Koetko olevasi

Aika paha kysymys... tai hyvä ;)
Joo, siis olen joskus aktiivisesti hakenut muualle töihin, kun olin sellaisessa tehtävässä, josta en yhtään tykännyt. - Mut koko ajan pelkäsin, että mitä jos mut oikeasti valitaan ja joudun päättämään lähdenkö :) Yhdestä paikasta kieltäydyin. - Mutta minulla on viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajan ollut koko ajan ihan mukavia esimiehiä (miehiä ja naisia). - Sellainen pomo on paras, joka tukee, tai ottaa kantaa asiaan, jos kysyt hänen mielipidettään, mutta antaa muuten tehdä työni itsenäisesti. - Ja sellainen pomo minulla on nytkin :)

työpaikastasi riippuvainen ja millainen vaikutus sillä on suhtautumisessasi esimieheen?
Ai mistä niistä? Kaikki työpaikat on vaan väliaikaisia, niin suhtaudun niihin, vaikka jotkut voi kestääkin pitkään, vuosia. Palaan usein samoihin töihin ja törmään samoihin tai osittain samoihin työkavereihin paikassa kuin paikassa.. Eli en koskaan polta siltoja takanani ja pyrin pitämään jonkinlaista yhteyttä fb:n tai muun kautta. Esimiehet mulla on vaihdellut lähimmän vuoden aikana 3-4 kertaa, en ole edes varma, kuinka monta.
Millaista pomokulttuuria nykypäivänä on tarjolla? kaikenlaista. Mulla ei ole ollut oikein kokemusta vuosiin ns. oikeasta pomosta. En ole sen tyyppisissä hommissa.

Työpaikka on minusta riippuvainen :( Pomo syö kädestä vaikka koiranmuonaa jos pyydän. Itse asiassa minun pitäis olla siellä pomon paikalla, mutta päättäväisesti kieltäydyn kunniasta, koska pomona on harvinaisen vittumainen olla.

olen heittäytynyt koko työkulttuurin ulkopuolelle ... nykyisin minulle vittuilevat vain sossun tädit, mutta minä tiedän oikeuteni ... olen vapaa kuin taivaan lintu ... ei ole pomoa vittuilemas...

Enpä koe, en.

Suhtautumiset esi-ihmisiin on aina olleet mallia "kullekin ansionsa mukaan", poislukien se perusfakta, että pomo on pomo vaikka päällään seisoisi. Pomosta ei tartte tykätä pätkän vertaa, mutta sen käskyjä on noudatettava, luonnollisestikin tietyin rajoittein.

Samanlaistahan se on kuin ennenkin, joskin tuntuu siltä että yhä enemmän on verrattain nuoria ja elämää kokemattomia pomoja, verrattain paljon omaa vastuutaan pakoilevia pomoja sekä niitä jotka vain ovat liian kovassa paikassa puun ja kuoren välissä. Mutta oma otantani on varsin suppea otos pomotyypeistä, joten eiköhän kirjo ole likellä sitä mitä se on (aina) ennenkin ollut.

Ei ole esimiestä, ei sossun tätejä, ei työkkärin työkomennuksi, ei mitään eikä ketään mua määräilemässä... vapaa kuin taivaalla liitelevä haukka...