Joku näkee aina?

Ei sitä oikein mitenkään pysty järjestämään, jos molemmat on varattuja. Ja turha luulo, ettei puoliso huomaa. Itsekin luulin niin, mutta luulen nyt että puolisoni tietää, kyllä sen näkee, jos ajatukset on koko ajan ihan muualla.

Jos miehesi on sulle rakas ja tärkeä, kannattaa lopettaa tuo touhu vielä kun voit. Jokainen ihastuu jossain vaiheessa elämää, mutta onneksi aika monet meistä tajuaa, ettei sen takia kannata tuhota omaa suhdettaan rakkaaseensa. Ymmärrän, että jos ihastus on oikein kova, ajatukset pyrkivät koko ajan muualle. Tämä kuitenkin loppuu aikanaan, jos et tee mitään ihastumisen eteen, vaan torppaat kaikki häneen liittyvät ajatukset, välttelet häntä ja panostat täysillä omaan suhteeseesi.

Sen sijaan, että vietät aikaa ihastuksesi kanssa, voitkin olla oman miehesi kanssa kehittämässä suhdettanne.

Mutta jos todella aloitat suhteen tähän toseen mieheen, se ei voi olla vaikuttamatta nykyiseen suhteeseesi ja voit olla varma, että myös miehesi huomaa asian - ennemmin tai myöhemmin.

Ymmärrän kyllä, että uusi tuttavuus on aina mielenkiintoinen, jännittävä, kiinnostava ja kaikinpuolin parempi kuin vuosia vierellä ollut puoliso, jonka jo tunnet läpikotaisin. Pidä kuitenkin mielessäsi, että pomminvarmasti se kultaus kuluu ajan kanssa myös tämän uuden tuttavuutesi yltä - se, mitä sulla silloin olisi kädessä, sitä et voi tietää, mutta jos nykyisessä suhteessasi on hyvä olla niin mitä lähdet tavoittelemaan? Jotain vielä parempaa kenties? Voit olla varma, että sellaista ihmistä et tule löytämään, joka on täydellinen. Varmasti tuo ihastuksesi kohde tällä hetkellä sinusta tuntuu olevan sellainen, mutta väitän, että hänen todellista luonnettaan et ole vielä nähnyt - sen näet sitten kun olette olleet yhdessä 2-3 vuotta. Mieti, onko sinulla tällä hetkellä sellainen parisuhde, jonka haluat uhrata? Jos siltä tuntuu, että on, niin anna palaa ja nopeasti, mutta KERRO MIEHELLESIKIN - päästä miehesikin rakentamaan elämäänsä ja löytämään itselleen puolison, joka arvostaa ja rakastaa häntä sellaisena kuin hän on.

Kuuntele sydäntäsi ja ole avoin, älä tee sitä virhettä, että et luovu kummastakaan, siinä leikissä satutat vain itseäsi ja kaikkia ympärilläsi. Mieti mitä haluat, selvitä tunteesi ja keskustele asiasta vaikka nykyisen miehesi kanssa avoimesti ja tee päätös, jossa sitten pysyt.

Joku näkee/tietää/arvaa aina. Ja sen jälkeen sinä saat ikuisen lumpun leiman. Sitäkö haluat? Trust me, se EI ole sen arvoista.

Kun olin itse salasuhteessa, kerroin parille hyvälle ystävälle itse, mutta suurin osa ARVASI. Vain pari sai kiinni näkemällä, nekin olivat pieniä asioita, kädestä pitämistä jne. Olimme julkisesti olevinamme vain ystäviä, siksi pystyimme tapaamaan julkisillakin paikoilla ja muiden seurassa, tietenkään emme tehneet mitään suhteeseen viittaavaa silloin, emme edes heidän nähden ketkä tiesivät. Mutta pointtini oli että vaikka kukaan ei saisi rysän päältä kiinni, niin kyllä he arvaavat. Ihmisen vaisto on ihmeen tehokas. Niin arvasi salarakkaani puolisokin, ilman mitään todisteita. Ja se siitä seurannut sotku ei ollut pikku salasuhteen arvoista, vaikka kauniita muistoja siitä jäikin. Sen olen oppinut että omaa puolisoa tulee arvostaa ja hänelle tulee olla rehellinen.

Tuli mieleen tarina vuosien takaa. Olin työporukan kanssa laivalla, ja jotenkin huomio kiinnittyi siellä seurueeseen kuulumattomaan tuntemattomaan keski-ikäiseen pariskuntaan. Joku heidän tavassaan olla ja kulkea siellä laivalla oli erilaista, niin se jäi mieleen.

Muutaman vuoden kuluttua tuosta tutustuin uudessa työpaikassa erääseen naiseen. Ystävyytemme syventyessä tutustuin myös hänen siskoonsa perheineen, ja tunnistin siskon tuoksi laivalla näkemäkseni naiseksi. Eikä hänen miehensä ollut se laivan mies....

Joku näkee aina... Oli mojova opetus ainakin minulle, vilkkusilmä kun olen :D

No varsinainen megamuisti sinulla! Vilkkusilmä kun olet, jäikö jotain "hampaan koloon" laivareissulta...?