'Niin kauan kun pelkäät sydämesi särkymistä, et voi kokea aitoa rakkautta*
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
That is deep bro.
*Vain rakastamalla voit toteuttaa pelkosi*
Ei se mene niin.
Sinun jutuista palstalla päätellen, olet pelännyt kirpelan kanssa alusta lähtien sydämesi särkymistä ja siksi et ole voinut kokea aitoa rakkautta. Pelkosi ohjasi sinua alusta lähtien tekemään kaikkea sitä, mikä ajoi teidät vääjämättä siihen lopputulokseen mitä eniten pelkäsit. Pelkäämällä sydämesi särkymistä, pelkäsit samalla rakkautta. Pelkäämällä rakkautta, pelkäsit rakastaa. Pelkäämällä rakastaa, valitsit vihan mitä rakkaudeksesi väitit. Mutta rakkaus ei ole sinun, minun, ei kirpelan eikä kenenkään muunkaan. Rakkaus on kaikkien, jotka eivät sitä pelkää...
Nyt sitten olet pelkäämässäsi tilanteessa, sydän särkyneenä katkeruuttasi täällä itkemässä. Sen sydämen särkyneesi naamioit kaikkeen muuhun kuin pirstaleiseen sydämeen. Sitäkin sinä pelkäät. Särkynyttä sydäntäsi, et sitäkään itsellesi myöntää voi. Nuori ja hauras vielä olet, etkä tunne itseäsi, et sydäntäsi. Et tunne sen vertaa, että sen tietäisit miten sydän itsensä ajan kanssa ehjää. Ehjää ehyemmäksi kuin ennen oli, viisaammaksi mitä joskus ollut. Kiellät sydämeltäsi sydämesi särkymisen, sen pieni ahdas mielesi tekee. Pieni ahdas mielesi vaan entisestään sitä rikkoo, ei mahdollisuutta sille anna eheytyä. Uskot mieleesi petolliseen enemmän, kuin sydämeesi vilpittömään. On ikävää, että et sydäntäsi tunne. Kun et sydäntäsi tunne, et sielusikaan olemassaoloa tiedosta...
Potilas gemsulle aamulla EKG ja EEG ja lobomia
Kummassa vaiheessa sä nyt oot? Saamassa vai särkymässä? Veikkaan jälkimmäistä, kun aforismisitaattori ja saarnauskone on taas ahkerana.
Tuo mun aforismi olikin oikeastaan vittuilua, mut kyl mä uskalsin kirpelaa rakastaa, siihen vaan meni aikansa ennen, kuin rakastuin todella. Jälkeenpäin voin sanoa, että toimin järkevästi ollessani varovainen. Nyt, kun näen kokonaiskuvan, ymmärrän, että kirpela on pelkuri, joka käyttää jokaisen pienenkin tilanteen hyväkseen, kun mahdollisuus rikkomiselle on ja hän käyttää kaiken mahdollisen minua vahingoittaakseen.
En minä sitä kiellä, etteikö sydämeni olisi särkynyt ja tiesin, että se tulee särkymään sillä hetkellä, kun tajusin olevani rakastunut, koska tiesin, mihin rakastuin.
Ja tuosta aloituksesta sen verran, että toivottavasti et ole itsetuhoiseksi ryhtymässä. Katumus ja syyllisyys ovat tappion siirtoja ihmisen kanssa, joka pelaa sinua vastaan kaikin keinoin. Jos mietit sellaista, että sinä et uskaltanut rakastaa ja teit siinä jonkin virheen, niin älä mieti enempää, koska tällä kertaa se ei ollut virhe. Virhe oli, tai olisi ollut uskaltaa rakastua.
Katumus ja syyllisyys ovat tunteita, joiden avulla hyväksikäyttäjä hyötyy noiden tunteiden kokijasta. Niiden tunteiden istuttaminen on se hänen voittonsa ja vallantuneensa, jota hän tavoittelee.
Se ei pane joka pelkää
* rakkaus on *
Huono sarjakuva
millään et voi mitätöidä lopullista totuutta:
- rakkaus on -
Aforismi
* pelkääminen lisää dramanttiikkaa rakkauteen*
Näin on! :)
Sydän särkyi,
on aito rakkaus koettu.
Ole aina iloisesti imperfektissä,
Aito eMpiiRiNen KoKeiLu.
:D
Totta puhut. - Näin minäkin olen kokenut.
Onhan tuossakin puolensa, mutta on myös rakkautta missä ei ees tarvii rakastaa sydämen särkymisen uhalla.
Minusta tuntuu, että jotkut ihmiset suojelevat itseään niin paljon, että eivät pysty edes ottamaan selvää minkä tyyppistä rakkautta on "tarjolla". - Siis jos ihan parisuhteista puhutaan. - Toki äidinrakkaus esim. on eri asia.
Semmoista rikkoutumisen ja pettymisen pelkoa. Tavallaan on omassa päässä jo odotukset valmiina, mitä sen tulis olla ja mitä se kuitenkin tulee olemaan. Ennakkoon ajateltu pidemmälle, mitä eletty.
Voi myös ajaa asioita siihen suuntaan mitä pelätessään tiedostamattaan itse kuljettaa pekojensa suuntaan. Tai sitten jähmettyy ennakkoon jo niin pahasti, ettei pääse edes etenemään. :-)
Ennakkoasenne ja ajatukset yleensä on ne pahimmat omat sisäiset jarrupolkimet. :-)
Vanhempien ja lapsen välistä rakkautta ensisijaisesti tarkoitinkin. Sitä mä välillä ihmettelen että miksi jotkut ihmiset ovat niin arkoja sydämen särkymisen suhteen, että kieltäytyvät antautumasta sille yhden epäonnisen kerran jälkeen enää koskaan. Kyllähän se aina jonkin aikaa tekee kipeää, mutta aina tulee päivä jolloin sivua voi kääntää eteenpäin.
Suoraan sanonottuna... minussa tuo itsesuojelurefleksi on ainakin jotenkin sisäänrakennettua tai ainakin syntynyt jo kauan ennen ensimmäistä parisuhdettani...
Mutta todellakin; rakkaus omiin lapsiin ja omiin vanhempiin on ainakin minun kokemukseni mukaan hyvin turvallista ja sellaista...? No; kyllä sä tiät :)
- Vaikka ei valitettavasti kaikilla sekään.
Mikähän mussa on ollu vikana että olen juossut pää seinää päin monta kertaa :)
Olet riittävän rohkea ja osaat rakastaa. - Aika paha :)
No hei, tuolla tekniikalla Duudsonit on tullut varsin suosituiksi. Niillä tosin oli aina kamerat mukana kun ne teki tota :D
Thanks fucking god mun seinäänjuoksuja ei oo näytetty televisiossa :)
Heh... Ei taaskaan kukaan yllättänyt...
En olettanutkaan sellaista, että jotkut teistä olisi ymmärtänyt mitä tarkoitan. Se siitä joidenkin Älykkyydestä, Korkeasta Henkisestä Tasosta ja Laajasta ymmärryksestä.
Ja mikä on täällä aina hauskaa on se, että kerta toisensa jälkeen moni kirjoittamani asia tulkitaan nykyisyyteeni liittyvänä... Mutta mikäs siinä. Ihan vapaasti, ei ole minulta pois. Asiasta kiinnostuneille voin kertoa, että olen olosuhteisiin nähden hyvin tyytyväinen ja onnellinen nykyisyydessäni, enkä ole kaipaamassa siihen minkäänlaisia merkittäviä muutoksia. On mulla asiat ollut huonomminkin, mistä taas voin sanoa...
Noh. Tämä on taas aihe, mistä voin rohkeasti sanoa tietäväni mistä puhun ja voin myös sanoa tunnistavani todella helposti sellaiset, jotka eivät tiedä mistä puhuvat. Sellaisia, jotka eivät tiedä mistä puhuvat, on paljon ja siksi en mielelläni aiheesta keskusteluja käy. Voidaan keskustella aiheesta lisää, kun ne "kaikkitietävät" ovat kohdanneet tietämättömyytensä ja löytävät sen ensimmäisen siemenen minkä sitten hedelmälliseen maaperään kylvävät ja hyvällä huolenpidolla sen kasvattavat vaikkapa kukaksi kauniiksi, vaalivat sitä ja sen tuoksun löytävät...
Ps. En edelleenkään oleta monenkaan teistä ymmärtävän mitä tarkoitan... Palaillaan...
Miten sä voit palailla jos et koskaan ole lähtenytkään? 8-)
Ehkä tarkoitat jotain täydellistä avautumista tunteista toista kohtaan välittämättä mitä huonoja asioita siitä voisi seurata ja pitemmän päälle ..."paljastat sydämesi (tunteesi) ja jätät sydämesi avoimeksi toiselle toisen haavoittamismahdollisuudesta huolimatta".
Mä olenkin ollut tarkkailuasemissa koko päivän että millon sä ilmestyt voitonriemuisena analysoimaan kuinka tyhmiä me sinun keskusteluun osallistujat ollaan. Mut tiedätkö mitä, tuohon turtuu.
No johan oli taas...
No en mä taas tiiäkään mitään, mutta se tuli jo nuorena kloppina selväksi, että jos haluan tulla ymmärretyksi, siis jos ihan oikeasti haluan tulla kunnolla ymmärretyksi, niin on parempi selittää asiansa ja näkemyksensä hitaasti ja perusteellisesti, eikä heitellä lyhyesti ja nopeasti toiselle jotain itselle pitkien pohdintojen myötä selvinnyttä. Se nyt vaan ei toimi, ellei toinen ole kelannut täysin samanlaista asiaa ja vieläpä täysin tai likimain samoista vinkkeleistä lähtien. Heitä omassa mielessäsi pitkälle pohdittu totuus, ajatelma, aforismi maailmalle pureskeltavaksi ja rakastamalla omaa yksittäistä totuuttasi asiasta tilaat vain ongelmia. Tai ainakin mulkun leiman.
Sekin on vuosien varrella tullut opittua, että aforismit on hienoja juttuja, niitä on kiva kuulla ja jäädä itse funtsimaan sille aforismille erilaisia merkityksiä oman elämänsä puitteissa. Ja se on kivaa, niistä on jopa kiva jutustella, mitä muut immeiset ovat jostain aforismista ajatelleet ja saaneetkin, se rikastaa ja laajentaa omaa ajattelua.
Mutta se alkaa aina tökkimään, kun joku heittää jonkin ajatelman maailmalle, eikä kykene jättämään kuulijalle tilaa tehdä omia tulkintojaan siitä ajatelmasta. Tai pahimmillaan tulee vieläpä kertomaan että kuulija on omine ajatuksineen urpo, joka ei tajua mitään ja ajatelman idea on xxx ja yyy. Se ei ole viisautta, sitä mistä aforismit syntyvät, vaan totalitarismia, yhden totuuden todellisuutta.
Ja täytyy sanoa, etten minäkään yllättynyt, jos tosin en sitä odottanutkaan.
Ehkä tärkeintä on jokaisen ymmärtää edes itseään, tässä asiassa. Joka asiassa ei ole kovin tärkeää ymmärtää kaikkia muita täydellisesti oikein. Ollakseen oivaltanut oman juttunsa. :-)
Hei höperö! :) Se oli hieno aloitus ja voi nähdä että sulla on terve itsetunto ja asiat kohdallaan. Ei ollut tarkoitus loukata ja omaa menneisyyttäni vain ajattelin. Ei vaan huvita niin avautua täällä koko porukalle. Sitä se vain..
Juuri ton takia mä koitan olla pelottelematta naistani.
(Luultavasti huonolla menestyksellä, kyse sentään on kaltaisestani lurjuksesta)
heleijaa!!
Kukkiksella on nainen.
Maailmassa on vielä tilaa ihmeille ja toivolle!
Naiset harvoin jaksavat styylailla lahkosaarnaajan tai muuten liian "valaistuneen" hyypiön kanssa, joten olet oikeilla jäljillä.
Eipä se sydän paljon lupaa kysele, ei rakastuessa, eikä särkyessään :(
Kyllä tuossa perää on. Tietysti pelätä voi sydämensä särkymistä, mutta jos se pelko jähmettää ja estää elämästä, silloin se tosiaan haittaa aidon rakkauden kokemista. Koska peloltaan ei anna tilaa sille rakkaudentunteelle. Miten voi heittäytyä mihinkään täysillä, jos kokoajan on jarrut pohjassa ja kauhusta kankeena? :-) Loppu kysymys on retorinen.
Aforismi:
http://www.youtube.com/watch?v=IW9K0jazrbU&fmt=18