Väkivallan...

... "eri kasvot" holistisena ilmiönä!

Ja heti näin alkuun toteamus siitä, ettei kenenkään missään olosuhteissa tarvitse sietää sen enempää henkistä kun fyysistäkään väkivaltaa läheistensä taholta, koska väkivalta ei tekona ole koskaan ratkaisu tai vaihtoehto yhtään mihinkään.

Näin ei myöskään päihteiden vaikutuksen alaisena toteutettu väkivalta tai mielenterveysongelmaisen suorittama väkivallan teko ole sen enempää "hyväksyttävää" tai "anteeksi annettavaa" kuin mikään muukaan väkivallaksi luokiteltava teko.

On toki ymmärrettävää, että sellaisen suhteen osapuolen jolla on perheyhteisön sisällä esim. yhteisiä lapsia väkivaltaa harjoittavan kanssa, irtautuminen suhteesta on palon vaikeampi prosessi, mutta siltikään ei kenenkään tule väkivaltaa sietää läheistensä taholta.

Avun hakemiseen tulee aina olla kaikilla oikeus väkivaltaa kohdatessaan ja viranomaisten sekä terveydenhuollon ammattilaisten velvollisuus on tätä apua tarjota.

Mm. työni kautta hoitoalan kokeneena ammattilaisena ja elämänkokemukseni kautta tiedän, ettei esim. narsistisen persoonan, päihdeongelmaisen tai mielenterveysongelmista kärsivän ihmisen kanssa eletystä suhteesta ole koskaan yksinkertaista "irtaantua", mutta niin julmalta kun se kuulostaakin, on väkivallan harjoittaja aina itse omilla teoillaan ansainnut esim. rakkaittensa poistumisen luotaan.
Psyykkiseen sairauteen sairastuminen on toki asia, josta ihminen ei itse voi tietoisin valinnoin päätöstä tehdä, mutta totuus on silti se, etteivät nämä eri psyykkiset sairaudetkaan "anna ihmiselle lupaa" omia läheisiään vahingoittaa. Ja näin ei myöskään ihminen voi perustella väkivaltaista käytöstään läheisiään kohtaan sillä, että hänellä olisi sairauteensa vedoten kuin "lupa" rakkaitaan väkivallan teoin vahingoittaa!

Itse sotatoimialueilla maailmalla työskenneltyäni ja nähtyäni näissä maissa miten erityisesti lapset sekä naiset ovat sodan tuoman väkivallan eri muodoissaan kohdanneet, en voi todellakaan ymmärtää miksi meillä täällä Suomessa, jota myös "hyvinvointivaltioksi" kutsutaan, tietoinen, eli jopa tarkoitushakuinen (suunnitelmallinen toista kohtaan harjoitettu) väkivalta mm. vuosia jatkuvana on niin yleistä kun on?

Kuinka moni ymmärtää mm. sen, että kun lapsi pienenä / nuorena kokee tulleensa "hylätyksi", torjutuksi tai laiminlyödyksi omien vanhempiensa taholta, on lapsella moninkertainen mahdollisuus päätyä väkivaltaiseen käytökseen omia rakkaitaan kohtaan aikuisena.

Mitä muuten te, jotka tätä keskustelunavaustani luette, ajattelet niistä äideistä jotka yhä vain kasvavana joukkona meillä suomessa ovat valmiita "siirtämään sijaisvanhempien huostaan" omat murrosikäiset lapsena tulevan uusioperheen "tieltä"? Siis hylkäämään omat biologiset lapsensa, jotta voisivat ns. "puhtaalta pöydältä" aloittaa uuden elämän rakentamisen itselleen! Mistähän väkivallan muodosta tässä puhuttaisiin?

Tokihan edellisiinkin mietteisiini pohjautuen en myöskään halua perheväkivallasta puhuttaessa ohittaa sitä todellisuutta jossa erityisesti erittäin suuri joukko suomalaisia naisia tällä hetkellä elää.
Nimittäin mitenkähän perheväkivallan yleisyyteen meillä suomessa vaikuttaa se, millä kriteereillä tai "vaatimustasolla" suomalainen nainen meitä miehiä parisuhderintamalla lähestyy?
Kun noihin em. "kriteereihin" sisältyvät naisten ehdottomina vaatimuksina mm. miehen huippu-urheilijan vartalo, ehdoton katseenkestävyys, naisen yksiselitteinen / kyseenalaistamaton päätösvalta suhteen arkea ajatellen ja se, että miehen naiseen kohdistamilla tunteilla ei tarvitse olla mitään merkitystä naiselle itselleen, jos nainen ei niin halua.
Edellisessä mm. kyse kyseenalaistamattomasta naisen oikeudesta pettää kumppaniaan toisen miehen kanssa jos nainen sen vain itse tarpeelliseksi kokee!

Eiköhän nyt tässä keskustelunavauksessani liene jo paljonkin syitä perheväkivallan toteutumiseen, eli lähtökohtaisesti esimerkkejä siitä miten kumpikin sukupuoli voi omilla teoillaan ja tietoisilla valinnoillaan vaikuttaa väkivallan olemassaoloon elämäänsä suhdetta ajatellen.

Jos näin ihmissuhdepelit ovat se, jota yksinomaan pelata halutaan, vailla mitään todellista halua kunnioittaa omaa kumppania tuntevana ihmisenä, niin eikö silloin kumpikin suhteen osapuoli ole vastuusa siitä mitä itsekkäitä sekä omia päämääriä ajaessaan kohtaamaan tulee?