ikuinen yksinäinen opiskelija? miten muutos?

haluan elämän!

Miten ruma opiskelija tyttö saa poikaystävän? Mistä? Onko muita 23v. ikäisiäni, jotka eivät ole vielä koskaan seurustelleet? Tiedän, että aihe ei ehkä välttämättä kuulu tänne, mutta kun olen lueskellut paljon juttuja YLIOPISTOYKSINÄISYYDESTÄ, haluaisin tietää onko muita saman henkisiä ihmisiä, jotka olisivat kanssani samassa asemassa? Miten pärjäätte? Ja oletteko löytäneet puolison rinnallenne?
Olen vellonut ajatuksieni kanssa pitkään tulenko ikinä saamaan poikaystävää. Olen 23 vuotias enkä ole ikinä elämässäni seurustellut, suudellut…. Minulla on vain pari ystävää ja ajatus elämästä yksin AHDISTAA PALJON.
Älkääkä sanoko, että ole itsevarmempi, koska se ei ole helppoa. (koulukiusaamista sekä lisäksi ****** niskaan jopa yliopistossakin) Haluaisin kovasti poikaystävän joka hyväksyisi minut tällaisena. Niin voisin itsekin muuttua itsevarmemmaksi, mutta pahinta on kun lähestyn muita ja ne muut hyljeksivät ja torjuvat koko ajan, sitten katselen ympärilleni ja näin kesällä näkee rakastuneita ihmisiä kaikkialla, tunnen itseni erittäin pieneksi.
Elämäni on muuttunut rankaksi. Parasta on kuitenkin se, että olen onnistunut vastoin käymisistä huolimatta nostamaan itseni ylös paskasta. Minulla on työpaikka, opiskelupaikka, en juo, polta, harrasta irtosuhteita, olen pohjimmiltani kiltti tyttö, rakastan eläimiä, lapsia, haluan perheen, arvostan sisintä, en ulkonäköä, ja kaikesta paskasta huolimatta yritän katsoa positiivisesti eteenpäin. Pidän kuitenkin perusulkonäöstäni huolta. (hygienia, siistit hiukset/vaatteet, norm.paino) Pahinta tässä on se, että useimpien mielestä omaan kuitenkin muuten normin ulkonäön. Itsetuntoani eniten tuhoava asia/mieltä vaivaavani asia on se, että olen nainen ja minulla kasvaa viikset. Näen miten minua katsotaan välillä ja tämä vaikuttaa suunnattomasti itsetuntooni. Yritän katsoa eteenpäin pos., että jossain olisi vielä joku muakin varten ja hyväksyis mun huonot puolet, mutta en tiedä tuleeko mulla koskaan ikinä olemaankaan ketään.
Mutta nyt alkaa usko loppua! Mun olisi aika todella saada poikaystävä elämääni jotta jaksaisin jatkaa eteenpäin. Olen vannonut että mä en ala samanlaiseksi kuin muut mun sukuni muut naiset. Yksin, vanhapiiaksi. Ansaitsen omasta mielestäni sen oikean. Olen tehnyt kaiken aina oikealla tavalla. Ja mua ihan itkettää katsoa, kun ne koulun kovat saa elämän mutta mä en.
MISTÄ RUMA SAA POIKAYSTÄVÄN? USKON, ETTÄ PARAS POIKAYSTÄVÄ OLIS MYÖS MUN PARAS KAVERI!
Yhden jutun haluan sanoa, että älkää kehottako menemään Nyyti-hengailu-iltoihin. Käyty ja todettu, että useimmilla siellä ei ole edes tervettä asennetta elämään. Mulla on kuitenkin pos. asenne ja sen täytyy löytyä myös kumppanilta! Useimmat kyseisessä tapahtumassa vaan katso alaspäin eikä yrittäny edes jutella ollenkaan. Haluan sisimmältään terveen kumppanin, joka ei juo, polta, harrasta irtosuhteita, nauttii illoista minun kanssani… Ulkonäöllä eikä menneisyydellä oikeesti väliä! Terve asenne elämään löydyttävä, halua normaaliin elämään!
Sori kauhea vuodatus, mutta en todella halua havahtua 50v.:nä että elämä meni opiskellessa vaan yrittää löytää terveen ja elämänhaluisen kumppanin joka haluaa norm. elämän!
Onko muita mun tilanteessa olevia? Mistä kumppani? Onko mulla toivoa? Tämä ei ole trolli, vitsi eikä mua tai mun ongelmia tarvii haukkua!

16

1086

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ajatuksia..

      Joo. Maailma on pinnallinen: ajele ne viikset pois.

      Harrasta sellaisia asioita, jotka sinua kiinnostavat. Ketään ei kiinnosta ihminen, jolle kelpaa kenen tahansa seura. (Ilmeisesti Nyytin toiminta-ajatus on, että paikalle kerätään kaikki, joiden otsassa lukee "olen yksinäinen ja haluan kenen tahansa seuraa")
      Ainakin on hyvä, että tiedät itse, mitä asioista ajattelet.

      • pari ajatusta vielä.

        Nuorilla miehillä tuntuu muuten olevan samanlaisia kirjoituksia, joissa haikaillaan tyttöystävän perään. Tyttöystävä sitten (muka) ratkaisee kaikki elämän ongelmat: yksinäisyyden, alemmuudentunnot siitä, ettei ole suosittu ja ylipäänsä seurustelusuhde johtaa onnellisuuteen. Minusta aika raadollinen lähtökohta. Seurustelusuhteessa voi myös tulla mutkia matkaan. Pitää olla voimia rakentaa suhdetta.
        Ja jos seurustelu päättyy, ollaan taas lähtöruudussa.
        Kyllä elämässä pitää olla asiat kunnossa muutenkin, ei se seurustelukumppani niitä asioita ratkaise. Nuo asiat kaatuvat sitäpaitsi siihen seurustelusuhteeseen. Eli pidä kiinni ystävistä, pidä kiinni siitä, että sinulla on mielekästä tekemistä ja kiinnostuksen kohteita.


    • huhuhu

      Ei aina voi saada sitä, mitä haluaa eikä varsinkaan kaikkea kerralla. Sinulla on kuitenkin työ- ja opiskelupaikka, monilla taas ei ole niitäkään. Joillakin taas voi olla pelkkä seurustelukumppani, muttei mitään muuta. Minulla oli juuri noin pitkän aikaa. Ei sekään mitään herkkua ollut.

    • 543543543

      treffit.suomi24.fi ratkaisee kaikki ulkonäköongelmat.

    • 20+16

      Parempi olla reilusti epätäydellinen. Jos olet mukamas ruma, niin ole sitten sosiaalinen tai persoonallinen tai erikoinen tai hauska tai ...
      Eli täydellinen ihminen ei ole kiva, ollaan siis rehellisesti epätäydellisiä, SInäkin löydät jonkun, jos lakkaat etsimästä ja alat elämään. Nauti ja etsi itsestäsi hyviä puolia, ole vaikka epätäydellinen silleen kivasti.

    • että näin näin

      Sanon sen, että yliopistot ovat täynnä myös poitsuja, jotka eivät ole ikinä seurustelleet. Ja myös muita tyttöjä. Eli et ainakaan ole yksin asiasi kanssa.

      Särähti korvaan kyllä tuo, mitä sanoit ihmisistä, joita Nyytin hengailuilloissa olet nähnyt. Eivät ihmiset muutenkaan yleensä ole sisimmässään sitä, miltä ulospäin näyttävät. Tarvitsisitko sinä itse tarkistusta asenteeseesi? Turha valittaa yksinäisyyttä, jos on seuran suhteen liian nirso...

    • 20

      Niin vaikeaa kuin se onkin niin ennen kuin voisit saada poikaystävän joka sinusta aidosti olisi kiinnostunut ja välittäisi eikä vaan huolisi seksuaallisten tarpeidensa tyydyttäjäksi vailla minkäänmoista tunnetta, on sinun ensiksi hyväksyttävä itsesi sellaisena kuin olet, ihmisenä vikoineen päivineen. Ennen sitä, ikävä kyllä, voitko kuvitella kenenkään hyväksyvän sinua, kiinnustuvan ihmisestä siellä "ruman" ulkokuoren sisällä, ennen kuin teet niin itse?
      Kukaan ei ole ruma, kaikissa on jotain kaunista, vaikka valtaosa ihmisistä ei osaa sitä ensin nähdä. Jokin sellainen kuin muutama tai hieman useampikin tumma haiven ylähuulella ei tee sinusta rumaa ja mikäli tämä piirre sinua oikeasti niin kovasti haittaa niin asialle voi tehdä jotain; aja/vahaa/nypi. Pidät itsestäsi jo muutenkin huolta joten tuskin tuollainen oikeasti ongelman ydin on, itsestäsi kokema rumuus on vain pääsi sisällä.
      Jätä omaan arvoonsa muiden ilkeät mielipiteet, anna toisten louskuttaa leukojaan, kohota pääsi ja ole ylpeä itsestäsi. Sinulla työ, elät terveellisesti, olet opiskellut (ahkerasti?)...

      Poikaystäviä ei tipahtele taivaasta eikä niitä osteta Prisman hyllyltä. Sellaiset tulevat vain vastaan mikäli ovat tullakseen. Eikä elämä siihen kaadu, vaikka näin ei koskaan tapahtuisi. Kuitenkin sitä hetkeä odotellessa jatkat vain eteenpäin. Teet töitä, säästät tulevaan, harrastat itsellesi mieleisiä asioita, matkustelet, käyt, vaikka hyppäämässä laskuvarjolla lentokoneesta!

      Elät.
      Et sen poikanystävän saamisen vuoksi vaan itsesi vuoksi. Sillä tuskin se elämä muuttuisi äkkiä ruusuiseksi, kun viereesi astuisi kuvauksesi mukainen herra. Todennäköisyys siihen mahdollisuuteen, että kyseinen herra jonain päivänä saapuisi samaan satamaan kanssasi kuitenkin nousee huomattavasti sinä päivänä, kun katsot peiliin ja voit rehellisesti itsellesi myöntää olevasi kaunis, fiksu, itsenäinen nuori tai vaikkapa hieman jo vanhempikin nainen.

      Kaivata saa, mutta epätoivoisesti ei kannata ryhtyä. Se syö vain itseäsi sisältä päin.

      En tiedä onko tästä kaikesta mitä olen tähän kirjoittanut mitään apua, mutta näin vain olen itse omalla kohdallani asiat viimeisten parin kolmen vuoden aikana itselleni järkeistänyt. Itse siis olen vajaa 21 -vuotias nainen. En täytä (todellakaan) nykypäivän kauneusstandardeja muusta nyt puhumattakaan, sillä olen hieman reippaamminkin ylipainoinen, huonoihoinen ja työtön sekä opiskelematon (vaikka kyllä syksyllä takaisin koulunpenkille palaava). Minua on kiusattu lapsena enemmän tai vähemmän ja pahimmassa vaiheessa olen ollut metrien päässä itsemurhasta, koska olen tuolloin tuntenut itseni niin mitättömäksi piaskaksi jollaista tämä maailma ei tarvitse ylimääräiseksi riippakiveksi.
      Vasta aikuisiän kynnyksellä ymmärsin viimein olla välittämättä muiden sonnanjauhannasta. Vuosi sitten tajusin, että vaikka massaa on niin olen tyytyväinen itseeni huolimatta selluliittistä reisistäni ja jenkkakahvoistani, näin ja näen edelleen itseni erilaisena kuin mitä ulkoisesti todellisuudessa olen. Eilen viimein koitti päivä jolloin katsoin peiliin ja tajusin, että olen kaunis.
      Minäkin kaipaan täysin ja kaikkipuolisesti kokemattomana ihan normaalia miestä vierelleni vailla sen suurempia kriteerejä kuin raittius (sietokykyni ei riitä känniääliöiden puoleen) ja itseni kaltainen itsetunto. Ei kaikesta itsessään tarvitse pitää, mutta asiat on vain hyväksyttävä tai sitten niille on tehtävä jotain. Jaksan edelleen vahvasti uskoa, että tuolla jossain on se yksi minullekin, vaikka oma akilleen kantapääni onkin hienoinen epävarmuus vastakkaisen sukupuolen läsnäollessa.

      Hui kamala mikä vuodatus tästä tuli, pahoitteluni. :'D

      • trolololooolooo

        Lopetin lukemisen viiksiin.


    • dfads

      Tämä oli niin nolo. Joku ammattilainenko näitä aloituksia kyhää?

    • totaalirepeilijä

      "Itsetuntoani eniten tuhoava asia/mieltä vaivaavani asia on se, että olen nainen ja minulla kasvaa viikset"

      Ei saatana mikä repeäminen!!! AHAHA.. ehkä jos ajaisit ne viikset pois niin kävis parempi flaksi?

    • :)(:

      Aikamoiset on noi vaatimukset.. Ja hei oikeesti Suomi24 treffiosiosta pervojen seasta se oma mies löyty..

    • Jos_vain

      Olen 20, en ole vielä missään korkeakoulussa. En ole myöskään seurustellut tai suudellut, ystäviä en edes omista, koska häpeän itseäni niin paljon, että en halua tutustua ihmisiin (ilman häpeää toki haluaisin). Häpeän vuoksi ristiriitaisesti sekä haluaisin joskus seurustella että en halua.

      Häpeän vuoksi olen keskeyttänyt lukion, mutta välivuoden jälkeen palasin sinne, ja nyt taitaa olla taas välivuosi edessä, kun IHME kyllä valmistuin lukiosta. Häpeän vuoksi mulla ei ole itsevarmuutta, enkä tiedä, kestänkö sitä päivittäistä häpeää enää. Siksi en taida pystyä edes menemään korkeakouluun, vaikka osittain haluttaisikin opiskella, työnteosta puhumattakaan. Olen kyllä aika laiska, mutta eihän siinä opiskelussa silti mitään menettäisi... Häpeä vain on sietämätöntä. Laiskuus ja ujous sekä jonkinlainen tyhmyys sentään olisi voitettavissa, mutta se häpeä...

      Rumuus ei ole se ainoa asia, vaan se haittaa myös, että olen epäviehättävä ja epänaisellinen. Minussa ei ole mitään naisellista, silmätkin (muka sielun peili) ovat jonkun muun. Näytän niin paljon mieheltä, että en usko saavani miestä, vaikka on olemassa sellaisiakin, joille kelpaa ruma. Vastenmielinen puolestaan ei kelpaa kenellekään, itsellenikään ei kelpaisi. (En tiedä, miten paljon sulla noita viiksiä kasvaa, mutta itselläni on kanssa aika karvainen keho, naaman karvat ei onneksi näy kauas, lisäksi mulla on aataminomena ja näytän muutenkin mieheltä, kuten kerroin.)

      Yritän vain tottua tähän ja hyväksyä tämän. Uskon, että jos löydän oikean asenteen, voin samalla sekä tiedostaa olevani ruma että omistaa hyvän itsetunnon. Se on vaan erittäin vaikeaa, ja saattaa olla, että en koskaan onnistu.

      Vaikka ulkoiset seikat on itelläni mitä on, niin olen myös pessimisti ja laiska. Toivoisin itekin omistavani tuota positiivisuutta ja sen verran pitkäjänteisyyttä ja suunnitelmallisuutta, että olisin jo hakenut johonkin korkeakouluun. En vaan tiedä niistä asioista mitään, koska en ole viitsinyt kohdata noita asioita enkä suunnitella tulevaisuutta. Mun pitäisi hankkia tietoa, mutta en uskalla ajatella koko asiaa, datailen vaan päivät pitkät, mutta ei tämä voi ikuisesti jatkua.

      Anteeksi, että puhun vain itsestäni...

      Olen niin täynnä tuota "kukaan ei ole ruma, kaikissa on jotakin kaunista". Yhtä hyvin voisi sanoa, että "kukaan ei ole kaunis, kaikissa on jotakin rumaa". Totuus on se, että ihminen voi olla ruma, vaikka hänessä olisi jotakin pientä kaunista. Toki kauneus on katsojan silmissä, mutta sekin on vain tyhjä ja lohtua tarjoamaton sanonta sellaiselle ihmiselle, joka on katsojien silmissä ruma. Rumuuden hyväksyminen ei ole sitä, että alkaa pitää itseään kauniina, vaan sitä, että tiedostaa olevansa ruma. Minä ainakin haluan hyväksyä rumuuteni aidosti. On surullista, jos hyvä itseluottamus ja hyvä itsetunto edellyttää itsensä näkemistä kauniina, vaikka olisi oikeasti ruma. Kauheaa, kun joka puolella tuputetaan tuota "näe itsesi kauniina". Minä en halua nähdä itseäni kauniina, koska kukaan muukaan ei näe. Haluan nähdä itseni rumana, koska olen ruma, mutta haluan silti omistaa hyvän itseluottamuksen. Onko itseluottamus ja itsetunto tosiaan ulkonäöstä kiinni, onko sen pakko mennä niin?

      • Sielunkumppani.

        Ei itseluottamus mun mielestä oo pelkästä ulkonäöstä kiinni. Ja se voi kuulostaa uskomattomalta, mutta on ihmisiä, joiden mielestä et ole ruma.

        Pakko sanoa esimerkiksi: kaveriporukkaamme liittyi eräänä juhannuksena tuttuni kaksi serkkua, toinen oli komea kuin mikä ja toinen hiljainen hissukka, joka kulki kyyryssä serkkunsa perässä, eikä hänen ulkonäkönsä ei tehnyt kehenkään vaikutusta. No, me tytöt tietysti pyörittiin komean serkun ympärillä koko juhannus, mitä nyt vaihdettiin muutama sana kohteliaisuudesta sen kyyryselkäisen kanssa.

        Serkukset alkoivat kuitenkin pikkuhiljaa pyöriä porukassamme yhä useammin, ja aloin jutella tämän "hissukka"serkun kanssa. Nauroimme samoille asioille, ja meillä oli tosi samanlaisia ajatuksia maailmasta. Minuun teki vaikutuksen myös se, kuinka ystävällinen hän oli kaikille, eikä koskaan tuominnut ketään ulkonäön perusteella (eihän kukaan voi mitään ulkonäölleen!). En ihastunut, mutta pidin häntä loistotyyppinä. Pikkuhiljaa aloin kuitenkin nähdä hänessä piirteitä, joita pidin suloisina. Oli jopa jotenkin suloista, kun hän hiljeni salamannopeasti aina, kun komea serkku puhui vähänkin päälle (sanoi myöhemmin sen johtuneen siitä, että hänestä tuntui, ettei ketään kiinnosta kuunnella häntä jos muilla on asiaa).

        Tiedän, ettei hän ole maailman komein ja monet eivät tajua mitä nään hänessä, mutta nyt oon täysin rakastunut tähän ihmiseen. Se sisäinen kauneus syrjäytti kaikki ulkoiset seikat. Hän on sanonut jälkeenpäin, että ei olisi koskaan uskonut saavansa tyttöystävää tai rakkautta, mutta niin vain kävi - olemme siis yhdessä ja menossa kihloihin.

        Usko siis, että se oikea tulee eteen, ja vaikka et olisikaan kedon kaunein kukka, hän pitää sinusta juuri sellaisena kuin olet ja näkee ulkokuorta syvemmälle. Vaikka et olisi hätkähdyttävän kaunis, voit olla luonteeltasi mahtava tyyppi: siitä voit jo olla ylpeä. Kun ei ole täysin tyytyväinen omaan ulkonäköön on helpompi ymmärtää, kuinka suuri merkitys sisimmällä on. Kun ei ole maailman kaunein tai komein, niin ei ainakaan kasva pinnalliseksi ja ylimieliseksi!

        Älkää siis huolehtiko turhaan! Elämää ei kannata tuhlata murehtimiseen. Parasta, mitä voitte nyt tehdä on se, ettette jää kotiin murjottamaan surkeaa kohtaloanne. Hakeutukaa sellaiseen seuraan, jossa liikkuu samantyylisiä ihmisiä. Itse esimerkiksi olen löytänyt mahtavia tyyppejä vapaaehtoistyön kautta.

        Tsemppiä te kaikki sisäisesti kauniit ihmiset! :)


    • erdgszszsz

      joo tuota noin..
      mitäs jos nämä itsensä säälijät ja häpeilijät pyrkisivät jotenkin parantamaan itsetuntoaan..vaikka ihan sitten terapeutin avulla, koska tuollainen eristäytyminen ei ole tervettä.
      en itsekään mikään mallinnäköinen kaunotar ole, mutta jos jumalauta mun elämäni olisi tuollaista että jatkuvasti häpeilisin ja valittaisin, niin oikeasti olisin jo vetänyt itseni ns."kiikkuun".

      ei kukaan voi kenenkään puolesta mitään tehdä, muutoksen täytyy lähteä itsestä!
      ja jos ap on niin epävarma ulkonäöstään, niin meikit on keksitty ja vaikka mitkä hiustuotteet ja kihartimet jne..
      ap kokeile joskus laittautua! käyt hankkimassa itsellesi jotain NAISELLISIA kauniita vaatteita, käyt suihkussa, laita hiuksesi nätisti ja meikkaa vaikka jonkun kivan meikkiohjeen mukaan. ja varmana huomaat ettet ole ruma.
      mä olen ylipainoinen, mutta siltikin käytän mekkoja ja pukeudun siististi. en voisi kuvitella pitäväni hirveitä telttoja päälläni tai verkkareita jos menen kauppaan.
      siltikään en varsinaisesti inhoa itseäni, harmittaa vaan tuo ylipaino, mutta sen saa pois vaan ja ainoastaan jos itse tekee asialle jotain.

      ei minullakaan varsinaisia kavereita ole..mitä nyt joskus käydään äitini/siskoni luona käymässä.olenkin nyt päättänyt etsiä kivoja tapahtumia missä voi tavata ihmisiä, ja alkaa käymään niissä ensi vuonna.

      kaikki on kiinni itsestä ja omasta asenteesta.
      itse tosin en kyllä tasan menisi minnekään "säälittävien ihmisten" kokouksiin jossa yhdessä pohditaan yksinäisyyttä ja tyyliin elämän tarkoitusta..ei semmoinen voi muuta kuin masentaa, jos porukassa on tuppisuita, joita ei oikeasti edes kiinnosta saada kavereita vaan märehtiä omaa yksinäisyyttään.

      rohkeasti vaan ulos kämpästä ja katsomaan mitä ulkomaailmasta löytyy!

      • fdghdfgh

        "En minäkään täydellinen ole - -". Tyypillistä. Ihmiset sanovat noin ja luulevat ymmärtävänsä jotakin rumuudesta, joka ei pelkkää epätäydellisyyttä ole. Sitä sitten kehutaan itseä niin, kun on onnistuttu elämään, toisaalta myönnetään, että ei pystyisi edes elämään, jos itse häpeäisi. Toisaalta ymmärretään, toisaalta ei. Hieman syyttävää sävyä...


    • Yksin, yksin, yksin

      Minäkin olen ruma opiskelija"tyttö" tai oikeastaan jo nainen, 25-vuotias. En ole seurustellut koskaan tai edes mitään sinne päin. Alan jo alistua kohtalooni eli siihen, että tulen olemaan loppuelämäni ilman miestä.

      Onneksi yksineläjät eivät juurikaan pistä silmään, kun se on niin yleistä erit. opiskelupaikkakunnilla. En häpeä sinkkuuttani, vaikka salaa toivonkin kumppania.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      265
      17118
    2. Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."

      Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist
      Kotimaiset julkkisjuorut
      23
      5517
    3. Ilkka kanerva

      Ilkka Kanerva kuollut 74v
      Turku
      115
      2592
    4. Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."

      Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar
      Kotimaiset julkkisjuorut
      15
      2076
    5. Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä

      Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa
      Maailman menoa
      336
      1775
    6. Pikkaraiskan puhelut

      Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      111
      1007
    7. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      59
      959
    8. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      45
      899
    9. Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen

      Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto
      Maailman menoa
      32
      897
    Aihe