Miksi en olisi katkera elämälle?

d5hj5g5

Laitetaanpa tämä tännekin puolelle, kun liittyy kuitenkin tämänkin palstan aiheeseen. Niin usein ihmiset kertovat onnistumisen elämässä ja parisuhdemarkkinoilla olevan vain omasta itsestä ja asenteesta kiinni. Kuitenkin kaiken onnistumisen perusta luodaan jo lapsuuden kodissa ja lapsuusympäristössä.

Kukaan ihminen maailmassa ei luo itselleen tervettä itsetuntoa, vaan hänen vanhempansa ja muut läheiset ihmiset, jos vain osaavat ja haluavat. Tietysti se on mukava aikuisena selittää itselleen, että minäpä vain olen niin hyvä ja osaava tyyppi, että siksi minulla menevät nais- ja muutkin asiat niin hyvin.

Koko helvetin elämä on niin pienestä kiinni. Ihmiselämän onnistuminen ei riipu omista valinnoista, vaan siitä millaisessa ympäristössä sattuu kasvamaan.

Synnyin 80-luvun puolivälissä melko tavalliseen perheeseen, ja ilmeisesti elämän alkuvuodet menivät aika kohtuullisesti. 90-luvun alussa alkoikin kaikki mennä päin persettä.

Laman aikana isäni menetti työpaikkansa. No isäpä tästä turhautuneena alkoi vetää viinaa ihan urakalla. Humalassa turhautuminen purkautui toki omaan perheeseen, ja olikin "ilo" kuunnella kuinka isä taas raivosi ja löi äitiä, samalla kun itse peloissaan odotteli, että tuleekohan se kohta lyömään minuakin. Selvin päin hän oli useimmiten ihan mukava, mutta saattoi kilahtaa ihan mitättömistäkin asioista, joten kotona piti olla aina hieman varpaillaan. Lopulta isä teki itsemurhan ollessani 15-vuotias.

Lapsuuden kokemukset ovat aivan varmasti vaikuttaneet luonteeseni. En tiedä kasvoiko minulle edes koskaan minkäänlaista itsetuntoa. Olen aina ollut ujo ja epävarma, mikä on herättänyt valtavasti hilpeyttä ihmisissä. Naisseuraa nyt en ole koskaan onnistunut saamaan, pelkkää halveksuntaa vain epämiehekkäisillä ominaisuuksillani.

Mikään ei vedä niin KATKERAKSI, kuin sellaisten ihmisten halveksunta ja pilkka, joilla itsellään oli turvallinen ja hyvä lapsuusympäristö. Heillä oli varaa harrastaa mitä halusivat ja rahaa ostaa uusia vaatteita, sekä tehdä vaikka kivoja kesälomareissuja ulkomaille tai edes Linnanmäelle. Minäkin olisin halunnut harrastaa jotain joukkueurheilua jossakin seurajoukkueessa, mutta ei sellaiseen ollut rahaa. Uusi talvitakkikin hommattiin kirpparilta. Eniten rahaa perheessä taisi mennä isän viinaan.

Miksi en olisi katkera, kun sellaiset ihmiset NAURAVAT minulle, kun en ollut ihan yhtä onnekas?

Tällä hetkellä seuraan vahvasti isäni jalanjälkia, alkoholia menee aika reippaasti. Sillä pilaan kuitenkin vain oman elämäni (toisin kuin isäni), kun en naista ja lapsia tule koskaan saamaan. Opiskelen, mutta tulevaisuus tuntuu todella toivottomalta.

Ilman häviäjiä ei ole voittajia. Olen todella katkera elämälle, että minut valittiin häviäjäksi. Joka ikinen päivä mietin, entä jos muutama asia olisikin mennyt joskus toisin..

26

367

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Oman elämänsä seppä

      Siihen ei voi vaikuttaa millaisen pohjan elämälleen saa lapsuuden perheestä, mutta sille miten oman elämänsä ohjaa ja antaako lapsuuden helvetin tehdä lopustakin elämästä helvettiä. Helppo se on tietysti "muumimaailmassa" lapsuutensa eläneenä sanoa, mutta silti omilla valinnoilla on vaikutusta.

      Oma äiti perheessä äiti käytti alkoholia ja äiti joutui lapsena toimimaan vanhimpana nuoremmille sisaruksille. Äidin äiti oli usein hyvin julma lapsilleen (henkistä väkivaltaa). Äiti isä oli ulkomaan komennuksilla useita kuukausia vuodesta (vain äidin äiti kotona). Äidin isä oli alkoholia ottaessaan väkivaltainen äidin äitiä kohtaan ja riitely oli lapsista hyvin hyvin pelottavaa ja uhkaavaa.

      Äitini valitsi toisin, sain hyvän kodin ja raittiit vanhemmat. Tosin sekään ei ole hyvä ettei opi riitelemään kun ei sitä lapsuuden kodissa näe, mutta siihen nähden että kierre katkesi, se on toisisijaista.

      Jos mieltä painaa lapsuuden traumat, hakeudu terapiaan. Oman ex kanssa olen nähnyt ettei sekään ole automaatti onneen, ja toimivan terapia suhteen löytyminen ei ole helppoa, mutta parempi yrittää kuin luovuttaa. Luovuttamalla ei ainakaan onnistu.

    • kauramamma

      Hei, hieno ja koskettava kirjoitus!
      Samaa kysymystä olen minäkin monesti miettinyt ...
      Olet niin oikeassa : " kaiken onnistumisen perusta luodaan jo lapsuuden kodissa ja lapsuusympäristössä" - olen kanssasi niin samaa mieltä!!!
      Olen itse syntynyt -68 elikkä olen Sinua "hiukan" vanhempi. Alle vuoden ikäisenä lastensuojelu sijoitti minut lastenkotiin ( äidin alkoholiongelman takia ), jossa olin vuosia kierrellen kuin mustalainen perheestä perheeseen ( seitsemän vuoden aikana 38 perhettä ) - jospa heistä joku olisi alkanut uudeksi perheekseni ... 38:s sitten onnisti ja jäin kasvattilikaksi. Omista biologisista vanhemmistani en tiedä kuin nimet, ja että isäni on kuollut ... sukulaisista ei ole harmainta aavistustakaan!
      Kasvattivanhempani olivat suht iäkkäitä, ja kasvattiäidin kanssa en tullut toimeen lukuunottamatta 2-3 ensimmäistä vuotta. He olivat Karjalasta pakkomuutettuja katkeria evakkoja ränsistyneellä maatilalla. Harrastuksiin ja omiin juttuihin ei ollut aikaa eikä rahaa, olimme köyhiä.
      Heti peruskoulun suoritettuani karkasin kasvattikodista opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Alkoholi vaikeutti koulun käyntiä ja opinnot jäi kesken - häpeällinen paluu häntä koipien välissä kasvattikotiin. Sosiaalitoimiston kautta onnistuin saamaan tukiasunnon, ja pääsin taas helvetistä (=kasvattikoti) pois. Onnistuin saamaan työpaikan, mutta vuoden sisällä tuotanto lopetettiin ja jäin työttömäksi. Alkoholi hiipi jälleen elämääni ... ja pysyi elämässäni raskauden toteamiseen saakka.
      Tänäpäivänä olen monesta kuopasta ylös kavunnut totaaliyksinhuoltaja. Töissä hoiva-alalla. Maailman parhaimman 16-vuotiaan pojan äiti.
      Itsetunto ei ole vieläkään kohdallaan ( ikää jo 43v!! ), koska olen aina ollut pieni ja pyöreä ... koulu- ja työpaikkakiusattu. Miehet ovat pitäneet pelkkänä panopuuna.

      En todellakaan halua Sinua neuvoa tai Sinulle saarnata, mutta kokemuksesta tiedän ettei alkoholi Sinua auta ... se ehkä hetkellisesti olotilaasi helpottaa, mutta ...
      Olet kuitenkin aikuinen ihminen, ja teet omat ratkaisusi.
      Mutta jos minäkin olen omasta helvetistäni selvinnyt - pystyt sinäkin lopulta seisomaan omilla jaloillani hyvällä omallatunnolla oman naisesi ja lapsesi rinnalla.
      Toivotan Sinulle kaikkea hyvää ja valoista tulevaisuutta

    • Darth

      Valitettavasti kirjoittamasi on pelottavan totta monen ihmisen elämässä. Perhekeskeisessä yhteiskunnassa on omat vikansa, kun perhe ei toimi.

      Pelastajaa tuskin elämääsi tulee, joten jotain joudut tekemään itse, jos et halua olla alkoholisti. On olemassa erilaisia itseparannusoppaita, jotkut hyviäkin, mutta teho on kyseenalainen. Tuskin häviät jos luet jotain.

      Ennenkaikkea sinun on muututtava sisäisesti, löydettävä oma itse. Ehkä joudut muuttamaan myös tavoitteitasi. Sisäiset tunteet vaihtelevat varmasti katkeruudesta vihaan, kun ego, persoona ja varjo eivät ole tasapainossa. Tasapainossa niiden välillä ei ole huomattavaa eroa ja tunnekuohut ovat pienempiä siirtymien välillä. Tällä hetkellä et ole oma itsesi. Kun itse korvaa egon, sinun pitäisi olla jo lähellä. Helppoa tietä itsetuntemukseen ei ole. Ei se ole helppoa edes niille jotka ovat onnekkaita voittajia, sillä yksilöt taotaan, heitä ei voi massatuottaa. Heillä ei ole edes syytä tai motivaatiota löytää omaa itseä.

      Omalta kohdaltani huomasin että epävarmuus kanssa ihmisten suhteen helpottaa, kun tietyllä tapaa lakkaa etsimästä hyväksyntää. Esimerkiksi se, että usein etsimme sielunkumppania, joka täydellisesti hyväksyy meidät juuri sellaisena kuin olemme. Kuljemme sielu avoinna, halukkaina jakamaan sielumme maailman kanssa, mutta kukaan ei haluakaan jakaa sieluaan kanssasi. Ylitsesi kuljetaan ja ihmiset ottavat itsekkäästi sen mitä haluavat. Ja kaikkien näiden itsekkäiden ottajien keskellä tarjoat sieluasi ja pyydät hyväksyntää itsellesi? Miksi?

      Sulje se. Sulje sielusi. Olet yksin sielusi kanssa. Hyväksy tämä yksinäisyys, se on Itse. Älä hetkeäkään enää tarjoa sieluasi sieluttomille(itseä itsettömille), he polkevat sen maahan ja saavat sinut uskomaan että olet kelvoton.

      Vain harva ihminen on oikea yksilö oma itse. Opettele ottamaan muilta se mitä tarvitset. Sinun ei tarvitse olla hyväksikäyttäjä, otat vain sen mitä tarvitset, etkä yhtään enempää. Se ei ole yhtään sen enempää väärin, kuin mitä muut tekevät. Ja sieluttomat(itsettömät) ihmiset ovat ihan hauskaa juttuseuraa. Kun suljet heiltä sielusi, he saattavat uskaltaa tulla juttelemaankin oma-aloitteisesti. Itse vetää heitä kovasti puoleensa. Se ei tarkoita että heihin tarvitsee kiintyä tai ottaa heitä sen vakavammin.

      En sano että minun neuvoja kannattaa kuunnella kyseenalaistamatta. Ehkä ne eivät sovi juuri sinulle ja joku terapia, itseparannusopas tai muu henkilö osaa neuvoa sinua paremmin.

    • leeatuulia

      Kirjotinkohan mie jo siulle, jos tää on ollu jollain toisella palstallakin? Mut siis, mie sanosin, että mee ehottomasti juttelemaan tästä jonkun kanssa. Kotikunnan mielenterveytoimistoon tai sittenhän on olemassa joku järjestö alkoholistien läheisille, ja uskoisin senkin olevan hyvä. Mut ehottomasti, mee puhumaan! Vaikka mielenterveystoimistossa ne ihmiset on sitä varten, et ne voi auttaa siuta.

      Se tuntuu varmast mahottomalta, mut noista asioista on mahollista päästä yli ja elämään sellasta elämää ku sie haluut. Ja nyt en huutele mistää muumitalosta, omassa lapsuudessa ja nuoruudessa on kanssa ollu kaikenlaista.. Mut katkeruudesta pitäs päästä eroon, se estää elämästä omaa elämää.

      Tää ei varmaan lohuta yhtään tässä vaiheessa, mut asioitten käsitteleminen, kohtaaminen, hyväksyminen ja taakse jättäminen on ainut keino siihen , että voit elää sellasta elämää ku itte haluut, menneisyyven tapahtumista huolimatta. Ne tulee tietenkin aina olemaan siellä siun taustalla, osa siun mennyttä elämää, mut niitten ei tarttee vaikuttaa ja estää siuta elämästä sellasta elämää ku sie haluut.

      Mie kuvittelin joskus, että en voi tehä tuota ja tuota, että oon aina tällänen ja miun elämä tulee olemaan tällästä, koska miun elämä ennen on ollu sellasta ku se on ollu, et miun elämä on pilattu enkä voi sille mitään. Vuosii se on ottanu, mut nykysin oon varmaan vähän tavallista ilosempiki tapaus :)

      Ittellä kehitys alko joistaki ohjelmista, jotka anto ajattelemisen aihetta. Sitten luin jonku verra noita ittetutkiskeluoppaita ja mitä ikinä psykologia kirjoja. Kävin läpi sitä kaikkee mitä on tapahtunu, miks on tapahtunu, miks oon ollu osa sitä.. Aikaa siinä meni, mut nykysin on oikeesti hyvä.

      • fakta homma

        Pillu on parasta terapiaa.


    • kärleken väntar

      Moi. Luin kirjoituksesi tuntien monenlaisia tunteita... En oikein tiedä, mitä niistä pukea sanoiksi, mutta yritän parhaani, sillä kirjoituksesi tuntui tutulta.

      Ensiksi: mielestäni saat olla katkera elämälle. Se on sinun elämäsi, saat ajatella ja tuntea siitä, mitä haluat. En sano, että siinäpä menet ja hukkaat kaiken olemalla katkera - minulla ei ole siihen oikeutta. Minä tai kukaan ei osaa sanoa elämästi yhtään mitään. Sitä paitsi, olen itse melko katkera ihminen. Tiedän, että se ärsyttää monia, mutta pahimpina päivinäni toivon heidät helvettiin. Mitä he tietäisivät siitä köyhyydestä, kun nuorena tyttönä hävettää mennä kouluun serkkupoikien vaatteissa? Tai siitä, kun tekee läksynsä sairaalassa, jossa perheenjäsen toisensa jälkeen kituu vakavasti sairaana?
      Mitä ne muut tietäisivät, vaikka olisivatkin ystäviäni, terapeuttini tai jopa oma äitini? Eivät he voi ymmärtää, sanat eivät riitä kertomaan, miltä tuntuu olla yksin ja toivoton. Sitä on kyllästynyt edes yrittämään, puhuminen on turhaa.

      Kukaan mies tai poika ei ole koskaan sanonut rakastavansa minua. Itse en ole koskaan saanut sanottua noita sanoja. Olen kyllä ollut rakastunut, mutta salaa ja yksipuolisesti - kolme vuotta. Kolme typerää vuotta, joista ei tullut mitään, tietenkään. Pelkään aivan valtavasti, että kuolen, ennen kuin saan rakastua, sillä olen halunut rakastua siitä asti, kun olen ollut hyvin nuori.

      Mutta, mutta. Niinpä niin, pitihän se tulla sieltä. Niin, mutta: minulla on ystäviä. En tajua, miten he jaksavat paskaista luonnettani, mutta ilmeisesti heidän mielestään olen masentavuudessani ratkiriemukas tyyppi. On äiti, joka on vielä hengissä ja tekee lempiruokiani, kun käyn häntä moikkaamassa. Kerran vedin hurjuuspäissäni kunnon muistinmenetyskännit, teloin itseni melko pahasti ja jouduin sairaalaan. Tuntui järkyttävältä nähdä äidin itkevän, en ole vieläkään antanut itselleni anteeksi.
      Ja minulla on terapeuttini. En ole aivan varma, ymmärtääkö hän täysin minua, mutta luulen, että hänen luonaan käyminen on askel parempaan suuntaan.

      Olen myös ymmärtänyt jo hyvin nuorena, että jokainen kuolee yksin. Se on fakta, joka tavallaan tekee kaikki ihmissuhteet, kaiken yrittämisen ja no, ihan kaiken elämän jotenkin turhaksi. Mutta yhdestä asiasta olen varma: jos minulta kysytään, en halua kuolla. Joten, sillä aikaa, kun olen täällä, yritän olla ihmisiksi. No, ihminen. Yritän tehdä sitä, mitä aina kehotetaan: nauttia pienistä asioista, lähteä joskus pois jotta voin sitten palata, katsoa muita ihmisiä suoraan silmiin ja blaa blaa. Joskus tuntuu siltä, että etenen. Joskus taas... no, blaa blaalta.

      Yritän olla ystävällinen miehille. Yritän luottaa heihin ja olla ajattelematta, että he kaikki vain kusettavat minua. Petyn kaiken aikaa, mutta en aina.

      En oikeasti osaa neuvoa sinua tai mitään tämän konkreettisempaa, kunhan jaarittelen. Sinulla on asiat aikamoisen solmussa. Ei tuohon todellakaan auta mikään asennoituminen. Se on jotain, mikä auttaa ehkä myöhemmin, kun on saanut hieman itseluottamusta yms. lisää. Kenties, jos jaksaisit, voisit kokeilla terapiaa?
      Pidä paussia koulusta, jos se ei nappaa. Sen kuuluu olla jo tässä vaiheessa mielekästi ja mukavaa (olen kanssasi suurin piirtein saman ikäinen, luulen).
      Ja ne tytöt. Hitto, en tiedä. Ehkä voisit yrittää hurmata heidät juurikin ujoudellasi ja epävarmuudellasi.
      Kirjoitat hyvin. Kannattaa pitää siitä kiinni.

      No kappas. Menin kuin meninkin neuvomaan sinua :)

      • ...

        Minun mielestäni tuollaiset kirjoitukset ovat surullinen osoitus omasta ymmärtämättömyydestään. On ikävää lukea kuinka joku säälii elämäänsä, mutta noidenkin lauseiden takaa paljastuu tietynlainen itsekkyys. Sillä aina aloittajan kaltaiset henkilöt korostavat oman tilanteensa surkeutta. Onni voi syntyä myös antamisesta, ei aina vain saamisesta.
        Taidamme elää hyvin itsekeskeisesä yhteiskunnassa, kun jokainen valittelee aina vain omaa kohtaloaan. Jos itsellä vain olisi sitä ja tätä, ja kun naapurillakin on sitä ja tuota, mikä itseltä puuttuu..


    • just joooo

      Hyvin vaikea on noista milloinkaan eroon päästä.
      Minä uskallan sanoa että oma lapsuuteni oli vieläkin karmaisevampi. Faijani joka sitten kuoli ollessani 12 uhkasi tappaa muijansa ja minut, mutta siitä ei saanut puhua kenellekkään, piti vaan olla aina valmis pakenemaan öisinkin.
      Vähän yli nelikymppiseksi näin aina silloin tällöin painajisunia siitä isosta maalaistalomiljööstä jossa lapsuuteni/nuoruuteni elin ja joskus siitäkin miten faijani jahtasi minua milloin jonkun ampuma-aseen milloin kirveen kanssa tappaaksen minut. Vasta tuossa nelikymppisenä kun tulin saneeratuksi kortistoon pitkäaikaisesta työpaikastani, niin siihen liittyvät kokemukset alkoivat vähitellen tulla painajaisiksi näiden aiempien tilalle. Näitä painajaisia ei sentään ole ollut kuin aika harvoin, silloin tällöin. Nyt taitavat nämäkin olla jo jääneet pois.

      Varallisuutensa osalta vanhempani eivät kyllä olleet köyhiä, kun tuo talo oli kuitenkin iso maatila. Ja sittemmin kun faijani oli kuollut teini-ikäni meni aika mukavasti kouluissa ja tuossa talossa. Ei ollut vaikeuksia pimujakaan iskeä tanssipaikoilta joissa kävin. Olisi kyllä varmasti ollut jos olisi ollut fyysisessä olemuksessa jotain enemmän sellaista mikä ei olisi pimuihin vedonnut, tai sitten jos ei olisi ollut vaikkapa autoa käytössä ja tietenkin kuteetkin asianmukaiset.
      Painajaisia tuossa talossa oli kyllä koko nuoruuteni ajan jonka siinä parikymppiseksi asti asuin. Yksin tuossa isossa talossa ollessani heräsin öisin vintin rapuista kuuluviin askeliin ja lukitsemani ovet olivat auenneet, ja myös näitä painajaisia näin nelikymppiseksi asti. En usko yliluonnollisiin asioihin, mutta toisaalta minun on helppo ymmärtää se että kummitusjuttuja syntyy jos vaan on taipumusta uskoa yliluonnollisiin ja jotain omiani vastaavia kokemuksia.

      Ei tälalisista mitenkään pääse niin etteikö niillä olisi ratkaisevaakin vaikutusta koko loppuiäksi. Ei pääse ainakaan jos ne pääsevät vaikuttamaan koulutuksien/uran/työpaikan alkuun saantiin ja tietenkin myös parisuhteen/perheen perustamiseen. Jos ne vaikuttavat näihin niin kyllä ne sitten lähtemättömän korjaamattoman jälkensä jättävät, ja mahdollisesti hyvinkin kielteisen jäljen menestyksen kannalta.
      Kaikki elämässä riippuu kuitenkin myös tuurista, ja oikein hyvällä tuurilla onnistuu vaikka mikä ja mistä lähtökohdista tahansa. Se vaan että tätä hyvää tuuria ei ole kuin jollain. Jos taas vielä huono tuuri tulee näiden huonojen lähtökohtien päälle, niin kyllä se aika toivotonta on ainakaan menestyksekästä elämää itselleen rakentaa.

      Nämä neuvot itsetunnon kohennuksesta ovat sikälikin hölmöjä, että ei niistä ole yleispäteviksi neuvoiksi niinkuin mitä niiden annetaan ymmärtää olevan. Ei näin siksi koska jos vaikka onnistutkin kohentamaan itsetuntoasi niin se merkitsee vastaavasti joidenkin toisten itsetunnon heikkenemistä koska kyseessä on suhteellinen asia.

    • oohälfweitheer

      Tuollainen vastuun sysääminen muualle ja sellainen ajattelumalli, että et voi itse tehdä mitään ei ainakaan tee elämästäsi parempaa, vai olenko väärässä? Maailmassa on miljoonia ihmisiä, joilla on ollut hakkaava juoppoisä eikä heillä ole huonoa itsetunto, joten se ei ole mikään syy. Ainut ongelmasi on se, ettei sinulle ole kertynyt kavereita eikä sosiaalisia taitoja, kun olet ollut yksin. Mutta olet fiksu kaveri ja siitä on hyvä lähteä.

      Pelkästään sillä kun osaa puhua erilaisten ihmisten kanssa, voi hankkia hyvän itsetunnon, sillä ihmiset kun huomaavat, että osaat puhua, he eivät voi puhua sinusta niin kuin olisivat parempia. Sitten huomaat jossain vaiheessa, että ihmiset pitävät sinusta ja itsetuntosi kohoaa kuin jumbojetti.

      Itsetunto on itsensä tuntemista ja hyväksymistä ja niiltä osin, joilta et hyväksy itseäsi, olet haavoittuvainen ja juuri näihin heikkoihin kohtiin heikkoitsetuntoiset iskevät aina kun pystyvät. Opi siis tuntemaan ja hyväksymään itsesi ja opi nauramaan omille huonoille puolillesi. SIlloin sinua ei voi kukaan enää vahingoittaa ja olet vapaa epävarmuudesta. Silloin pystyt menemään niin kuin mieli tekee etkä pelkää epäonnistumisia.

      • just joooo

        " Pelkästään sillä kun osaa puhua erilaisten ihmisten kanssa, voi hankkia hyvän itsetunnon, sillä ihmiset kun huomaavat, että osaat puhua, he eivät voi puhua sinusta niin kuin olisivat parempia. Sitten huomaat jossain vaiheessa, että ihmiset pitävät sinusta ja itsetuntosi kohoaa kuin jumbojetti."

        Saanen sanoa, että neuvosi ovat niitä tyypillisä joita tulee ihmisiltä joilla ei itsellään ole elämässään ollut mitään isompia vastoinkäymisiä ja koti/lapsuus-olot ovat olleet ihan hyvät.
        Tuollaiset 'neuvot' joista näkyy lähinnä vain parempana ihmisenä patsastelu, ja 'neuvottavan' kehottaminen itsesyytöksissä piehtarointiin eivät muuta tee kuin ärsyttävät. Tällaisia 'neuvoja' voisi odottaa tyypillisesti joltain idioottimaiselta alan ammattilaiselta kuten joltain psykologilta.

        Ensinnäkään eivät kanssaihmiset ole yleensä niin myönteisesti suhtautuvia, että niiltä noin vain arvostusta alkaisi saada sosiaalisemmaksi muuttumalla ja heidän kanssaan puhelemaan ryhtymällä. Pettymys voi olla karvas jos tällaisiin alkaa uskoa.
        Pikemminkin pitäsi vaan pyrkiä unohtamaan ikävät menneet sen kuin pystyy, vaikka ne kuuluvat lähtemättömänä osana menneisyyteen ja niillä on tietenkin vaikutuksensa koko loppuelämään. Ainakaan pelkästään itsesyytöksissä ei missään tapauksessa saisi alkaa rypeä, vaikka tätä aina tarjoamassa ollaan ratkaisuksi. Parempi se on hakea syitä edes vähän ympäristöään ja olosuhteistaan niitä analysoimalla silloinkin vaikka syyt epäonneen omasta persoonasta johtuviksikin olisi hyvin niinkin tulkittavissa.


    • Jotain tasoa

      Naureskelijat on ehkä saaneet paljon rahaa ja tavaraa, mutta eivät kasvatusta eivätkä aitoa kosketusta vanhempiinsa, jotka ovat itsekin henkisesti pihalla. Ei siis ole aihetta kadehtia varsinkaan heitä. He eivät ole ihastuttavia.

    • olerauhassakatkera

      Katkeruus on tosi kiva juttu, sitä voi kallistaa pulloa ja syyttää siitä ulkopuolisia. Näinhän se alkoholistin logiikka menee: kun annoitte niin huonon lapsuuden niin nyt kyllä kostan. Se kosto tosin on aika koominen, kun se ei tarjoa muuta kuin huonon aikuisuuden ja vanhuuden.

      Mutta otetaas sille, eikös vaan? Muistellaan vanhoja kurjuuksi ja ryvetään katkeruudessa, mitäpä sitä enää tässä vaiheessa omaa elämäänsä parantamaan kannattaisi ruveta...

    • JEES joo kuule

      Niin no...saman elänyt

      Mut ei se must kyl katkeraa tehnyt...Laiskan aj absolutistin kyllä.
      Mutta ei katkeraa...Ketään kohtaan sinällään..Nyt olisi helpompaa kun
      silloin olisi kaikki mennyt kuten piti..Mutta perheelle oli se toimeentulo
      niin tärkeä, että molemmat lapset kasvo tavallaan yksin..
      Kyllä ne vanhemmat kaikkes varmaan teki, mut ne teki paljon
      virheitä...

      Oli niin tai näin, valinta on aina lopuksi minun..yksin minun.
      Tiedän monta elämäntarinaa lähipiiristäni, mutta yksi on ylitse muiden...
      Se on tarina miehestä joka päätti hoitaa kaiken kerralla ja räjäytti
      perheensä ja itsensä talon mukana...
      mies kuitenkin oli ainut joka räjähti... Ja ilman käsiä ja jalkoja, sokeana
      hän jatkoi elämää... Luoden 4,8 miljoonaa euroa vuodessa...

      (Juttu ollut myös seiskassa mutta vammojen osalta vain)

      On näkäisempi kun lähtee nollasta...Mutta tässä maassa sinulla ja
      naapurin Terolla on täsmälleen samat mahdollisuudet.

      Nousee aamulla kello:06 ja menee nukkumaan illalla 18:00.. Siinä välissä
      vaikka vain kusisit sähköpaimeneen niin saat väkisinkin jotain 20 vuodes aikaan...Mutta kuten sanottu, olen vain ITSEvitun laiska =D

    • Sir Von Baughen

      "Mikään ei vedä niin KATKERAKSI, kuin sellaisten ihmisten halveksunta ja pilkka, joilla itsellään oli turvallinen ja hyvä lapsuusympäristö. Heillä oli varaa harrastaa mitä halusivat ja rahaa ostaa uusia vaatteita, sekä tehdä vaikka kivoja kesälomareissuja ulkomaille tai edes Linnanmäelle. "

      Niin,ensinnäkin,ymmärrän kantaasi joten kuten,koska oma isäni oli vkloppu alkoholisti ja rähinää sai kattoa melkein poikeuksetta vkloppuisin.Lisäksi oli narsisti,joten arkikaan ei ollut niin mukavaa.
      Olen ollut myös koulukiusattu,aina amikseen menoon asti.

      Mutta,haluankin kysyä että mitä se katkeruus hyödyttää sinua?Viekö se sen kivun ja tuskan pois tai tuleeko sinusta itsevarmempi sekä "parempi mies".
      Niin,eipä vie kipua eikä tule "paremmaksi mieheksikään" joten miksi kantaa sellaista meneisyyden kipua mukana.Jokainen ihminen kokee enemmän tai vähemmän asioita,joihin voi jäädä roikkumaan.Enkä nytten halua vähätellä tilannettasi ollenkaan.Eihän lapsen tulisi kokea tuollaista lainkaan.

      Perheiden sisäinen paha olo on yleisempää mitä siitä puhutaan.Hyvää oloa ei takaa mitkään rahat .Näillä voidaan myös toteuttaa hienot "kulissit"(asunto,auto,lapsille hienot vaatteet harrastukset) joiden takana perheellä on oikeasti todella paha olo syystä tai toisesta.
      Joten,näille ihmisille on turha olla katkera tai edes niille naureskelijoille koska et tiedä todellisuuudessa mitenkä paha olo myös niillä oli sisäisesti.Ja purkivat sitten naureskelemalla heikomalle.

      Se mitä sinun mielestäni tulisi tehdä on puhua kaikkein pahin kipu ja tuska sisältäsi pois.Moni antoi jo neuvoksi mihin voi mennä puhumaan jollei ole ketään muuta jolle voi puhua noista asioista.
      Tosi asia on,että puhumalla asioista keventää myös omaa kuormaaansa,joka lopulta helpottaa siten että se ei enään vaikuta jokapäiväiseen elämään.

      "lman häviäjiä ei ole voittajia. Olen todella katkera elämälle, että minut valittiin häviäjäksi. Joka ikinen päivä mietin, entä jos muutama asia olisikin mennyt joskus toisin.."

      Väärin,elämässä on itsensä voittajia ja luovuttajia.Jokainen voi valita,taisteleeko paremman huomisen puolesta vai luovuttaako,antaa mennä alamäkeä.
      Kumpi sinä haluat olla,itsensä voittaja vai luovuttaja.Sen sinä voit valita itse.

    • FF

      Poor me, poor me, pour me a drink.

      Voit valita joko katkeruuden tai onnellisuuden ja voit tehdä sen valinnan heti tänään.

    • Joopa joo

      Muutama oikea huomio tuon älykääpiö Fannyn ( nähtävästi sosiaalisesti vajaavainen emakko joka ei tajua miten puhua asioista?) jälkeen.

      -Elämälle ei kannata olla katkera koska "elämä" on vain käsite ja universumi on neutraali tunnoton tyhjä paikka.
      -Maailma ei ole mitään velkaa sinulle joten kysymys ei ole mikä on reilua ja mikä ei ole
      -Ihmiset toki olisivat voineet kohdella sinua paremmin ja tehdä niin jatkossakin, siitä sinun ei tule syyllistää itseäsi, mutta useimmiten heihin ei kannata uskoa että niin tekisivät
      -Häviäjä-leiman annat ihan itsellesi kun määrittelet kuka on voittaja ja kuka on häviäjä. Useampi "voittaja" makaa tällä hetkellä haudan levossa useammasta syystä ja sinä olet täällä sattuman kautta edelleen hengissä. Ero on siinä että sinä voit tehdä edelleen jotain asioille ja elämällesi, he eivät
      -Todennäköisesti katkeruudesta on suurin ilo totta puhuen Free Fannyn tyyppisille "voi voi mitäs läksit "tyypeille jotka ovat narsistisia pil-lunaamoja ja oikein hekumoivat kun muilla menee huonosti ja heillä itsellään vähän paremmin, älä anna heille sitä iloa

      Paras ohje: Ignorance IS Bliss.

      Maailma kulkee omaa menoaan ja sinä siellä jossain joukossa. Se mikä on tapahtunut, on tapahtunut ja tästä eteenpäin voit vaikuttaa eri mittaisin askelein omalta kohdaltasi mitä tapahtuu. Loppu on sitten sattuman ja kohtalon käsissä.

      Äläkä välitä noista "katkeruus" tai "huonoista itsetunnoista" kommenteista.

      Ne ovat oikeasti HEIKKOJEN ja VAJAAVAISTEN ihmisten läppää. Heillä kun ei ole mitään itsellään, vain kuviteltu tunne omasta hyvyydestään toisten ihmisten silmissä.

      • FF

        Annoit aloittajalle ihan saman ohjeen kuin minäkin - mikä viestissäni siis v*tutta niin paljon?

        En muuten ole koskaan iloinnut siitä, että jollain toisella menee huonosti. (No, "koskaan" on ehkä liian vahva ilmaisu, mutta jonkun nettipersoonan onnettomuus ei todellakaan herätä minussa tunteita suuntaan eikä toiseen.)


      • Joopa joo
        FF kirjoitti:

        Annoit aloittajalle ihan saman ohjeen kuin minäkin - mikä viestissäni siis v*tutta niin paljon?

        En muuten ole koskaan iloinnut siitä, että jollain toisella menee huonosti. (No, "koskaan" on ehkä liian vahva ilmaisu, mutta jonkun nettipersoonan onnettomuus ei todellakaan herätä minussa tunteita suuntaan eikä toiseen.)

        Tiedän että annan saman ohjeen, mutta sinulla on juuri se sosiaalinen kaiku tuossa sinun viestissä että tätä aloittajaa häpeät sinäkin.

        "En muuten ole koskaan iloinnut siitä, että jollain toisella menee huonosti. (No, "koskaan" on ehkä liian vahva ilmaisu, mutta jonkun nettipersoonan onnettomuus ei todellakaan herätä minussa tunteita suuntaan eikä toiseen.) "

        Enpä ole yllättynyt.
        Senhän takia tuo ylempi viestisti onkin paskaa ja jos et sitä tajua niin ehkä tunneälysi ja sosiaalinen älysi ei ole sillä vaadittavalla tasolla.

        Ja turha sitten vedota minun vastaaviin vaikka haukuin sinua, koska minun ilmaisuni sinua kohtaan olivat reaktioita sinun sanoista aloittajalle "mitä sä valitat, looseri" jne.

        Ero on siinä jota sinä et tajua että sinä SYYLLISTÄT aloittajaa tunteen tasolla omista kokemuksistaan sekä tuntemuksista.
        Vähän kuin jos sinä tuntisit jotain ja joku kieltäisi sen sinulta.

        Olisi tosi hienoa, eikö vain?


      • FF
        Joopa joo kirjoitti:

        Tiedän että annan saman ohjeen, mutta sinulla on juuri se sosiaalinen kaiku tuossa sinun viestissä että tätä aloittajaa häpeät sinäkin.

        "En muuten ole koskaan iloinnut siitä, että jollain toisella menee huonosti. (No, "koskaan" on ehkä liian vahva ilmaisu, mutta jonkun nettipersoonan onnettomuus ei todellakaan herätä minussa tunteita suuntaan eikä toiseen.) "

        Enpä ole yllättynyt.
        Senhän takia tuo ylempi viestisti onkin paskaa ja jos et sitä tajua niin ehkä tunneälysi ja sosiaalinen älysi ei ole sillä vaadittavalla tasolla.

        Ja turha sitten vedota minun vastaaviin vaikka haukuin sinua, koska minun ilmaisuni sinua kohtaan olivat reaktioita sinun sanoista aloittajalle "mitä sä valitat, looseri" jne.

        Ero on siinä jota sinä et tajua että sinä SYYLLISTÄT aloittajaa tunteen tasolla omista kokemuksistaan sekä tuntemuksista.
        Vähän kuin jos sinä tuntisit jotain ja joku kieltäisi sen sinulta.

        Olisi tosi hienoa, eikö vain?

        En täysin allekirjoita choise theory, mutta siinä ja siihen perustuvassa realiteettiterapiassa on paljon ihan oikeaakin asiaa.

        "What happened in the past has everything to do with what we are today, but we can only satisfy our basic needs right now and plan to continue satisfying them in the future."
        http://en.wikipedia.org/wiki/Choice_theory

        Kannattaa tutustua Glasserin ajatuksiin.


      • Joopa joo
        FF kirjoitti:

        En täysin allekirjoita choise theory, mutta siinä ja siihen perustuvassa realiteettiterapiassa on paljon ihan oikeaakin asiaa.

        "What happened in the past has everything to do with what we are today, but we can only satisfy our basic needs right now and plan to continue satisfying them in the future."
        http://en.wikipedia.org/wiki/Choice_theory

        Kannattaa tutustua Glasserin ajatuksiin.

        No enpä usko noihin ajatuksiin.
        Aivan liian karikatyyrimäinen malli kuten se ettei voi vaikuttaa kuin siihen miten toimii ja ajattelee.

        Enkä usko myöskään että kaikissa on kyse suhteista.

        Ongelmissa on enemmänkin mielestäni usein kyse noiden tarpeiden (joita voi määritellä ja lajitella useallakin eri tavalla) välisistä ristiriidoista sekä yksinkertaisesti siitä että joudumme kamppailemaan oman mielemme (aivotoimintojen) kanssa miten se luo itse itseään joka hetki.

        Menneisyys on toki merkittävä, mutta tavalla jota emme ymmärrä johtuen siitä että muista ovat yleensä sirpaleisia ja liitämme niihin tunteita jotka välttämättä eivät ole tunteita sillä hetkellä vaan tunteita joita olemme tunteneet kun muistelle noita hetkiä.

        Suurimmat ongelmat katkeruudessa ja vanhojen muistelussa on jämähtäminen siihen malliin joka usein on se jonka aivomme tuntevat jo "normaaliksi". Siitä poikkeaminen voi tuntea jopa kauhistuttavammalta kuin siinä eläminen sen vuoksi koska olemme (tai aivomme on tehnyt niin) määritelleet itsemme noiden asioiden kautta niin pitkään.että käytännössä joudumme luopumaan "itsestämme".

        Tähän liittyy myös se että esimerkiksi masentunut ihminen ei välttämättä koe enää tyytyväisyyttä löytäessään ratkaisuja asioihni tai edes onnellisuutta sen uskon pohjalta mitä tämä "uusi identiteetti" voisi pitää sisällään.

        Sen vuoksi sama käyttäytyminen jatkuu ja samat ajatukset itsestä myöskin.


    • alea_iacta_essi

      Olen kokenut lapsuudessani samankaltaisia asioita ja vielä enemmän pahaa. En silti koe itseäni katkeraksi enkä todellakaan että muut nauraisivat minulle ja halveksisivat ja pilkkaisivat. Ei ole mitään järjellistä syytä, miksi he niin tekisivät.

      Kirjoitit seuraavasi isäsi jalanjälkiä, juot paljon. En pysty tajuamaan sellaista, että jos on kokenut jonkin asian lapsuudessaaan inhottavana, vaikeana tai haavoittavana, niin itse aikuisena tekee samoin. Typerää. Juomisen olet valinnut itse.Niin, syyttelet siitä varmaan lapsuuttasi ja kaikkia muita ihmisiä, kuten kaikki juopot, mutta oma valintasi se on. Jos asia häiritsee, mene hoitoon.

      Ainut asia jossa aloituksessa oli järkeä oli se että lapsuudella on suuri vaikutus itsetuntoon. Tätä ei ollenkaan kaikki "hyväosaiset" tajua. He näkevät vaikean lapsuuden eläneen kokemukset menneisyyteen sijoittuvina, sinne jääneinä. Itsetuntoa ja omanarvontuntoa ei voi valita, mutta parantaa niitä voi myöhemmin; se tietenkin vaatii enemmän kuin korkin avaamisen ja kestää kauemmin kuin pullon juominen tyhjäksi.

      • Joopa joo

        "Ainut asia jossa aloituksessa oli järkeä oli se että lapsuudella on suuri vaikutus itsetuntoon. Tätä ei ollenkaan kaikki "hyväosaiset" tajua. He näkevät vaikean lapsuuden eläneen kokemukset menneisyyteen sijoittuvina, sinne jääneinä. Itsetuntoa ja omanarvontuntoa ei voi valita, mutta parantaa niitä voi myöhemmin"

        Parantaa mitä?

        Miksi te ihmiset liikutte näillä huono ja hyvä itsetunto sektoreilla?
        Aivan kuin olisi kaksi vaihtoehtoa. Sitten liitätte ne itseenne, muistoihinne ja vielä myös elämässä menestymiseen ja ties mihin muuhun.

        Teidän nykyinen "minänne" ei ole sama kuin lapsuudessa. Ne muistot ovat toki aitoja, mutta ne ovat menneisyydessä. Älkää antako niiden määritellä itseänne ja toisten ihmisten kuten isän ja äidin määritellä itseänne.

        Minun lapsuuteni oli tietyllä tavalla "hyvä", mutta toisaalta ei mikään täydellinen. Olen joutunut tajuamaan että oma IDENTITEETTI pitää rakentaa erilliseksi noista tuntemuksista ja niistä mitä minulle on yritetty tyrkyttää ajatuksena mitä minä olen muille ihmisille.

        Ei se liity sinällään minkään "parantamiseen" vaan siihen että minä olen tehnyt valintani, mutta en ole voinut mm. valita lapsuuttani tai monia asioita elämässäni.

        Omanarvontunto tulisi olla jokaisella eikä se voi mielestäni olal hyvä tai huono.

        Jos keskitytte siihen miten paskasti ihmsiet ovat teitä kohdelleen ja mitä he ajattelevat teistä niin olette ikuisesti heidän vankejaan. Monelle sellainen on vielä oikein avoin haava johon voi tarvittaessa kaataa suolaa ihan vain että he näkevät miten te kiemurtelette. Kuten lapset kiduttavat hyönteisiä tai pieneläimiä.

        Tahdon sanoa että identiteetti ja ne tuntemukset tulisi olla erillisiä Eli jos elämänne on huonoa ja tunnetta pahaa oloa niin teidän ei tulisi tuntea ITSESTÄNNE huonoa tai pahaa oloa.

        Sillä tavoin olette suojassa. Tiedän että joku alkaa lässyttää että "älä rakenna muureja" yms. ja että ihmisen tulee olla "oma aito itsensä". Kaikilla vain se "oma aito itse" ei ole niin hyväksytty sosiaalisesti kuin toisilla ja he voivat sitä kautta altistua pahalle ololle tavalla jota taas toiset eivät koskaan koe koska voivat olla paremman näköisiä, sosiaalisempia, menestyneempiä, paremmista perheistä jne.

        Kenenkään muun ei tulisi määritellä teille elämäänne paitsi te itse. Se miten te päädytte siihen pisteeseen on sitten teidän tienne eikä usein ulkopuoliset voi siinä auttaa. Yleensä sitä kautta kun tuota tietä kulkee niin vähitelleen tulee voimavaroja joiden avulla ehkä tuntee myös hyvää oloa.

        En koskaan vähättelisi jonkun pahaa oloa tai huonoja tuntoja, sanon vain sen että se on tiedän oma elämänne ja valitettavasti tässä maailmassa yleensä teistä ei välitä/ eikä lopulta ymmärrä kukaan muu kuin te itse joten välinpitämättömyys on välttämättömän hyve sekä myös se että osaatte rakentaa identiteettiä niistä palasista joita te itse arvostatte.


      • alea_iacta_essi
        Joopa joo kirjoitti:

        "Ainut asia jossa aloituksessa oli järkeä oli se että lapsuudella on suuri vaikutus itsetuntoon. Tätä ei ollenkaan kaikki "hyväosaiset" tajua. He näkevät vaikean lapsuuden eläneen kokemukset menneisyyteen sijoittuvina, sinne jääneinä. Itsetuntoa ja omanarvontuntoa ei voi valita, mutta parantaa niitä voi myöhemmin"

        Parantaa mitä?

        Miksi te ihmiset liikutte näillä huono ja hyvä itsetunto sektoreilla?
        Aivan kuin olisi kaksi vaihtoehtoa. Sitten liitätte ne itseenne, muistoihinne ja vielä myös elämässä menestymiseen ja ties mihin muuhun.

        Teidän nykyinen "minänne" ei ole sama kuin lapsuudessa. Ne muistot ovat toki aitoja, mutta ne ovat menneisyydessä. Älkää antako niiden määritellä itseänne ja toisten ihmisten kuten isän ja äidin määritellä itseänne.

        Minun lapsuuteni oli tietyllä tavalla "hyvä", mutta toisaalta ei mikään täydellinen. Olen joutunut tajuamaan että oma IDENTITEETTI pitää rakentaa erilliseksi noista tuntemuksista ja niistä mitä minulle on yritetty tyrkyttää ajatuksena mitä minä olen muille ihmisille.

        Ei se liity sinällään minkään "parantamiseen" vaan siihen että minä olen tehnyt valintani, mutta en ole voinut mm. valita lapsuuttani tai monia asioita elämässäni.

        Omanarvontunto tulisi olla jokaisella eikä se voi mielestäni olal hyvä tai huono.

        Jos keskitytte siihen miten paskasti ihmsiet ovat teitä kohdelleen ja mitä he ajattelevat teistä niin olette ikuisesti heidän vankejaan. Monelle sellainen on vielä oikein avoin haava johon voi tarvittaessa kaataa suolaa ihan vain että he näkevät miten te kiemurtelette. Kuten lapset kiduttavat hyönteisiä tai pieneläimiä.

        Tahdon sanoa että identiteetti ja ne tuntemukset tulisi olla erillisiä Eli jos elämänne on huonoa ja tunnetta pahaa oloa niin teidän ei tulisi tuntea ITSESTÄNNE huonoa tai pahaa oloa.

        Sillä tavoin olette suojassa. Tiedän että joku alkaa lässyttää että "älä rakenna muureja" yms. ja että ihmisen tulee olla "oma aito itsensä". Kaikilla vain se "oma aito itse" ei ole niin hyväksytty sosiaalisesti kuin toisilla ja he voivat sitä kautta altistua pahalle ololle tavalla jota taas toiset eivät koskaan koe koska voivat olla paremman näköisiä, sosiaalisempia, menestyneempiä, paremmista perheistä jne.

        Kenenkään muun ei tulisi määritellä teille elämäänne paitsi te itse. Se miten te päädytte siihen pisteeseen on sitten teidän tienne eikä usein ulkopuoliset voi siinä auttaa. Yleensä sitä kautta kun tuota tietä kulkee niin vähitelleen tulee voimavaroja joiden avulla ehkä tuntee myös hyvää oloa.

        En koskaan vähättelisi jonkun pahaa oloa tai huonoja tuntoja, sanon vain sen että se on tiedän oma elämänne ja valitettavasti tässä maailmassa yleensä teistä ei välitä/ eikä lopulta ymmärrä kukaan muu kuin te itse joten välinpitämättömyys on välttämättömän hyve sekä myös se että osaatte rakentaa identiteettiä niistä palasista joita te itse arvostatte.

        Tajuan hyvin jaottelun ja välinpitämättömyyden tarpeellisuuden, jos on ollut vaikea menneisyys. Tunteet on suorastaan pakko erillistää, on pakko olla muureja ja täytyy olla kova. Eihän niitä muuten jaksa ja vievät kaiken tilan. Muttei siinä kaikki, jos haluaa myös tuntea jotain. Onhan hyviäkin tunteita mutta ne asuvat helposti pahojen tunteiden naapurissa tai tulevat kulman takaa vastaan. Tarkkana on oltava, ihan liian tarkkana.

        Se miten paskasti on kohdeltu ja miten lapsuudessa on määritelty on saanut minut pelkäämään kaikkien ihmisten suhtautumista minuun. Siis hyväksytäänkö minut vai ei, se on aina hyvin kyseenalaista. On sillä merkitystä, että kokisi olevansa hyväksytty, mutta niin, ongelma on sisälläni ja menneisyydessäni. Hyväksyä itse itsensä ja rakentaa itse oma identiteettinsä... Helkkarin vahva olisi oltava, olenkin tavallaan, niin kauan kun olen yksin omalla planeetallani.


    • nir-

      Suurimmalla osalla ihmisistä on jonkinlaisia traumoja lapsuudestaan. Joillain pahempia, joillain pienempiä. Omat traumani ovat sitä lievempää sorttia, mutta ystäväpiiriini kuuluu myös todella rankkoja kertomuksia. Ja nämä ovat välillä välillä henkilöitä, joista ei todellakaan uskoisi jos ei tietäisi. Myös hyvin toimeentulevista perheistä, joissa väkivalta ja/tai alkoholismi oli hyvin piilotettua. Lapsilla paljon harrastuksia ja lastenhoitajia ettei vanhempien tarvitsisi heitä nähdä.

      On turhaa olla katkera ainakaan sellaisille ihmisille joita ei tunne. Voivat olla ihan yhtä rikki. Vaikka eipä sitä katkeruutta varmaan kukaan valitsekaan tietoisesti sillä jotain saavuttaakseen.

      Keskusteluissa olen päätynyt siihen, että tullakseen onnelliseksi ihmisen on päästävä näistä traumoistaan yli. Itse en ole omistani kokonaan päässyt, vaikka ovat niitä "helppoja". Ei ole samalla tapaa luonteen lujuutta kun joillain toisilla. Jotkut rankkojakin kokeneet ovat pystyneet historiansa käsittelemään.

      • alea_iacta_essi

        "On turhaa olla katkera ainakaan sellaisille ihmisille joita ei tunne."

        Niin, ei ihmisistä yleensä näy päälle päin, ja voi olla että itsestään kovaa mekkalaa pitävä, hyvin katkera ihminen ei välttämättä loppujen lopuksi ole kokenut mitään erityisen "suuria" traumoja, kun taas menestyvällä ja tasapainoisella voi olla hyvinkin synkkä lapsuus.

        Suurten traumojen suhteen on tavallaan helpompaa, koska niitä on pakko käsitellä tavalla tai toisella. Pienet traumat jäävät ehkä helpommin käsittelemättä (ja myös ilman terapiatukia).


    • rotoni

      Täällä planeetalla kovasti erillaisia ihmisiä ongelmiensa kanssa, ja numeroiden valossa, voitais pari miljardia poistaa vaivatta.
      Mitä väliä, jos kaikista ei tule superfiksuja vaikuttajia, kerron tämän heti kättelyssä kaikille että, ihmisen inhimillinen arvo määritellää kuinka hän tuottaa itselleen positiivisuuta, sekä muille ihmisille.
      Positiivisten asioiden tuotaminen on elmän mittari, joka tämän tajuaa voi löytää tiensä onneen.
      Kyky hyväksyä todellisuus ei riipu älykkyydestä eikä koulutuksesta, vaan inhimillisestä tahdosta.
      Se on viisautta joka edistää elämän iloa.
      Hyvät asiat säilyvät aina elän kiertokulussa, siksi hyvät ihmiset muistetaan paremmin, koska heidät halutaan muistaa. miksi?

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      265
      17199
    2. Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."

      Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist
      Kotimaiset julkkisjuorut
      23
      5536
    3. Ilkka kanerva

      Ilkka Kanerva kuollut 74v
      Turku
      115
      2595
    4. Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."

      Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar
      Kotimaiset julkkisjuorut
      16
      2087
    5. Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä

      Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa
      Maailman menoa
      336
      1778
    6. Pikkaraiskan puhelut

      Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      111
      1013
    7. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      59
      961
    8. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      45
      909
    9. Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen

      Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto
      Maailman menoa
      32
      904
    Aihe