Miesystäväni ei halua hoitaa lastani?

Ei hänen tarvitse. Miesystäväsi ei ole lapsenvahti, kuten ei kotiapulainenkaan.

Heivaa se mies vi..uun kun se ei välitä susta pätkääkään. Haluaa varmaan naida sua viikonloppuisin koko ajan, mut älä anna sille. Sano et sun pitää tehdä läksyjä jos se vonkaa pillua.

Tuo on hankala juttu...

Mies ei taida haluta koko pakettia, vain sinut. Hän ei ymmärrä, että sinä ja lapset kuulutte yhteen. Taitaa olla aika yleistä.

Hanki lapsenvahti! Kehittele hoitorinki tai jotain vastaavaa! Maksaahan se, mutta se raha ei saisi mennä suhteen edelle. Voisiko mies avustaa sinua tässä asiassa, jos sinulla on opiskelijan tulot?

Koittakaa keksiä vaihtoehtoja. Jos miestä ei kiinnosta olla lastenvahtina, ei siihen mikään auta. Kun se ei hänen oma lapsensa ole, häneltä ei oikeastaan voi sellaista vaatia. Kurjalta tuntuu, ettei suostu auttamaan, mutta hänen ei tarvitse.

Sun opiskelut on kohta ohi, joten koittakaa jaksaa siihen saakka.

Viisivuotias muuten ymmärtää jo olla häiritsemättä sinua kun niin sovitte. Laita lapselle leffa pyörimään tai kuunnelma. Siinä vierähtää vähän aikaa ja saat olla rauhassa.

Luulenpa, että kyse on ennen muuta kokemattomuudesta lasten kanssa olemisen suhteen. Mies välttelee tilanteita koska ei usko kykyynsä viihdyttää 5-vuotiasta.

Kokeilkaapa viettää aikaa enemmän myös lasten kanssa. Kokeile siirtää vastuita pikku hiljaa miehenkin hyppysiin eli tarvita häntä (vaikka voisit itsekin hoitaa asian) jne., siten sitä kokemusta kertyy ja jopa kiintyminen lapsiisi olisi mahdollista.

Joka tapauksessa sinä olet myös äiti, etkä vain nainen jonka luona mies voi käydä silloin kun häntä huvittaa. Olet ollut sellainen 3 vuoden ajan, eli syy on myös sinussa joka olet antanut miehen valita aina välttelyn ja olet tyytynyt siihen.

Sinun kanssasi hän voisi kuitenkin tutustua itsessään myös vastuunkantajan rooliin lasten suhteen, ja se on tärkeä oppi. Hän ei vielä hahmota sitä eduksi, vaan kokee (toisten ihmisten) lasten kaitsemisen taakaksi jota hän ei halua kantaa koska ei usko selviytyvänsä siitä.

Sinulla on tärkeä rooli myös sen miehen itsetunnon pönkittäjänä. Muista siis aina kehua hänen taitojaa jos/kun hän uskaltautuu viimein kaitsemaan ja sitten jopa leikkimäänkin lastesi kanssa. Sinun kannustuksesi lasten äitinä ja hänen rakastettunaan on hänelle erittäin tärkeä tuki.

Tällä miehellä on jo lähes aikuiset lapset ja sanoi, että ei ole leikkinyt heidänkään kanssa. Sekä on ilmoittanut, että ei lähde ulos tms pienimmän kanssa, ei kuulemma ole sellainen ihminen. Emme asu saman katon alla. Hänelle sopii että nähdään harvemmin kun minulla on aikaa, mielestäni tämmöinen ei ole parisuhdetta, kun minut otti, otti samassa paketissa myös lapseni. Olemme lomailleet yhdessä lasten kanssa ja leikkii jos saa ottaa muutaman oluen. Itse en käytä juuri ollenkaan alkoholia. Ja viime päivinä olenkin miettinyt, että minulla on vastuu lapsistani ja en halua, että näkevät vääriä tapoja, kuten alkoholin käyttö tässä tapauksessa. Opiskelun pystyn hoitamaan kyllä kuten olen tähänkin asti hoitanut, pystyn lukemaan lapsen leikkiessäkin, minun muut lapseni ovat jo isoja, pointti oli siinä, että olisin halunnut nähdä kuinka tämä mies tulee vastaan ja on valmis tukemaan minua, sekä yhteistä tulevaisuutta ajatellen myös sitä, että kuinka toimii minun lasten kanssa, viime päivinä keskustellessa olen huomannut, että en itseasiassa taida tuntea tuota miestä ollenkaan, nyt tullut uskomattomia asioita ilmi. Minulla on myös lapsenlapsi (en siis ihan nuori) joka tarvitsee aikaani ja jota mies on kieltänyt tapaamasta silloin kun omat lapseni ovat isän luona, tämä järjestely ei käy minulle...olen nyt puhaltanut pelin poikki ja on tasapainoinen ja hyvä olo.

Herran jestas sentään. Vaatiiko mies Sinua hoitamaan omia lapsiaan tai siivoamaan omaa kotiaan tai elättämään itsensä?

Kaikenlaista liirumlaarumia sitä voi höpistä siitä, kuinka tämä mies oppisi nauttimaan sinun lastesi kanssa olemisesta ja kuinka hänen pitäisi tukea sinua. Mies selvästi kaipaa aikuista parisuhdetta, eikä aikuiseen parisuhteeseen kuulu toisen velvoittaminen hoitamaan omia hommia. Sinulla on omat velvollisuutesi ja hänellä omansa. Jos mies on omat lapsensa jo saanut aikuiseen ikään, niin ei kai kukaan niin hullu ole, että alkaisi siihen jatkoksi hoitaa jonkun muun lapsia juuri kun on ansainnut oikeuden nauttia aikuisen elämästä.

Itse useamman lapsen kasvattaneena ja huolehtineena tiedän, että siihen 15 vuoden prässiin en kenenkään muun lasten eteen olisi valmis, en vaikka kuinka hyvä parisuhde olisi... ja jos kumppani minulta sellaista vaatisi, tietäisin että on aika lähteä.

Parisuhde on tukemista puolin ja toisin. Kannattaa sitten etsiä nainen joka on samanikäinen ja ei ole pieniä lapsia tai olla vaatimatta sitten sitä yhteistä aikaa jos ei tule vastaan.

Ei miesystäväsi tarvitse hoitaa lastasi, hommaa sille hoitaja.
Miten edes voit kuvitella, että hänen kuuluisi hoitaa?
Se on sinun miesystävä. Ei lapsen isä tai lapsenvahti....
Jos hän itse pyytää haluaa asia on ihan eri juttu.

Parisuhde on elämää. Pitkäjänteisessä, tulevaisuuteen suuntaavassa parisuhteessa kudotaan elämää yhteen. Minusta on kyseenalaista, että jos toinen tarvitsee apua ja pyytää sitä, toinen ei auta.
Meilläkin on molemmilla omat asunnot, mutta se ei tarkoita sitä, että molemmat hoitaa yksin omat asiansa. Teemme asioita yhdessä (esim. autamme toisiamme remonttihommissa). Voin siivota hänen luonaan, kun olen siellä. Voin leipoa, tehdä ruokaa jne.. Huolehdin hänen lemmikistään, huonekasveistaan ja asunnostaan, kun hän on työmatkalla viikon. Hän vaihtaa renkaat autooni. Hän on hakenut lapsen tarhasta ja ollut lapsen seurana, jos itse en ole ennättänyt. Eihän minun tarvitsisi tämän palstan mukaan huolehtia tai auttaa miestä. Omapa on lemmikkinsä, ei minun. Voisihan hän viedä sen lemmikkieläinhoitolaan työmatkojensa ajaksi. Tai eksälleen, koska yhdessä he sen lemmikin hankkivat. Samoin hän voisi palkata naapurin tytön kastelemaan kukkansa. Ja minä voisin palkata lastenhoitajan hakemaan lapsen tarhasta. Pointti on, että meidän parisuhteessa toista ei jätetä yksin vaikeuksien tai arjen järjestelyjen kanssa. Me autamme toisiamme, koska haluamme, että toinen voi hyvin ja haluamme, että meille jää myös yhteistä aikaa. Jos parisuhde ei ole tällaista, niin minusta se silloin kutistuu pelkäksi paneskelusuhteeksi.

Samaa mieltä "parisuhteessa" kanssa, näinhän parisuhde toimii.

No lapsellahan on isä, ja moni yh ilmoittaa valmiiksi ettei etsi lapselleen isää. Tämä tarkoittaa että olet pelkkä naisen tyydyttäjä. Eipä siinä tartte lasten hoitoon osallistua sillon.

Itse olin nuorempana avoliitossa nuoren yh:n kanssa. Luonnollisesti hoidin hänen lapsaan, ei olisi tullut edes mieleen kieltäytyä. Suhde kariutui sitten, koska olisin halunnut omankin lapsen, mutta hän ei lopulta halunnut enää kolmatta lasta.

Mielestäni jokaisen aikuisen pitää ymmärtää, että lapsellisen kanssa seurustellessa sitoutuu ottamaan koko paketin. Helppohan alkutaival ei ole. Helpompaa on, jos molemmilla on suht samanikäisiä lapsia. Silloin intressit ovat yhteneviä ja hoitoavun tarvetta on molemmilla.

Ota kuule kakara piika niile äpryillesi! En määkään vahtisi.

Olen sitä mieltä että jos parisuhteessa ollaan niin autetaan toisia puolin ja toisin. Itsekkin yh ja kyllä oletan että miesystävä ottaa vastuuta lapsestani myös. Jos ei ota niin mielummin olen yksin. Seksiä kun saa ilman suhdettakin.
Itse olen myös valmis hoitamaan miehen lapsia ja auttamaan muissakin jutuissa. Ei tietenkään heti suhteen alussa tuollaisia voi vaatia mutta vakavassa suhteessa kyllä ja viimestään jos asutaan yhessä.

Mullakin on mies mut silti mä oon aina tuntenut itseni yksinhuoltajaksi itse joudun hoitoon kyllä miehet tykkää lapsia tehdä ja erossa ovat vaatimassa itselleen mutta pari suhteessa lastenhoito jää aina yksin naisille kadehdin naisia joilla on mies joka osallistuu myös lasten hoitoon

Anna lasta enemmän isälle! Toivottavasti kyseessä ei ole jälleen yh äiti joka on riistänyt lapseltaan isän pakottamalla isän viikonloppu isäksi ja sitten valittelee kun tarvitsisi lapselle "lapsenvahtia". Sitä varten lapsella on molemmat vanhemmat, että kasvattaminen jaetaan vanhempien kesken!

Poikakaverisi on kesken kasvuinen lapsi. Hän ei pysty ajattelemaan mikä on yhteiseksi hyväksi, vain ja ainoastaan omaa etuaan.
En olis äitinä tuollaista miestä 3 vuotta katsellut, vaan olisin jättänyt hänet jo ajat sitten.
Ei varmaan lapsillasikaan ole mukavaa eikä kehittävää olla tuollaisen henkilön läheisyydessä. Haluatko että hän on roolimallina lapsillesi ? Toivottavasti et.

Perinteisesti kaikki kodin työt on "naisten töitä"! Naulojen hakkaaminen ym on miesten töitä joihin nykynaisetkin! kieltäytyvät osallistumasta. Haluatko itse sahata lautoja pihalla? ET! Miehesikään ei halua tehdä "naisten töitä". Mitä wanhemmista miehistä (olen 60v) on kyse sitä wanhakantaisempia ovat. Leskeksi jäänyt ikämies on täysin kusessa miten ruokaa tehdään kun vaimo teki kaiken. Vaimo olisi kokenut loukkaavaksi jos mies olisi edes ehdottanut haluavansa osallistua kodinhoitoon! Loukkaus hänen naiseuttaan kohtaan! Että ei osaa hoitaa talouttaan!! Syrjäseutujen miehet voivat olla moderneja ja stadilaiset todella wanhanaikaisia. Olitko itse suhteen alussa kaiken hoitava hanhiemo etkä suvainnut miestäsi keittiöön? Kun perhettä alkoi tulla aloitko yhtäkkiä vaatia osallistumista?

Asia on toisaalta hyvin selvä, toisaalta ei sitä ollenkaan...
Siitä kuitenkin pitäisi minun mielestäni lähteä että homma toimii molempiin suuntiin samalla tavalla. Molempien tarvitsee olla valmiita hoitamaan asiat samalla tavalla. Jos molemmille se on ok että hoidetaan omat asiat niin mikäs siinä sitten.
Itse olen kuitenkin sitä koulukuntaa että autan aina kun voin naista jonka kanssa seurustelen.
Niinkään ei homma kuitenkaan toimi jos itse on valmis auttamaan toista aina, mutta minkään näköistä vastapalvelusta on koskaan turha odottaa.
En pidä listaa että siitä mitä kumpikin toisen eteen tehny, mutta edes kiitoksella olisi parempi mieli seuraavan kerran auttaa.

No totta helvetissä pikumustan miehen mahtava mulkku tuntuu taivaalliselta persreiässä!

Älkää hankkiko lapsia, jos teillä ei ole aikaa/varaa/viitsimystä hoitaa niitä. Ettehän hanki lemmikkieläimiäkään samasta syystä.

En tunne yhtään uusikkoa kuka haluaisi olla uusien lastensa kanssa?

Tunnetko sinä?

Lopetin itse muutoin mielenkiintoisen tapailun siitä syystä, että olin juuri saanut omat lapseni maailmalle, ja tämän miehen mukana olisi tullut ihan pieniä lapsia vuoroviikoin hoidettavaksi. Se alkoi tuntua kertakaikkisen mahdottomalta, vaikka varaa olisi ollut hoitajiin ym. En vain halunnut olla koko ikäni pienten lasten ehdoilla eläjä.

ehdottomasti koko paketti kyllä mä vaan leikkisin lapsen kanssa..

EI HÄNENNTARVITSE VAHTIA LASTA

En ottaisi yh-äitiä mistään hinnasta kun vieraiden kakaroiden kanssa en ala mitään huoltajuusleikkejä leikkimään mutta...

Olet valinnut väärän miehen ehkä itsellesi?

Jos mies ei sopeudu lapsiin niin hän ei hyväksy koko pakettia eikä teillä ole yhteistä tulevaisuutta.

Jos taas tahdot että suhde pysyy tuollaisena eikä kehity miksikään muuksi niin sitten on turha mouruta siitä ettei hän katso lastesi perään, hänen ei tarvitse.

Itse olen mieluummin sinkku kuin lähden kolmansien tai neljänsien pyörien kanssa suhteeseen. Eri asia jos yhdessä hankitaan lapsia.

Ilmeisesti hän ei halua hoitaa lapsia lainkaan. Sille ei voi mitään, toki sulla voi olla oma mielipide siitä. Mummola, luotettava lastenhoitaja, tai asteen rauhallisempaa puuhaa lapselle? Joku muu idea?

Nipotat turhasta. Miesystäväsi hoitaa omat lapsensa itse.

Hei !

Perheen pitäis puhaltaa yhteen hiileen ja auttaa tarpeen vaatiessa toisiaan. Et nipota turhasta. Kysehän ei tosiaankaan ole kenestä tahansa miehestä vaan miesystävästäsi, ehkä joskus myös aviomiehestäsi.
Jos tilanteenne jo nyt on tuollainen, niin tulevaisuudessa se ei ole sen parempi. Lapsi kaipaa kummankin vanhemman huomiota vaikka sitten vuorotellen. Punnitse asioita rauhassa.
Voimia sinulle !

T. Samassa tilanteessa ollut

Niin monella naisella tuntuu olevan noita ÄPÄRÄLAPSIA hallussaan.
Ja monet jopa ruskeita,yök.

Huvittavaa luettavaa....
Luulisin että tavatessaan toisensa on molemmille osapuolille käynyt ilmi toistensa elämäntilanteet. Jos ja kun kerran ovat seurusteluun päätyneet lienee selviö että täytyy tietyt asiat hyväksyä. Kuten lapset.
Naurettava ajatus että ap ottaisi viikolla lapsenvahdin hoitamaan nuorimmaistaan ja miesystävä makaisi sohvalla samanaikaisesti tekemättä mitään. Jos mies haluaa oleskella ap:n kanssa myös arkisin, kyllä kai hänen pitää sopeutua ja auttaakin tai sitten pysyköön poissa jaloista.
Tässä ei varmaan auta muu kuin rajoittaa seurustelu sitten sellaisiin ajankohtiin kun ap on täysin vapaa kaikista velvoitteistaan. Ehkä näkevät vilaukselta kerran kuussa jos hyvin käy.
Mikäli mies tosiaan on niin rajoitteellinen ajatusmaailmaltaan ettei yhtä mukulaa jaksa pientä hetkeä vahtia, kannattaako ylipäätään tuonkaltaista miestä pitää kuviossa? Selvästi hän ei ole mikään perhekeskeinen henkilö. Varmasti löytyy kumppani joka pystyy hyväksymään koko paletin ja jopa tekee parhaansa tukeakseen suhdetta.
Ymmärrän ihmisiä jotka eivät halua lapsia kuvioihinsa mutta siinä tapauksessa ei pidä ryhtyä suhteeseen henkilön kanssa jolla niitä vekaroita on.
Eli, ap, sinulla on todennäköisesti täysin väärä kumppani.

"mitä ten"...Kirjoituksestasi on jo sen verran aikaa että tilenteenne saattaa jo olle muuttunut ja voi olla ettette ole nään yhdessäkään, mutta kirjoitan silti. Alko oikein kiehumaan päässä. Mä olisin sinuna heittänyt ukon aikaa sitten pihalle. Koska asia on niin että, jos ottaa naisen kellä on lapsia niin täytyy muistaa että se on silloin koko paketti siinä. Ne lapset kuuluu pakettiin ja täytyy olla valmis sitoutumaan myäs niihin lapsiin. Ei se toimi jos mies haluaa vain sut, eikä ota huomioon niitä lapsia. Lapset on kuitenkin etusijalla. Minun mielestäni miehesi on itsekäs kakara joka ei osaa ajatella kuin itseään. Haluaako hän jotenkin osoittaa sulle mieltään siitä että mitäs oot tehnyt lapsia?? Ihan varmasti JOS teille tulisi yhteisiä lapsia niin sun lapset jäisi auttamattomasti paitsioon.

Ja sille yhdelle kirjoittajalle...kyllä on ihan mahdollista olla vaikka vuoden ikäisiä erolapsia...tai vaikka 1kk ikäisiä *HUOH*

Vaihda miestä! Koko paketti tai ei mitään. Selvästikään mies ei ole kasvanut vielä aikuiseksi eikä halua ottaa vastuuta yhteisestä elämästänne (ottamalla pyynnöstä osaa lastenhoitoon). Napsii rusinat pullasta, kuten joku jo kirjoittikin. Mieti kannattaako tuhlata ainutkertaista elämäänsä itsekkään ihmisen kanssa, joka näyttää käyttävän sinua vain hyväkseen, silloin kun itselleen sopii. Kuten monesta kommentista käy ilmi, on myös miehiä, jotka haluavat osallistua ja joille on itsestään selvää olla mukana arjessa, risuineen ja ruusuineen. Mieti mitä haluat.

Heivaa tuollainen mies ulos.

Itse olen avoliitossa jossa avovaimollani on kaksi lasta ja on yrittäjänä. Siinähän noi menee. Samaa perhettä ollaan ja yhdessä tehdään asioita. Ongelmia voi tulla jos ei ole mitään kokemusta lasten kanssa olemisesta ja elämisestä. Itse olin täysin kokematon lastenhoidon suhteen kun ei omia lapsia ole. Perehdyin asiaan tekemällä vain asioita ja oppimalla kantapään kautta. Mitä se sitten vaatii se vaatii kärsivällisyyttä, pitkää pinnaa ja hyvää huumorintajua. Paljon se on myös antanutkin.

Näin varttuneempana perheenisänä ja miesnäkökulmasta näen ongelman todella selkeästi. Ongelmaan on muutama varsin selkeä selitys.

Ensimmäinen ongelma tulee siitä, että lapset eivät ole hänen omiaan. Koska lapset eivät ole hänen omiansa, ei lasten ja uuden miehen välille tule välttämättä koskaan syntymään samanlaista suhdetta kuin mitä oikean isän kanssa. Valitettavasti sama koskee myös sinua, et tule saavuttamaan samanlaista suhdetta tämän uuden miehen kanssa kuin mitä olisit voinut saavuttaa lasten oikean isän kanssa, koska lapset eivät ole hänen omiaan. Asia on hieman monimutkainen, mutta näin se usein menee... ehkä vain mies osaa tajuta tämän yksityiskohdan. Tälle asialle ette mahda mitään, mutta se ei toisaalta ole myöskään suhdetta kaatava juttu.

Toiseksi: koska lasten oma isä ei ole enää kuvioissa mukana, tekee tämä sinusta miehisessä näkökulmassa myös eräällä tavalla epäluotettavan. Historia nimittäin toistaa lähes aina itseään. Toisin sanoen mies saattaa nähdä itsensä tulevaisuudessa samassa asemassa kuin lastesi isä on nyt: jätettynä, sekä lapset pois vietynä! Ja se on sellainen tila, jota joka ikinen järkevä mies pyrkii yli kaiken välttämään. Tämän ongelman ratkaisemiseksi joudutaan menemään ajassa taaksepäin, eroon lastesi isän kanssa.

Epäilys jätetyksi tulemisesta / lasten viemisestä voi estää panostamasta suhteeseenne koska hän ei luota sinuun ja siksi hän pelkää, että jos kiintyy lapsiisi ja sinuun, niin hänen tilallansa on kohta taas uusi mies ja samalla suhde myös lapsiin katkaistaan. Valitettavasti suomessa tilanne on se, että yleensä naiset laittavat eron alulle (ja useimmiten ilman painavaa syytä) ja vievät lapset itselleen. Tällainen perusmaine on sitten käytännössä kellä tahansa eronneella naisella, olipa syyt eroon sitten mitkä hyvänsä. Siksi mies voi katsoa, että parempi olla edes tutustumatta lapsiin, koska silloin väistämättä edessä oleva ero ei tee niin kipeää. Mennään siitä, mistä aita on matalin.

Voit kääntää tilanteen kuitenkin eduksesi, mikäli sinulla oli jokin pätevä syy eroon lastesi isästä. Päteviä syitä ovat isän poikkeuksellinen väkivaltaisuus, kuolema tms. pakottava syy. Silloin sinun kannattaisi keskustella uuden puolison kanssa ja tuoda selkeästi esiin se seikka, että sinä et mahtanut mitään sille että lapset ovat nyt isättömiä. Kerro, että nyt haluaisit jatkaa elämässä eteenpäin ja tarvitsisit luotettavan isän lapsille. Tärkeää on saada uusi tulokas luottamaan siihen, ettei myös hän tule tulevaisuudessa jätetyksi. Toivottavasti et laittanut eroa lasten isään alulle kevein perustein...

Lisäksi myöskään lapsesi eivät kovinkaan helposti hyväksy uutta tulokasta isäkseen, vaikka ulkoisesti voisi siltä näyttääkin. Sisäisesti he eivät kuitenkaan tule ehkä koskaan pitämään häntä oikeana isänään tai ainakin kynnys siihen on erittäin korkea. Tämä usein estää sen, ettei lasten ja tämän miehen välille tule syntymään kovin syvällistä suhdetta, ellei mies sitten ole luonteeltaan sellainen todella "isällinen" joka valloittaisi pienet sydämet ja saisi unohtamaan sen oikean isän. Lopulta aika harva mies on tällainen.

Toivottavasti tämä miesnäkökulma auttaa ymmärtämään asioita...

Et nipota. Te olette olleet kolme vuotta yhdessä ja miesystäväsi ei halua osallistua lasten hoitoon mitenkään.. Miten luulet käyvän jos haluaisitte muuttaa yhteen jne? Jeps, ei se mies hoida niitä lapsia sittenkään.. hän haluaa vain sinut (ainakin jollakin tasolla), mutta ei lapsia.

Jos ryhtyy parisuhteeseen perheellisen ihmisen kanssa, on suhteen kummankin osapuolen oltava valmis hyväksymään myös uuden kumppanin lapset edellisestä liitosta.. yhteistä tulevaisuutta ilman niitä lapsia ei kumminkaan voi olla. Hyväksyminen tarkoittaa yhteisessä arjessa myös sitä, että uusi puolisokandidaatti osallistuu lastenhoitoon ja heidän arkeensa.

Älä missään nimessä keskeytä opintojasi tai luista läksyistäsi ja tehtävistäsi, ennemmin heitä kitsevä miesystävä laidan yli. Miehiä tulee ja menee, mutta hyvää koulutusta ja ammattia ei kukaan voi pois sinulta viedä. Opinnoilla turvaat lasten elatuksen ja oman tulevaisuutesi.

Itselläni lapsia edellisestä liitosta, joka kariutui alkoholismiin. Miesystäväni ei ole lasten kanssa leikkivää tyyppiä, mutta kehittää suhdetta lapsiin omilla tavoillaan. Saattavat käydä ajelemassa autolla, saunovat yhdessä, tai leffassa tai koirien kanssa metikössä rämpimässä. Tekevät siis asioita, jotka miehelle ovat mieluisia ja joita hän mahdollisena harrastustoimintana esittelee lapsille. Miehelleni on tärkeää ottaa lapset huomioon ihmisinä, ei vain lapsina, tai toisen lapsina. Hän on kiinnostunut heidän ajatuksistaan ja maailmankuvastaan. Vaikka leegoleikit eivät onnistukaan, saattaa sohvalla kehittäytyä pitkäkin keskustelu leegotalon värien sointumisesta yhteen. Itselleni on myös ollut positiivinen yllätys, kuinka mies on isin pelottavan mallin jälkeen näyttänyt alkoholinkäytössä kohtuullisuuden; ottanut sen yhden saunakaljan, tai lasin viiniä ruuan kanssa. Tämän kohtuukäytön näyttämisen seurauksena ei alkoholi enää ole perheessämme mörkö. En ole koskaan kuvitellut tai odottanut tämän miehen vahtivan tai hoitavan lapsiani, jos olisin halunnut sellaisen miehen, olisin etsinyt sellaisen miehen. Toki olen pyytänyt apua vaikkapa maidonhakureissun ajaksi, kuten keneltä tahansa muultakin voisin pyytää, mutta en ole pitänyt suostumista selviönä. Miehestä on ollut jopa huvittavaa kun palattuani olen kiittänyt häntä kauniisti vaivannäöstä ja iskenyt vielä jonkin karkkipatukan kouraan. Ollessani hyvin väsynyt tai kipeä, on hän tarjoutunut auttamaan ja pelkkä avun tarjoaminen on ollut minulle kiitoksen aihe. Viime viikolla hän innostui hoplopista, on kuulemma juuri hänen ja lasten juttu: lapset sinne leikkimään ja mies voi vieressä juoda kahvia ja lukea lehteä. Tarjota lapsille sitä lapsenmielistä virikettä olemalla läsnä omalla tavallaan. Alusta asti olemme paljon keskustelleet näistä pelisäännöistä, sekä kaksin että yhdessä uusioperheenä. Soveltaneet erilaisia malleja ja etsineet meille mieluiset tavat. Nyt hän haaveilee jo omastakin lapsesta, uudesta persoonasta, mutta miettii vielä onko hän tarpeeksi läsnä, etsii itseään isän roolissa. Ei meillä ole mihinkään kiire. Kaikki ihmiset ovat erilaisia, kaikki isitkin. Toiset leikkivät, toiset hoivaavat, toiset vain lukevat lehteä ja antavat lasten pyöriä päällään samaan aikaan. Kaikkeen löytyy ratkaisu jos vain on halua sitä etsiä. Me olemme omiimme tyytyväisiä, jos emme olisi, tekisimme jotain toisin. Yhdessä. :)

Et nipota turhasta..
ihminen kuormittuu monesta asiasta..työ, koti, raha..
on tervettä stressiä jota jaksaa terveenä..kun jokin noista asioista menee yli..
on tilanne kuormittuminen muuttuu jatkuvaksi stressiksi..mitä tervekkään ihminen ei kauaa jaksa..syynä monet avioerot missä on asioiden annettu mennä liian pitkälle.

Kerron kokemuksistani oman elämän kautta, koin eron ja surut ym..taaksepäin ajatellen oli asioita joihin olisi voinut vaikuttaa joihinkin ei..
Minulla vaikea sairaus söi omat voimani ja taloudelliset paineet söivät yhteiset voimavaramme. Koti pidettiin viimeiseen kunnossa mutta itse voimme kumpikin pahoin. Avun kaheminen jätettiin liian myöhään.
Eli hakekaa ajoissa apua..jollei keskustelu auta muuten..

Vanha klisee tämä aivan väärä kanava hakea myötätuntoa, siihen on ammattiosaajat..oikean osaajan löytäminen voisi alkaa lähiterveyskeskuksesta tai lääkäriasemalta..kirkolla myös hyviä ja ilmaisia osaajia..todennäköisesti lapset tarvitsevat myös apua..itse olen tehnyt sen virheen etten ottanut lapsia ajoissa ohjelmaan mukaan..nyt nuorin 15v ja tarvitsisi apua..ex kansa kaikki puheet puhuttu..kommunikointi ei toimi millään tasolla.
Kurjaa mutta sellaista elämä vain on..monesti puhuminen auttaa..

Et todellakaan.

Lapsimies heti vaihtoon, ei tuollaisesta änkyrästä ole mieheksi ei nyt eikä tulevaisuudessa.

Miksi katselet tuollasita nurkissasi?

Taas yksi uusavuton teini-yh-pissis joka pamahti kännipäissään paksuksi ja yrittää saada viattomista miehistä näiden elättäjää. Sääli lapsiparkoja. Sua taas en sääli pätkääkään, surkimus.

valitettavasti lapset on sinun juttu.

Mun työkaveri sanoi aikoinaan (mies) todella hienosti: " Mun mielestä jo niissä olevassa olevista on pidettävä huolta".
Ja tämä siis seurusteli yhden lapsen äidin kanssa.
Omassa miehessäni ei iästä huolimatta esiinny idiotismia eli olemme suhteessamme tasavertaisia.

Miksi pitäisi hoitaa jos asutte eri osoitteissa?

Mies on hoitanut omat velvollisuudet kun kasvattanut jo omat aikuiseksi ja odottaa että sinä hoidat omat.

Jos et muuta keksi niin pidä välivuosi ja odota että lapsesi menee eskariin ja jää iltapäiväryhmään. Silloin saat tehdä läksysi rauhassa.

jätä se. Lyhyesti jaytimekkäästi asia on siinä. Jos et saa tukea edes nyt niin miten sitten jos suhde etenee pidemmälle ja muodostatte perheen. Ja jos vielä saisitte yhteisiä lapsia, ei varmasti ole samalla lähtö viivalla.

lapsilla ei ole muuta kuin vanhemmat.

miesystävälläsi ei ole vastuuntuntoa.

YH-äidit (tai YH-isät) tulevat lapsien kanssa, miesystäväsi ei näemmä ole tätä tajunnut.

onnea matkaan.

Ap Oletitko todella että uusi kumppani tuli kotiapaulaiseksi, toisen miehen kanssa saamiesi lapsien vahdiksi. Jopa on ollut luulot.

En minäkään toisen lapsia viitsis hoidella, pitäköön itse huolen.
Mutta toisinkaan päin en edes antaisi niitä uusikon hoitoon, kyllä lapseni ovat kuitenkin se tärkein.

Isovanhempiin ja ex:n luottaisin lapsen hoidossa, mutta en tähän uuteen.

Älä siitä ukosta välitä. Miulla omat lapset ovat jo kunnan hoidossa, kun halusivat hakea ne jo pois. Nyt miulla on konkreettista aikaa miehille. Ja aikaa tehdä sitä mistä välitän.

No joko mies omasta tahdostaan hoitaa lastasi tai sitten ei, ja kun hän ei sitä tahdo tehdä, niin se ei ole hänen ongelmansa, itse sinä olet korttitalosi rakentanut, joten hoida se myös itse. Miesystäväsi ei ole lapsen isä, joten ei se myöskään ole hänen ongelmansa !!! Jos sinusta itsestäsi tuntuu ettet pysty tai jaksa palettia pyörittää, nin se on sisnun tehtäväsi karsia ylimääräisiä asioita. Otappa yhteys vaikka lapsen isään, koska sieltä päin sitä apua sun pitää kysellä.