Mietityttää

"Onkohan meillä niin erilaiset taustat onnistuneeseen parisuhteeseen? "

Kyse ei ole menneisyydestä, vaan nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. Piste. Jos aiot kysyä seuraavaksi että onko kengännumeronne sopivat parisuhteeseen, aion sanoa samaa, aivan kuten sadasta muustakin asiasta :3

No mutta! Voihan parisuhde onnistua ilman yhdessä asumistakin. Jos olet ollut 30 vuotta naimisissa siitä voitanee päätellä, että lapsia teille ei enää tule: yhteen muuttamiseen ei siis ole syytä. Pysykää vaikka naapureina. Miksi? Siksi että isoin osa ongelmista vältyttäisiin sillä.

Voitte silti olla sitoutuneita, mutta teillä olisi oma tila. Voitte nukkua toistenne luona ja olla yksinkin: säilytätte pientä jännitystä ja vapautta sitoutuneessa suhteessa. Saatte siis suhteen rakkaudella ja sitoumuksella ilman arjen tappavinta osuutta.
PIenet viat eivät tule häiritsemään, voisitte vaikka tehdä liitostanne seikkailun, ostaa kesämökin ja viettää kesät yhdessä, kesäromantiikkaa, oh! Ja talvet taas erillään. Kai te olette jo niin aikuisia että tajuatte ettei mikään suhde säily ilman arkisuutta ja tylsyyttä ja yhteen muuttaessa... Niin. Se siitä. Mutta vastarakkauden kanssa ei tule pettäneeksi, jännitystä riittää omassakin suhteessa. Pettämiseen ajaa yleensä suhteen laimeus, tylsyys, itsestään selvyydet, se että suhde yksinkertaisesti arkistuu ja muuttuu kiintymyssuhteeksi, missä harrastetaan seksiä ehkä velvollisuudesta, - jos siitäkään. Vessan ovia tuuletetaan auki, mitään yksityisyyttä ei ole, piereskellään varmasti sänkyyn mentäessä, että loppukin erotiikka katoaa, lopulta ei keskustellakaan mistään, toista ei haasteta: löhötään tv:n edessä ylipainoisina ja katsotaan sosiaalipornoa. Se siitä.

Alkoholismiin ja läheisriippuvuuteenkin löytyy lääke: etäisyys. Ei haittaa, jos toinen välillä tinttaa viinaa, kun on oma koti, minne häipyä. Ja ehtii alta pois ennenkun se alkaa tinttaamaan nyrkillä. Itse ei tarvitse siinä olla ja nalkuttaa tavoista, eipä voi toinen ainakaan alkaa tyrkyttämään "aina sä jaksat" sontaa, kun on oma koti, missä voi olla ja hoitaa asiansa kuten lystää.

Kaksi kotia tuo vaihtelua, välillä ollaan sun tavoilla ja välillä mun tavoilla. Ei aikuisille enää tarvitse pesän rakennusta ja selittää, että sitoutua voi ilman palloa jalassakin, uskollinen voi olla ihan sopimuksellakin, ei tarvitse kytätä.

Ja niin edelleen. Miksi teidän siis pitäisi ylipäätään muuttaa yhteen asumaan, ainakaan millään kiireellä? Ehkä vanhuksina taas siitä on turvaa ja hyötyäkin molemmille. Parisuhde voi olla varsin onnistunut omilla asunnoillakin, perhettähän teille ei enää kuitenkaan tule, lasten saannilla ei ole kiire...
Älä kiirehdi suotta siis, voitte miettiä asiaa vaikka 10 vuotta ja sitten vasta päättää.

Miehen parisuhdehistoriasta päätellen suhteenne ei tule kestämään. Mistä tiedät noin hyvin miehen suhteiden päättymisten syyt? Ai mies kertoi ja sinä tietysti uskoit.

En tarjoa mielipidettäni jo siksikään, ettei sitä ole, mutta voin kertoa faktan. Suomessa vuosittain avioidutaan noin 33 000 kertaa ja erotaan noin 14 000 kertaa. Jos tämä ei ole ajasta riippuvainen vaan vakioilmiö, niin silloin 42% avioliitoista päättyy eroon. Tiedetään, että toiset kierrokset päättyvät yleisemmin eroon kuin ensimmäiset, mutta ero ei ole kovin iso.

Tilastollisesti mahdollisuutenne ovat noin 50/50. Mutta muista, että tilastollisuus ei ole sama kuiin todellisuus yksilön kohdalla. Se on vain eräänlainen keskiarvo tai ennustearvo, kun mitään muuta ei oteta huomioon kuin pelkkä tilastollinen materiaali.

Mitä tahansa päätätkin, toivotan onnea.