Minulla on hankala tilanne, ja mietin kuumeisesti ulospääsyä. Mulla on yksi lapsi, ikä 2 vuotta, ja odotan alkuvuodesta toista lasta syntyväksi. Parisuhde meillä aviomieheni kanssa retuperällä, ja raskaus olikin suunnittelematon juttu, mutta aborttia en tee, lapsi on syytön siihen, ettei elämäntilanne parisuhteen kannalta ole hyvä uuden lapsen tulla. Rakastan esikoistani yli kaiken ja myös tästä toisesta aijon huolen pitää. Mutta ongelma tässä on se, että aviomieheni on ollut uskoton, hänellä ollut useita syrjähyppyjä, ja kiinni jäätyään, luvannut ettei enää petä, mutta on kuitenkin uusinut tekonsa. Alkoholi on aina kuulunut pettämisiin, hän juo ja bailaa paljon... henkistä väkivaltaa on aina, kun riitelemme. Hän siis haukkuu minua milloin miksikin ja tuntuu etten jaksa sitä enkä muutenkaan saa tästa avioliitosta sitä tukea mitä tarvitsisin. Tuntuu että olen vain taakka miehelleni, kun hän ei voi bilettää niin paljon kuin haluaisi ja ettei hän muutenkaan nauti seurastani ja perheen kanssa tekemisestä. Haluan erota, koska tässä avioliitossa on niin paha olla, mutta miten pärjään kahden lapsen kanssa yksin, koska miehestä ei ero(kaan) jälkeen tule olemaan apua lasten suhteen. miten te muut, jotka olette eronneet raskausaikana ja jääneet yksin monen lapsen kanssa, olette selvinneet?
olen epätoivoinen....
eeeeaaaa
1137
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei!
Itse en varsinaisesti kuuluu naimissa oleviin,petettyihin tai eronneihin mutta lähipiirissä nähneenä osaan kuvitella pahan olosi.
Onko miehestäsi siis avioliitonkaan aikana ollut apua lasten hoidossa yms. ? Jos ei, niin vaikka kuulostaa todella kylmältä (jota en tarkoita olla), on kait sama jos haet eroa. Lasten kannalta kuitenkin tärkeintä on että heillä on edes yksi huolehtiva ja Jaksava vanhempi. Suhteesi vie sinulta kaikki voimavarasi ja olet varmastikkin ansainnut parempaa kuin petturi miehen..ja tähän verrattuna yh - äitiys ja lapsesi ovat sinulle sitä jotain paljon paljon parempaa. Toivon sinulle kaikkea hyvää jatkossa ja muista; Sinä pärjäät, olethan selvinnyt synnytyksestäkin ;)