Onko mitään taikakeinoja, joilla päästä yli erosta? Aika parantaa haavat sanotaan, mutta ei ole mun kohdalla toiminut ollenkaan. Erosin mielestäni elämäni naisesta jotain yli 3 vuotta sitten. Ite olin tuolloin ihan umpirakastunut ja suorastaan palvoin häntä. En pystynyt kuvittelemaan mitään enkä ketään muuta. Eräänä päivänä hän sitten sanoi, että en ollut sitä mitä hän halusi. Murruin täysin, elämäni tuntui menneen ihan palasiksi ja unelmani pirstaleiksi. Ei siinä auttanut mitkään temput eikä mikään. Hänen mielestään olin mukava ja muuta, mutta en sellainen, jonka kanssa hän olisi halunnut jakaa elämänsä. Siihen loppui se satu sitten. Hän jäi kuitenkin kummittelemaan takaraivooni ja en ole rehellisesti vieläkään päässyt hänestä yli. Välissä on ollut yksi vakavempi suhde ja toinen sekava säätö. Monet kerrat huomasin kuitenkin ajattelevani ja haaveilevani tuosta suuresti rakastamastani naisesta. Niin paljon haluaisin jälleen viettää hänen kanssaan aikaa. Tuntea ja nähdä kuinka raskaan työpäivän päätteeksi hän rojahtaa viereeni sohvalle, painaa päänsä hellästi mahaani vasten ja alkaa kanssani pienille nokkaunille. Haluaisin pörröttää hänen tukkaansa ja katsoa hänen silmiinsä ja nähdä sen maailman kauneimman hymyn jälleen. Näistä ajatuksista en ole tässä reilussa kolmessa vuodessa päässyt ihan yhtään mihinkään. Nuo on vaan jotain haavetta, joka tuskin tulee toteutumaan enää koskaan, koska en ole sitä mitä hän halusi. Hän haki elämältään jotain muuta. Haluaisin pystyä rakastamaan jotakuta muuta ja saada samanlaista rakkautta takaisin, mutta en pysty, koska tuo nainen kummittelee mielessäni koko ajan. Mitä voisin tehdä? Vietän aikaa harrastuksien, töiden ja kavereiden parissa, mutta tuo nainen on silti pinttynyt jotenkin aivoihini.
Kuinka päästä yli? yli 3v kärsinyt
karibapapa
11221
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Joko tajuta, että suhde todella on ohi, tai palata takaisin. Joista tosi on, että suhde on ohi. Olet löytänyt uuden, kaksikin ihmistä, eikä entinen suhde ole ainakaan estänyt niiden löytämistä, ihastumista, rakastumista, suhteen aloittamista ja jatkamista. Jos nyt ylipäätään voisi olettaa, että et ihan kevyesti hyppää uuteen suhteeseen, vai oletko sellainen? Ja jos et ole, niin miten pystyt olemaan suhteessa ensimmäisen kanssa, ajatella edellistä, lopettaa suhde ja vielä alkaa toisen kanssa ajatellen edellistä? Aika touhupojalta kuulostaa. Takaisinpaluuta ajatellen kahden suhteen jälkeen on aika epätodennäköistä, että kukaan voisi enää sinunkaan tunteisiin luottaa Veikkaan, että useimpien naisten johtopäätös olisi, että olet saanut potkut suhteesta, ja itket takaisin, kun et yksinkään osaa olla.
En kovin helposti uuteen suhteeseen hyppää, mutta ajattelin, että uuden suhteen ja ehkä uuden rakkauden myötä tuo exän haamu lähtisi pois. Kyllähän sitä oli hetkiä, ettei hän kummitellut missään, mutta jossain vaiheessa nuita suhteita, kun sitä tunteet hiipui ja tajusi, ettei se ollut sitä mitä hain, alkoi nuo kaipuut tulemaan. Tuo nainen, jonka kanssa olin suhteessa tuolloin vuosia vuosia sitten, oli kaikilta osin sellainen jota halusin. Minä en vain ollut sitä mitä hän halusi.
Takaisinpaluuta? En ole hakenutkaan takaisinpaluuta, vaikkakin kaipaan häntä todella paljon. Eiköhän se ole selvää, että tuskin edelleenkään olen sitä mitä hän kenties elämältään haluaa. Haluaisin vain päästä yli. Sain potkut suhteesta? Niin eihän siihen mikään Sherlock tarvitse olla, että osaa lukea tuosta ekasta postauksesta sen, että nainen halusi eron :D Eikös siinä sanottu aika selkeästi tuo, että se oli se nainen, joka ei halunnut enää jatkaa?
Onko se ensimmäinen nainen jäänyt vähän kuin sille asteelle, että vielä oli niitä tunteita, mutta ne ei kerenneet hiipua luonnollisesti kuten muiden kanssa. Käviskö siinä niin, että jos asiat oliskin menneet hyvin, ne tunteet olis myös hiipuneet ja sammuneet, mutta kun sulla jäi nyt ne ikäänkuin päälle, niin ajattelet niiden olevan jotain ikuista suurta rakkautta? Lisäksi kyllähän sulla täytyy olla joku tunneperusta, mistä sä olet voinut pistää uudet suhteet kehiin? Onko ne olleet aivan mitäänsanomattomia ja yhdentekeviä, mikä ero siinä olis ollut siihen ensimmäiseenkään?
Jotenkin tuollaisten vanhojen juttujen suhteen se idealisointi on se vaara, mikä voi helposti käydä. Että haaveillaan toisesta niin kauan, että se on täydellinen. Kyllä se on kamppailua varmasti joka suhteessa, ois myös ollut siinä ensimmäisessäkin, mutta nyt vain jäänyt vähän alkutekijöihin.
Miten realistisena sä pidät sun tunteitasi, että onko ne jotain aika kultaa muistot-juttuja? Ja tarkoitin, että moni nainen ajattelis, että sä olet saanut nykyisestä suhteesta potkut, jos sitten haluat takaisin.
En minä silti tiedä, miten yli päästä ,kun itsekään en ole yli, mutta mietin monesti tuollaisia ylläolevia juttuja. Että missä menee se oman mielikuvituksen ja totuuden ja haaveiden raja. Ei sillä etteikö haaveilla sais.
Taisit palvoa sitä vähän liikaa. Ei sellanen naisia kiinnosta. Välillä pitää olla myös renttumainen, salaperäinen ja välinpitämätön.
Voi olla. Joskus olen itse asiassa miettinyt samaa, että palvoinko liikaa ja olinko liian innokas. Oli kuitenkin vaikeaa hillitä itseä taikka olla renttu. Sydämeni oli silloin kurkussa joka hetki kun näin hänet ja kun vietimme aikaa yhdessä. Olin niin mielissäni, että olin pakahtua. Se oli kuin olisi joka kerta ihastunut häneen uudestaan.
Ooks ollu yhteydessä?
Vähän kuulostat läeisriippuvaiselta. Ei kait siinä mitään pahaa ole, mutta koitappa mennä nyt hieman eteenpäin. Lopeta haaveilu, ja nauti elämästä.
Ihminen joka on sinut itsensä kanssa osaa olla myös joskus yksin. Kerranhan täällä vain eletään, joten nauti, nauti ja nauti...
Voin ollakin läheisriippuvainen mut haaveilua en lopeta tässä elämässä ja yksin oon ollu aika paljon.
Elämästä muuten oon nauttinut, mut jotakin vaan puuttuu..
En oo pitkään aikaan. Joskus jonkin ajan kuluttua erosta olimme jotain yhteyksissä, mutta emme ole olleet missään tekemisissä pitkään pitkään aikaan. En sitten tiedä, onko parempi näin.
ittellä sama homma melkei... kolme vuotta kärsiny... mut kai se aika auttaa viel ...
No mä olin ihan liikaa.. yritin, ajattelin tyhmästi kaikkee tyyliin "sodassa ja rakkaudessa on kaikki.." ym. muuta vastaavaa, enk ymmärtäny et pahotin vaan hänen mielensä lisää.
Jälkeen päin vasta tajunnu miten tyhmää noin puolenvuoden hiljaisuuden jälkeen "ryminällä" takaisin hänen elämäänsä..