Nainen asuu pienellä autiolla saarella, vuosikausia ihan yksin. Eräänä päivänä hän löytää saarelta miehen, ihan mukavan sellaisen. Tuntuu siltä, että nainen jopa ihastuu häneen ja he ovat onnellisen oloisia parisen viikkoa.
Kahden viikon päästä pikku ihastus naisen mielestä laantuu, hänelle tullee epämukava olo, ja hän panee poikki saarelleen ilmestyneen miehen kanssa ajatellen että maailma on suuri ja kohta sinne varmasti ilmestyy tasokkaampi mies.
Ja he elävät elämäsä loppuun yksin, kumpikin saaren eri puolilla.
Kahden viikon päästä pikku ihastus naisen mielestä laantuu, hänelle tullee epämukava olo, ja hän panee poikki saarelleen ilmestyneen miehen kanssa ajatellen että maailma on suuri ja kohta sinne varmasti ilmestyy tasokkaampi mies.
Ja he elävät elämäsä loppuun yksin, kumpikin saaren eri puolilla.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Riittääkö meille "ihan mukava"?
EI!
Mukavilla miehillä ei tee mitään.
vaan päälle ähkimään?
paremmin
mielikuvatasolla. Tuskin todellisuudessa.
Aika huono saduksikin.
Kyllähän tuo kertomasi ihastuskin on jo liikaa. Ainoa ihastuksen kohde on oma itse ja sairaat utopistiset kuvitelmat.
homokokeiluja harrastanut, tatuoitu vegebodari, jolla on bipolaarinen mielenterveyshäiriö niin nainen olisi halunnut elää miehen kanssa loppuelämänsä ja olisi antautunut tälle usean kerran päivässä.
siis että vaikka ei pidä toisesta niin silti väkisin pitäs olla yhdessä ?
Mistä näitä katkeroituneita ihmisiä riittää. Heti jos saa pakit joltain niin se pakkien antaja on itsekeskeinen, tunnevammainen idiootti joka ei osaa sitoutua.
Jokainen tulkitsee satua omalla tavallaan ja tuo sinun tulkintasi kertoo enemmän sinusta kuin sadun kirjoittajasta.
Rakkautta ei voi pakottaa, ei edes järkisyillä.
Aidot tuntee eivät ymmärrä ulkoista "tasoa" ja ihmisillä muutenkin on elämän kokemuksesta, iästä ja taustasta riippuen eri kriteerit mikä on "tasoa" ja mikä toisarvoista. Suuri osa naisista etsii ihan tavallista miestä.
Jos tunteet ei syty, se ei tarkoita että syy olisi ettei mies/nainen kelpaa omana itsenään tai odottaisi parempaa. Epätoivoisesti ei kannata kuitenkaan tarttua, se useimmiten pelottaa, vaikka muuten kiinnostusta voisi olla.
valittaa kun yksin jää