamenttinen) Aina tulee puheeksi ero hänen puoleltaan. Muutama päivä saattaa mennä,niin että ajattelen sen olleen tosi hyvä juttu, KUNNES minuun iskee epätoivo. Teinkö sittenkin väärin? Olisinko voinut välttää riidan? Mitä jos tästä kuitenkin tulisi jotain jos minä sitä tätä minä tätä. Kauhea itsensä syyllistäminen. Yleensä otan itse yhteyttä,jos hän ei sitä itse kännissä tee. Haluaisin aina keskustella ja sopia riidat,koska koen oloni niin ahdistuneeksi muuten. Lähettelen hänelle viestejä ja hän vastaa milloin tykkää. Lirkuttelu alkaa kun minä LUOVUTAN. Päätän, että olkoon. Kaikki on tehty ja näin on paljon parempi. Sitten hän aloittaa vuorostaan sopimisen ja siinähän taas mennään. Ei siihen tarvita paljoakaan kun olen taas mukana kuvioissa.

Olemme tulleet pisimmillään toimeen noin kk. Mikä ei todellakaan tarkoita sitä etteikö aihetta riitoihin olisi ollut vaan minä olen pysynyt riita tilanteissa rauhallisena. Yrittänyt heti sovitella, antanut hänen olla rauhassa. Siten olen saanut hänet jopa pyytämään anteeksi heti. Mutta kun valitusta tulee joka toinen päivä ja kaiken sen keskellä on hyvin vaikea pysyä rauhallisena aina, vaan välillä on pakko puolustautua ja luoja jos korotan ääntä ja minä suutun.. sitten mennään. Tuntuu ihan typerältä edes kirjoittaa tätä. Itse tässä sekopää on kun edes pohtii tämmöstä, mutta ainakin herää ajatuksia edes itselleen kun kirjoittaa asioista. Nyt pariin viime riitaan on tullut jo mukaan uhkailua väkivallalla...

Kaverit ihmettelee, että koska minusta on tullut tämmönen tossukka. Isäni oli narsisti ( tässä kohtaan ei ole väärinkäytetty sana) ja olen kyllä tottunut uhkailuun ja pelossa elämiseen, mutta on minulla ollut ihan normaalikin suhde, joka myös loppui niinkuin kahden normaalin ihmisen suhde loppuu. Nyt ei loppua näy ja mikään ei ole normaalia. Vähiten oma käytös.

Että,jos tämmösiä omituisia ihmisiä löytyy lisää, niin olisi mukava kuulla muiden motiiveja roikkua näissä jutuissa. Mikä meitä vaivaa?

4

861

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • tyttö12345678

      Olen seurustellut reilu 2 vuotta poikaystäväni kanssa. Alussa hän oli tosi ihana ja mukava. Oltiin seurusteltu ehkä puoli vuotta kunnes sai ensimmäisen raivokohtauksen (en enää muista miks), jolloin hän vaan raivos, huusi ja itki. Siitä lähtien raivokohtauksia on tullut tasaisin väliajoin, ja väkivaltaakin on esiintynyt (tönimistä, tavaroilla heittelyä jne,puristamista,uhkailua itsemurhalla.. ) sillä kohtaukset on muuttunut joka kerta vain pahemmiksi. Viimeisimmät kohtaukset on johtuneet siitä, koska en itse tiedä tahdonko seurustella hänen kanssaan tällä hetkellä, sillä olen niin nuori ja hän on ensimmäinen minulle. Mies pelkää jäävänsä yksin ja menettävänsä minut kokonaan. Näissä tilanteissa teen samoin, kun sinä eli luovutan. En jaksa tapella, sillä haluan vain raivoamisen loppuvan. Jossain vaiheessa otan taas asian puheeksi, mies pyytelee anteeksi ja toistaa ettei enää koskaan tee niin.. kunnes taas jossain vaiheessa räjähtää. En tiedä itsekkään miksi roikun tässä suhteessa, pelkään kai oikeasti mitä miehelleni tapahtuu ja en pystyisi elämään asian kanssa, jos tietäisin hänen tehneen itselleen jotain. Sillon kun meillä menee hyvin ,niin ollaan tosi onnellisia eikä raivokohtauksista ole tietoakaan, hän on kuin eri ihminen. Mieheni taustasta sen verran, että lapsena hän on saanut kuuleman mukaan ankaraa kuria ja hän menetti sisaruksensa ollessaan teini-iän kynnyksellä, tästä johtuen hän pelkää menettämistä ihan hirveesti..

      • Love fool

      • depe1
        Love fool kirjoitti:

        http://www.healingeagle.net/Fin/Burney/Romantic.html

        eli Tule tänne, mene pois -tanssi

        Kiitos kun jaoit tämän linkin. Sain sieltä hyvää tietoa yllä olevin aiheisiin liittyen. :)
        Tätä pitäisi jakaa kaikille.
        Monilla on liian paljon taakkoja lapsuudesta ja nuoruudesta.

        "Jollakin tasolla me yritämme ansaita emotionaalisesti poissaolleen vanhempamme rakkauden osoittaaksemme itsellemme, että me olemme arvokkaita ja rakastettavia."

        Makes sense.


    • lyömätön linja

      jos mies uhkaa sua väkivallalla se myös tekee sen, se on lähes 90 % varmaa, nyt katot peiliin ja mietit mitä oot tekemässä, naurat koko ukolle ja lähdet pois suhteesta joka ei nyt oikein taida onnistua..miehelle jäitä hattuun, tuo kuulostaa pahalle!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu

      Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)
      Sinkut
      110
      8296
    2. Olet sä kyllä

      ihme nainen. Mikä on tuo sun viehätysvoiman salaisuus?
      Ikävä
      39
      2529
    3. Teuvo Hakkaraisesta tulee eurovaalien ääniharava

      Persuissa harmitellaan omaa tyhmyyttä
      Maailman menoa
      121
      2253
    4. Hiljaiset hyvästit?

      Vai mikä on :( oonko sanonut jotain vai mitä?
      Ikävä
      22
      1919
    5. Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?

      Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais
      Särkynyt sydän
      15
      1654
    6. Turha mun on yrittää saada yhteyttä

      Oot mikä oot ja se siitä
      Suhteet
      11
      1489
    7. Kyllä poisto toimii

      Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa
      80 plus
      16
      1442
    8. "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..

      "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla
      Yhteiskunta
      14
      1389
    9. Näkymätöntä porukkaa vai ei

      Mon asuu yksin. Mitas mieltä ootte ?
      Ikävä
      15
      1272
    10. Kristityt "pyhät"

      Painukaa helvettiin, mä tulen sinne kans. Luetaan sitten raamattua niin Saatanallisesti. Ehkä Piru osaa opetta?!.
      Kristinusko
      12
      1183
    Aihe