Mulla on semmonen aika pieni ystävä piiri josta oikeestaan vaan pari on semmosia kenen seurassa pystyn olla täysin oma itseni,ja joiden kanssa pystyn hengailla ihan kahdestaan.Useimmiten ollaan kuitenkin isommassa porukassa,niin et kaikki on paikalla.
Ollaan pidetty pitkään yhtä ja osan oonkin tuntenut ihan lapsuudesta asti.Nyt kun on alkanut tulla ikää vähän enemmän (22v) niin mä olen muuttunut aika paljon.Musta kuitenkin tuntuu että nämä mun kaverit ei ole muuttunut pätkääkään.Nuorempana kiinnosti olla aina viimesen päälle laitettuna ja muutenkin olin aika pinnallinen ja aina piti olla samanlainen kun muut.Nämä mun kaverit on edelleen tuollaisia,minä en.Tuntuu että mä olen "aikuistunut".
Mun kaverit usein nauraakin mulle (toki hieman vitsillä) kun mua on alkanut kiinnostamaan kulttuuri ja mun vaate tyyli on muuttunut muodikkaasta-ei niin muodikkaaksi ja mun mielipiteeni poikkeaa toisten mielipiteistä ynm.Kai mä olen niin "friikki" kun ei enää ykkös juttuina ole bailaaminen ja ulkonäkö.
Harmittaa kun ei ole ketään muita kavereita kun tämä sama porukka.En kyllä osaa kuvitellakkaan että mun välit menis näihin ystäviin kokonaan,sillä kuten sanottu osan olen tuntenut lapsesta asti,mutta uusia "saman tyyppisiä" kavereita kuin minä olen,olis kiva saada.
Huomaan että mua ei enää pahemmin edes huvita nähdä näitä kavereita,sillä en oikeestaan edes viihdy heidän seurassaan enää.Mulle tulee muutenkin aina kauheat ulkonäkö paineet kun olen heitä näkemässä.Pitää miettiä tarkkaan mitä laitan päälle ja miten meikkaan,ettei tulle arvostelevia katseita ja kysyviä ilmeitä.
Ja tähän loppuun vielä,että ei mun kaverit mitään monstereita ole vaikka vähän negatiiviseen sävyyn saatoin nyt puhua.Ihania ihmisiä,mutta erillaisia kuin minä.Ihmetyttää kyllä,miten sitä voi ihminen muuttua muutamassa vuodessa niin paljon että erkaantuu kavereistaan.
Ollaan pidetty pitkään yhtä ja osan oonkin tuntenut ihan lapsuudesta asti.Nyt kun on alkanut tulla ikää vähän enemmän (22v) niin mä olen muuttunut aika paljon.Musta kuitenkin tuntuu että nämä mun kaverit ei ole muuttunut pätkääkään.Nuorempana kiinnosti olla aina viimesen päälle laitettuna ja muutenkin olin aika pinnallinen ja aina piti olla samanlainen kun muut.Nämä mun kaverit on edelleen tuollaisia,minä en.Tuntuu että mä olen "aikuistunut".
Mun kaverit usein nauraakin mulle (toki hieman vitsillä) kun mua on alkanut kiinnostamaan kulttuuri ja mun vaate tyyli on muuttunut muodikkaasta-ei niin muodikkaaksi ja mun mielipiteeni poikkeaa toisten mielipiteistä ynm.Kai mä olen niin "friikki" kun ei enää ykkös juttuina ole bailaaminen ja ulkonäkö.
Harmittaa kun ei ole ketään muita kavereita kun tämä sama porukka.En kyllä osaa kuvitellakkaan että mun välit menis näihin ystäviin kokonaan,sillä kuten sanottu osan olen tuntenut lapsesta asti,mutta uusia "saman tyyppisiä" kavereita kuin minä olen,olis kiva saada.
Huomaan että mua ei enää pahemmin edes huvita nähdä näitä kavereita,sillä en oikeestaan edes viihdy heidän seurassaan enää.Mulle tulee muutenkin aina kauheat ulkonäkö paineet kun olen heitä näkemässä.Pitää miettiä tarkkaan mitä laitan päälle ja miten meikkaan,ettei tulle arvostelevia katseita ja kysyviä ilmeitä.
Ja tähän loppuun vielä,että ei mun kaverit mitään monstereita ole vaikka vähän negatiiviseen sävyyn saatoin nyt puhua.Ihania ihmisiä,mutta erillaisia kuin minä.Ihmetyttää kyllä,miten sitä voi ihminen muuttua muutamassa vuodessa niin paljon että erkaantuu kavereistaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tää teksi oli ihan kun mun ajatuksista. Ite oon alkanu miettii samaa että mikä mättää, kun entinen paras kaveri ei tunnu enää niin läheiseltä ja luotettavalta. Koko ajan on jotain pientä riitaa enkä jaksais sitä enää.