En edes tiedä mihin sinussa ihastuin, tai koska tai mistä se alkoi. Olit aina niin rauhallinen, raivostuttavan korrekti ja kontrolloitu - kuin tyyni vedenpinta johon pakko heitellä kiviä. Härnäsin sinua, luullakseni ihan häijyyttäni ja tavan vuoksi, kunnes tajusin, että teinkin sitä saadakseni huomiosi. Olin tietämättäni ylittänyt jonkun rajan, enkä enää hallinnut käyttäytymistäni. Janosin ja pelkäsin katsettasi. Läheisyytesi teki minut vauhkoksi ja hämmentyneeksi. Haluan mahdottomia - kietoa sinut pikkusormeni ympärille, vaikken voi koskettaa sinua.
Olen niin pahoillani, etten osannut kohdella sinua ystävänä, ansaitsisit varmasti parempaa. Sen sijaan olen yrittänyt pysytellä riittävän kaukana sinusta, eikä se ole sinun syysi - on vain niin vaikea esiintyä asiallisesti kun mieli askartelee sopimattomuuksien parissa. Enkä haluaisi houkutella sinua, vaikka itsekin keikun oman moraalini laidalla, aivan liian valmiina lankeamaan. Tuskinpa sinä tarkoituksellisesti vedit minua puoleesi.
Olet varmasti kaikin tavoin ihastuttava ihminen, ja toivoisin osaavani nimetä kaikki hyvät puolesi, mutta tämän hehkun valossa näen vain sen mitä haluaisin sinulle tehdä. Ja kuitenkin olit niin usein ainoa kenet huoneessa näin - luulisi että näillä tarkkailumäärillä olisin jo saanut sinusta selvän. Se on niin turhauttavaa - jos osaisin analysoida, mikä sinussa kiehtoo, saisin varmaan tunteenikin järjestykseen.
On helpotus, ettemme enää näe, sillä enää minun ei tarvitse pelätä tekeväni mitään typerää. En riko tekemiäni sitoumuksia muualla kuin ajatusten tasolla. Minun ei pitäisi edes ajatella sinua, mutta houkutus on selvästikin yhä liian suuri. Tajuan kyllä etten voi puhua sinulle, ainakaan niin että tietäisit keneltä viesti on. Kuitenkin minun on pakko sanoa jotain - ilmeisesti en siis edes halua päästää tästä vielä irti.
Puolustuksekseni sanoisin, että ehkä toivon, että sanojeni maagisuus jotenkin vähenee, kun näen ne tässä kirjoitettuna - kun ne ovat vain ihan tavallisia kirjaimia järjestyksessä paperilla, jotain muuta kuin sisäinen polte. Toivoisin myös että tämä pakottava loimu voisi edes vähän lämmittää myös sinua, ennen kuin aika sen toivottavasti haalistaa. Sinä kai sen sytytitkin.
Olen niin pahoillani, etten osannut kohdella sinua ystävänä, ansaitsisit varmasti parempaa. Sen sijaan olen yrittänyt pysytellä riittävän kaukana sinusta, eikä se ole sinun syysi - on vain niin vaikea esiintyä asiallisesti kun mieli askartelee sopimattomuuksien parissa. Enkä haluaisi houkutella sinua, vaikka itsekin keikun oman moraalini laidalla, aivan liian valmiina lankeamaan. Tuskinpa sinä tarkoituksellisesti vedit minua puoleesi.
Olet varmasti kaikin tavoin ihastuttava ihminen, ja toivoisin osaavani nimetä kaikki hyvät puolesi, mutta tämän hehkun valossa näen vain sen mitä haluaisin sinulle tehdä. Ja kuitenkin olit niin usein ainoa kenet huoneessa näin - luulisi että näillä tarkkailumäärillä olisin jo saanut sinusta selvän. Se on niin turhauttavaa - jos osaisin analysoida, mikä sinussa kiehtoo, saisin varmaan tunteenikin järjestykseen.
On helpotus, ettemme enää näe, sillä enää minun ei tarvitse pelätä tekeväni mitään typerää. En riko tekemiäni sitoumuksia muualla kuin ajatusten tasolla. Minun ei pitäisi edes ajatella sinua, mutta houkutus on selvästikin yhä liian suuri. Tajuan kyllä etten voi puhua sinulle, ainakaan niin että tietäisit keneltä viesti on. Kuitenkin minun on pakko sanoa jotain - ilmeisesti en siis edes halua päästää tästä vielä irti.
Puolustuksekseni sanoisin, että ehkä toivon, että sanojeni maagisuus jotenkin vähenee, kun näen ne tässä kirjoitettuna - kun ne ovat vain ihan tavallisia kirjaimia järjestyksessä paperilla, jotain muuta kuin sisäinen polte. Toivoisin myös että tämä pakottava loimu voisi edes vähän lämmittää myös sinua, ennen kuin aika sen toivottavasti haalistaa. Sinä kai sen sytytitkin.
Vastaukset 33
Vanhimmat
ei onnistuu jos jätät sen kokeematta , kadut keinutulissa ...elämää pitää elää
Kiitos kauniista sanoistasi kelle sit ikinä kirjoititkaan ;)
Sinä olet kirjoittanut tämän minulle, tiedän tiedän ;) naisen vaistoni sanoo sen.
En tiedä mitä sanoa, olen lukenut tämän jo monta kertaa henkeäni haukkoen...aivan ihana kirjoitus.
Meidän välillä on jotain, en minäkään tiedä milloin se on alkanut mutta olen minä sinua pari kertaa kiertänyt kuin kissa kuumaa puuroa...sinussa on jotain..
Kiitos kauniista katseistasi, ne ovat lämmittäneet sydäntäni.
Ja sitä pehmeää ääntäsi olisin voinut eilen kuunnella vaikka koko päivän, miksi kiehdot niin, olet aina ihana katsella...jotenkin lumoava.
Toivottavasti tämä lämpö jää sydämeen ja poskille niin ettei elämä enää viluta, kiitos kun herätit minut pitkästä unesta, olet joka tapauksessa herättänyt minut elämään pitkästä aikaa.
R on kylläkin nainen!
Ainakin kovasti toivon niin ;)
...Lyhyen viestihaun perusteella väittäisin, että tällä palstalla taitaa seikkailla kolme tai neljäkin eri R:ää. Naisia niistä on ainakin kaksi, ja toisella tuntuu olevan jonkinlaisia itsetunto-ongelmia...
...No sitten se varmaan oli sinulle tarkoitettukin, honey. Kiitos kuittauksesta - olen iloinen että tulin postanneeksi tuon. :-)
t.R
siis onko tuo r kirjoittaja vai kirjoitus suunnattu r lle? r tarkoittaa mitä?
Riivaaja? Rakastetulle? ...mä luulin että tää olis n -> n -juttu...
Härnääminen jatkuu vaan? Nähdään perjantaina tunnin jälkeen, puhutaan. Tai laita vaikka viestiä, ei tää näin etene...
Härn Härn ;) :D
Pus :O
Tuo tietyn rajan ylittäminen härnäämisessä tuntuu niin tutulta omalta osalta. Yhtäkkiä huomasin kiusoittelevani vain yhtä tiettyä henkilöä. Omalta osalta tilannetta helpotti se, että kohteeni oli varatti, joten tietty etäisyys oli kohtuu helppo pitää. Hänen suhde kuitenkin päättyi puolisen vuotta ihastumiseni jälkeen ja siitä eteenpäin tilanne kävi hankalaksi...
Ystävyyttä se kai lopulta hänelle oli, varmuutta en taida koskaan saada vaikka yritystä oli viedä asiaa eteenpäin. Nyt toivon, ettei koko ihastumista olisi koskaan tapahtunutkaan.
Mietin, että ehkä mitään sisäistä rajaa ei edes ole, kun se niin kepeästi ja samalla peruuttamattomasti ylittyy. Ehkä kyse onkin vain siitä hetkestä kun tulee tietoiseksi motiiveistaan; siihen asti on vain huoletta mennyt ns. vaiston varassa, sen enempää itseään analysoimatta. (Olisihan aika neuroottista aina tarkkailla itseään kaikissa niissä arkisissa sosiaalisissa tilanteissa joihin joka päivä joutuu.)
nostetaan ylös muistutukseksi!
R = ruiskumaalaaja Raisiosta.
Ensimmäisenä tulee mieleen yks mies joka aina vitsailli yhellä, no hyvää päivän jatkoa jutulla :D välillä aina viljeli yhtä sun toista rehua perunaa jne... ;)
Se oli silloin se, vuonna jotain :)
Terkkuja sulle ja hyvää jatkoa missä liet tänäpäivänä sinäkin!
Mä maalaispoika ooon laitan lantaa kainaloon :)
Rakas.
En tiedä miksi kaksi ihmistä tuntee vetoa toisiinsa, olen myös yrittänyt miettiä miksi tunnen tällaista vetoa sinuun.
Joskus tuntuu että jos voisin sen repiä itsestäni pois, niin sen tekisin.
Pistit minut kyllä silloin sinä ensimmäisenä vuotena aikamoisen myllyn läpi, tuntuu että nyt vasta olen toipumassa siitä.
Minäkään en kai halua päästää tästä irti, vaikka voit kyllä uskoa että olen sitä yrittänyt.
Aiemmin ajattelin että se oli jotakin minun itseni ulkopuoleltani tulevaa, mutta nyt olen alkanut nähdä oman osuuteni asiassa.
Jos ei mitään muuta, niin ainakin tämän kokemuksen jälkeen tunnen itseni paremmin.
Muuten, voit olla huoleti (?), sillä olen päättänyt etten enää palaa tänä syksynä. On vähän muita bisneksiä.
Sinun, aina,
*****
muuten lukenut tuota "O:n tarinaa"?
aikoina hyviä kirjoja, vai? ...Jotenkin toivon että tuo mielleyhtymäsi liittyisi vain aakkosiin tms...
ehkä mihin mielleyhtymä liittyy...
No jaa, tänne kirjoittelu on kyllä sinänsä jo aika masokistista... Ehkäpä vielä luen sen kirjan, viimeistään sitten kun tarvitsen lisää ideoita siihen miten vielä voisin itseäni nöyryyttää - mutta just nyt näyttää siltä etten tarvitse siihen (enempää) ulkopuolista apua, pärjään oikein hyvin. On mieltäylentävää todeta, että kykenee niin oireidensa kuin moraalinsakin puolesta samaistumaan narkomaaneihin; löytyy pakkomielteistä pohdintaa, häpeää, salailua, syyllisyydentuntoa jne... Kiitos vain tästäkin kokemuksesta.
Ja oli miten oli - polttomerkeillä tai ilman - mitään noloja käsirautatarinoita en aio tälle foorumille alkaa kirjoitella.
joo jotain tän tyyppistä hain...
mun mielestä oli niitä roolileikkijuttuja, koira tms.
Aivan upeanmahtava kirjoitus!
Näin tapahtuu tuhansilla työpaikoilla.
Loimu on pitänyt minut lämpimänä. Vain minäkö sytytin? Entä jos ei haalene eikä haalistu, mitä sitten tapahtuu?
>> Loimu on pitänyt minut lämpimänä.
Hyvä niin, vielä tarkenee T-paidalla mutta kohta tulee taas talvi ja kylmä...
>> Vain minäkö sytytin?
Aloitit ainakin. On vain reilua jos sait samalla mitalla takaisin.
>> Entä jos...
Hitostako minä tiedän. Tai miltä hiilistä sitten tuntuu, kun tuli lopulta sammuu, jaksavatko ne enää paljon piitata? en tiedä...
luulen, että hiilistä ei tunnu yhtään miltään. Eikö se niin pidä mennäkin.
Ollaanko puheväleissä? Neuvotellaanko?
Kuulostat hieman syyttävältä. Mitä itse ajattelet? Mitä haluaisit tapahtuvan?
noi terapiat ole mun osalta tässä joksikin aikaa nähty.
Mietin vaan, että jos ei itsekään tiedä vastauksia yo. kysymyksiin, niin tilanne ei varmaan parane sillä, että kyselee keskustelupalstan anonyymeiltä mielipiteitä. Jos taas tietää, miksi kysellä?
Kaunista,mutta samalla jotenkin niin surullista...uskoisin,että nainen on kirjoituksen takana. http://www.youtube.com/watch?v=y-t9tPHvUrw VALOA JA RAKKAUTTA !
R..... niinkuin .unkku
hankkikaa elämä tai menkää muuten ihan oikeiden ihmisten joukkoon ,älkääkä täällä vinkuko ei kukaan teitä täältä etsi.