Olen melkoisen epätoivoinen tällä hetkellä, ollut jo oikeastaan pitkään. Olemme pari vuotta yhdessä ollut pari, puoli vuotta yhdessä asumista. Rakastamme toisiamme, ainakin minä häntä hyvin paljon, uskon että hänkin rakastaa minua vaikka välillä epäilenkin.. ja se epäluuloni onkin ilmeisesti tuhoamassa suhteemme.
Olen välillä mieltä osoittava kiukutteleva paska suorastaan, lapsellinen hölmö, mustasukkainen jne... tiedän omat vikani, olen niistä yrittänyt keskustellakin mieheni kanssa ja kertoa että ne kaikki johtuvat varmaankin huonosta itsetunnostani ja jos hän tulisi edes puolittain vastaan tietyissä asioissa ne vähenisivät ja luottamuksen vahvistuttua häipyisivät. Kärsimme molemmat niistä.
Koen kokoajan etten ole miehelleni mikään, sitten kun sanon sen hänelle niin hän ei korjaa asiaa vaan antaa minun jäädä siihen luuloon ja epäluuloni vaan suurenee, saatamme mököttää useita päiviä toisinaan ja se raastaa valtavasti sisintä, minä odotan että hän tulisi joskus edes "lopettamaan" riidan, mutta ei koskaan, aina se olen minä, ja minusta näyttää että häntä ei edes vaivaa puhumattomuutemme.
Emme pääse tästä typerästä kierteestä eroon, olemme yrittäneet puhuakin joskus, mutta aina se vaan palaa samalle raiteille, ja mieheni ei voi sietää minkäänlaista puhumista, hänen mielestä parisuhde pitäisi toimia ilman mitään ihme keskusteluja.
Tiedän että suurin ongelma olen varmaankin minä itse, en vaan tiedä miten korjaisin asian, koska en haluaisi etttä suhteemme olisi vain sellainen kuin hän haluaa, eikö parisuhde ole pitkälti kompromissien tekemistä?
Hän sanoo aina ettei osaa olla sellainen kun haluan/vaadin, en taas mielestäni vaadi mitään ihmeitä, toisen huomioimista ja kunnioittamista, naisena tietysti haluaisin myös joskus että hän sanoisi minua kauniiksi tai jotain sellaista, mutta ei hän ole koskaan niin tehnyt, itse kyllä kehun häntä toisinaan.
Mitä ihmettä teen että suhteemme alkaisi toimimaan, en haluaisi erota koska rakastan häntä kovasti.
Olisi kiva vaihtaa ajatuksia jos löytyisi joku jolla olisi samantyyppisiä ongelmia ollut ja niistä on selvitty
Olen välillä mieltä osoittava kiukutteleva paska suorastaan, lapsellinen hölmö, mustasukkainen jne... tiedän omat vikani, olen niistä yrittänyt keskustellakin mieheni kanssa ja kertoa että ne kaikki johtuvat varmaankin huonosta itsetunnostani ja jos hän tulisi edes puolittain vastaan tietyissä asioissa ne vähenisivät ja luottamuksen vahvistuttua häipyisivät. Kärsimme molemmat niistä.
Koen kokoajan etten ole miehelleni mikään, sitten kun sanon sen hänelle niin hän ei korjaa asiaa vaan antaa minun jäädä siihen luuloon ja epäluuloni vaan suurenee, saatamme mököttää useita päiviä toisinaan ja se raastaa valtavasti sisintä, minä odotan että hän tulisi joskus edes "lopettamaan" riidan, mutta ei koskaan, aina se olen minä, ja minusta näyttää että häntä ei edes vaivaa puhumattomuutemme.
Emme pääse tästä typerästä kierteestä eroon, olemme yrittäneet puhuakin joskus, mutta aina se vaan palaa samalle raiteille, ja mieheni ei voi sietää minkäänlaista puhumista, hänen mielestä parisuhde pitäisi toimia ilman mitään ihme keskusteluja.
Tiedän että suurin ongelma olen varmaankin minä itse, en vaan tiedä miten korjaisin asian, koska en haluaisi etttä suhteemme olisi vain sellainen kuin hän haluaa, eikö parisuhde ole pitkälti kompromissien tekemistä?
Hän sanoo aina ettei osaa olla sellainen kun haluan/vaadin, en taas mielestäni vaadi mitään ihmeitä, toisen huomioimista ja kunnioittamista, naisena tietysti haluaisin myös joskus että hän sanoisi minua kauniiksi tai jotain sellaista, mutta ei hän ole koskaan niin tehnyt, itse kyllä kehun häntä toisinaan.
Mitä ihmettä teen että suhteemme alkaisi toimimaan, en haluaisi erota koska rakastan häntä kovasti.
Olisi kiva vaihtaa ajatuksia jos löytyisi joku jolla olisi samantyyppisiä ongelmia ollut ja niistä on selvitty
Vastaukset 6
Vanhimmat
Menette yhdessä sopivan tuntuiselle pariterapeutille. Ette pääse kaksin kierteistänne ja kuvioistanne eroon, kuten hokasitkin.
Ei täs muuta!
Teidän suhde on niin over...
Seksielämä kertoo suhteen tilan ja tulevaisuuden. Millaista siis seksielämänne on, toimiiko se molempia tyydyttästi?
Seksielämässämme ei ole mitään vikaa, minä olen kyllä paljon aktiivisempi osapuoli, miehelleni riittää noin kerta viikossa, kun itse haluaisin useammin. Mutta itse seksi on molempia tyydyttävää silloinkunsitä on.
Heijastat oman itsetunnon puutteesi mieheesi. Et arvosta itseäsi, joten oletat ettei miehesi arvosta sinua ja haluaisit hänen korjaavan sinut. Miehesi ei voi olla terapeuttisi. Käytännössä syytät miestäsi siitä, että omasta huonosta itsetunnosta.
http://tiedostamaton.net/defenssit/projektio.html
Asia ei ole ihan noinkaan, tiedän että vain minä itse voin korjata oman huonon itsetuntoni ja sitä olen koko ajan tarkoittanutkin, en odota että mieheni sitä tekisi. Olen vaan elänyt kahdessa aiemmassakin parisuhteessa ja niissä toisen kunnioittaminen ja toisinaan kehuminen oikeassa kohtaa on ollut osa luonnollista suhdetta ja tottakai se on tuntunut hyvältä. ja parisuhteet on olleet kompromissien tekemistä, tässä suhteessa tuntuu ettäkoko ajan mennään mieheni ehdoilla ja aina minun pitäisi soputua siihen, kun en sopudu niin se purkautuu kiukutteluna ja murjottamisena, keskustelua emme saa aikaiseksi.