En tiedä mistä aloittaa, mutta tuntuu kuin olisin jollain kielekkeellä josta pitäisi hypätä, mutta uskallanko, kannattaako.. Tekisi niin mieli muuttaa pois ja erota. Sen haaveen takana näen helpotuksen.. mutta kuitenkin epäilen, entä jos se olisi virhe. Sitten muistan taas kaiken sen p***an jota olen kokenut tässä suhteessa ja nousee ahdistus.. muutun rotaksi labyrintissä, joka puolella on vain seiniä, missä on ovi ulos? Mietin että nyt lähden ja tekisi mieli oksentaa..
Onko muilla tällaista, jotka käy eroprosessia läpi?
Vuoden ajan yritin puhua miehelleni, kertoa mikä sydäntäni painaa, keskustella.. mutta hän ei välittänyt/halunnut, vastaani sain vain pilkkaa ja irvistelyä.. sydämeni murskattiin ja hänet sieltä sen mukana.. Kaikki mitä olen ikinä tehnyt hän on haukkunut, minä en kuulema osaa mitään.. Itsetunto on mennyt, jospa vain katoaisin pois.. Tuntuu ettei arkemme ole sellaista kuin haluaisin, siitä on tehty vaikeaa. Tuntuu että joka asia ja teko ja meno pitäisi jotenkin tilittää
Pari vkoa sitten sain hänet "tajuamaan", tai ainakin tajuamaan että todellakin haluan erota, ja nyt hän kuulema haluaa yrittää ja selvittää asioita.. Haluaa puhua, mutta se menee aina siihen kun hän sanoo ettei sellaista ole ollut, ei niin ole sanonut, minulla ei ole kuulema aihetta tuntea näin jne.. ja hän aikoo kuulema olla parempi mies ja hän on kuulema kaiken mitä on tehnyt niin tehnyt vain perheensä hyväksi.... Nyt on viettänyt jopa vähän aikaa lapsien kanssa.
Tosin kun kerron ettei hän enää ole sydämessäni, eikä heti kaikki ole taas "hyvin", hän tarttuu pulloon.. En pysty olemaan samassa tilassa hänen kanssaan. Se ahdistaa. Lisäksi silti on niitä tapoja esim. nukkuu ilta myöhään, kunnes lapset on menossa nukkumaan, sitten valvoo netissä p*rn*a katsellen ja ****** yö myöhään.. Ne ei tunnu olevan muuttuneita.. saati että yksin hoidan kodin.. olen yksinäinen ja missään kodin asiassa en saa tukea...
Mutta onko se sitten että olen vaan niin raukkis, etten pysty lähtemään, ja mietin onko se varmasti oikea ratkaisu... Ja sen mietteen takana on vain lapset..
Ja joo, on niitä parisuhdeterapioita jne.. mutta tuskin on hyötyä, kun inhottaa koko mies, en halua että hän enää ikinä koskee minuun.. Lisäksi moiset palvelut on kaukana. Ja sekin olisi varmasti vaikeaa, kun sellaisessa käyminen häiritsisi mieheni elämää.. sitäkin pitää miettiä joka ikisessä ******* menossa mitä elämässä tulee..
mitä tehdä..? onko muilla tällaista?
8
430
Vastaukset
- ghdffdhsfh
Olet riippuvainen rentusta, kun ne on vaan niin "ihania".
- 6 + 14
Tarvitsisit sopivan tukihenkilön eroasi auttamaan. En näe pienintäkään syytä jäädä tuollaiseen suhteeseen. Ota yhteys Ensi-ja turvakotien liiton puhelinpäivystykseen ja juttele asioista ihan oikeilla nimillä. Voit myös mennä sinne lapsinesi joksikin aikaa, jos olet muuten ihan avuton toimimaan järkevästi eron suhteen (peloteltu/aivopesty). Miehesi vaikuttaa jonkin sortin narsistilta, ihan turha uskoa lupauksiin muutoksesta, pariteraian tuomasta avusta tms. Ajanhukkaa vain. Pelasta itsesi ja lapsesi, mitä nopeammin älyät lähteä sen parempi. Älä kuuntele enää miehesi käsityksiä, hän eksyttää ajatuksesi. Etsi muuta keskusteluseuraa, jolle voit purkaa pahaa oloasi ja jutella ongelmistasi.
- missisnoupati
Hmm.. Niin olen miettinyt onko tässä tilanteessani/elämässäni jotain "pimeetä" johon olen tavallaan turtunut ja tottunut.. näenkö joitain asioita enää oikein.. Mutta en ala toista haukkumaan, kun tulee syyllinen olokin... en tiedä pystyisinkö soittamaan tuollaiseen, juuri sen takia kun epäilisin sitäkin.. tai siis olisiko tilanteeni oikeasti muka niin paha.. Olenkin myös huomannut että mieheni "eksyttää ajatukseni" yritän olla kuuntelematta..
Mietin miltäköhän tilanteeni mahtaa muiden korvissa kuulostaa?
Olo on kuin kärpänen kärpäspaperissa.. en tajua..
Pakko on kyllä päästä pois.. ehkä se olisi helpompaa jos olisi takuuvuokrat kasassa. Olenkohan sen takia liian kauan jumittanut tässä? - 12 + 4
Uskon että sosiaalitoimisto ojentaa auttavan kätensä, jos pelkästään takuuvuokra-asia estää asumuseron. Ihan oikeesti, sossun kautta järjestetään pahoin velkaantuneillekin asuntoasiat kuntöön jne. Niin kauan kun ainoastaan omassa pienessä mielessäsi asioita pyörittelet, mikään ei etene. Esim. avioerohakemuksen postittaminen omatoimisesti olisi selkeä teko tulevaisuutesi eteen. Onko sinulla ystäviä tai omaa sukua lainkaan, muistelepa?
Kulissin esittäminen voisi ehkä vähitellen loppua, vai kauanko aiot esittää tyytyväistä vaimoa ulospäin vielä?
Tsemppiä! - annaleena.....
Jos ei tiedä koko kuviota on vaikea sanoa mitään kommenttia ulkopuolisena ja siitä syystä nämä keskustelupalstat on vähän huonoja paikkoja kysyä neuvoa koska ei muutamasta lauseesta voi todellakaan saada kuvaa koko suhteesta. Se että on noin paha olla, olisi paljon fiksumpaa pyytää keskusteluapua ammattilaiselta tai joltain kaverilta. Kun olisi aikaa puhua kuviokin selvenisi enemmän ja neuvotkin olisivat objektiivisempia eikä "kaikkitietäviä".
Parisuhteeseen vaaditaan aina kaksi ihmistä. Kertomasi on sinun puolesi asioista. Voi olla että rakkaus on kuollut. Rakkautta täytyy ylläpitää ja miehesi ei ole siihen pystynyt. Nyt hän kuitenkin haluaisi yrittää. Sinulla on lapsia ja siitä syystä sinuna mä vielä yrittäisin jäsennellä ajatuksia kaverin tai terapeutin kanssa..... että voiko suhdetta pelastaa ja mitä se vaatisi. - Olen surullinen
Silloin kun mies ei kunnioita vaimoaan, vähättelee, eikä pysty keskustelemaan vaimonsa pahasta olosta, on peli menetetty. Itse jaksoin 10v, kunnes joku taikavoima auttoi sanomaan ei. Ketään ei kohdella noin. Rakkaus ei loppunut, rakastan edelleen, mutta ei sellaista elämää voinut jatkaa kun itsetunto viety. Kaipaan sitä miestä (jollaiseksi hänet luulin) edelleen, enkä pysty etsimään uutta suhdetta, vaikka aikaa erosta kulunut jo 6v. Hän pilasi ja tappoi uskoni toiseen ihmiseen.
- missisnoupati
Hmmm... Ehkä onkin että vieläkin toivon hänen olevan "se keneksi häntä luulin" tai kuka hän joskus oli.. Joskus se hetken pilkistää hänestä tai se muisto, mutta sitten se taas murskautuu pettymykseen ja taas sattuu sydämeen...
Välillä tulee olo, että mikä vaan olisi parempaa kuin elo täällä saman katon alla.. En voi ymmärtää miksi hän edes haluaa yrittää, koska ei kuitenkaan loppujen lopuksi yritä. Se on vain sana helinää, kunnes meno jatkuu jopa pahempana. Jatkuvaa sättimistä joka asiasta mitä teen ja alkoholikin maistuu...
Tunnen myös niinkuin minut olisi "tuhottu".. en usko että ikinä voisin elää enää miehen kanssa, koska vaikka hän olisi se ihanin ihminen maan päällä, ei ikinä tiedä keneksi hän voi muuttua. Ja sellaista riskiä en ikinä tule ottamaan..
Kun vain saisin sitä voimaa lähteä, suunnitelman.. selkeyden..
Koko ajan on olo kuin pitäisi hypätä laskuvarjolla, muttei millään uskaltaisi..- Olen surullinen
Kuulostaa niin omalta tarinaltani:( Ja kaikki tuo usko paremmasta tulevasta, josko se rakas sittenkin muuttuisi..... Ei muutu! Ei auta vuodet, eikä omat tekemiset / tekemättä jättämiset. Joko se mies kunnioittaa ja rakastaa, tai sitten ei.
Olen varma, että sinullekin tulee se päivä vastaan, jolloin mitta vaan täyttyy ja sitten se on menoa, eikä tarvitse miettiä pystyykö lähtemään.
Toivoisin, että mahdollisimman pian, ettet hukkaisi vuosiasi niinkuin minun kävi.
Olet hyvä ja rakastettava, muista se! Elämä jatkuu ilman sitä "huonoa" miestäkin.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikka Purra lupasi Suomen kansalle 1 euron bensaa, hinta nyt 2 euroa
Vasemmistolaisen Marinin hallituksen aikana bensa ei maksanut kuin 1,3 euroa litralta. Ministerin pitäisi perustuslain m2905459- 705026
Rakkaalle miehelle
Terveiset rakas. Ikävä on edelleen. Suru valtaa sydämen, kun en saa lähestyä sinua. En saa vastauksia, en soittoa, viest484146- 513840
- 413458
SDP:n kansanedustaja Nazima Radmyar uhriutuu somessa saamistaan viesteistä.
https://www.is.fi/politiikka/art-2000011854410.html Miksi Razmyar ei kestä kansan palautetta oikean kansanedustajan tavo883116Muistatteko kuinka Marinin hallituksen aikaan kansalaisilla oli varaa kuluttaa?
Tavallisella perheelläkin oli rahaa käydä sääännöllisesti ravintoloissa syömässä, koska vahvat ammattiliitot olivat neuv692972- 402154
- 442081
UMK-juontajakaksikon pari isoa "mokaa" ihmetyttää - Mitäs tykkäsit Syköstä ja Uotisesta juontajina?
Tänä vuonna UMK-lavalla nähtiin artistien lisäksi juontajakolmikko Jorma Uotinen, Sami Sykkö ja Jasmin Beloued. Juontami272078