Antin muistoksi

Kuolema on odottamaton vieras. Se tulee kutsumatta, riisuu
elämän paljaaksi, on julma ja armoton. Sitä ei voi väistää eikä paeta.
Kuolema ei anna vastauksia. Se tuo vain kysymyksiä. Se on
mysteeri, johon jokaisen on lopulta myönnyttävä.
Elämä ja kuolema kulkevat käsikädessä, ei ole toista ilman toista.
Vasta kun myöntää kuoleman todellisuuden, voi alkaa elää. Vaikka
maallinen elämä päättyy kuolemaan, kaikki ei lopu siihen. Toivo
ikuisesta elämästä kantaa läpi ajan.
Surun polku on kaikille sama ja se on kuljettava askel askelelta.
Vähitellen, monien vaiheiden kautta elämä palaa. Talven jälkeen
silmut kuitenkin puhkeavat ja alkaa vihertää. Taas kukat kukkivat ja
surusta kasvaa uusi elämä.
Menetyksen kokemusta on vaikea jakaa ja pukea sanoiksi
61764
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Kauniita sanoja sinulta Johanna. Läheisen menetys on todella riipaisevaa ja vaikka siitä ei koskaan toivu aivan kokonaan niin ajatuksesi ovat kuitenkin oikeita ja elämähän aina kuitenkin voittaa. Toivotan jaksamista sinulle elämässäsi.

Äänestä
  • pahinta kun lähdetään oamn käden kautta, ja ilman näkyvää syytä. Se tulee kalvamaan vanhempia lopun iän.. "miksi hän teki niin, oliko meissä jotain vikaa?"

    Äänestä

  • Johanna kirjoitti:

    pahinta kun lähdetään oamn käden kautta, ja ilman näkyvää syytä. Se tulee kalvamaan vanhempia lopun iän.. "miksi hän teki niin, oliko meissä jotain vikaa?"

    Saatamme syyttää itseämme ja vainajaa itsemurhasta. Usein kuitenkin ongelma ei ole ollut avun ja tuen puute, vaan hetkellinen epätoivo, joka on kasvanut oman puolustuskyvyn menetyksen vuoksi sietämättömäksi.
    Rakastamalla, tukemalla ja auttamalla toista emme koskaan nakerra hänen omaa puolustuskykyään. Olemalla tekemättä mitään emme nakerra sitä myöskään. Joten: joku ON tahattomasti/tarkoituksellisesti romuttanut ko. henkilön oman terveen identiteetin ja siihen luonnollisena osana kuuluvan itsesuojeluvaiston. Tällaisia ihmisiä, jotka tahattomasti/tarkoituksellisesti murentavat toisen minuutta, on paljon erilaisia ja he toimivat erilaisten motiivien voimin. Osa uskoo jopa auttavansa ko. henkilöä. Harva uskoo vahingoittavansa ketään. Jokatapauksessa kaikkien näiden henkilöiden motiivien taustalla on oma hyöty, vaikka se olisi kuinka kauniisti piilotettu. Rakkautta se ei ole, vaikka jotkut sitä siksikin kutsuvat.

    Äänestä

EI OLE MITÄÄN IKUISTA ELÄMÄÄ!!! USKOKAA SE JO!!! EI OLE MITÄÄN HÖPÖN PÖPÖN JUMALAA JOSSAIN PIERUSSA!! JA KELAKKAAA KUINKA TYLSÄÄ OIS ELÄÄÄ 99999999999999999999999999999999999999999999999999999999999999999 VUOTTA.... HUOH EMMÄ AINAKAAN JAKSAIS.... JA KAIKKEEN TURTUU... VAIKKA OIS AINEISSA KOKO AJAN NIIN TUSKIN KUKAAN JAKSAIS ELÄÄÄ IKUISESTI!

Äänestä
  • mitä..se on ainut toivo ihmiselle kuka on menettänyt rakkaan ihmisen!!!!!!!
    mä uskon tapaavani siskoni joskus...sä uskot toisin,mutta tosiasia on että MEISTÄ EI KUKAAN TIEDÄ MITEN SE ON!!!!!!!
    jokainen uskoo miten haluaa!!!

    Äänestä

  • ultsi kirjoitti:

    mitä..se on ainut toivo ihmiselle kuka on menettänyt rakkaan ihmisen!!!!!!!
    mä uskon tapaavani siskoni joskus...sä uskot toisin,mutta tosiasia on että MEISTÄ EI KUKAAN TIEDÄ MITEN SE ON!!!!!!!
    jokainen uskoo miten haluaa!!!

    tiedä. Jos sinä et tiedä, miksi jollakin toisella ei sitä tietoa voisi olla joka sinulta nyt puuttuu? Toivon että jonakin päivänä olet niin valmis että Jumala antaa sinunkin nähdä näkymättömän rajan tuolle puolen. Siellä se todella on ja sen takana vasta se elämä alkaa. Tämä täällä on kuin pahaa painajaista kokoajan vaikka kaikki olisi hyvinkin.

    No, sitten kaikki, tulette näkemään.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Johanna kirjoitti:

Kuolema on odottamaton vieras. Se tulee kutsumatta, riisuu
elämän paljaaksi, on julma ja armoton. Sitä ei voi väistää eikä paeta.
Kuolema ei anna vastauksia. Se tuo vain kysymyksiä. Se on
mysteeri, johon jokaisen on lopulta myönnyttävä.
Elämä ja kuolema kulkevat käsikädessä, ei ole toista ilman toista.
Vasta kun myöntää kuoleman todellisuuden, voi alkaa elää. Vaikka
maallinen elämä päättyy kuolemaan, kaikki ei lopu siihen. Toivo
ikuisesta elämästä kantaa läpi ajan.
Surun polku on kaikille sama ja se on kuljettava askel askelelta.
Vähitellen, monien vaiheiden kautta elämä palaa. Talven jälkeen
silmut kuitenkin puhkeavat ja alkaa vihertää. Taas kukat kukkivat ja
surusta kasvaa uusi elämä.
Menetyksen kokemusta on vaikea jakaa ja pukea sanoiksi

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu