Mies ei uskalla sanoa, että haluaa erota..ei "kehtaa" jättää :/

Onneton nainen

Onkohan muilla kokemusta tällaisesta, kun itse ei halua erota, mutta toinen osapuoli haluaa, mutta ei uskalla/kehtaa sitä tehdä? Eroa haluava vaan käyttäytyy huonosti, jotta se joka ei halua erota, taipuu ja joutuu tekemään eropäätöksen tämän raukkiksen puolesta. Raukkis pääsee kuin koira veräjästä; ei jättänyt eikä hyljännyt mutta sai helpotuksen!

Itse en halua erota, rakastan miestäni ja haluan jatkaa yhteiseloa. Mies on vuoden päivät soutanut ja huovannut, mutta ei vaan pysty sanomaan että haluaa erota, vaan odottaa että minä teen päätöksen hänen puolestaan ja lausun asian ääneen.

Mies ei jotenkin ole enää ollenkaan sitoutunut suhteeseemme. Kaikki keskustelumme päättyvät siihen, kuinka hän vatvoo ettei suhteessamme ole mitään järkeä ja minäkin olen onneton. Olen sanonut, että tottakai olen onneton, koska olen jatkuvasti varpaillani suhteessamme eikä toinen ole enää suhteessa läsnä.

Vaistoni sanoo, että miehelläni on haluja kokeilla muita naisia. Mies tapasi jossain illanvietossa 2 vuotta sitten naisen, jonka kanssa hänellä ei kuulemma ollut mitään sutinaa, eikä hän ole ollut tämän kanssa missään yhteydessä, mutta silti hän on 2 vuoden ajan tasaisin väliajoin puhunut tästä naisesta ja tuo tämän "puolituntemattoman" naisen esiin missä asiayhteydessä tai keskustelussa tahansa. Ymmärrän kyllä, että pitkän parisuhteen aikana voi ihastua toiseen, mutta pitäisi asian edes omana tietonaan, eikä jatkuvasti loukkaisi minua muistelemalla kuinka mukava ja hyvä tämä nainen siinä ja siinä asiassa ja niin fiksu sen ja sen suhteen...

Mielestäni mies tekee todella raukkamaisesti, kun ei uskalla suoraan sanoa, että haluaa erota. Olen kysynyt häneltä tuhat kertaa, että haluatko erota ja sanonut, että jos haluat niin sano se suoraan! Mies kiertelee ja kaartelee..."niin no, eihän tässä mitään järkeä ole..toisaalta olemme olleet kauan yhdessä ja välitän sinusta..mutta siltikin..en tiedä", eikä sano suoraan! Ainakin vuoden päivät on tätä jatkunut....

Olemme olleet 7 vuotta yhdessä. Olen sanonut, että joas eroamme, en halua olla tekemisissä. En halua jäädä vatvomaan enkä todellakaan katselemaan vierestä kun hän porskuttaa onnellisesti eteenpäin mahdollisesti tämän 2 vuoden takaisen tuttavanaisen kanssa....Edellisessä erossani 10 vuotta sitten tein sen virheen, että pidin yhteyttä exän kanssa ja yritimme olla ystäviä, mikä vain pitkitti erosta toipumista ja lisäsi ahdistusta ja erosurua. Nykyään en ole exän kanssa enää tekemisissä, sillä ei vaan ole mitään tarvetta, eikä se olisi ollut luontevaa kun elämä on molemmilla mennyt eteenpäin. Nyt jos eroan, haluan alkaa rakentaa uutta elämääni puhtaalta pohjalta. Luulenpa, että tämäkin on yksi syy miksi mies ei uskalla erota, sillä sitten hän menettäisi minut kokonaan. Hänen mielestään on turha luopua kokonaan pitkäaikaisesta ystävästä ja tuttavasta. Hieno ajatus, mutta käytännön mahdottomuus, itselläni kun kuitenkin on vielä muitakin kuin ystävällisiä tunteita häntä kohtaan.

Luulempa, että jos minä sanoisin, että mielestäni meidän on parempi nyt erota ja voisimme jatkaa ystävinä, niin mies olisi onnensa kukkuloilla.. ;(

Miksi minun pitää tehdä eropäätös aikuisen miehen puolesta? Itse en edes halua erota! Tilanne on kuitenkin aika sietämätön...

Tuntuu niin kamalan pahalta.... :/

12

3109

Vastaukset

  • Minun suhteeni lasteni isään päättyi juurikin niin, että hän käyttäytyi pojan syntymän jälkeen todella ikävästi minua ja lapsia kohtaan. Oli töissä pitkään, meni kavereiden kanssa, nukkui sohvalla, ei halunnut kanssani mitään. Puhui aina kun ei voida tehdä mitään kun on noi lapset ja kun ei voida mennä minnekkään yms. Aikani tätä touhua katselin ja kestin. Yritin pitää suhteen yksin kasassa mutta en onnistunut, luovutin ja sanoin että erotaan sitten jos kerran haluat. Hän ei epäröinyt hetkeään ja kuukauden sisään muutti jo pois. Oli siis suuri helpotus hänelle.

    Vuosi erosta takana ja kaipaan miestäni ihan hirveästi. Jälkeen päin kuulin että miehelläni oli uusi nainen jo 2 kuukautta ennen eroamme. :/ Ei ole siis katunut että oli tuollainen minua ja lapsia kohtaan. Ei ole haitannut että ei nää kun omat lapset kasvaa.. Syyttää minua että minä heitin ulos ja halusin erota. Eli tekee minusta syntipukin kaikille... :(

    Ärsyttävää, mutta itse tiedän miten asia on ja niin tietää hänkin!

  • Kaikille kolmelle: Mies on tehnyt oman päätöksensä, mutta kirvistelee, kun ei osaa ratkaista tilannetta fiksusti.

    Mikä teitä kaikkia estää siirtymästä selväsanaisuuden linjalle: "Liittomme on tullut tiensä päähän. On aika panna asiat järjestykseen ja kummankin on katsottava elämäänsä eteenpäin."

    Siinä se! kun se on sanottu, se on sanottu. Ei avoliittolaisten kohdalla monikaan mieti, kuka ja miksi lähti lätkimään. Avoliitto on kuitenkin monen mielestä jonkinlainen "välimuoto".

    Minusta tuntuu, että etukäteen luulette monia asioita, esim. syyllisyyden ja muiden arvelut tai miehen pohjimmaisen halun.

    Ottakaa asia selkeästi esille ja olkaa valmiit ITSE eroamaan.

  • Suora puhe on hyvä. Mutta ne tunteet joissa elämme tekee sen hankalaksi ja toista ei haluaisi loukata.

  • Sano miehelle, että sinä et häntä jätä. Et vaikka kuinka soutaisi ja huopaisi. Kerro, ettet halua suhteesta ulos, joten et tule häntä jättämään, et vaikka mikä olisi. Ehkä mies sitteen tajuaa, että on itse jätettävä sinut jos haluaa erota.

    • Näin minäkin teen, aloittajan viesti kuulostaa niin tutulta. Minun tunteet ovat vielä voimissaan.


  • Mulla oli oman avomieheni kanssa juuri samanlainen tilanne, kuin aloittajalla. Mies ei yhtään tienny mitä haluaa; mieli saattoi muuttua parin päivän välein. Välillä kaikki oli hyvin, toisinaan taas suhteella ei ollu mitään tulevaisuutta. Mies ei myöskään tehnyt suhteen eteen mitään.

    Niinhän siinä sitten kävi, että eräänä päivänä kysyin mieheltä, että milloin hä voi tulla hakemaan tavaransa pois ja hän ilmoitti päivän. Tämän jälkeen ei olla nähty kertaakaan. Siinäkin olen aloittajan kanssa samaa mieltä, etten halua olla missään tekemisissä eron jälkeen. Mies muutaman kerran soitteli ja ehdotti näkemistä, mutta minä koin paremmaksi itselleni kieltäytyä.

    Mutta edelleen odotan sitä päivää, jolloin kaikki tuntuisi taas hyvältä eikä ero ahdistaisi. Kuitenkin melkein jo vuosi kulunut erosta.

    Mutta joku päätös varmasti kannattaa pian tehdä. Varpaillaan oleminen ja asian odottaminen ei ainakaan oloa helpota..

  • Mikä siis on ongelma että jos kerran et ole onnellinen suhteessa niin eroa. Sama se on kumpi sen erotaan sanan sanoo.

    Eron jälkeen on ihan oma asiasi tapaatko vai et nykyistä miestäsi. eikä tuollaisella toisen tunteilla leikkivällä ole edes munaa sitä vaatia.

    Tulet katkeraksi vanhaksi naiseksi ja jonain pv hän vaan lähteekin ja sinulla elämä sitten ohi. Itse erosin 2 viikon sisällä hommasin uuden asunnon ja sitten vaan ilmoitus että nyt lähden. Loppui se huopaaminen siihen. Kun ei ollut hralla osoitetta eikä nroa sain korjailla suruani ihan rauhassa.
    Tiedät että sattuu mutta sattuu vähemmän kun kerralla katkoo tuon kiristysnarun poikki.

  • Mies ei sano suoraan, koska VIHAA sitä eron jälkeistä draamaa, ja paljon. piste.

  • just just juu - ei uskalla mies kertoa tai ei osaa - minäkin sain fb:n kautta huomata että ei ole mieheni enään naimisissa kanssani - taitaa olla hänen e-kontakti etsimtänsä tuottanut tulosta - tunnen olevani tosi teini aikuinen naimisissa oleva/ollut nainen , joka on fb ssa jätetty.

  • jos sun on fb jätetty, ei vioi muuta sanoa kuin kamalaa.

  • Mut jätettiin kanssa fb:ssä :) Jestas mitä tomppelien touhua!

  • Mulla sama tilanne kun alottajalla, mutta sukupuoliroolit toistepäin... Hajottava tilanne minulle. En ymmärrä mikä siinä on niin vaikeaa sanoa suoraan.

SEISKA.FI

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.