Yli vuosi sitten tutustuin ihmiseen jolla oli vakava erokriisi meneillään kaverini kanssa. Hän ripustautui minuun ja jonkin aikaa toiminkin välittäjänä heidän riidoissaan. Kaverini ei kun ei tahtonut olla missään tekemisissä koko ihmisen kanssa.
Tilanne luisui seurustelun suuntaan alkuvuodesta. Kumpikin kun oli sinkku ja yksinäinen. Syystäkin, kävi ilmi. Hän osoittautui mieleltään sairaaksi monella tapaa. Jonkinaikaa koitin sinnitellä kun nyt oltiin pitemmällekin menty. Tunteet kuoli kuitenkin siihen paikkaan kun meni liian pitkälle sekoilussaan. Tein selkeän eron. Koitin pitää ystävyyden koska hänellä on paha hylkäämispelko.
Tämäkin osoittautui virheeksi ja tyyppi alkoi vainota kunnolla. Pian oli loppukin turvallisuudentunne mennyt. Katkaisin kaikki välit. Tyyppi uhkaili itsemurhalla ja selitti kavereilleni kaikkea paskaa. Tämä siis viime kesänä. Tilanne rauhoittui hetkeksi kun hän löysi uuden uhrin.
Nykyään seurustelen vakavasti. Tunteet siis mukana molemmilla. Nyt tämä jo jonkin aikaa hiljaa ollut ihminen on jatkanut vainoamistaan. Vähäisemmin kuin aikaisemmin. Silti ei mene vihje perille etten halua nähdä, jutella, tai mitään.
Useat muutkin ovat katkaisseet välinsä tähän ihmiseen ja tilanteet on olleet katkeria. Pelkään että sekoaa ja käy vaarallisemmaksi. Onko kokemusta tai neuvoja miten toimisin? Suoranaista uhkailua ei ole tullut mutta missään muodossa sana "ei" ei mene jakoon. Arvaamattomuus, epätasapaino ja padottu agressiivisuus lisääntyy koko ajan.
Tilannetta pahentaa se että kaveripiirissä ei kovin moni tajua kuinka häiriintynyt tyyppi on. Hätä pidetään pikemminkin ressukkana joka ihastuu aina väärään naiseen. Pakkomielteet hän näyttää vain noille naisille.
Tilanne luisui seurustelun suuntaan alkuvuodesta. Kumpikin kun oli sinkku ja yksinäinen. Syystäkin, kävi ilmi. Hän osoittautui mieleltään sairaaksi monella tapaa. Jonkinaikaa koitin sinnitellä kun nyt oltiin pitemmällekin menty. Tunteet kuoli kuitenkin siihen paikkaan kun meni liian pitkälle sekoilussaan. Tein selkeän eron. Koitin pitää ystävyyden koska hänellä on paha hylkäämispelko.
Tämäkin osoittautui virheeksi ja tyyppi alkoi vainota kunnolla. Pian oli loppukin turvallisuudentunne mennyt. Katkaisin kaikki välit. Tyyppi uhkaili itsemurhalla ja selitti kavereilleni kaikkea paskaa. Tämä siis viime kesänä. Tilanne rauhoittui hetkeksi kun hän löysi uuden uhrin.
Nykyään seurustelen vakavasti. Tunteet siis mukana molemmilla. Nyt tämä jo jonkin aikaa hiljaa ollut ihminen on jatkanut vainoamistaan. Vähäisemmin kuin aikaisemmin. Silti ei mene vihje perille etten halua nähdä, jutella, tai mitään.
Useat muutkin ovat katkaisseet välinsä tähän ihmiseen ja tilanteet on olleet katkeria. Pelkään että sekoaa ja käy vaarallisemmaksi. Onko kokemusta tai neuvoja miten toimisin? Suoranaista uhkailua ei ole tullut mutta missään muodossa sana "ei" ei mene jakoon. Arvaamattomuus, epätasapaino ja padottu agressiivisuus lisääntyy koko ajan.
Tilannetta pahentaa se että kaveripiirissä ei kovin moni tajua kuinka häiriintynyt tyyppi on. Hätä pidetään pikemminkin ressukkana joka ihastuu aina väärään naiseen. Pakkomielteet hän näyttää vain noille naisille.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jälkikäteen on helppo viisastella, mutta miksihän kaverisi ei halunnut olla missään tekemisissä tämän henkilön kanssa. Nyt teet saman, ei mitään kontaktia, ei puhelujen vastaanottoja, ei edes tervehdystä tavattaessa, ei kyselyjä kavereilta, jotka sitten kertovat ko. kaverille, että kyselit hänestä, ei siis pihaustakaan. Hakee kyllä muita ihmisiä eikä sinun asiasi ole selvitellä kavereille, että hän on sairas. Elä uudessa suhteessa ja pistä todellinen piste tälle entiselle.
viime kesän lopulla. uhkasin poliisilla siinä vaiheessa kun tyyppi alkoi kuljeskella asuntoni lähimailla ihme aikoihin. kavereilta en ole kysellyt mitään, pari heistä on kyllä kertonut että tyyppi on seuraillut minua kaupungilla ja vitkutellut vakipaikkojeni lähistöllä.
silloin kun hän alkoi kulkea seuraavan kanssa huokaisin helpotuksesta kun toivoin ettei sotkeutuisi elämääni. en koittanut varoittaa heitä kun en keksinyt mitään turvallista toimivaa keinoa. ilmeisesti on tullut pakit taas kun nyt sitten koittaa taas saada yhteyttä.
pelkkä vastaamattomuus ei ikävä kyllä auta.
lähestymiskiellon perusteita ei täytä koska ei ole "tehnyt mitään", sanoi viranomainen asiaan puhelimessa.
poikaystäväni on tarjoutunut auttamaan, mutta en oikein usko että mikään fyysistä väkivaltaa lievempi häneltäkään auttaisi ja sitä en todellakaan tahdo hänen(kään) tekevän. En tahdo hänestä uutta katkeruudenkohdetta tyypille.
Paras keino voittaa vihollinen on silloin, kun hän ei tiedä sinun taistelevan. (Sun Tzu)