Vaikea ystävä :S

Mulla on yksi tuttava, joka ei ole oma itsensä. Se tarvitsee aina jonkun, jota seurata, vaikka onkin jo aikuinen. Jopa vaatetyyliä, asuinpaikkaa, työpaikkaakin olisi vaihtamassa ystävänsä perään. Keksii kiinnostua jopa samoista ihmisistäkin kuin toinen. Harrastukset, elämäntapoja myöten matkii kaikessa. Ja tietenkin on samaa mieltä aina jonkun muun kanssa. Ja hänessäkin tuo, että vaikka mikä ristiriita olis tai toinen olisi hermona jostain asiasta, niin toinen vain myötäilee ja melkeinpä hymyilee, että niin niin,, joo joo no niin... Ei siis osaa olla mitään mieltä mistään.
Aina kun hän on jotain mieltä vahvasti, arvaan, että kyse ei ole hänen mielipiteestään vaan hänen jonkun kaverin ajatuksesta. Niin monta kertaa käynyt niin, että se on aivan samaa toistumoa.

Ei muuta kuin tekemään elämässä sellaisia valintoja, joita yksinkertaisesti ei voi matkia. Lisäksi voit vaihtaa mielipiteitä. Puhua vaikka ensin jotain, sitten kun toinen on samaa mieltä, myöhemmin tullakin toisiin ajatuksiin ja kertoa myös se. Harrastaa ja elää sellaista elämää, että sitä ei voi matkia. Tai yksinkertaisesti jättää kertomatta asioistaan. Tai kysellä toisen asioista, mielipiteistä ensin, mitä mieltä toinen on. Ottaa etäisyyttä. Ei toisen tarvi jatkuvasti olla tietoinen kaikesta elämässäsi.

Mut eihän tuo muulta kuulosta, kuin että hänellä on identiteetissä iso aukko ja sä olet nyt vara-identiteetti, mutta sussakin on se piirre, että sä olet jostain syystä siihen suostunut ja itse voit kysyä, että miksi olet ja miksi et ole muiden ihmisten kanssa niin paljon, ettei yksi hassu haittaisi tai merkitsisi siinä mitään. Olette liikaa tekemisissä, ota etäisyyttä. Väännä joku ristiriita johonkin asiaan, mitä hän ei voi matkia sinussa ja katso miten käy.

Mitä jos yrittäisit ohjata ystävääsi etsimään oman persoonallisen tyylinsä? Tuletko koskaan kehuneesi miten taitava hän on jossakin omassa jutussaan niin että hän kiinnostuu itsekin itsenäiseen toimintaan ko. asian tiimoilta? Että hänelle tulee käsitys, että hänellä on joku oma juttu jossa hän on hyvä ja sinä et edes ko. asiaa harrasta tai se ei sovi sinulle. Kuulostaa että hän ihailee aika paljon sinua ja mielipiteesi merkkaa. Jos pystyisit ohjaamaan häntä johonkin itsenäiseen juttuun, hänen identiteetti ja ylpeys omasta itsestään kasvaisi kun ei tarvitse olla halpakopio toisesta. Voit esimerkiksi kehua tiettyjä vaatevärejä, kuinka ne korostaa ystäväsi olemusta, kuinka tietyn värinen tukka olis mahtava ja tekis hänestä kauniin. En tarkoita että valehtelisit vaan ihan reilusti ja rehellisesti korostaisit niitä hyviä puolia joita hänessä on jotta ne voisivat ottaa valtaa.
Itse ainakin olen nauttinut kovasti ystävieni kehuista ja sitä kautta oppinut arvostamaan itseäni sinä yksilönä mikä olen. En ehkä olen ydinfyysikko, mutta hyvä omalla alallani ja kiinnostava ajatuksineni.

En ehkä menisi hyvää ystävää hylkäämään koska lojaaliutta on vaikea löytää mitä vanhemmaksi kasvaa. Etäisyyttä ehkä on kuitenkin hyvä ottaa jotta tämä uusi "minä" pääsee kasvunsa alkuun itsenäisesti :)