70-luku abortti keisarileikkauksella

tiedonjanoinen1+2

Onko täällä kenelläkään tietoa oliko 70-luvun puolivälissä abortti keisarileikkauksella (pikkusektio) kuinka tyypillinen tapa suorittaa abortti. Ja jos oli, miten se suoritettiin ja mistä syystä. Tehtiinkö silloin sektioarpi vaakaan vai pystyyn? Surmattiinko lapsi lääkkeellisesti ennen sektiota vai miten? Kuinka pitkällä raskauden keskeytyksen sai silloin suorittaa? Tietoa, pliis...

38

411

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • kerronpa minäkin

      Sektiosta en tiedä mitään. Raskauteni oli niin alussa että se tehtiin kaavinnalla. Nukutukseen ja sitten toimenpide.

    • tuskimpa..

      Miks sellasia yleensä tehtäis? Vain sillon jos jostain syystä mikään muu keino ei sovi.
      http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/etusivu?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&p_p_col_id=column-1&p_p_col_count=1&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku__spage=/portlet_action/dlehtihakuartikkeli/viewarticle/action&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_tunnus=duo92556&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_auth=
      >Hysterotomia eli pikkusektio on kolmas keskeytysmenetelmä. Sen käyttö tulee rajoittaa tapauksiin, joissa muut menetelmät ovat vasta-aiheisia. Vuonna 1999 Suomessa tehtiin vain neljä pikkusektiota [8].>

      Lapsihan useimmiten pilkotaan (tai pilkkoutuu) palasiksi ja osissa ulos jos on niin iso ettei mahtus tuleen pihalle kohdun repeemättä.
      http://abortionabout.com/deabortion.html

    • tiedonjanoinen1+2

      Äitini väittää että hänelle on sellainen tehty, mutta jotenkin epäilen koska hänen muistikuvansa ovat hyvin epämääräiset. Epäilen että hän olisi saanut lapsen keisarileikkauksella ja antanut sen pois. Sen takia yritän selvittää kaiken mahdollisen tuosta pikkusektiosta jotta saisin tietää totuuden

      • pyydä äitiäsi

        hommaamaan hoitokertomukset sairaalasta. Sieltähän se näkyy millä viikoilla, mitä ja miten on tehty.


    • tiedonjanoinen 1+2

      Onko se edes mahdollista saada noin vanhoja tietoja.. Tapaus olisi sattunut vuosien 73-75 välillä. Voi luoja, en kyllä millään halua tuollaista uskoa äidistäni..

    • nurse35

      Totta kai epikriiseistä saa kopion (paljon, paljon vanhemmistakin), siis _äitisi_ saa omistaan.

    • Puoli vuotiaan äiti

      En tiedä Suomen tilanteesta, mutta jenkeissä keisarinleikkausabortti tehdään, jos raskaus on jo viimeisellä kolmanneksella. Siellähän abortin saa periaatteessa missä tahansa raskauden vaiheessa mistä tahansa syystä. Että voipi olla hyvin mahdollista, että sunkin äidille on sellainen tehty.

    • ????????????????????

      Entä jos kyseessä on hätäkeskeytys, jossa äitisi välittömän hengenvaaran takia sikiö on otettu pois sektiolla kesken raskauden? Tuli vain mieleen, että tuollainen tilanne voisi olla niin äkillinen ja traumaattinen, että jos siitä johtuisi äitisi muistojen epämääräisyyskin. Hengenvaarassa oleva nainenhan ei välttämättä ole edes tajuissaan tietääkseen miten hänen henkensä yritetään pelastaa.

      • tiedonjanoinen1+2

        joo ei mistään tuollaisesta ole kysymys, ja mielestäni 70-luvullakaan ei ole ollut sallittua abortoida viimeisellä kolmanneksella ellei nimenomaan ole äidin henki ollut vaarassa.. Pitää vaan sanoa sille että hommaa siitä epikriisistä kopion sekä virkatodistuksen niin silläpähän totuuden pitäisi selvitä..


      • ????????????????????
        tiedonjanoinen1+2 kirjoitti:

        joo ei mistään tuollaisesta ole kysymys, ja mielestäni 70-luvullakaan ei ole ollut sallittua abortoida viimeisellä kolmanneksella ellei nimenomaan ole äidin henki ollut vaarassa.. Pitää vaan sanoa sille että hommaa siitä epikriisistä kopion sekä virkatodistuksen niin silläpähän totuuden pitäisi selvitä..

        Siis mistä tiedät ettei kyse ollut hätäkeskeytyksestä? Senhän just saakin tehdä myös laillisten rajojen ulkopuolella, jos naisen henki on välittömässä vaarassa.


      • toisaalta..
        ???????????????????? kirjoitti:

        Siis mistä tiedät ettei kyse ollut hätäkeskeytyksestä? Senhän just saakin tehdä myös laillisten rajojen ulkopuolella, jos naisen henki on välittömässä vaarassa.

        luulis että jos niin myöhään tehdään hengenhädässä niin miksei lastakin sillon yritettäs pelastaa jos sekin vois jo selvitä?


      • tiedonjanoinen1+2
        ???????????????????? kirjoitti:

        Siis mistä tiedät ettei kyse ollut hätäkeskeytyksestä? Senhän just saakin tehdä myös laillisten rajojen ulkopuolella, jos naisen henki on välittömässä vaarassa.

        joo, eiköhän äitini kertoisi jos kysymys olisi ollut hätäkeskeytyksestä. Sanoo tehneensä abortin kun ei ollut valmis äidiksi. Tajuan kyllä sen, olihan nuori sun muuta. Mutta epäkohtana stoorissa pidän sitä että olisi päästänyt raskauden melkein puoleen väliin saakka ja vasta sitten abortoinut. Myöskään ei osaa selittää syytä miksi hänelle olisi tehty abortti keisarileikkauksella. Käsittääkseni sellainen ei ole koskaan ollut kovin yleinen ja kyllähän lääkäri olisi hänelle selvittänyt että miksi. Uskon että synnytti lapsen keisarileikkauksella mutta ei halua kertoa syystä tai toisesta. Vaikkei asialla luulisi enää tänä päivänä olevan suurtakaan merkitystä kun melkein 40 vuotta on kulunut.


    • tiedonjanoinen1+2

      Joo, hah, ei aio äitini tätä asiaa selvittää. Kovasti vannoo omaan totuuteensa vaan todisteita ei suostu esittämään. No, saa pysyä poissa ainakin mun naaman edestä ennen kuin latoo todisteet pöytään joko sisaruksestani tuolla jossain tai abortista keisarileikkauksella... oi tätä elämää..

      • Dara

        Minua hieman ihmetyttää, että miksi näin vanha, jä äidillesi ilmeisen kipeä asia on sinulle niin tärkeä, että haluat sellaisen takia katkaista välit äitiisi... Onko teidän välillä ollut riitoja muutenkin, jotka vaikuttaisivat tähän ratkaisuusi? Miten se vaikuttaa suhteeseesi äitiisi, jos hän vaikka saisikin pitää oman lähes 40 vuotta vanhan kokemuksensa juuri niin hämärän peitossa kuin haluaa, eikä halua siitä enempää kertoa kuin on jo kertonut? Onko tuolloin mahdollisen abortin aikaan ehkä tapahtunut jotain, mikä vaikutti sinun omaan elämääsi silloin, kun asia nyt nousee noin tärkeään asemaan suhteessanne?


      • alottajan ymmärtäjä
        Dara kirjoitti:

        Minua hieman ihmetyttää, että miksi näin vanha, jä äidillesi ilmeisen kipeä asia on sinulle niin tärkeä, että haluat sellaisen takia katkaista välit äitiisi... Onko teidän välillä ollut riitoja muutenkin, jotka vaikuttaisivat tähän ratkaisuusi? Miten se vaikuttaa suhteeseesi äitiisi, jos hän vaikka saisikin pitää oman lähes 40 vuotta vanhan kokemuksensa juuri niin hämärän peitossa kuin haluaa, eikä halua siitä enempää kertoa kuin on jo kertonut? Onko tuolloin mahdollisen abortin aikaan ehkä tapahtunut jotain, mikä vaikutti sinun omaan elämääsi silloin, kun asia nyt nousee noin tärkeään asemaan suhteessanne?

        No kyllä minäkin haluisin äidistäni (ja vielä mahdollisesta sisaruksesta) noin oleellisia asioita tietää... ja kummallista tosiaan miksi jotain pitää salailla!


      • tiedonjanoinen1+2
        Dara kirjoitti:

        Minua hieman ihmetyttää, että miksi näin vanha, jä äidillesi ilmeisen kipeä asia on sinulle niin tärkeä, että haluat sellaisen takia katkaista välit äitiisi... Onko teidän välillä ollut riitoja muutenkin, jotka vaikuttaisivat tähän ratkaisuusi? Miten se vaikuttaa suhteeseesi äitiisi, jos hän vaikka saisikin pitää oman lähes 40 vuotta vanhan kokemuksensa juuri niin hämärän peitossa kuin haluaa, eikä halua siitä enempää kertoa kuin on jo kertonut? Onko tuolloin mahdollisen abortin aikaan ehkä tapahtunut jotain, mikä vaikutti sinun omaan elämääsi silloin, kun asia nyt nousee noin tärkeään asemaan suhteessanne?

        En oikein usko tähän aborttijuttuun, koska äitini veli kertoo että äitini on saanut lapsen jonka antanut pois. Totta ihmeessä haluan tietää jos minulla on sisko tai veli tuolla jossain. Ja kyllä, äidin kanssa on aina ollut ongelmia, moraaliton ja vastuuton otus kun on. Oikeastaan en hänestä välitä tässä asiassa lainkaan mutta mikäli minulla on biologinen sisarus tahdon sen tietää, mielestäni äidillä ei ole oikeutta salata noin suurta asiaa minulta tai muiltakaan perheenjäseniltä.
        Joo, ja kyllä sekin vaikuttaa aika paljon ajatuksiini äidistäni mikäli paljastuu että hän todellä on tehnyt myöhäisillä viikoilla keisarileikkauksella abortin ja kuitenkin vuotta myöhemmin pitänyt veljeni. huoh.


      • Dara
        tiedonjanoinen1+2 kirjoitti:

        En oikein usko tähän aborttijuttuun, koska äitini veli kertoo että äitini on saanut lapsen jonka antanut pois. Totta ihmeessä haluan tietää jos minulla on sisko tai veli tuolla jossain. Ja kyllä, äidin kanssa on aina ollut ongelmia, moraaliton ja vastuuton otus kun on. Oikeastaan en hänestä välitä tässä asiassa lainkaan mutta mikäli minulla on biologinen sisarus tahdon sen tietää, mielestäni äidillä ei ole oikeutta salata noin suurta asiaa minulta tai muiltakaan perheenjäseniltä.
        Joo, ja kyllä sekin vaikuttaa aika paljon ajatuksiini äidistäni mikäli paljastuu että hän todellä on tehnyt myöhäisillä viikoilla keisarileikkauksella abortin ja kuitenkin vuotta myöhemmin pitänyt veljeni. huoh.

        Kertomasi asiat selvittivätkin paljon asiaa. Tietenkin olisin itsekin kiinnostunut tietämään totuuden, jos kaksi eri ihmistä puhuvat eri asioita. En tosin usko, että katkaisisin välejäni äitiini tällaisen takia, mutta sinulla lienee vaikuttaa siinä sekin, jos välisi ovat äitiisi olleet huonot muutenkin.

        "Joo, ja kyllä sekin vaikuttaa aika paljon ajatuksiini äidistäni mikäli paljastuu että hän todellä on tehnyt myöhäisillä viikoilla keisarileikkauksella abortin ja kuitenkin vuotta myöhemmin pitänyt veljeni. huoh."

        Tästä tuli mieleeni, että mikäli näin on tapahtunut Suomessa 70-luvulla, niin keskeytysmenetelmä ei välttämättä ole ollut äitisi valinta laisinkaan ja myöhäisessä keskeytyksessä syytkin ovat saattaneet olla vakavammat. Ehkä taustalla olisikin jotain, mistä äitisi ei halua kaikkea kertoa.


      • Dara
        alottajan ymmärtäjä kirjoitti:

        No kyllä minäkin haluisin äidistäni (ja vielä mahdollisesta sisaruksesta) noin oleellisia asioita tietää... ja kummallista tosiaan miksi jotain pitää salailla!

        Tiedonhalun minäkin ymmärrän, ihmettelin vain sitä, miksi haluaa välit laittaa poikki asian takia. Mutta sekin selittyi pitkälle tuolla aloittajan asiallisella vastauksella.

        "ja kummallista tosiaan miksi jotain pitää salailla!"

        No tässä tapauksessa ainakaan aloittajan äitiä tuskin voi salailusta syyttää, jos hän kerran itse on kertonut asiasta aloittajalle? Se sitten on eri asia, jos hän salaileekin adoptioon antamista väittäen sitä abortiksi. Jos näin on, niin hänelle luultavasti se adoptioon antaminen on aiheuttanut aikamoisen trauman, jos hän ei sitä näin pitkän ajan jälkeenkään pysty käsittelemään.


      • llllllllllllllllllll
        tiedonjanoinen1+2 kirjoitti:

        En oikein usko tähän aborttijuttuun, koska äitini veli kertoo että äitini on saanut lapsen jonka antanut pois. Totta ihmeessä haluan tietää jos minulla on sisko tai veli tuolla jossain. Ja kyllä, äidin kanssa on aina ollut ongelmia, moraaliton ja vastuuton otus kun on. Oikeastaan en hänestä välitä tässä asiassa lainkaan mutta mikäli minulla on biologinen sisarus tahdon sen tietää, mielestäni äidillä ei ole oikeutta salata noin suurta asiaa minulta tai muiltakaan perheenjäseniltä.
        Joo, ja kyllä sekin vaikuttaa aika paljon ajatuksiini äidistäni mikäli paljastuu että hän todellä on tehnyt myöhäisillä viikoilla keisarileikkauksella abortin ja kuitenkin vuotta myöhemmin pitänyt veljeni. huoh.

        Kyllä äidilläsi on oikeus salata jos niin haluaa. Se on äitisi asia ja jos hän ei halua siitä puhua niin ei halua. Vänkäämällä et saa tahtoasi läpi. Käyttäydyt äitiäsi kohtaan lapsellisesti ja ärsyttävästi.

        Hän kertoo joskus, jos on kertoakseen. Hän voi nytkin puhua ihan totta, et vain halua uskoa.


      • epätäydellinen
        llllllllllllllllllll kirjoitti:

        Kyllä äidilläsi on oikeus salata jos niin haluaa. Se on äitisi asia ja jos hän ei halua siitä puhua niin ei halua. Vänkäämällä et saa tahtoasi läpi. Käyttäydyt äitiäsi kohtaan lapsellisesti ja ärsyttävästi.

        Hän kertoo joskus, jos on kertoakseen. Hän voi nytkin puhua ihan totta, et vain halua uskoa.

        Kyllä äideilläkin on oikeus yksityisyyteen. Mikä velvollisuus kellään on selvittää terveysasioitaan muille? Minusta on täysin absurdi ajatus, että minun äitini olisi jotenkin kelvoton ihminen jonkun vanhan tapahtuneen asian vuoksi! Miten mennyttä muka voi muuttaa enää??? Tapahtuneet asiat on vaan hyväksyttävä ja äiti toimii tilanteissa parhaalla mahdollisella, tai ainoalla mahdollisella tavalla sillä hetkellä.

        Toki ihmiset tekevät virheitä, mutta jälkikäteen on turha alkaa ketään syyttelemään asoista, koska tapahtumahetkellä on vallinneet aivan toisenlaiset olosuhteet.

        Selvisi minullekin vasta keski-ikäisenä eräs isääni koskeva järkyttävä asia. Isä on valehdellut erään asian kaikille koko aikuisikänsä, suoraan sanottuna huijannut kaikkia. Minä sain asian selville hänen kuolemansa jälkeen viranomaisilta, enkä ole kertonut kuin siskolle. En voi tietää, miksi hän on tehnyt niin, mutta kai siihenkin on ollut aikoinaan syynsä. Me olemme kaikki heikkoja ja hädän hetkellä hätä ei lue lakiakaan. Miten kukaan voi tuomita toista, kun ei itsekään pysty mihinkään täydellisyyteen!? Kyllä elämä opettaa ymmärtämään erilaisia ratkaisuja sille "täydelliselle" ihmisellekin ennemmin tai myöhemmin.


    • tiedonjanoinen1+2

      saahan se salata mitä lystää, mutta pysyy siinä tapauksena kaukana minusta ja lapsenlapsistaan. Kenenkään on turha sanoa mulle mun äitistä mitään, se on niin säälittävä ihminen ettei jaksa sitä ymmärtää eikä sen elämän koukeroita...

      • tunne..

        on molemminpuolinen.


      • meedio asialla?
        tunne.. kirjoitti:

        on molemminpuolinen.

        Ja sinähän näet sen mistä kristallipallostasi? :D


      • ????????????????????
        meedio asialla? kirjoitti:

        Ja sinähän näet sen mistä kristallipallostasi? :D

        Olisikohan sillä se sama kristallipallo, mistä abortin vastustajaki täällä lukee toisten ihmisten ajatukset ja jopa sen onko ne tappaneet lapsensa vai ei?


      • ei tarvita
        ???????????????????? kirjoitti:

        Olisikohan sillä se sama kristallipallo, mistä abortin vastustajaki täällä lukee toisten ihmisten ajatukset ja jopa sen onko ne tappaneet lapsensa vai ei?

        Ihan itsehän ne yleensä sen kertoo ja defenssejään ym. psyyken ongelmia on tietenkin hankalampi ite huomata, saati myöntää.


      • onko hyvä palkkakin?
        ei tarvita kirjoitti:

        Ihan itsehän ne yleensä sen kertoo ja defenssejään ym. psyyken ongelmia on tietenkin hankalampi ite huomata, saati myöntää.

        Eli jos kertoo tehneensä abortin mutta sanoo ettei siitä ole tullut traumoja eikä mielenterveys ole mennyt sen vuoksi,on kyse defenssistä.. jepjep :) eipä tarvitse sitten enää lääkäreitä mihinkään kun ihmiset tekee diagnooseja ilman koulutusta ja näkemättä ihmistä,saati tietämättä kokonaiskuvaa toisen ihmisen elämästä.


      • epätäydellinen

        Muistatteko Topeliuksen opettavaisen tarinan isästä ja äidistä, jotka panivat isoisän syömään ateriansa puukaukalosta oven suussa, koska tämä läikytti ruokaa pitkin pöytiä. Perheen poika vuoli sittemmin puuesineitä. Kun häneltä kysyttiin, mitä poika vuolee, niin kuulemma samanlaisia puukaukaloita omille vanhemmille sitten, kun nämä ovat niin vanhoja, että joutavat sinne samaan nurkkaan syömään.

        Tunnut kyllä tiedonjanoinen niin kovasydämiseltä ihmiseltä, että ehkä omat lapsesi ajattelevat aikanaan sinusta samalla tavalla kuin sinä äidistäsi! Syy ei ole ehkä sama kuin ennen, mutta kyllä sinäkin vielä ehdit tehdä pahoja virheitä.


      • tiedonjanoinen1+2
        epätäydellinen kirjoitti:

        Muistatteko Topeliuksen opettavaisen tarinan isästä ja äidistä, jotka panivat isoisän syömään ateriansa puukaukalosta oven suussa, koska tämä läikytti ruokaa pitkin pöytiä. Perheen poika vuoli sittemmin puuesineitä. Kun häneltä kysyttiin, mitä poika vuolee, niin kuulemma samanlaisia puukaukaloita omille vanhemmille sitten, kun nämä ovat niin vanhoja, että joutavat sinne samaan nurkkaan syömään.

        Tunnut kyllä tiedonjanoinen niin kovasydämiseltä ihmiseltä, että ehkä omat lapsesi ajattelevat aikanaan sinusta samalla tavalla kuin sinä äidistäsi! Syy ei ole ehkä sama kuin ennen, mutta kyllä sinäkin vielä ehdit tehdä pahoja virheitä.

        Joo, no mun suuttumukseeni äitiäni kohtaan tämä ei todellakaan ole ainoa syy, vaan se viimeinen pisara jonka seurauksena malja läikkyy yli.
        Kyseinen nainen ei ole ikinä äidiksi sopinutkaan joten en toisaalta ihmettele vaikka abortin olisikin tehnyt. Se vaan tekee asiasta jotenkin sairaan että sai veljeni vuotta myöhemmin. Luulisi että jos abortin tekee myöhäisillä viikoilla niin sitä edes masentuisi eikä heti hummaisi joka jätkän kanssa. Tai huolehtisi edes ehkäisystä. No se ja sama, luojan kiitos ei veljeäni tappanut.

        Samainen akka sitten huoras ja ryyppäs avioliittonsa jonka aikana me lapset oltiin heitteillä, sitten ollessa 5-vuotias pakkasi kamansa ja hylkäsi meidät. Isä ei ollut yhtään sen parempi, sekin lähti viinan ja perseen perässä pääkaupunkiseudulle.

        Huvittavaa näissä kahdessa on se, että huolimatta päätöksestään hylätä meidät lapset eivät ikinä ole jättäneet meitä rauhaan vaan aina ruikuttaneet että heitä pitää rakastaa, ymmärtää sun muuta. Ovat mustamaalanneet ihmisiä jotka meidät ovat kasvattaneet ja lupailleet tyhjää niin kauan kuin muistan.

        Vaikea oli kasvaa tuossa, niin monasti sekoittivat pään ja loukkasivat turhilla puheillaan. Onneksi nykyään tiedän mikä on totuus vaikka traumat joskus nostavatkin päätään. Äitini on ollut hyväksytty perheeseeni huolimatta puutteistaan, jopa siitä että meni pedofiilimiehen kanssa naimisiin joka on yrittänyt hyväksikäyttää minua 13-vuotiaasta saakka. Sekin että kerroin tämän miehen touhuista äidille oli minun osaltani kuulemma sitä etten halua että äidilläni olisi joku tai hän olisi onnellinen. Voi vee, hänellä nyt on ollut miljoona miestä, on saanut juuri sen mitä elämältä on hakemalla hakenut, viinaa, viinaa ja lisää viinaa, siihen päälle huoraamista niin paljon kuin ehtii ja sielu sietää.

        No kuitenkin, nyt kysyin häneltä totuutta tästä asiasta, niin viikkotolkulla jankkaa epämääräisiä epäselvyyksia ja lupaa toimittaa paperin jossa ilmenee kuinka asia on. Samaan aikaan kännissä soittelee ympäri maailmaa ja uhoaa ihmisille että tytär saa tietää hänen kuolemansa jälkeen.

        Lopulta se ja sama mulle, olen väsynyt tähän ihmiseen ja niihin peleihin jota hän pelaa. Juokoon itsensä hautaan ja viekööt valheet mukanaan. Kun ei kerta ikinä aikuistu ja muutu vastuulliseksi niin pysykööt kaukana minun ja lasteni elämästä, en tosiaan kaipaa tuollaista rikkinäistä astiaa joka vain syöpäkasvaimen lailla imee kaikki voimavarat hyväksikäytöllään ja vielä syyllistää lopuksi että häntä ei ole ymmärretty ja rakastettu tarpeeksi. Hän on tarpeeksi vienyt minulta, lasteni lapsuutta ja onnea hän ei tuhoa.


      • tiedonjanoinen1+2
        tiedonjanoinen1+2 kirjoitti:

        Joo, no mun suuttumukseeni äitiäni kohtaan tämä ei todellakaan ole ainoa syy, vaan se viimeinen pisara jonka seurauksena malja läikkyy yli.
        Kyseinen nainen ei ole ikinä äidiksi sopinutkaan joten en toisaalta ihmettele vaikka abortin olisikin tehnyt. Se vaan tekee asiasta jotenkin sairaan että sai veljeni vuotta myöhemmin. Luulisi että jos abortin tekee myöhäisillä viikoilla niin sitä edes masentuisi eikä heti hummaisi joka jätkän kanssa. Tai huolehtisi edes ehkäisystä. No se ja sama, luojan kiitos ei veljeäni tappanut.

        Samainen akka sitten huoras ja ryyppäs avioliittonsa jonka aikana me lapset oltiin heitteillä, sitten ollessa 5-vuotias pakkasi kamansa ja hylkäsi meidät. Isä ei ollut yhtään sen parempi, sekin lähti viinan ja perseen perässä pääkaupunkiseudulle.

        Huvittavaa näissä kahdessa on se, että huolimatta päätöksestään hylätä meidät lapset eivät ikinä ole jättäneet meitä rauhaan vaan aina ruikuttaneet että heitä pitää rakastaa, ymmärtää sun muuta. Ovat mustamaalanneet ihmisiä jotka meidät ovat kasvattaneet ja lupailleet tyhjää niin kauan kuin muistan.

        Vaikea oli kasvaa tuossa, niin monasti sekoittivat pään ja loukkasivat turhilla puheillaan. Onneksi nykyään tiedän mikä on totuus vaikka traumat joskus nostavatkin päätään. Äitini on ollut hyväksytty perheeseeni huolimatta puutteistaan, jopa siitä että meni pedofiilimiehen kanssa naimisiin joka on yrittänyt hyväksikäyttää minua 13-vuotiaasta saakka. Sekin että kerroin tämän miehen touhuista äidille oli minun osaltani kuulemma sitä etten halua että äidilläni olisi joku tai hän olisi onnellinen. Voi vee, hänellä nyt on ollut miljoona miestä, on saanut juuri sen mitä elämältä on hakemalla hakenut, viinaa, viinaa ja lisää viinaa, siihen päälle huoraamista niin paljon kuin ehtii ja sielu sietää.

        No kuitenkin, nyt kysyin häneltä totuutta tästä asiasta, niin viikkotolkulla jankkaa epämääräisiä epäselvyyksia ja lupaa toimittaa paperin jossa ilmenee kuinka asia on. Samaan aikaan kännissä soittelee ympäri maailmaa ja uhoaa ihmisille että tytär saa tietää hänen kuolemansa jälkeen.

        Lopulta se ja sama mulle, olen väsynyt tähän ihmiseen ja niihin peleihin jota hän pelaa. Juokoon itsensä hautaan ja viekööt valheet mukanaan. Kun ei kerta ikinä aikuistu ja muutu vastuulliseksi niin pysykööt kaukana minun ja lasteni elämästä, en tosiaan kaipaa tuollaista rikkinäistä astiaa joka vain syöpäkasvaimen lailla imee kaikki voimavarat hyväksikäytöllään ja vielä syyllistää lopuksi että häntä ei ole ymmärretty ja rakastettu tarpeeksi. Hän on tarpeeksi vienyt minulta, lasteni lapsuutta ja onnea hän ei tuhoa.

        Vielä lisäys tähän kun joku varmaan ihmettelee miksi tämä melkein 40 vuotta vanha asia on minulle tärkeä.

        Kyllä olisin mieluummin halunnut että minulla on sisko tai veli, vaikka sitten pois annettukin. Olisi ollut edes joku tässä maailmassa. Äitini ja isäni elämäntyylillään ja valinnoillaan ovat onnistuneet minut ja ainoan biologisen veljen etäännyttämään toisistaan. Veljeni on hyvä mies, perheellinen, mutta jostain syystä hyvin kylmä minua kohtaan. Luulen että hänkin vaurioitui lapsuudestamme pahasti ja ei pysty minuun luottamaan koska isäni ja äitini lapsi olen. Olen yrittänyt puhua hänen kanssaan mutta en saa oikein mitään irti.. mutta kuitenkin olen onnellinen että hänellä menee hyvin, hän on hyvä isä viidelle lapselleen ja oma perhe on hänelle kaikki kaikessa. Varmaan hänelläkin on suojeluvaisto niin voimakas ettei halua päästää ketään helpolla lähipiiriinsä. Itselläni on kolme lasta ja toivoisin kanssakäymistä serkkujen kanssa mutta se ei onnistu näin kun veljeni ei halua kontaktia. Mieheni suku asuu ulkomailla joten sinnekin sukuloiminen on aika hiljaista vaikka he lämpimästi meidät ottavatkin vastaan.

        Olisi siis ollut ihanaa että minulla olisi vielä ollut veli tai sisko jossain, omaa sukuani jonka kanssa jakaa ajatuksia tästä elämästä.

        Totuus varmaan kuitenkin on se, että veljeni tai siskoni päätyi haudan kylmään syliin ennen ensimmäistä hengenvetoa...


      • elämänmalja
        tiedonjanoinen1+2 kirjoitti:

        Vielä lisäys tähän kun joku varmaan ihmettelee miksi tämä melkein 40 vuotta vanha asia on minulle tärkeä.

        Kyllä olisin mieluummin halunnut että minulla on sisko tai veli, vaikka sitten pois annettukin. Olisi ollut edes joku tässä maailmassa. Äitini ja isäni elämäntyylillään ja valinnoillaan ovat onnistuneet minut ja ainoan biologisen veljen etäännyttämään toisistaan. Veljeni on hyvä mies, perheellinen, mutta jostain syystä hyvin kylmä minua kohtaan. Luulen että hänkin vaurioitui lapsuudestamme pahasti ja ei pysty minuun luottamaan koska isäni ja äitini lapsi olen. Olen yrittänyt puhua hänen kanssaan mutta en saa oikein mitään irti.. mutta kuitenkin olen onnellinen että hänellä menee hyvin, hän on hyvä isä viidelle lapselleen ja oma perhe on hänelle kaikki kaikessa. Varmaan hänelläkin on suojeluvaisto niin voimakas ettei halua päästää ketään helpolla lähipiiriinsä. Itselläni on kolme lasta ja toivoisin kanssakäymistä serkkujen kanssa mutta se ei onnistu näin kun veljeni ei halua kontaktia. Mieheni suku asuu ulkomailla joten sinnekin sukuloiminen on aika hiljaista vaikka he lämpimästi meidät ottavatkin vastaan.

        Olisi siis ollut ihanaa että minulla olisi vielä ollut veli tai sisko jossain, omaa sukuani jonka kanssa jakaa ajatuksia tästä elämästä.

        Totuus varmaan kuitenkin on se, että veljeni tai siskoni päätyi haudan kylmään syliin ennen ensimmäistä hengenvetoa...

        Mutta sinä sentään sait ELÄMÄN lahjaksi. Ole kiitollinen siitä.


      • epätäydellinen
        tiedonjanoinen1+2 kirjoitti:

        Joo, no mun suuttumukseeni äitiäni kohtaan tämä ei todellakaan ole ainoa syy, vaan se viimeinen pisara jonka seurauksena malja läikkyy yli.
        Kyseinen nainen ei ole ikinä äidiksi sopinutkaan joten en toisaalta ihmettele vaikka abortin olisikin tehnyt. Se vaan tekee asiasta jotenkin sairaan että sai veljeni vuotta myöhemmin. Luulisi että jos abortin tekee myöhäisillä viikoilla niin sitä edes masentuisi eikä heti hummaisi joka jätkän kanssa. Tai huolehtisi edes ehkäisystä. No se ja sama, luojan kiitos ei veljeäni tappanut.

        Samainen akka sitten huoras ja ryyppäs avioliittonsa jonka aikana me lapset oltiin heitteillä, sitten ollessa 5-vuotias pakkasi kamansa ja hylkäsi meidät. Isä ei ollut yhtään sen parempi, sekin lähti viinan ja perseen perässä pääkaupunkiseudulle.

        Huvittavaa näissä kahdessa on se, että huolimatta päätöksestään hylätä meidät lapset eivät ikinä ole jättäneet meitä rauhaan vaan aina ruikuttaneet että heitä pitää rakastaa, ymmärtää sun muuta. Ovat mustamaalanneet ihmisiä jotka meidät ovat kasvattaneet ja lupailleet tyhjää niin kauan kuin muistan.

        Vaikea oli kasvaa tuossa, niin monasti sekoittivat pään ja loukkasivat turhilla puheillaan. Onneksi nykyään tiedän mikä on totuus vaikka traumat joskus nostavatkin päätään. Äitini on ollut hyväksytty perheeseeni huolimatta puutteistaan, jopa siitä että meni pedofiilimiehen kanssa naimisiin joka on yrittänyt hyväksikäyttää minua 13-vuotiaasta saakka. Sekin että kerroin tämän miehen touhuista äidille oli minun osaltani kuulemma sitä etten halua että äidilläni olisi joku tai hän olisi onnellinen. Voi vee, hänellä nyt on ollut miljoona miestä, on saanut juuri sen mitä elämältä on hakemalla hakenut, viinaa, viinaa ja lisää viinaa, siihen päälle huoraamista niin paljon kuin ehtii ja sielu sietää.

        No kuitenkin, nyt kysyin häneltä totuutta tästä asiasta, niin viikkotolkulla jankkaa epämääräisiä epäselvyyksia ja lupaa toimittaa paperin jossa ilmenee kuinka asia on. Samaan aikaan kännissä soittelee ympäri maailmaa ja uhoaa ihmisille että tytär saa tietää hänen kuolemansa jälkeen.

        Lopulta se ja sama mulle, olen väsynyt tähän ihmiseen ja niihin peleihin jota hän pelaa. Juokoon itsensä hautaan ja viekööt valheet mukanaan. Kun ei kerta ikinä aikuistu ja muutu vastuulliseksi niin pysykööt kaukana minun ja lasteni elämästä, en tosiaan kaipaa tuollaista rikkinäistä astiaa joka vain syöpäkasvaimen lailla imee kaikki voimavarat hyväksikäytöllään ja vielä syyllistää lopuksi että häntä ei ole ymmärretty ja rakastettu tarpeeksi. Hän on tarpeeksi vienyt minulta, lasteni lapsuutta ja onnea hän ei tuhoa.

        Kiitos tästä selvennyksestä. Vaikeapa sitä on tosiaan tietää äkkipäätä, mitä toisella siellä taustalla on, ja mitä nyt sitten kerroit. Aika kammottava lapsuus sinulla on ollut. *halaus* .

        Ei tosiaan ihme, jos olet väsynyt ja tympääntynyt äitiisi. Alkoholistien lapsista tulee yleensä vastuunkantajia ilman omaa lapsuutta, henkisesti kehittymättömät ja lapsen asteella olevat vastuuttomat vanhemmat sälyttävät aikuisen vastuun lapsilleen. Tosi tuttua on tuokin, että vanhempi "vaatii" lapsiltaan rakkautta, eli sitä rakkautta jota ei itse ole lapsuudessan saanut. Ikävä kyllä lapset tarvitsevat rakkautta juuri silloin, kun kaikkein vähiten sitä ansaitsisivat.

        Ongelmaisen vanhemman lapsista tulee jonkinlaisen riippuvuuden uusintajia myös omassa elämässään, riippuvuus ehkä muuttaa muotoaan. Yleensä kyseessä läheisriippuvuus, jonka myötä lapsi hakeutuu vääränlaisiin ihmisuhteisiin eli huoltamaan jotain vanhempiensa kaltaista ja panee sietämään väkivaltaa ja kaltoinkohtelua myöhemminkin.

        Pahoja tunnepuolen haavoja tuollaiset vanhemmat jättävät jo tuon hyväksikäyttöyrityksenkin takaia ja sinun olisi ehdottomasti saatava tähän asiaan apua (jos et jo saa) , jotta irtaantuisit henkisesti ja totaalisesti vahingollisista vanhemmistasi ja saisit elää omaa elämää ja olla mahdollisimman hyvä äiti omille lapsillesi. Muuten omat ongelmasi uusiutuvat kauttasi, jos et saa läpikäydä omaa suunnatonta tuskaa ja mielipahaasi turvallisesti.

        Kannattaisiko tyytyä siihen ajatukseen, että saat kuulla totuuden joskus myöhemmin joka tapauksessa ja eläisit nyt omaa elämää kiinnittymättä enää äitisi rasittaviin oikkuihin. Anna hänen pilata mitä ehtii pilata omassa elämässään, mutta varjele omaa elämääsi irtaantumalla kokonaan. Äitisi vaikuttaa tosi häiriintyneeltä, jos roikottaa sinua löysässä hirressä tahallaan epätietoisuudella veljestä. Anna asian olla, pyri mielenrauhaan ja luota että tulet tietämään asian ennemmin tai myöhemmin.

        Minusta koko homman ydin on se, ettet omalta osaltasi jatka sukupolvien huono-osaisuusketjua eteen päin, joka tiedostamatta ja ilman terapiaa tai apua jatkuu ja jatkuu. Äitisi on ollut samanlainen uhri, kuten sinä ja sisaruksesikin. Paha olo ja tuska on koteloitunut ja jäätynyt mieleen. Ehkä häntä on hyväksikäytetty myöskin? Mutta hänellä ei ole ollut älyä tai halua lopettaaa huono-osaisuuden sukupolviketjua.

        Äitisi on jäänyt siksi kehittymättä aikuiseksi ja on hakenut miessuhteistaan epätoivoisesti rakkautta ja hyväksyntää, saamatta muuta kuin rikkinäisiä suhteita hyväksymällä kenet tahansa yksinäisyyteensä, jopa pedofiilin :( . Niin epätoivoisesti aikuistumaton ihminen tarvii hyväksyntää - että uhraa vastuuttomana omatkin lapsensa. Sinulla on varmasti fiksuutta katkaista se, että omat lapsesi ja mahdolliset lapsenlapsesi ovat turvassa.

        Pyydän sinulle paljon voimia ja valoa, että pääset ja päästät irti ja lapsesi saavat kaiken sen, mitä sinä et ole saanut. Toivon kaikkea hyvää ja onnea paremmalle tielle, että sinä jaksaisit rakastaa lapsiasi, vaikka sinua ei rakastettaisikaan! Tuo Topeliuksen tarina toimii myös tässä kohtaa, asiat periytyvät lapsille, jos kukaan ei katkaise tapahtumaketjua. Älä anna oman sydämesi kovettua, vaan avaa se jollekulle.


      • tiedonjanoinen1+2
        epätäydellinen kirjoitti:

        Kiitos tästä selvennyksestä. Vaikeapa sitä on tosiaan tietää äkkipäätä, mitä toisella siellä taustalla on, ja mitä nyt sitten kerroit. Aika kammottava lapsuus sinulla on ollut. *halaus* .

        Ei tosiaan ihme, jos olet väsynyt ja tympääntynyt äitiisi. Alkoholistien lapsista tulee yleensä vastuunkantajia ilman omaa lapsuutta, henkisesti kehittymättömät ja lapsen asteella olevat vastuuttomat vanhemmat sälyttävät aikuisen vastuun lapsilleen. Tosi tuttua on tuokin, että vanhempi "vaatii" lapsiltaan rakkautta, eli sitä rakkautta jota ei itse ole lapsuudessan saanut. Ikävä kyllä lapset tarvitsevat rakkautta juuri silloin, kun kaikkein vähiten sitä ansaitsisivat.

        Ongelmaisen vanhemman lapsista tulee jonkinlaisen riippuvuuden uusintajia myös omassa elämässään, riippuvuus ehkä muuttaa muotoaan. Yleensä kyseessä läheisriippuvuus, jonka myötä lapsi hakeutuu vääränlaisiin ihmisuhteisiin eli huoltamaan jotain vanhempiensa kaltaista ja panee sietämään väkivaltaa ja kaltoinkohtelua myöhemminkin.

        Pahoja tunnepuolen haavoja tuollaiset vanhemmat jättävät jo tuon hyväksikäyttöyrityksenkin takaia ja sinun olisi ehdottomasti saatava tähän asiaan apua (jos et jo saa) , jotta irtaantuisit henkisesti ja totaalisesti vahingollisista vanhemmistasi ja saisit elää omaa elämää ja olla mahdollisimman hyvä äiti omille lapsillesi. Muuten omat ongelmasi uusiutuvat kauttasi, jos et saa läpikäydä omaa suunnatonta tuskaa ja mielipahaasi turvallisesti.

        Kannattaisiko tyytyä siihen ajatukseen, että saat kuulla totuuden joskus myöhemmin joka tapauksessa ja eläisit nyt omaa elämää kiinnittymättä enää äitisi rasittaviin oikkuihin. Anna hänen pilata mitä ehtii pilata omassa elämässään, mutta varjele omaa elämääsi irtaantumalla kokonaan. Äitisi vaikuttaa tosi häiriintyneeltä, jos roikottaa sinua löysässä hirressä tahallaan epätietoisuudella veljestä. Anna asian olla, pyri mielenrauhaan ja luota että tulet tietämään asian ennemmin tai myöhemmin.

        Minusta koko homman ydin on se, ettet omalta osaltasi jatka sukupolvien huono-osaisuusketjua eteen päin, joka tiedostamatta ja ilman terapiaa tai apua jatkuu ja jatkuu. Äitisi on ollut samanlainen uhri, kuten sinä ja sisaruksesikin. Paha olo ja tuska on koteloitunut ja jäätynyt mieleen. Ehkä häntä on hyväksikäytetty myöskin? Mutta hänellä ei ole ollut älyä tai halua lopettaaa huono-osaisuuden sukupolviketjua.

        Äitisi on jäänyt siksi kehittymättä aikuiseksi ja on hakenut miessuhteistaan epätoivoisesti rakkautta ja hyväksyntää, saamatta muuta kuin rikkinäisiä suhteita hyväksymällä kenet tahansa yksinäisyyteensä, jopa pedofiilin :( . Niin epätoivoisesti aikuistumaton ihminen tarvii hyväksyntää - että uhraa vastuuttomana omatkin lapsensa. Sinulla on varmasti fiksuutta katkaista se, että omat lapsesi ja mahdolliset lapsenlapsesi ovat turvassa.

        Pyydän sinulle paljon voimia ja valoa, että pääset ja päästät irti ja lapsesi saavat kaiken sen, mitä sinä et ole saanut. Toivon kaikkea hyvää ja onnea paremmalle tielle, että sinä jaksaisit rakastaa lapsiasi, vaikka sinua ei rakastettaisikaan! Tuo Topeliuksen tarina toimii myös tässä kohtaa, asiat periytyvät lapsille, jos kukaan ei katkaise tapahtumaketjua. Älä anna oman sydämesi kovettua, vaan avaa se jollekulle.

        Kiitos kannustavasta ja oivaltavasta kirjoituksestasi:) Tuossa oli niin paljon asiaa, varsinkin minun elämääni pystyit hyvin kurkistamaan vaikket minua tunnekaan. Eri toten kohta huonoista ihmissuhteista piti paikkaansa.. jotenkin olen aina ajautunut hankkimaan huollettavia itselleni, jotenkin olen vääristynyt tunne-elämältäni siihen suuntaan että parisuhteissani olen aina se äiti kumppanillekin ja se väistämättä on johtanut siihen että olen vetänyt hyväksikäyttäjiä puoleeni kuin hunaja kärpäsiä.... olen kuvitellut että ihminen joka on kokenut kärsimyksen pystyisi näkemään samalla tavoin asiat kuin minäkin ja sitten puhallettaisiin yhteen hiileen pahaa maailmaa vastaan. Valitettavasti nämä ihmiset eivät puheistaan huolimatta ole olleet sellaisia vaan jatkaneet pahan kierrettä... No, onneksi olen oppinut tämän homman nyt ja pystyn järjellisesti itseni pysäyttämään että tälläiset ihmiset eivät enää pääse liian lähelle, enkä heistä etsi kumppanuutta.

        Suhteestani äitiin olen pikkuhiljaa vuosien varrella luopunut ja tästä taitaa tulla nyt se viimeinen virstanpylväs johon välit lopulta katkeaa. Parempi kuitenkin niin, koska hän ei näe itsessään mitään vikaa eikä edes halua muuttua.

        Sitä en ymmärrä miksi hänestä tuollainen tuli, käsittääkseni hän on ollut vanhempiensa silmäterä... ikinä hän ei ole omia vanhempiaan millään tavalla moittinut, päinvastoin ylistää heitä. Sen tiedän että hän on täysin läheisriippuvainen, ei osaa olla yksin joten on ihan vaikka kenen kanssa. Varmaan hän ei osaa itseään rakastaa ja sen takia sitä rakkautta on jatkuvasti yritettävä ammentaa muilta.

        Tiedän että olen kova tietynlaisia asioita ja ihmistyyppejä kohtaan, mutta onneksi minulla on nämä lapset joiden takia jaksaa olla katkeroitumatta elämälle. Ihanaa elää lapsuutta uudestaan näiden kanssa:)


      • Kuinka..
        ei tarvita kirjoitti:

        Ihan itsehän ne yleensä sen kertoo ja defenssejään ym. psyyken ongelmia on tietenkin hankalampi ite huomata, saati myöntää.

        luotettavia sinun arviosi toisten defensseistä voivat olla, kun sanoit minuakin abortin traumatisoittamaksi vaikken ole aborttia ikinä edes tehnyt. Että sen verran hyvin toimii se arviointikykysi.


      • peili esille
        niin, kirjoitti:

        Tästä on poistettu viesti sääntöjen vastaisena.

        Eikun sullapas ;D
        Mistäs täällä nyt lapsia suojelevilla ja niitä tappamattomilla psyyken ongelmia ois tullu? Jääkäämme odotteleen taas niitä tuttuja mutumutuja :D


      • ihanko tosi
        Kuinka.. kirjoitti:

        luotettavia sinun arviosi toisten defensseistä voivat olla, kun sanoit minuakin abortin traumatisoittamaksi vaikken ole aborttia ikinä edes tehnyt. Että sen verran hyvin toimii se arviointikykysi.

        Ja missähän niin olikaan sanottu? :D vai keksikkö senkin turhan syytöksen ihan just :)


      • epätäydellinen
        tiedonjanoinen1+2 kirjoitti:

        Kiitos kannustavasta ja oivaltavasta kirjoituksestasi:) Tuossa oli niin paljon asiaa, varsinkin minun elämääni pystyit hyvin kurkistamaan vaikket minua tunnekaan. Eri toten kohta huonoista ihmissuhteista piti paikkaansa.. jotenkin olen aina ajautunut hankkimaan huollettavia itselleni, jotenkin olen vääristynyt tunne-elämältäni siihen suuntaan että parisuhteissani olen aina se äiti kumppanillekin ja se väistämättä on johtanut siihen että olen vetänyt hyväksikäyttäjiä puoleeni kuin hunaja kärpäsiä.... olen kuvitellut että ihminen joka on kokenut kärsimyksen pystyisi näkemään samalla tavoin asiat kuin minäkin ja sitten puhallettaisiin yhteen hiileen pahaa maailmaa vastaan. Valitettavasti nämä ihmiset eivät puheistaan huolimatta ole olleet sellaisia vaan jatkaneet pahan kierrettä... No, onneksi olen oppinut tämän homman nyt ja pystyn järjellisesti itseni pysäyttämään että tälläiset ihmiset eivät enää pääse liian lähelle, enkä heistä etsi kumppanuutta.

        Suhteestani äitiin olen pikkuhiljaa vuosien varrella luopunut ja tästä taitaa tulla nyt se viimeinen virstanpylväs johon välit lopulta katkeaa. Parempi kuitenkin niin, koska hän ei näe itsessään mitään vikaa eikä edes halua muuttua.

        Sitä en ymmärrä miksi hänestä tuollainen tuli, käsittääkseni hän on ollut vanhempiensa silmäterä... ikinä hän ei ole omia vanhempiaan millään tavalla moittinut, päinvastoin ylistää heitä. Sen tiedän että hän on täysin läheisriippuvainen, ei osaa olla yksin joten on ihan vaikka kenen kanssa. Varmaan hän ei osaa itseään rakastaa ja sen takia sitä rakkautta on jatkuvasti yritettävä ammentaa muilta.

        Tiedän että olen kova tietynlaisia asioita ja ihmistyyppejä kohtaan, mutta onneksi minulla on nämä lapset joiden takia jaksaa olla katkeroitumatta elämälle. Ihanaa elää lapsuutta uudestaan näiden kanssa:)

        Kiitos keskustelusta, tiedonjanoinen. On tosi tärkeää juuri, että ei itse katkeroidu. Siten voi saada myös mukavia ja positiviisia suhteita elämään, kun pysyy avoimena ja sosiaalisena suostumatta kuitenkaan kenenkään kynnysmatoksi tai ongelmien hoitajaksi.

        Jos lapsesi ovat pieniä (ja suloisia, helposti rakastettavia) , niin omasta kokemuksesta voin yrittää valmistella sinua siihen, että vaikeissa oloissa itse kasvaneena huomasin, että omien lasten tullessa teini-ikään voi katkeruus ja osattomuuden tunne iskeä, kun saa rakkaudesta ja uhrautuvuudestaan huolimatta lapsilta vain halveksuntaa ja törkeää käytöstä ja roppakaupalla ongelmia, ja lapset kohtelevat yhtä huonosti kuin oma äiti on joskus kohdellut. Onneksi se menee sentään ohi (nyt olemme tosi läheiset).

        Tulee kyllä väkisinkin ajatus, että mitä helkuttia minä olen tehnyt ansaitakseni tämän :D . Välittänyt ja rakastanut! Ja yrittänyt antaa kaikkensa ja sitten saa vain kiittämättömyyttä ja haistattelua. Murkkuikäiset koettelevat joskus aivan äärimmäisiin rajoihin asti juuri niillä omilla äitisuhteen kipupisteillä, ja kuitenkin tarvitsevat varsinkin silloin rakkautta ja turvaa - ymmärtämättömiä kun ovat teoissaan.

        Kertomasi mukaan sinun äitisihän on tavallaan itsekin jäänyt teini-ikäisen asteelle, kun käyttäytyy kertomallasi, aika kypsymättömällä tavalla.
        Minusta voi olla mahdollista, että vaikka äitisi on ylistänyt vanhempiaan, voi kyseessä olla niin suuri sielun vamma, että hän kieltää sen olemassa olon tai ei tiedosta sitä lainkaan. Joku syy siihen kyllä on. Minulla on nimittäin tästä kokemusta sekä omalta äidiltä, että tädiltä, jotka molemmat myös ylistivät isoäitiäni, vaikka minä näen hänen vanhemmuutensa täysin toisessa valossa. Eikä se kuva ole sellainen, että sen pohjalta voisi ketään ylistää. Minulla ei ole isoäitiin lainkaan tunnesuhdetta, joten pystyn katsomaan asiaa objektiivisemmin.

        Äitisi nimittäin on voitu saada kotonaan sellaisen mallin, että hän pitää itseään syyllisenä kaikkeen (koska häntä on syyllisetty jostain syvästi vahingoittavasta tapahtumista, esimerkiksi hyväksikäytöstä, - arvaus), lapsi kantaa helposti syyllisyyttä aikuisten teoista, eikä vähiten silloin kun häntä suoraan syytetään jostain. Paras esimerkki on tuo kertomasi, että äiti yritti syyllistää SINUA hyväksikäyttöyrityksistä sanomalla, että sinä haluat estää onnen. Vaikka äitisi on ehkä suojellut vanhempiaan syyttämällä itseään ja käyttäytymällä itsetuhoisesti, on hän jatkanut taakkaa sälyttämällä sen nyt sinun kestettäväksesi.

        Pahin mitä siis nyt voi tapahtua on se, että sinä haksahdat johonkin kelvottomaan tyyppiin, ja syytät myöhemmin omia lapsiasi (kun nämä alkavat hankalaksi) siitä, että he ovat tuhonneet onnesi, vaikka sinä annoit heille elämän ja kaikki mitä sinulla on. Toivottavasti sinulla riittää sisua tulevaisuudessakin taistella lasten puolesta!

        Puhdistaaksesi itsesi tästä kierteestä on tärkeää, että saat purkaa turvallisesti kaiken ulos. Minä selvisin parin vuoden keskuteluterapian avulla.
        Elämä on mielestäni liian kallis hukattaksi siihen, että antaa jonkun toisen ihmisen hallita ajatuksia ja ylläpitää vihaa ja katkeruutta. Siitä voi vapahtaa itsensä täysin. Loppujen lopuksi sitä näkee myös oman vanhempansa olosuhteiden uhrina ja pystyy antamaan anteeksi ja ymmärtämään. Heillä ei ole vain ollut keinoja muuttaa asioita.

        :-)


      • Dara
        Kuinka.. kirjoitti:

        luotettavia sinun arviosi toisten defensseistä voivat olla, kun sanoit minuakin abortin traumatisoittamaksi vaikken ole aborttia ikinä edes tehnyt. Että sen verran hyvin toimii se arviointikykysi.

        On tällä palstalla minunkin kirjoituksistani luettu ilmiselviä aborttisyyllisyystraumoja, vaikka suurimmalle osalle palstan vakikirjoittajista tuolloinkin oli ilmeisen selvillä se, että en ole (valitettavasti) elämässäni kertaakaan edes tietääkseni raskaanakaan ollut. Ei siihen abortista syntyneeseen traumaan tällä palstalla välttämättä tarvita kuin jonkun abortin vastustajan näkemyksestä poikkeava mielipide ;)


    • tiedonjanoinen1+2

      Niinhän minä olenkin... vaikka aina olen kuvitellut sen olevan ihan luonnollinen osa ihmisoikeuksiani, nyt olen joutunut asian uudelleen pohtimaan.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      281
      17958
    2. Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."

      Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist
      Kotimaiset julkkisjuorut
      24
      5730
    3. Ilkka kanerva

      Ilkka Kanerva kuollut 74v
      Turku
      133
      2662
    4. Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."

      Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar
      Kotimaiset julkkisjuorut
      17
      2197
    5. Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä

      Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa
      Maailman menoa
      337
      1805
    6. Pikkaraiskan puhelut

      Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      111
      1063
    7. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      59
      976
    8. Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen

      Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto
      Maailman menoa
      33
      961
    9. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      45
      958
    Aihe