Vielä haluaisin kysyä viitaten aiemmin aloittamaani keskusteluun(Eksyksissä yksin), että mikä se on, joka saa miehen toimimaan tällä tavalla? En ymmärrä ja oikeasti voin pahoin, kun vain ajattelenkin, minkälaisia asioita miehet netistä imuroivat seksisivuilta (kidutusta,eläimiä, raiskauksia, joissa nainen muka nauttii, alistamista etc.)Vielä vähemmän ymmärrän, että sellaista pitää olla edes tarjolla.
Kiihottaako tuollainen oikeasti miehiä? Minua ainakin inhottaa!
Kiihottaako tuollainen oikeasti miehiä? Minua ainakin inhottaa!
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ihminen on hauras olio, kun sitä rikkoo se ei välttämättä ehjäänny koskaan "normaaliksi" ja se näkyy myös seksuaalisuudessa(mikä ei ole juuri koskaan eläinmaailmassa tervettä, valtataistelua, mustasukkaisuutta, väkivaltaa...)mitä moninaisemmissa muodoissa...niin kauan ei liene syytä huoleen kunhan ne kaikkein kipua tuottavimmat fantasiat toteutetaan vain omassa pääkopassa...
ja jopa pornosta, kunhan se on suht' normaalia. Tunnen edelleen himoa, mutta mieheni kanssa en tällä hetkellä voi edes kuvitella harrastavani seksiä. Sen verran minua inhottaa kaikki ne (estyneestä seksuaali-identiteetistäni johtuen)mielestäni sairaat pornopätkät, joita tietokoneen kovalevyllä on jo gigatolkulla. Niitä näkyy tulevan päivittäin lisää.
Vaikka en fyysisesti tulisikaan satutetuksi, niin kai minulla kuitenkin on oikeus tuntea, niin kuin tunnen. tiedoksi vain muillekkin miehille, että tämä on varma tapa tappaa seksielämä kotona.
Itse olen mies, avoliitossa ja seksisuhde kumppanini kanssa on täysin tyydyttävä. Pidän kyllä pornosta, mutta naiseni ei, joten en ole häntä sillä piinannut. Olen myöskin ladannut netistä vaikka mitä ihmeteltävää, kuten ehkä miehesi, mutta mitä siitä sitten kiksejä saa on ihan toinen juttu.
Olen katsellut vaikka minkälaisia juttuja. Mm. sellaisia lesbovideoita, joissa naiset paskantavat toisensa suihin. Siis todella "normaalista" seksielämästä poikkeavia juttuja. Eipä se kumminkaan ole ihmisenä vaikuttanut minuun millään lailla. Enemmän olen ihmetellyt ja äimistellyt mitä ihmiset tekevätkään. Joskus olen näistä kakkavideoista kiihottunutkin, ei siksi että haluaisin mitään näkemääni viittaavaa tehdä. En ollenkaan. Jonkin aikaa mietin miksi kiihotuin moisesta itselleni todella vastenmielisestä puuhasta ja tajusin että naiset rikkovat siinä sääntöjä. Naisen seksuaalisuus on kohtalaisen tabu vieläkin jollain tasolla.
Nämä näkemäni videot eivät mielestäni loukkaa ketään siksikin koska touhu on tosi amatöörimäisesti tehtyä ja naiset iloisen mielellään mukana. Ei ole alistusta dollarin edessä, siinä ei ole voitu fuulata.
Netistä sitä saattaa sattua vaikka mitä ihmettä eteen. Sellaista seksuaalisuuden ilmaisua mitä ei koskaan tiennyt olevan olemassakaan. Ihmisiä me kaikki kumminkin olemme.
Mutta jos miehesi on kovin keräillyt jotakin väkivaltapornoa niin vähän huolestuttaa. Voisi kuvitella että silloin on jotakin kaunaa jossakin. Ehkä sinua kohtaan, toivotaan että ei, tai sitten suuremmin koko sukupuolta.
Tämmöisen kiltin kotipervertikon neuvo olisi että keskustelisitte asiasta. Pornolla on tosi tyhmä parisuhdetta pilata. Mutta silti, jos on kovin väkivaltaista tuo tavara niin silti sama keskustelu, mutta sillä varauksella että ihmisellä voi olla tunne-elämässä jotakin pielessä. Mitään kidutuksia tai raiskauksia ei mielestäni normaali empatiaa kokeva ihminen katso voimatta pahoin. Elleivät ne nyt ole selkeästi sm-leikkejä. Sehän on silloin vaan taas nautintoa.
Toivottavasti tästä on jotakin apua.
Miten sä mahtanet ajatella, kun väität ettei eläinmaailmassa seksuaalisuus ei juuri koskaan ole tervettä ? Kyllä mä rohkenen väittää vastaan. Seksuaalisuus on piirteenä hyvinkin samanlaista muissakin elämissä kuin ihminen. Muut eläimet sentään selvittävät välinsä reilusti, siellä joku alistuu, kuoleekin, ja joku on voittaja. En tiedä elämistä muita ketkä seksuaalisuudessaan esimerkiksi valehtelisivat, pettäisivät,tappaisivat ja raiskaisivat kuin ihmiset. Eläinmaailma saattaa olla julmannäköistä, mutta aina silläkin on merkityksensä. Ihminen on ainut eläin, mikä pystyy järjettömään ja selittämättömään käyttäytymiseen, ja vielä kenties nauttimaankin siitä.
Entä mitenkä ne vähemmän kipua tuottavat fantasiat jotka kuitenkin tekee pahaa, vie seksihalutkin, eikö ole syytä huoleen? Pitääkö mielestäsi vähätellä omia tunteitaan ja veitsenterällä odotella, milloin alkaa fantasiat siirtyä pääkopan ulkopuolelle. Herää kuule tatsi, sadismia on oikeasti olemassa. Väitän ihan viileästi, ettet sä tiedä sadismin ja pervessioiden kohtaamisesta oikeastaan yhtään mitään.
Aloittajalle:
Ymmärrän pahanolosi. Olen itsekin törmännyt mitä iljettävimpiin asioihin live-elämässä ja netissä, ja ollut vakaasti sitä mieltä, että kuka sellaista saastaa tarvitsee, tarvitsee psykiatrian palveluita ennen pitkää. Sairastunut itse, tai sairastuttaa lähimmäisensä. Kumpaa pystyt muuttamaan, miehesi mielenkiintoa vai sitä millaisessa seurassa elät. Valitettavasti fantasiat on niitä asioita, jotka kiehtovat ja kietovat ihmistä joskus normaaliakin enemmän, ja saattaa alkaa vaikuttaa ihmismielessä syvemmällä minne oma hallinta ulottuu.
Minimoidakseni jo sen pahanolon, joka tieto tuollaisesta mielenkiinnosta tuo mukanaan harkitsisin lähteväni eri seuraan, vaikka se saattaisikin tuntua hätävarjelun liiottelulta. Kaikkeen ei tarvitse alistua, ei edes siihen, että joku toinen pahoittaa mielen, tappaa normaalit halut ja lopulta koko parisuhteen kipinän.
minuakin. Ei vain tuollainen. Uteliaisuudenkin ymmärrän. Mutta tieto siitä, että toinen imuroi sitä tuntikausien ajan päivässä, tuo vielä oman ällötyskertoimensa. Ymmärrän myös ja hyväksyn senkin, että on monenlaisia seksuaalisuuden ilmaisumuotoja ja yleensähän samanhenkiset löytävät toisensa ja voivat harrastaa mielestään kiihottavia asioita yhdessä. Mutta entäs sitten, kun toisen seksuaalisuus muuttuu ajan mittaan niin, ettei toinen enää voikaan sitä hyväksyä? En tiedä onko näin käynyt meille, voi olla.
Pointti tässä kuitenkin on se, että oikeasti mieheni mielestä olen estynyt, enkä ole sinut seksuaalisuuteni kanssa, koska en ymmärrä hänen harrastustaan. Kun nämä asiat ovat vähitellen tulleet ilmi, on samaa vauhtia kykyni harrastaa seksiä hänen kanssaan loppunut. Tämä siis aivan viime aikoina. Tämän johdosta mieheni tällä hetkellä etsii jatkuvasti tilanteeseen syytä minusta (uskottomuusepäilyt, puhelimen salaa lukeminen, yöllä jalkovälini salaa tutkiminen, ettei vaan kukaan muu ole saanut sitä, mitä en
hänen kanssaan voi inhotukseltani tehdä).
Asiasta on myös keskusteltu ja kaikkeen ylempänä lueteltuunkin viitaten on pointti mielestäni se, että mieheni täysin kieltää oman osansa vastuusta tilanteeseemme ja tekemistensä vaikutuksesta minuun.
Ehkä ymmärsit osittain väärin; Ei siellä pelkkää väkivaltaa ole.On kaikkea mahdollista, mutta suurin osa kuitenkin enimmäkseen inhottavia asioita, joista en suht' normaalilla seksualisuudella varustettujen ihmisten usko kiihottuvan.
Sitäpaitsi uteliaisuuskin on asia, joka yleensä tyydyttyy, kun pääsee kerran näkemään. Ei kai uteliaisuuden tyydyttäminen voi kestää kuukausien ajan monta tuntia päivässä?
En enää oikein tiedä mitä tekisin, kun toisen mielessä asiat kääntyvät koko ajan ihan päinvastaisiksi, kuin miten olen ne kokenut. Vahingossa kuulin viime viikolla erään mieheni ystävän kommentin, joka selvästi oli tarkoitettu vain miehelleni. Tämä ymmärtäväinen kaveri totesi miehelleni minun painostavan "pillupantilla". Voi vain arvata käydyn keskustelun kulun. Voi elämän kevät!
että pitäisi tehdä niin tai näin,sanoin jo mitä itse tekisin, mutta pakko vielä näin illan päätteeksi todeta, että miehesi on jo sairastunut. Ei ole mun asiani tehdä diagnoosia, mutta psyykkisen sairauden merkit on jo ilmassa. Ainakin älytön mustasukkaisuus, vainoharhaisuus ei liene sekään kaukana, jolloin alkaa olla ihan sama mitä tai miten teet, vika "löytyy" vain ja ainoastaan sinusta huolimatta siitä, että reaktiosi on terveitä.
Ole tarkkana, ja muista ettet voi pelastaa muita kuin itsesi.
että nämä amatöörileffojen naiset ovat siinä ite mielellään mukana? Raporttejahan on lukuisia, joiden perusteella jotkut joutuvat väkisin, vasten omaa tahtoaan tällaisten saastaisten videoinnin kohteeksi. Tällä perusteella ne irakilaiset alastomat vangit, jotka joutuivat sen pervon amerikkalaisämmän häväistäväksi ruumiskasaan, olivat itse vapaaehtoisesti touhussa mukana. Ja nauttivat kuvaustilanteesta?!
Siis totta on, että ne, jotka noita leffoja ammatikseen tekevät, niin tekevät sitä omasta tahdostaan. Mutta valitettavasti hirvittävä määrä nuoria alaikäisiä naisia joutuu tuollaisen sadistisen, amatöörimäisen toiminnan kohteeksi, jossa eritteillä läträtään yms. Se, jos mikä on sairasta.
Sairasta touhua minunkin mielestä ja ei todellakaan kiihota eikä kiinnosta. Tuollainen ei ole mitään seksiä, se on sairautta jos tuollaisia imuroi.
että joku mieskin kokee asian noin. Olen jo ollut vähällä menettää uskoni koko miessukupuoleen. Ilmeisesti ei ole vain siitä kyse, että miehet ja naiset ajattelevat asioista niin erilailla. Kai minun vähitellen pitää ruveta miettimään, mitä tällä elämälläni tekisin. Näin en ainakaan jaksa kauan.
Hieman yleisemminkin ajateltuna, olen monasti näitä lukiessani miettinyt, mikä pakko on jatkaa suhteita, joissa pahoinvointi on heti pinnan alla. Miksi naiset -etenkin- tekeevät itsestään marttyyreita, jotka kaiken kärsien jatkavat suhdetta jossa mies (voi olla tietysti päinvastoinkin) toimillaan piinaavat naista. Miksei naiset kuuntele omaa tuskaansa, mieti mistä se johtuu, ja ota vastuuta omasta hyvinvoinnistaan ? Mistä on peräisin ajatus, että naisen on kärsittävä kaikki paska jota mies syytää niskaan ? Miksi naiset etsivät ja löytävät syyn aina itsestään, vaikka perimmiltään kyse olisi miehen keskenkasvuisuudesta tai suoranaisesta sairaudesta. En käsitä miksi pitää hoivata, rakastaa,yrittää jos mies ei itse ala tutkiskelemaan itseään. Ei ole naisen asia upota miehen mukana, siihen ei ole mitään velvoitetta. Rakkaus on ruma sana, laulaa Ismo Alanko. Pitää paikkansa: rakasta kärsi ja unhoita. Monet vaan jäävät siihen rakasta-kärsi vaiheeseen vaikka siitä ei ole kenellekään mitään iloa. Sanonta siperia opettaa pitää sekin paikkansa. Jos lapsuuttaan kipuileva aikuinen mies jätetään ilman äidillistä hoivaa (nalkutus-katuminen-anteeksianto-ongelmakäyttäytyminen-nalkutus-katum...) ja elämän perusasiat jäävät pikkuhiljaa miehen omaksi huoleksi, voi silmät avautua. Ei auta yhtään jos nainen jatkaa sitä nalkutusta johon äiti jäi. Mies ei sillä kasva. Ymmärtäkää se jo hyvät naiset.
Asia on pätevä myös siten että ongelmakäyttäytyjä on nainen, mutta naisena peilaan herkimmin oman sukupuoleni kannalta.
Olen seurannut ongelmasi aiheuttamaa keskustelua ja se on varsin kiinnostavaa miehen kannalta katsoen.
Itse tykkään pornosta, lähinnä tavanomaisesta heterotavarasta ja parini samoin. Se kiihottaa ja antaa virikkeitä.
Olet saanut aikamoisen henkisen "tällin" ja tunnet itsesi ehkä tarpeettomaksi miehellesi ja se on aiheuttanut inhon tunteita jne.
Keskustelen mielelläni kanssasi asiasta vaikkapa e-maililla jos sinulla sellainen on?
Yst. terv Jallu50
Joskus kun sain netin käyttööni ja juttelin kolmen miehen kanssa hyvistä osoitteista, niin
nämä kertoivat jonkun porno-osoitteen, mutta perään sanoivat, että ei he suosittele, koska siellä on tosi sairasta touhua. Yksi oli jopa asentanut jonkinlaisen eston, etteivät lapset vahingossakaan pääse niille sivuille ja muut olivat sitä mieltä, että siellä ei enää tarvitse käydä, oli se niin sairasta. Siis löytyy myös miehiä, jotka saavat kiksejä normaalista elämästä.
Et taitanut ymmärtää, että alkuperäinenkin hyväksyy ns. normaalipornon, mutta nyt on kysymys sairaasta pervoilusta. Oletko koskaan käynyt edes katsomassa mitä se pitää sisällä, jos esim. kaksi naista kakkaa toistensa suuhun, niin mitä virikkeitä sinä ja vaimosi siitä saatte.
En tunnistanut itseäni tuosta kirjoituksesta. En kyllä ole kokenut olevani marttyyri. Kyse on kohdallani enemmänkin siitä, että asiat täytyy ensin selvittää itselleen ja aina on myös syytä reflektoida oma toimintansa. En voi missään asiassa aina suoralta kädeltä sanoa olevani 100% oikeassa tai täysin syytön. Ottaa aikansa hahmottaa tilanne, varsinkin jos toinen on pitkään salaillut ja tuntemukset ovat olleet lähinnä intuitio siitä, että jotain on pielessä. Minä ainakin hankin aina todisteet, ennenkuin päätän, kuinka asia on ja otan asian keskusteluun toisen osapuolen kanssa. En myöskään nalkuta, koska mielestäni aikuisen ihmisen kanssa pitää voida puhua tasavertaisina.
Tosin mieheni kyllä kovin herkeästi on tilanteessamme omaksunut marttyyrin roolin. Minä kun en jaksa ymmärtää ja hyväksyä hänen mukavaa pikku harrastustaan ja touhujaan kaikenmaailman seksilelujen (sähköshokki yms.) kanssa. Voi reppanaa, kun on saanut näin tylsän ja rajoittuneen vaimon. Hellanlettas sentään!
Olen jo aikaa sitten oivaltanut, että ainoa, joka on vastuussa minun onnellisuudestani, olen minä itse. Ja kaikesta huolimatta, olen kuitenkin pohjimmiltani onnellinen, usko tai älä.
Rakkaus ei ole minulle nytkään kirosana, mutta jotta toista voisi rakastaa, pitäisi ensin pystyä kunnioittamaan. Varmaan uskot, että on aika vaikea kunnioittaa ko. tavalla käyttäytyvää aikuista.
Minulla ei ole mitään aikomusta upota hänen mukanaan, mutta ei kyllä voimiakaan ruveta terapoimaan tai pönkittämään tai edes hyväksymään hänen toimiaan. Aion suunnata voimani itseni ja lasteni hyvinvoinnin takaamiseen. Roikkukoon mies perässä miten lystää, minä en jaksa enää panostaa suhteeseen, enkä halua hänen koskevan itseeni.
kumminkin kutsuta asioita niitten oikeilla nimityksillä.Vaikka olenkin samaa mieltä kanssasi että mitä tahansa moskaa ei tarvitse sulattaa niin käytöksesi kyllä antaa melko hyvän kuvan kyvyistäsi seksi asioissa.Olettaisin niitten olevan melko olemattomat.Niitä miehiä on kyllä paljon joitten et anna koskea itseesi.Olet myös itse valinnut porsaasi.Että vakka valitsee kantensa ei ole mikään olettamus vaan tosiasia.
Luiksä sen mun edellisen viestin alun, siinä luki että Hieman yleisemminkin ajateltuna. Käsittääkseni en osoittanut sua syyttävällä sormella, vaan ihmettelin miten naiset YLEENSÄ antavat kaiken tapahtua. En sanonut että SINÄ tekisit niin, ja kommentistasi päätellen olen aivan oikeassa.
Tsemppiä sulle.
Kertoisitko vähän tarkemmin, mitä oikein tarkoitat käytökselläni ja asioiden oikealla nimityksellä? En tiedä miten tarkkaan olet lukenut tähän keskusteluun liittyvät viestini, mutta vähän ihmettelen nopeaa diagnoosiasi kohdallani.
Olen aina pitänyt itseäni melko vahvasti seksuaalisena ihmisenä. Seksi on ollut tärkeä osa suhdettammekin. Ehkäpä "lääkärinä"?, myös näet jonkinlaisen prosessin tai psyykkisen kehityskulun tavassani hahmottaa ja prosessoida tätä asiaa, josta on jossain vaiheessa matkan varrella tullut ongelma?
Mistähän mahdat päätellä, että niitä miehiä on paljon, joiden en anna koskea itseeni? Suhteemme aikana en kyllä tosin ole antanut muiden koskea itseeni, koska mieheni on ollut se, jota olen halunnut ja joka on minulle riittänyt. Syynä on ollut oma tietoinen järkeen perustuva valintani ja se, etten ole halunnut riskeerata liittoani. Kyse ei ole ollut siitä, etten olisi himoinnut joskus muitakin tai ettei olisi ollut kiusauksia ja tilaisuuksia tarjolla.
Mitä tulee "oman porsaani" valitsemiseen, niin etkö todellakaan näe sellaista mahdollisuutta, että ihmisten taipumukset voivat ajan kuluessa kehittyä eri suuntiin?
Mitähän nyt ehdottaisit asiantuntijana oikeaksi toimintatavaksi puoleltani tässä tilanteessa, kun kerran olet jo pystynyt diagnoosinkin antamaan?
Miksi se on mielenkiintoista miehen kannalta?
Ja kyllä minulla on sähköpostikin, mutta ihan niin itsetuhoinen en kaikesta huolimatta vielä ole, että uskaltaisin sitä jakaa tällaisella areenalla tällaisen keskustelun jälkeen. Kiitos kuitenkin tarjouksesta :)
Olisi ehkä parempi, ettet ainakaan työksesi terapioi muita ihmisiä.
Olen kokenut joskus saman kuin sinä, Ja ajoissa tei siitä lopun keskuteltuani mieheni kanssa attä se sattuu paljon ku heiluu netissä ja imuroi sairasta pornoa. Olen edelleen katkera ja seksielämämme on aika ankeaa, koska en kykene siihen enää normaalisti... Oletko keskustellut miehesi kanssa asiasta? Kannatta keskustella. Tiedän miltä sinusta tuntuu. Paljon jaksamista ja voimia sinulle!! ja laita se miehesi penkin alle!!! Ajattele tässä asiassa itseäsi. niin minäkin tein ja tepsi!
Olemme keskustelleet asiasta, mutta se ei ole tuonut muutosta asiaan. Hän ei millään lailla myönnä, että hänen toimillaan voisi olla mitään vaikutusta minuun.
Olen viime aikoina henkisesti irrottautunut miehestäni ja olen muutenkin ollut aina hyvin itsenäinen nainen. Tällä hetkellä elän omaa elämääni lasten kanssa, vaikka asummekin saman katon alla. En riitele, enkä kiukuttele, käyn töissä ja hoidan oman osani kodin rutiineista. Kaikki on päällisin puolin katsoen toimivaa, mutta enää välillämme ei ole läheisyyttä, eikä seksiä.
Kiitos sinulle vastauksestasi. Jos jaksaisit kertoa tarkemmin tapauksestasi ja siitä kuinka olet selvinnyt, olisin kiitollinen.
Kyllä mulla ajatukset liikkuvat mielessä.
inulla on juuri samanlaisia ajatuksia kuin minulla. Minulla on mennyt itsetunto joka pitäisi saada suh,kot kuntoon... Mieheni ei aluksi ymmärtänyt minua siinä asiaas..en tiedä ymmärtääkö vieläkään, mutta ainakin hän on pysynyt poissa niiltä sairailta sivuilta. onneksi sain sen loppumaan mutta parisuhde ei minun mielestäni ole palannut vaikka hän sanoo rakastavansa minua. En tiedä enää että missä menee pettämisen raja? koska mihet käy niit nettitypyjä katselemassa. Se on niin väärin. minä olen samassa tilassa kuin sinä. En pystynkö edes koskaan normaaliin elämään hänen kanssa mutta pienen lapseni kannalta olisi tärkeäää pysyä yhdessä. kiitos vielä kerran sinullekkin tästä aiheesta. luulin että olen hullu ja ainoa että en hyväksy mieheltäni sellaista. Pitää vain elää päivä kerrallan ja jankuta asiasta kokoajan ja laita sille ehdot! kyllä se miehesi vielä rukoilee polvillaan kun kerjää sinulta seksiä ja kerro miksi et kykene. en kykene minäkään. kun saa jotain muuta ajateltavaa edes vähäksi aikaa niin se helpottaa. En ole selvinnyt tästä tilanteesta kunnolla...
Koen tilanteen sellaiseksi, etten enää todennäköisesti pysty milloinkaan samanlaiseen suhteeseen, kuin mitä suhteemme on ennen tätä kaikkea ollut. Olen loukkaantunut ja minua oikeasti inhottaa niin etten voi ajatella seksiä mieheni kanssa. Tunnen itseni hyljätyksi. Lisäksi mieheni käyttämät sähköiset seksilelut ovat vaikuttaneet sillä tavalla, ettei hän kovin helpolla laukea normaalissa seksissä. On aika kauhea tunne, jos ei pysty tuottamaan toiselle nautintoa. Kai ne sähkölelut ovat jotenkin vieneet herkkyyden. Meidän tilanteeseemme liittyy vielä jotain muitakin inhottavuuksia mieheni puolelta, joita juuri nyt en edes jaksa miettiä. Mietin niitä asioita joskus myöhemmin.
Se että koen jääneeni toiseksi monella tapaa, on johtanut myös siihen, että voisin hyvnkin ajatella fyysistä suhdetta jonkun muun kanssa. Aiemmin en olisi voinut kuvitellakkaan sellaista.
Perässäni on jatkuvasti juossut ja juoksee edelleenkin miehiä, jotka tuntuvat olevan melko sinnikkäitä, vaikka en ole koskaan antanut aihetta sellaiseen. Olen aina rehellisesti kertonut olevani varattu perheellinen nainen. Nyt kuitenkin tämän kaiken myötä huomaan nauttivani näiden miesten huomiosta ja tunteesta, että olen oikeasti haluttu. Olen muodokas ja aistikas nainen ja miksi, tilanteen ollessa tällainen, enää kieltäytyisin vähän enemmästäkin. Kuitenkin kaipaan seksiä.
Miten sinä sait selville/huomasit miehesi harrastuksen? Miltä sinusta tuntui silloin? Miten hän suhtautui, kun keskustelitte asiasta?
Miltä sinusta tuntuu nyt? Miten aiot jatkaa täst'edespäin?
luulin mihestäni se oli antanut kaikki cd:t jossa oli pornoa oli antanut kavarilleen jolla ei ollut tyttöystävää. ja tietenkin olin hyvilläni siitä että niitä ei meidän asunnossamme ole ja silloin olin raskaana. Kuitenki eräs kaunis kesäilta mieheni oli iltavuorossa töissä ja päätin mennä nettiin surffailemaan nettiin. huomasin sivuhistoriassa outoja sivuja ja avasin ne. Menin täysin shokkiin! kuvina nuoria tyttöjä ja yms muuta.... Se tuntui sydäntä raapaisevalta. Tunsin itseni petetyksi... en puhunut mieheni kanssa ainakaan kahteen päivään... sitten elokuussa synti pieni vammainen lapsi joka oli tosi vaikea kokemus ja asiat kesäisestä alkoiu taas mieltä painaa. mieheni lupasi olla ennä katsomatta pornokuvia.... luotin häneen... mutta koitti talvi ja ennen joulua pääti lähteä ystävieni kanssa baariin ensimmäistä kertaa tyttöni syntymän jälkeen. Lähdin myöhään baarista ja katsoin varsin tietokoneen tiedostoja ja löyti pari kappaletta pornoelokuvaa,jotka se oli imuroinut netistä. Ajattelin että siinäpä se luottamus oli. huusin ja melskasi ja kirosin... vaikka se on minu tietääkseni katsonut vain pari kertaa (koska laitoin asian loppuun) olenko aika hirveä ihminen... Kyllä minuaki baarissa miehet kehuu ja sanoo kauniiksi vaikka olen tavallinen nuori nainen ja äiti. Se tuntuu hyvältä... Oman mieheni suusta ei paljoa kehuja tulee, jos tulee niin siihen on pitänyt vähän vihjasta Minäki pidä muuten seksistä mutta se ei toimi ja toimiiko enää ikinä. asiat rullaavat päivästä päivään kun mies on kotona mutta kun hän on töissä ja olen lpseni kanssa kotona ja teen kotihommia saan ajatukseni muualle.