Eilen tuli iso riita, avomies ei halua, että puhun sille tai kosken sitä. Käskee olemaan turpa kiinni, jos yritän puhua ja iskee luuriin korvaan. Ei edes katso enää suuntaani. Sanoi myös, että tämä suhde on nyt ohi, että hän ei enää jaksa ja pakkaa huomenna (tänään) kamat ja häipyy. Vielä ennen eilistä iltaa kaikki oli hyvin, mutta aiheutin riidan omalla kiukuttelullani ja en tiennyt, että se johti tähän.
Olen pyytänyt anteeksi niin monta kertaa enkä itkulta saa nukuttua. En ole ikinä nähnyt toista noin vihaisena ja olen edelleenkin shokissa koko erosta. Mies sen sijaan näyttää ottavan asian hyvin, en vaan ymmärrä miten hän pystyy olemaan niin kylmä, että aivan kuin muutaman vuoden suhde ei olisi missään vaiheessa merkinnyt mitään.
En vaan tiedä miten tästä eteenpäin. Taisin mokata kaiken.
Olen pyytänyt anteeksi niin monta kertaa enkä itkulta saa nukuttua. En ole ikinä nähnyt toista noin vihaisena ja olen edelleenkin shokissa koko erosta. Mies sen sijaan näyttää ottavan asian hyvin, en vaan ymmärrä miten hän pystyy olemaan niin kylmä, että aivan kuin muutaman vuoden suhde ei olisi missään vaiheessa merkinnyt mitään.
En vaan tiedä miten tästä eteenpäin. Taisin mokata kaiken.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Turhaan syytät itseäsi, mies varmaan oli päättänyt eron aiemmin.
tuntuu tuskaiselta kuulla ettei miehesi halua edes puhua asiasta.
ehkä myöhemmin sitten.
Mies ottaa asian lunkisti koska on jo ajatellut eroa aiemmin. Eropäätöksen tekijällä asiat on aina helpommin. älä itke turhaan kyllä se asia selviää miksi se tapahtui.
Koeta jaksaa ja ota asiat askel kerrallaan.
ihmettelen vain miksi mies ei ole avannut suutaan ennemmin.
Et mokannut mitään
ja puhu asiasta
Samaa mieltä, taisi mies nyt vaan saada tekosyyn eroon, eli laittaa sinun piikkiisi. Jos ero ottaisi koville, niin kyllä sen ihmisestä huomaa.
Erotkaa ja etsi uusi mies. Ei tuollaista puhumatonta.
Jeppistä, ero on mietitty, nyt sille vaan saatiin kunnon syy... Ja syy yksin sinun niskoillesi. Yht'äkkistä eroa ei ole olemassakaan tuommoisessa pitkässä ja vakiintuneessa suhteessa, ehkä jossain teinien kahden viikon suuressa rakkaudessa... Mutta ei noin.
Turhaan siis rukoilet ja kynnysmattona matelet, kai sä itsekin tajuat, että riitoja normaalisuhteessa saattaa tulla eikä ihmiset yhden riidan takkia eroa, - ellei siinä ollut väkivaltaa mukana, milloin toivottavasti.
Eli, ei ettei suhe olisi merkinnyt mitään, vaan että hän on miettinyt asiaa, ja nyt vihdoin sai jonkun kimmokkeen lähte.
Ei että hän olisi yhden kiukuttelun takia sinuun kyllästynyt, hän on kyllästynyt jo aikaa sitten, muttei vaan ole sanonut mitään.
Ei, että olisit ehkä (enhän tiedä koko tilannetta) juuri tässä mokannut, te vaan ette olleet Ne Oikeat vaan ne väärät.
Älä jaksa anella ja olla kynnysmatto. Se ei paranna yhtään mitään.
Nyt vaan itket itkusi, hyväksyt tosiasiat, ja suru kestää muutaman kuukauden. Sitten se alkaa hälvetä ja sinä huomaat jääneesi henkiin ja pystyt elämään elämääsi eteenpäin. Te ette sopineet toisillenne ettekä olleetkaan oikea pari. Joten etsi sitä oikeaa ja sopivampaa. Kyllä se löytyy :) Nyt vaan on hetken vähän kurjempaa.
On vaan niin vaikea uskoa, että mies on miettinyt eroa pidempään, koska meillä on oikeasti mennyt hyvin ja eilenkin oli mulle yllätyksen tehnyt ja siivonnut koko kodin ja tiskannut ja ostanut mulle lahjan. En tosiaan tiennyt tuosta mitään ja kun illalla tulin väsyneenä ja kiukkuuntuneena kotiin, niin kyllähän se aikalailla heti purkautui, kun ovesta pääsin sisään. Ihan hävettää, kun pilasin kaiken, koska kiukkuilin tälläkin kertaa ihan turhista asioista.
Yleensä tota kiukuttelua ja sellaista turhaa valittamista ilmenee kerran kuukaudessa, joskus harvemmin. Tiedän, että se on ihan hemmetin ärsyttää, mutta tuntuu, etten osaa purkaa tunteita ja kaikki pikkuasiat kerääntyy ja sitten puran ja kiukkuan ne siihen ihmiseen, jota rakastan eniten. Pitäisi kai opetella puhumaan ja lopettaa olemasta muka prinsessa, jolla on oikeus pilata, jos itsellä on huono päivä.
Turhaan pyydät anteeksi-vahinko on sattunut jo aiemmin. Se, että mies ei halua edes kuulla sinusta, osoittaa vaan sen, kuinka syvästi olet häntä loukannut aiemminkin. Jos mies sanoo, ettei enää jaksa-se on sitten niin.
Naiset tietenkin kääntävät tämän jälleen miehen syyksi-vaikka eroon tarvitaan kyllä kaksi. Mitään ei todellakaan tapahdu sattumalta. Kyllä pitkästä suhteesta eroaminen on pitkällinen prosessi sillekin, joka sitten lähtee.
Miten voi olla niin huono päivä että edelleen ketuttaa vaikka näkee tullessaan siivotun kodin? Ja vielä lahja! Jos mun mies siivoisi edes joskus niin olisi varmasti onnesta soikeana kuukauden.
Niinpä, en edes huomannut, että lattia kiiltää, joten arvatkaapa vaan tuntuuko pahalta. Mietin oikeasti jonnekin psykiatrille menoa, koska tunnen oloni niin paskaksi tyttöystäväksi.