Seurakuntalaiset eivät puhu tai kääntävät selkänsä

Nämä tällaiset ovat luonnehäiriöisten leikkejä. Henkilö A kertoo henkilölle B valheen henkilöstä C. Henkilö B alkaa karttamaan henkilöä C, ja kertoo kuulemansa asian eteenpäin muillekkin seurakuntalaisille. Pian puolet seurakunnasta karttaa henkilöä C.

Henkilö C elää yksin seurakunnassa eristettynä ja hyljättynä. Pikapuoliin henkilö C jättäytyy seurakunnasta pois.

Kaikki tämä voi helposti saada alkunsa vaikkapa tilanteesta jossa henkilö C on muutama kuukausi/viikko aikaisemmin ojentanut kahdenkesken henkilöä A.
Henkilö A päättää kostaa kokemansa vääryyden, ja päästää seurakunnan keskuuteen keksimänsä valheen henkilöstä C.

Tiedän seurakunnissa tällaista tapahtuvan. Olen itsekin ikävä kyllä saanut kokea vastaavanlaista kohtelua seurakunnassa. Tästä syystä en nyt kuulu mihinkään seurakuntaan. Luen sanaa kotona. Täällä minusta kukaan ei valehtele.

Te foorumin lukijat, jotka olette nopeita tuomitsemaan sellaiset henkilöt jotka ovat uskossa, mutta joilla ei ole omaa kotiseurakuntaa mihin kuulua, olkaapa tarkkoja millaisin sanankääntein te näistä seurakuntiin kuulumattomista uskovista omassa seurakunnassanne kahvipöydässä puhutte. Se että henkilö ei kuulu mihinkään seurakuntaan ei todellakaan ole merkki siitä että henkilö ei mukamas voi suostua minkään auktoriteetin alle, tai on mukamas jollain tapaa kykenemätön toimimaan seurakunnassa rakentavana jäsenenä. Kukaties em. henkilö on saanut lokaa niskaansa jossakin seurakunnassa niin paljon että ei halua käydä sitä samaa läpi enää uudestaan.

Taas syyttömät kärsii!

En nyt menisi ketään nuhtelemaan, se ei ole hyvä tapa, jos sen homman heittäisi vanhemmistolle. Harmi kun ihmiset eivät tule seurakunassa toimeen keskenään. Oisko kellään vinkkejä, miten helluntailaisten kanssa tullaan toimeen?

Moralisti sortaa heikompia
Moralisti on moraalifundamentalisti, joka asettaa oman moraalinsa muiden yläpuolelle tuomiten toisia. Seurakuntaelämä voi olla näiden tekijöiden vuoksi joskus ahdistavaa. Jeesus Kristus kuitenkin opetti meitä toisin, on aina valaisevaa huomata Jeesuksen olevan armahtava. Kirkkoisien -ja seurakuntalaisten virheistä ja puutteista huolimatta, Hänen luotettavuutensa ei horju.

(Luuk.18:10-14)
"Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani. Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.' Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!'Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan."

http://fi.wikipedia.org/wiki/Farisealaiset
http://fi.wikipedia.org/wiki/Publikaani

Tultuani uskoon alkoivat vaikeudet. Seurakunnissa ei tarjottu mitään ohjelmaa 14-15.- v uotiaille. Ilmeisesti oletetaan, että sen ikäisten kuuluu vain hengailla paikalla. Eihän sen ikäiset kuitenkaan ymmärrä mitään.

Minun vanhempani eivät olleet rikkaita, joten ei ollut mitään mahdollisuutta lähteä kahdeksi vuodeksi raamattukouluun sivistämään itseään. Samaten en voinut osallistua mihinkään aktioihin. Nyt en tiedä, onko siitä niin haittaakaan ollut... Tavallinen hengailu ja paikoillaan olo onnistuu Suomessakin, ei tarvitse mennä ulkomaille asti "olemaan" ja kertoa muille sitten, millainen hyvä työ tuli tehtyä muualla.

Koska en opiskele yliopistossa, enkä ammattikorkeassa, en onnistunut löytämään ketään hellarinaista vierelleni kulkemaan. Minulla ei myöskään ollut varaa Lacosten kenkiin, moottoripyöriin, Gantin neuleisiin. Joten ulkoinen olemuksenikaan ei tosin ollut aivan 110%:nen.

Melkein vuoden verran haudoin itsemurhaa joka päivä. Yksi viilto ranteeseen olisi riittänyt. Mitä järkeä oli elää maailmassa, jossa kristitytkään eivät enää välittäneet toisistaan? Tai varsinkaan kristityt, tämän ajan kylmin ryhmä.

Minut jätettiin ulkopuolelle. Koska en ollut syntynyt ja kasvanut hellariksi menestyneiden vanhempien mukana, olin kai jotenkin kummallinen. Jokin aika sitten onneksi tajusin päättää sellaisen asian, että minusta ei taidakaan olla hellariksi.

Ei ole tärkeä jos ihmiset ottaa sua vastaan,,, vaan tärkeä on että Jumala sua ottaa vastaan ja olet mielisuosiossa Hänen luona....

Suosittelee Alkoholisti ja narkomaanityötä, kyllä sitä kautta saa nöyryiä kavereita.