yksinäinen(kö)

Toivon etttä joku jaksaa lukea tämän, kitän jo etukäteen !
Olen siis 16 vuotias, aloitan lukiossa kuukauden päästä. Oon aina ollu ihminen joka sopeutuu ja jolla on kavereita ainakin sen verrran, etttä seuraa tylsiin sunnuntai-iltoihin. Nyt on kesä, ja mun pitäis varmaan nauraa riemusta ja olla onnellinen, mutta jotenkin nyt mulla on tosi yksinäinen olo.

Olen ihastunut ihmiseen, josta huomaan ettei hän välitä minusta enempää kuin kaverina, ja musta tuntuu että näin käy joka kerta, koska en osaa edetä. Katselen vain ja yritän miellyttää, mutta siihen se jääkin. Tuntuu että aina seurassa missä liikun on aina se joku paremman näköinen ja kivempi. Se on aina niin! Voin sanoa, että en todellakaan ole ruma, ehkä en ole maailman kurvikkain ihminen, mutta kyllä olen ihan nätti ja sosiaalinen ihminen.

Tänä kesänä itsetuntoni on laskenut kuin aasin häntä, en tiedä mistä se johtuu mutta huomaan sen kaikessa mitä teen ja ajattelen. Tutuu, että kukaan ei oikeasti välitä (lukuunottamatta perhettäni) tai että moni pitää minua suorasanaisena ihmisenä, joka on täysin oma itsensä, seurassa kuin seurassa.

Vielä tähän keikkeen lisään sen, että olen aika huonoissa väleissä siskooni, emme näe kovin usein, vaikka hän on ainoa sikoni eikä asu kaukana. Veljeäni nään joka viikko, mutta ainoina sisaruksina,välit voisivat olla paremmat. Haluaisin oman ikäisen sisaruksen piristämään loma matkoja ja tylsiä koti-iltoja, mutta minkäs mahtaaa kun on nuorin..

En näillä sanoilla yritä kertoa, että elämäni olisi perseestä ja teen itsemurhan heti kun vanhempieni silmä välttää. Minulla on ihana perhe ja ihania kavereita, välillä vaan tuntuu että muuta ei olekkaan ja jokin iso kohta puuttuu 1000 palan palapelistä. Ja nyt se puuttuminen tuli kovana palana, kuin isku vyön alle, eikä iskun aiheuttajaa tiedetä.