Äiti terrorisoi

Älä vastaa joka puheluun.....
Itse vaihtaisin numeron salaiseksi jos muu ei auta. Keskustellut kaiketi olet asiasta äitisi kanssa, oletan

Vaihda salainen numero tai osta valmiiksi maksettu liittymä niin ei saa äitisi soitettua sinulle ja tuo rupeaa olemaan äidiltäsi läjeisriippuvuutta tai sitten etsii puhekumppani ja sano joskus suoraan äidillesi että kyllä kerran kuussa rittää.Syyllistä äitiäsi takisin siitä että häiritsee ja mainitse että liika soittelu on kotirauhan riikomista ja niin edelleen. Onneksi itsellä on vain äiti elossa ja ei soittele muulloin kun on asiaa ja saattaa parikuukautta mennä ettei ole minkäänlaista yhteydenpitoa ja näin on hyvä että kaikki elävät omaa elämäänsä eikä' häiritä muuten vaan.

No ainakin suosittelisin tekemään niin, että ilmoitat äidillesi, että nyt lähdet viikoksi/viikonlopuksi matkalle ja siellä ei toimi puhelin eli ei kannata soitella tai huolestua jos et vastaa tai sinuun ei saa yhteyttä.

Sitten lähdet (tai et lähde, voithan olla kotonakin jos äidilläsi ei ole mahdollisuutta saada sinua "kiinni") matkalle, pistät puhelimen kiinni tai äänettömälle ja et vain vastaa hänelle, koska "puhelin ei toimi täällä". Sitten teet näitä matkoja vähän väliä, niin eiköhän äitisi ala tajuamaan, että ei koko ajan tarvitse soitella ja olla huolissaan.

Tämä olisi ainakin sellainen "pehmeä isku" äidillesi. En minä nyt kokonaan suhteita katkaisisi tai vaihtaisi numeroa salaiseksi, mutta jotain sinun on tehtävä! Onnea yritykseen. :)

Jossainmäärin samanlaiseen kysymykseen oli ammattilaisen vastaus.
Lähde: http://www.terveyskeskus.fi/do.xsp?objectType=vlqry&viewType=browseview&process=true&keywords=%E4iti

Kysymysnumero: 1035 Aihe: Masennus
ma 27.6.2011Tytär ja äitisuhde rakoilee. Äiti ( 68) eronnut, tyttären yh-äiti. Tyttären murrosiässä jo tätä kontrolli ongelmaa. Äiti meni uudelleen avioon, jäi leskeksi siitä, sairastanut rintasyövän, voittanut sen. Lonkkakipua ja yksinäisyyttä sekä jonkillainen katkeruus yksinäisyydelle.

Tytär (49) , lapseton ollut parisuhteissa muutamia kertoja ja eronnut vähän aikaa sitten avoliitosta, aloitti vanhoina päivinä opiskelemaan, mutta on masentunut äitinsä ylikontrollista, käyttää vaihdevuosiinsa lääkitystä.

Aamut alkavat tekstareilla / puheluilla "herätty on " ja illalla päivän päätteeksi hyvät yöt toivotellaan. Jos ei muista jostakin syystä, niin aivan varmasti äitiltä tulee hermostunut puhelu.
Kun tytär oli parisuhteessa tätä oli silloinkin, nyt vaan pahentunut - esimerkiksi yhtenä aamuna tytärtä väsytti ja oli vapaapäiväkin, ei ollut herännyt normaaliin aikatauluun vaan heräsi ihmettelemään klo 9,30 siihen että äiti soitellut 24 puhelua.

Muutamina kertoina äiti on tullut tyttären kotiin kun ei ole saanut paniikiltaan tätä heti kiinni, äiti ei koe tätä mitenkään oudoksi ja epänormaaliksi, mutta tytär on väsynyt. Tytär sanoi "eihän sinunkaan ätisi soittanut sinulle joka aamu oletko herännyt töihin" ja tähän äiti yleensä kuittaa, että "hän on sentään synnyttänyt ja napanuora ei katkea ikinä.... "

Tiedän että kumpikin kärsii, mutta minä tyttärenä kysyisin nyt neuvoa tähän, sillä tämä ei ole enää kivaa kenellekään. Opiskeluni ja ihmissuhteeni kärsivät tästä jo.
Mitä neuvoisit ?

Vastaus:
Hyvä, että olet pysähtynyt miettimään tätä hankalaa tilannetta. Uskon, että te molemmat voitte huonosti. Erityisesti minua huolestuttaa, että sinun ihmissuhteesi ja opiskelusi kärsivät tästä äitisi riippuvuudesta. 24 puhelua aamuisin on ehdottomasti liikaa. Tämä muistuttaa jo hieman enemmän kotirauhan häiritsemistä kuin huolenpitoa.

Sinun on syytä osoittaa äidille rajat tai muuten hän tukehduttaa sinut henkisesti. Jos äiti ei pysty katkaisemaan napanuoraa, niin se jää sinun tehtäväksesi. Ehdottaisin, että laittaisit puhelimesi aamulla äänettömälle ja ilmoittaisit äidillesi, että mihin aikaan hän voi soittaa sinulle. Tai voisitko sinä mahdollisesti soittaa hänelle lyhyen puhelun herättyäsi ja juotuasi ensin aamukahvit ihan rauhassa. Kaikkina päivinä teidän ei tarvitse olla yhteydessä keskenänne.

Rajojen asettaminen ei ole kovin helppoa. Joudut varmaan toistuvasti muistuttamaan äitiäsi uusista "pelisäännöistä". On tärkeätä, että et tunne syyllisyyttä siitä, ettet ole jatkuvasti äitisi tavoitettavissa. Hän saattaa olla myös jonkin aikaa hyvin loukkaantunut sinulle, mutta tällainen menee yleensä ihan itsestään ohitse.

Luulisin, että äitisi tarvitsisi ulkopuolista keskusteluapua. Iäkkäimmille ihmisille on myös järjestetty mm. aamukorva- puhelin, jonne voi soittaa aamulla varhain. Onko sinulla tiedossa jokin taho, jonne äitisi suostuisi menemään puhumaan tästä ongelmasta? Uskoisin, että tästä riippuvuudesta on kehittynyt hänelle tosi vaikea asia. Tässä tapauksessa lyhytkestoisesta psykoterapiasta voisi olla myös äidillesi apua. Samaa ehdottaisin sinullekin, mikäli omat toimenpiteet eivät johda tulokseen.

Suosittelen, että ihan aluksi istuisitte kaksistaan alas kaikessa rauhassa keskustelemaan. Sinä voit kertoa hänelle miten raskaaksi koet omalta puoleltasi tämän asian. Äitisi voisi vuorostaan kertoa hänen oman näkökantansa asiaan. Sen jälkeen voisit kertoa hänelle oman ehdotuksesi uudeksi toimintatavaksi.

Älä lannistu! Rajojen asettaminen on haasteellista, mutta kun se onnistuu, niin molemmat osapuolet alkavat voida henkisesti paremmin.