Yksin

Olen jo päälle vuoden miettinyt erotakko vai ei. Meillä on takana yhdessä oloa 8v ja 2v lapsi. Tuntuu nyt vasta kun on alkanut haaveilla omasta kodista maalla, että silmät on auennut ja mies ei ole kasvanut yhtään tämän 8v aikana. Raha tilanne on aina huono ja kun tili tulee tili menee, ymmärtää kun puhutaan asiasta mutta silti tuppaa unohtamaan kun sitä rahaa tulee. Hän opiskelee tällä hetkellä, mutta pelkään että sama rinki ja virret jatkuu koulun jälkeen että töitä ei ole tai ei saa. Hoitaa kyllä tunnolisesti työnsä, kun sellaisen löytää. Eniten koko tässä suhteessa suututtaa, että hänen takiaan minun säästöni ovat huvenneet ajat sitten ja takaisin maksua ei kuulu. Kun muistutan alkaa urputus että kävin kaupassa ja ostin sitä ja tätä. Vaikea erota kun on lapsi, ja en ole ikinä yksinäni asunut, myöskin sekin on varma etten velkoja saa ikinä takaisin jos eroan. Tulen hulluksi, kun en tiedä olenko vain vainoharhainen vai olenko tosiaan alkanut tajuamaan että olen tuhlannut melkein 10v elämästäni itsekeskeisen, manipuloivan, siipiveikon kanssa.Myös sekin pelottaa jos jatkan suhteessa ja puoliso jatkaa samaa rataa vaikka olisikin töissä ja olemme hautaan asti tässä betonilähiö helvetissä.