miten 14.v lapsi voi auttaa äitiään eron jälkeen arjessa?

asdfghgfdsasdfgh

jups, oon googlesta ettiny mutta aina tulee jotain "miten lasta voi auttaa vanhempien erossa", eli äiti ja iskä eros n. 3 kk sitte ja iskä muutti pois.

meillä on 7 kk koiranpentu ja se on mun ja hoidan sitä. äidin ei tarvi tehdä sille mitään, joskus se tarjoutuu käyttämään sitä lenkillä, ei muuta. siitä ei pitäis tulla mitään rasitusta, eihän?

ja sitten mä imuroin kaks kertaa viikossa ja kerran luutuan, ja muutenki pidän tasot siistinä ja siivoan pois kaikki. äitille jää pyykkien laitto, tiskikoneen tyhjennys ja täyttö ja ruuan tekeminen.
siivoan myös auton joka viikko. äiti leikkaa nurmikon.

yritän olla reipas ja kaikkea vaikka välillä en jaksais.
joskus sanon äitille että voisiks joskus vaikka imuroida tai käyttää matot ulkona nii se alkaa että anteeks ku oon olemas ja suuttuu. en enää oo sanonu ku suuttuu ihan hulluna.

ja vaikka kuinka yritän että kaikilla ois kiva ja hyvä olla kotona nii silti saan haukkuja, pikkusiskoltani - ja äiti ei aina edes huomaa.

tiedän, äidillä on varmaan jotain taloudellisia huolia ja kaikkea sellaista mutta,
voinko mä auttaa enään enempää? missään enempää?

tuli mieleen ku katoin sivusilmällä äitin facebook-keskusteluja nii siellä joku kysy että miten oot onnistunu arjen pyörittämisessä; nii kysyin äitiltä että mitä tässä on ongelmaa nii se oli hiljaa. nii miten voisin olla avuksi enemmän?

kiitos sulle joka vastaat :)

39

334

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • xym

      Äidilläsi on nyt raskas elämänvaihe menossa. Hienoa että olet niin ajattelevainen tyttö. Pikkusiskollasi samoin on isää ikävä, teillä melemmilla on ehkä aiheettomiakin syyllisyydentunteita isän lähdöstä jne. Hienosti teet osuutesi, ja samalla opit taloustöitä ja vastuuntuntoa.
      Laitapa pikkusisko tyhjentämään tiskikone jos hän on jo yli kymmenen?
      Meillä se nimenomaan on lasten homma, itseäni nyppisi tehdä sellaista perusrutiinia päivittäin.
      Sinulla on ikäsi puolesta oikeus käydä neuvolapsykologin luona juttelemassa (ilmaiseksi) jos tuntuu, että mieltä painaa, etkä saa vastauksia keneltäkään kysymyksiisi. Hyvää jatkoa teille, kyllä äitisikin varmaan lähikuukausina piristyy.

      • "14-v. lapsi"

        Missä kohdassa sanotaan, että aloittaja on tyttö ?


    • mies maalta

      Teillä on vaikea elämäntilanne. Äidillä on varmaan pinna tiukalla..
      Teidän lasten ei pidä kantaa syyllisyyttä vanhempien erosta. Se ei
      ole teidän vika/syy. Jos ylipäätään voidaan ketään syyttää.

      Hienoa, että sulla on koira! Muista että sille voi myös kertoa iloisia ja
      surullisia asioita. Eikä varmasti suutu mistään.. Minullakin oli
      samojedi, joka oli uskollinen ystävä loppuun saakka.

      Päivä kerrallaan eteenpäin. Aikaa myöten helpottaa kun saa asioihin
      etäisyyttä. Kotitöitä teet vaan jatkossakin.

    • eroperheestä

      Sulla on hieno asenne, koita jaksaa! Äitilläsi on nyt vaikeeta, vaikkei se ehkä teille lapsille siitä puhu. Äitisi saattaa ottaa ehdotuksesi imuroimisesta nyt arvosteluna, vaikket sitä niin tarkottaisikaan. Anna äitillesi aikaa surra, kyllä ne kotihommat tulevat tehdyksi, jos ei heti, niin sitten myöhemmin.
      Äitillenne te olette tuki ja turva, teidän takianne hän yrittää tehdä mahdollisimman paljon. Se, että te olette olemassa on varmasti äitillenne kaikkein tärkeintä. Tietenkin häntä surettaa ja vihastuttaa, ettei isänne ole enää hänen elämänkumppaninsa vaikka isänne on aina teidän isänne ja pysyy mukana teidän lasten elämässä.
      Muista kuitenkin, että teillä lapsillakin on oikeus surra perhettä, joka ei ole enää samanlainen kuin ennen. Voit joskus kertoa äitillesi, jos sua vihastutta tai olet surullinen. Äitisi varmasti sen ymmärtää ja tietää, ettei muutokset elämässänne koske vain häntä vaan myös teitä lapsia.
      Kaikkea hyvää sulle ja siskollesi, ja muista että koulun kautta saat aina apua, jos haluat keskustelle tilanteestasi jonkun ulkopuolisen aikuisen kanssa. Niin mäkin tein kun mun vanhempani erosivat kun mä olin 12 v. (esim. ussan ope, terveydenhoitaja tai kuraattori). Pidä myös hauskaa kavereittesi kanssa ja mahtavaa olisi, jos sulla olisi joku ystävä jonka kanssa puhua kaikista sua askarruttavista asioista. Isot halit sulle!!

    • gmckgk

      ei millään pahalla,mutta omasta mielestäni ei ole lapsen työ hoitaa/lohduttaa äitiä! on toki hienoa että teet omat osuutesi kotitöistä ja olisit valmis hoitamaan enemmänkin mutta olet vasta lapsi ja mielestäni sinun ei pitäisi stressata tuommoisista asioista,todella harmi että olet joutunut :/

      jos vaikka juttelet äitisi kanssa näistä asioista ja kerrot miltä sinusta tuntuu

    • voi lapsi raukka

      Voi sinua. Ei lapsen tehtävä ole auttaa vanhempia selviämään erostaan, teillä on roolit jotenkin nyt sekaisin. Äitisi tehtävä olisi tukea sinua. Sinun tehtäväsi olisi huolehtia siitä, että ehdit tekemään läksyt ja tavata ystäviäsi. Elää normaalia nuorten elämää. Ei se haittaa, vaikka koti ei olisi aina tiptop. Jos äidillesi on normaalit kotityöt ylivoimaisen vaikeita, niin kuulostaa siltä, että hän on masentunut. Hänen pitää itse hakea apua itselleen, ei sinun kuulu hänestä koko ajan huolta kantaa.

      Onko sinulla ketään, jolle voisit puhua asiasta? Isovanhempia? Onko äidilläsi sisaruksia? Mitä jos ottaisit heihin yhteyttä ja rohkeasti kertoisit, mikä teillä on tilanne kotona. Apua varmasti saisit heiltäkin. Ennenkaikkea äitisi pitäisi nyt ottaa itseään niskasta kiinni. Elämä jatkuu eron jälkeen. Erilaisena, mutta elämisen arvoisena.

    • Lapset unohdetaan

      Niin vaan valitetavasti käy eroissa, että eronneet käyvät omaa sieluaan läpi ja lapset ovat peloissaan, joten yrittävät oman ymmärryksensä mukaan auttaa.
      Eräs lapsi kertoi, kuinka äiti oli ollut allapäin ja puhumatta jopa lapsilleen. Nämä pienet alle kymmenvuoriaat sisarukset eivät osanneet edes nukkua ja päättivät piirtää äidilleen välittämistään piirroksia yöllä ja antoivat ne aamulla äidille, jonka huulilla näkiät hymyn ja saivat halauksen, jota kipeästi kaipasivat.

      Irsekin olen valvonut peläten vanhempieni riitoja lapsena, se vaikutti koulunkäyntiin negatiivisesti, sillä eihän väsynyt lapsi jaksa pelkonsa vallassa tehdä koulutyötä. Erottu ei, mutta riidat ja häviämiset olivat kammottavia. En ole koskaan niistä täysin yli päässyt ja hiertävät meidän sisarusten elämää vielä kymmenien vuosien päästä.
      Meillä harrastetiin pelottelua myös itsemurhilla ja hävittiin, voitteko kuvitella pienen lapsen pelon tällaisesta, se jättää jälkensä.
      Ulkopuolelle näyteltiin aina tasapainoista perhettä, totuus oli kuitenkin toinen ja salattu asia. Nyt ehkä jotakin riidan syistä luulen ymmrtäväni ja siihen olisi todella tarvittu lääketieteellistä apua. Mutta avun hakeminen tällaiseen koetaan nolona asiana, vaikka tässäkään tapauksessa vain olosuhteet olivat tehneet tilanteen riitaiseksi, valtavat tressaavat asiat.

    • Äiti minäkin

      Hei! Olen itse äiti ja juuri eroamassa, tyttäreni on 14 vuotias, kohta 15v. Mielestäni sinä olet ollut tosi reipas, ehkä liikaakin!!! Äitisi pitää itse etsiä aikuista juttukaveria jolle purkaa omia huoliaan ja omaa pahaa oloaan. Ja myös sinä tarvitset juttuseuraa, mielellään aikuisesta joka ei ole "liian lähellä". Meillä tyttäreni pyysi itse että hän haluaa käydä juttelemassa terapeutin kanssa, koska ei halua rasittaa minua kun näki että minullakin on paha olla. Vieraalle ihmiselle on helpompi puhua ja ainakin tyttöäni se auttoi paljon.
      Ja muista että sinullakin saa olla paha olo !!! Ja muista myös se että vanhempiesi ero ei ole sinun tai pikkusiskosi syytä, vaan erot johtuvat aikuisten omista jutuista. Ja se vaan on niin että äidilläsi on aikansa paha olla etkä sinä ole siihen syypää etkä välttämättä tekemällä kaikkea voi edes auttaa siihen pahaan oloon. Meilläkin on mennyt vasta 2 kk siitä kun lasten iskä muutti pois, ja siinä on totuttelemista kun ollaan kolmistaan ja kahden koiran kanssa. Vanhassa kodissakin kun tulee kaikki muistot mieleen.
      Toivon sinulle, siskollesi ja äidillesi kaikkea hyvää!!! Muista että on paljon muitakin jotka ovat samassa tilanteessa, ja pyydä apua vaikkapa Mannerheimin lastensuojeluliiton nuorten puhelimesta! Tsemppiä!!!

    • hilla*

      No kuule, älä enää tee enempää, ettei äitisi tuntisi itseään tarpeettomaksi ;). Teet jo nyt todella paljon. Voit kyllä sanoa äidillesi, että teet kaikkesi, jotta teillä kaikilla olisi hyvä olla. Kumma, ellei hän huomaa siinä mitään erikoista... Yleensä äidit pyrkivät ajattelemaan noin.

      Äidilläsi on varmasti vaikeaa, mutta väistämättä myös sinulla sekä pikkusiskollasi. Pyri juttelemaan äidillesi kaikenlaista. Muistele menneitä. Kysele mitä teit lapsena. Myös mitä äitisi teki. Ehdota, että tekisitte yhdessä jotain kivaa. Menisitte leffaan, uimaan, tai vaikkapa tekisitte yhdessä pizzaa ja vuokraisitte sen leffan.

      Pikkusiskollesi sanot, ettei sinua haukuta - eikä ketään muutakaan. Se on ilkeää ja tuntuu pahalta. Keksi siskosi kanssa jotain tekemistä, mistä hän tykkää. Näin pääset hänen suosioon :). Vaikka meidän ydinperheellämme meni huonosti monta vuotta, niin kolme tytärtäni (jokaisella 2v ikäeroa) tulivat aina toimeen keskenään ja pitivät toistensa puolta. Ehkä vähän liikaakin. Vanhin toimi varaäitinä (joka lienee sinunkin kohtalo?) kun keskityin huonoon parisuhteeseeni ja se vei kaikki voimat.

      En usko, että äitisi facebook-keskusteluillaan tarkoittaa oikeasti "arjen pyörittämisellä" arjenpyörittämistä. Hän sanoo niin vain pitääkseen etäisyyttä ystäviinsä. Hän ei "voi" tavata ketään, koska aika ei muka riitä. Oikeasti hän haluaa mietiskellä, koota itseään ja olla omissa oloissaan. Näin on tapahtunut minulle ja kaikille tuntemilleni eronneille, niin naisille kuin miehille.

      Itse erosin vuosi sitten lasteni isästä. Nuorin, sinua vuoden vanhempi lapseni asuu vielä kanssani. Hän ei tee mitään viikottaisia kotitöitä. Hän tarvitsee kotitöihin inspiraation :). Sitten ne sujuvatkin kaikki putkeen ja käden käänteessä.

    • Ole lojaali molemmil

      On hirrrveän surullista, että on vanhempia, jotka eivät ole kasvaneet aikuiksiksi. On hienoa, että sinä jaksat olla äitisi apuna ja tukena, mutta se ei kuulu sinun ikäisellesi vaan toisin päin: äitisi (niin kuin isäsikin) kuuluu olla sinun tukenasi ja turvanasi, kun perhe hajoaa.

      Hajoaminen taas voi olla joko hyvä tai huono juttu riippuen siitä, miten ne perheen aikuiset ihmiset pystyvät asiansa klaaraamaan. Isompi lapsi voi olla kiltti, auttavainen ja käyttäytyä niin, että ei aiheuta lisäpaineita ja -huolia, mutta vastuunkanto ei kuulu lapselle eikä nuorelle.

      • ,.--.,

        Aikuisuuteen kuuluu myös sureminen ja voimattomuus silloin kun on vaikeaa. Kuten myös epätäydellisyys. Ihannetapauksessa aikuinen pystyy tukemaan myös lapsia ja nuoria erossa, mutta harvoin näin tapahtuu. Se ei johdu kuitenkaan siitä, että aikuinen ei ole kasvanut aikuiseksi, vaan siitä, ettei hän tilapäisesti jaksa kantaa kuormaansa. Mikä puolestaan on hyvin inhimillistä ja ymmärrettävää. Aikuinen ei ole kone, joka toimii kaikissa tilanteissa ihanteellisesti.


      • Vanhemman vastuu
        ,.--., kirjoitti:

        Aikuisuuteen kuuluu myös sureminen ja voimattomuus silloin kun on vaikeaa. Kuten myös epätäydellisyys. Ihannetapauksessa aikuinen pystyy tukemaan myös lapsia ja nuoria erossa, mutta harvoin näin tapahtuu. Se ei johdu kuitenkaan siitä, että aikuinen ei ole kasvanut aikuiseksi, vaan siitä, ettei hän tilapäisesti jaksa kantaa kuormaansa. Mikä puolestaan on hyvin inhimillistä ja ymmärrettävää. Aikuinen ei ole kone, joka toimii kaikissa tilanteissa ihanteellisesti.

        Just. Mutta kun aikuinen on aikuinen (jos on, pelkkä ikä ei sellaiseksi tee) ja lapsi on lapsi, niin kumman kuuluu kantaa vastuu siitä, että asiat hoituvat, sujuvat ja etenevät elämässä niin, että lapsi / nuori ei joudu vastuun kantajaksi ja liian koville tilanteessa, niin kuin aloittaja kertoo ?

        On paljon ns. aikuisia, jotka eivät pysty hallitsemaan edes omaa elämäänsä, miten silloin otetaan haltuun vastuun kanto lasten elämästä, kun omaa näkemystä, katsomusta, kokemusta ... ei ole. Sellaiset ihmiset eivät tarvitsisi perillisiä ollenkaan, jotka pakenevat jaksamattomuuden tms. tekosyyn taakse omaa osaansa.

        Lapsi ei ole ikinä syyllinen tilanteisiin, eikä lapsen tulisi ikinä kärsiä niistä kohtuuttomasti. Jos aikuinen on kasvanut aikuiseksi, niin lasta hän ei pane sijaiskärsijäksi vaan "suree" ja "on voimaton" niin, että se ei ole painolasti lapselle.

        Mikään muu ei ole inhimillistä ja ymmärrettävää.


      • ,.-.,
        Vanhemman vastuu kirjoitti:

        Just. Mutta kun aikuinen on aikuinen (jos on, pelkkä ikä ei sellaiseksi tee) ja lapsi on lapsi, niin kumman kuuluu kantaa vastuu siitä, että asiat hoituvat, sujuvat ja etenevät elämässä niin, että lapsi / nuori ei joudu vastuun kantajaksi ja liian koville tilanteessa, niin kuin aloittaja kertoo ?

        On paljon ns. aikuisia, jotka eivät pysty hallitsemaan edes omaa elämäänsä, miten silloin otetaan haltuun vastuun kanto lasten elämästä, kun omaa näkemystä, katsomusta, kokemusta ... ei ole. Sellaiset ihmiset eivät tarvitsisi perillisiä ollenkaan, jotka pakenevat jaksamattomuuden tms. tekosyyn taakse omaa osaansa.

        Lapsi ei ole ikinä syyllinen tilanteisiin, eikä lapsen tulisi ikinä kärsiä niistä kohtuuttomasti. Jos aikuinen on kasvanut aikuiseksi, niin lasta hän ei pane sijaiskärsijäksi vaan "suree" ja "on voimaton" niin, että se ei ole painolasti lapselle.

        Mikään muu ei ole inhimillistä ja ymmärrettävää.

        Ainakaan minun ymmärrykseni mukaan ap:n äiti ei ole asettanut ap_tä "sijaiskärsijäksi". Myöskään ap ole joutunut liian koville, koska kyselee miten voisi auttaa äitiä lisää.

        Aikuisen oikeasti syyllistämällä joku - vaikkapa tässä äiti, ei voiteta yhtään mitään. Jos ja kun on ongelmia, ne pitää selvittää. Syyttelyllä ei selvitetä mitään.

        Ihminen on aikuinen sitten, kun hän osaa ottaa vastuuta itsestään ja tarvittaessa toisista. Ap osoittaakin toiminnallaan ilmiselvää aikuisuutta. Se ei ole ollenkaan huono asia.

        Nykyisin suurin riski nuorelle on joutua elämään vanhempien valmiiksi siloittamaa elämää. Puhutaan "curling" vanhemmuudesta: vanhemmat tekevät kaikkensa, ettei nuori tai edes aikuinen lapsensa joutuisi kokemaan mitään "pahaa" tai vaikeaa. Lapsen täytyy saada kaikki - ainakin sellainen minkä vanhemmat kokevat lapselle hyväksi. Vaikka lapsi olisi jo 20 -tai 30 ikäinen.

        Pitäisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, MITEN vaikeistakin asioista voi selvitä kuin etsiä syyllisiä ja miettiä ihanteita.


      • Kenen syy ?
        ,.-., kirjoitti:

        Ainakaan minun ymmärrykseni mukaan ap:n äiti ei ole asettanut ap_tä "sijaiskärsijäksi". Myöskään ap ole joutunut liian koville, koska kyselee miten voisi auttaa äitiä lisää.

        Aikuisen oikeasti syyllistämällä joku - vaikkapa tässä äiti, ei voiteta yhtään mitään. Jos ja kun on ongelmia, ne pitää selvittää. Syyttelyllä ei selvitetä mitään.

        Ihminen on aikuinen sitten, kun hän osaa ottaa vastuuta itsestään ja tarvittaessa toisista. Ap osoittaakin toiminnallaan ilmiselvää aikuisuutta. Se ei ole ollenkaan huono asia.

        Nykyisin suurin riski nuorelle on joutua elämään vanhempien valmiiksi siloittamaa elämää. Puhutaan "curling" vanhemmuudesta: vanhemmat tekevät kaikkensa, ettei nuori tai edes aikuinen lapsensa joutuisi kokemaan mitään "pahaa" tai vaikeaa. Lapsen täytyy saada kaikki - ainakin sellainen minkä vanhemmat kokevat lapselle hyväksi. Vaikka lapsi olisi jo 20 -tai 30 ikäinen.

        Pitäisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, MITEN vaikeistakin asioista voi selvitä kuin etsiä syyllisiä ja miettiä ihanteita.

        Omien lasteni kouluajoilta jäi kytemään ajatus, miksi ihmeessä vanhempia ei saa koskaan syyllistää?

        Perheoloista johtuu useimmiten se, että lapsen koulunkäynti ei onnistu. Jos kotona ei vaadita lapselta mitään, niin koulukaan ei saa vaatia. Kouluhäiriköiden vanhemmat ovat juuri heitä, jotka eivät vaadi itseltään eivätkä jälkikasvultaan, mutta kaikki heidän vaateensa tulee täyttää esim. koulumaailmassa.

        Jos aikuinen ei tiedä, pysty, kykene ... vaatimaan, opettamaan, ohjaamaan, kasvattamaan omia perillisiään, niin syy on aikuisen. Käypä kysymässä tai tarjoamassa ongelmien ratkaisumalleja sellaisille, joiden näkemykset liikkuvat vain ja ainoastaan omasta nenästä omaan napaan. Ehkäpä asia sitten selvenee sullekin.


      • tarja*
        Kenen syy ? kirjoitti:

        Omien lasteni kouluajoilta jäi kytemään ajatus, miksi ihmeessä vanhempia ei saa koskaan syyllistää?

        Perheoloista johtuu useimmiten se, että lapsen koulunkäynti ei onnistu. Jos kotona ei vaadita lapselta mitään, niin koulukaan ei saa vaatia. Kouluhäiriköiden vanhemmat ovat juuri heitä, jotka eivät vaadi itseltään eivätkä jälkikasvultaan, mutta kaikki heidän vaateensa tulee täyttää esim. koulumaailmassa.

        Jos aikuinen ei tiedä, pysty, kykene ... vaatimaan, opettamaan, ohjaamaan, kasvattamaan omia perillisiään, niin syy on aikuisen. Käypä kysymässä tai tarjoamassa ongelmien ratkaisumalleja sellaisille, joiden näkemykset liikkuvat vain ja ainoastaan omasta nenästä omaan napaan. Ehkäpä asia sitten selvenee sullekin.

        Vanhempia ei saa syyllistää - koska ketään ei saa. Ei edes lapsia :). Se ei auta eikä paranna mitään.

        Ja on ihan puuta heinää, että pelkästään vanhemmat kasvattaisivat lapsiaan. Kouluikäisenkään perässä ei vanhemmat voi olla koko ajan kyttäämässä, ohjaamassa ja opettamassa. Mitä vanhemmaksi lapsi tulee sitä varmemmin vanhempien vaikutusvalta häneen laskee.


      • tarja*
        ,.-., kirjoitti:

        Ainakaan minun ymmärrykseni mukaan ap:n äiti ei ole asettanut ap_tä "sijaiskärsijäksi". Myöskään ap ole joutunut liian koville, koska kyselee miten voisi auttaa äitiä lisää.

        Aikuisen oikeasti syyllistämällä joku - vaikkapa tässä äiti, ei voiteta yhtään mitään. Jos ja kun on ongelmia, ne pitää selvittää. Syyttelyllä ei selvitetä mitään.

        Ihminen on aikuinen sitten, kun hän osaa ottaa vastuuta itsestään ja tarvittaessa toisista. Ap osoittaakin toiminnallaan ilmiselvää aikuisuutta. Se ei ole ollenkaan huono asia.

        Nykyisin suurin riski nuorelle on joutua elämään vanhempien valmiiksi siloittamaa elämää. Puhutaan "curling" vanhemmuudesta: vanhemmat tekevät kaikkensa, ettei nuori tai edes aikuinen lapsensa joutuisi kokemaan mitään "pahaa" tai vaikeaa. Lapsen täytyy saada kaikki - ainakin sellainen minkä vanhemmat kokevat lapselle hyväksi. Vaikka lapsi olisi jo 20 -tai 30 ikäinen.

        Pitäisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, MITEN vaikeistakin asioista voi selvitä kuin etsiä syyllisiä ja miettiä ihanteita.

        Nimenomaan syyttelyllä ei selvitetä ongelmia. Vaan se päinvastoin pahentaa ongelmia.


      • tarja*
        Vanhemman vastuu kirjoitti:

        Just. Mutta kun aikuinen on aikuinen (jos on, pelkkä ikä ei sellaiseksi tee) ja lapsi on lapsi, niin kumman kuuluu kantaa vastuu siitä, että asiat hoituvat, sujuvat ja etenevät elämässä niin, että lapsi / nuori ei joudu vastuun kantajaksi ja liian koville tilanteessa, niin kuin aloittaja kertoo ?

        On paljon ns. aikuisia, jotka eivät pysty hallitsemaan edes omaa elämäänsä, miten silloin otetaan haltuun vastuun kanto lasten elämästä, kun omaa näkemystä, katsomusta, kokemusta ... ei ole. Sellaiset ihmiset eivät tarvitsisi perillisiä ollenkaan, jotka pakenevat jaksamattomuuden tms. tekosyyn taakse omaa osaansa.

        Lapsi ei ole ikinä syyllinen tilanteisiin, eikä lapsen tulisi ikinä kärsiä niistä kohtuuttomasti. Jos aikuinen on kasvanut aikuiseksi, niin lasta hän ei pane sijaiskärsijäksi vaan "suree" ja "on voimaton" niin, että se ei ole painolasti lapselle.

        Mikään muu ei ole inhimillistä ja ymmärrettävää.

        Jaksan aina ihmetellä miksi lapsi tai etenkin nuori ei saisi kantaa mitään vastuuta mistään. Miksi äidin ja isän pitäisi hoitaa ja "suojella "vastuulta vielä lähes aikuista lastaan? Nuorelle tekee hyvää joutua kantamaan vastuuta - viimeistään teini-ikään tultuaan. Nuorelle pitää antaa vastuuta vähitellen yhä enemmän eikä opettaa olemaan kantamatta sitä. Näin he myös tajuavat, että voivat olla avuksi silloin kun tarvitaan. Nuorelle on sitäpaitsi raskaampaa olla esim. äitinsä lisätaakkana äidin vaikeassa tilanteessa kuin auttaa häntä ja ottaa vastuuta itselleen.

        Kautta aikain on ollut vain hyväksi, että vastuuta jaetaan. Pelkästään äiti, isä, mummo, vaari, setä, täti, sisarukset ovat harvoin kantaneet vastuuta läheisestään yksin. Onneksi, koska se harvoin onnistuu.


      • Revi siitä
        tarja* kirjoitti:

        Vanhempia ei saa syyllistää - koska ketään ei saa. Ei edes lapsia :). Se ei auta eikä paranna mitään.

        Ja on ihan puuta heinää, että pelkästään vanhemmat kasvattaisivat lapsiaan. Kouluikäisenkään perässä ei vanhemmat voi olla koko ajan kyttäämässä, ohjaamassa ja opettamassa. Mitä vanhemmaksi lapsi tulee sitä varmemmin vanhempien vaikutusvalta häneen laskee.

        Kasvatus, joka on huono sana, ohjaus on paree, aloitetaan jo pikkuipanoille. Se on myöhäistä, jos se aloitetaan vasta kouluiän koittaessa.

        Ja oma vanhempi on takuuvarmasti se, joka on perusvastuussa siitä, millaisen pohjan, 'eväät', pikkuihmisille elämään antaa. Muut ovat vain sijaisia ja vierellä kulkijoita ja tukijoita, niin koulu kuin kaverit ym. muoliman immeiset.

        Jos sinä olet missannut oman osasi silloin, kun lapset olivat pieniä, niin sinulla ei todellakaan ole minkäänlaista vaikutusvaltaa lapseen / nuoreen. Parhaat esimerkit vetävät viinaksia yms. kulmilla nykyään kai jo 10 v:sta eteen päin.


      • Kompleksikansaa
        tarja* kirjoitti:

        Nimenomaan syyttelyllä ei selvitetä ongelmia. Vaan se päinvastoin pahentaa ongelmia.

        No selitäpä tämä ihmisille, joille sulla on negatiivispainotteista asiaa ongelmakohdista. Saat puhua vaikka enkelten kieltä, niin sellainen, jonka mielen mukaan et puhu, pitää sitä syyttelynä tai muuna potaskan jauhamisena, jolla ei ole mitään tarkoitusta eikä merkitystä hänen päässään ja elämässään.

        Kaikki eivät kestä vaikeista aiheista puhumista ja se on merkki aikuiseksi kasvamattomuudesta. Eikä kaikkia asioita voi / pidä silotella, paras tapa on olla suora ja rehellinen ja sitä varsinkaan ei kestetä.


      • sandra*
        Kompleksikansaa kirjoitti:

        No selitäpä tämä ihmisille, joille sulla on negatiivispainotteista asiaa ongelmakohdista. Saat puhua vaikka enkelten kieltä, niin sellainen, jonka mielen mukaan et puhu, pitää sitä syyttelynä tai muuna potaskan jauhamisena, jolla ei ole mitään tarkoitusta eikä merkitystä hänen päässään ja elämässään.

        Kaikki eivät kestä vaikeista aiheista puhumista ja se on merkki aikuiseksi kasvamattomuudesta. Eikä kaikkia asioita voi / pidä silotella, paras tapa on olla suora ja rehellinen ja sitä varsinkaan ei kestetä.

        Kaikilla on varmaan työpaikalla ollut tulos- ja kehityskeskusteluja. Tai no, ehkei kaikilla. Mutta ainakin ne, joilla on ollut - ja joilla on hankala persoonallisuushäiriöinen esimies, tietävät, ettei kannata olla ainakaan suora ja rehellinen. Esimies ei missään tapauksessa kestä kritiikkiä, vaikka sen pukisi mitenkä päin enkelten kielelle.

        Persoonallisuushäiriöisiä on vaikka minkälaisia ja ikävä kyllä kaikilla on oma lähipiirinsä. Kotona tai työpaikalla.


      • sandra*
        Revi siitä kirjoitti:

        Kasvatus, joka on huono sana, ohjaus on paree, aloitetaan jo pikkuipanoille. Se on myöhäistä, jos se aloitetaan vasta kouluiän koittaessa.

        Ja oma vanhempi on takuuvarmasti se, joka on perusvastuussa siitä, millaisen pohjan, 'eväät', pikkuihmisille elämään antaa. Muut ovat vain sijaisia ja vierellä kulkijoita ja tukijoita, niin koulu kuin kaverit ym. muoliman immeiset.

        Jos sinä olet missannut oman osasi silloin, kun lapset olivat pieniä, niin sinulla ei todellakaan ole minkäänlaista vaikutusvaltaa lapseen / nuoreen. Parhaat esimerkit vetävät viinaksia yms. kulmilla nykyään kai jo 10 v:sta eteen päin.

        Aivan, mutta niillä eväillä mennään mitä lasten vanhemmilla lähipiirillä on. Jos vanhemmilta puuttuu vaikutusvaltaa itseensä ja toisiinsa, niin kuinka kummassa heillä olisi sitä lapsilleen jakaa?


      • sandra*
        tarja* kirjoitti:

        Jaksan aina ihmetellä miksi lapsi tai etenkin nuori ei saisi kantaa mitään vastuuta mistään. Miksi äidin ja isän pitäisi hoitaa ja "suojella "vastuulta vielä lähes aikuista lastaan? Nuorelle tekee hyvää joutua kantamaan vastuuta - viimeistään teini-ikään tultuaan. Nuorelle pitää antaa vastuuta vähitellen yhä enemmän eikä opettaa olemaan kantamatta sitä. Näin he myös tajuavat, että voivat olla avuksi silloin kun tarvitaan. Nuorelle on sitäpaitsi raskaampaa olla esim. äitinsä lisätaakkana äidin vaikeassa tilanteessa kuin auttaa häntä ja ottaa vastuuta itselleen.

        Kautta aikain on ollut vain hyväksi, että vastuuta jaetaan. Pelkästään äiti, isä, mummo, vaari, setä, täti, sisarukset ovat harvoin kantaneet vastuuta läheisestään yksin. Onneksi, koska se harvoin onnistuu.

        Niinpä niin. Miten sellaiset vanhemmat, jotka harvoin kantavat vastuuta mistään voisivat kantaa sitä lapsistaan ja opettaa heitä elämänsaatossa kantamaan vastuuta itsestään?

        Nämä ovat perusmönkäänmenneitä asioita yhteiskunnassamme, jossa lasten itsenäisyyttä ja aina ylikorostettu ja perheen merkitystä aliarvostettu. Molemmat vanhemmat eivät voi täysipainoisesti käydä töissä sekä täysipainoisesti ohjata/kasvattaa lapsia ja viettää aikaansa heidän kanssaan. Tämä on kehittyneen yhteiskuntamme tabu. Vaikka nykyisin muutama isäkin on jäänyt hoitovapaalle ja vanhempainlomalle, niin se ei riitä.

        Normaalisti lapsi viettää päiväkodissa suurimman osan lapsuudestaan. Pääkaupunkiseudulla yli 10 tuntiakin päivässä. Sen päälle väsynyneet vanhemmat raahaavat väsyneen lapsen kaupan kautta kotiin. Jotenkin nurinkurista kuvitella, että vanhemmilla on suuirn vastuu. Tai onhan se. Mitä pienempi lapsi, sitä pienemmän ajan he viettävät päivittäin vanhempien ja perheen kanssa. Lapsi viedään tarhaan klo 7, haetaan klo 17. Mennään kauppaan, kotiin, syödään ja lapsi menee nukkumaan viimeistään klo 20, jotta hän ehtisi nukkua edes 10h ennen aamuherätystä. Olen kuullut, että lapsia saatetaan jopa estää menemästä nukkumaan, jos toinen vanhempi ei ole vielä tullut töistä kotiin!

        Vastuuta on hyvä jakaa, mutta ihmiset eivät ajattele mitä he oikeastaan tekevät ja kuka heidän lapsiaan kasvattaa, oikeasti. Tosiasiassa lapsia ei usein kasvata kukaan. Siksi ei ole ihme, että 10 vuotiaat notkuvat ulkona tupakoiden ja kaljojen kanssa.


      • Käsittämätöntä
        sandra* kirjoitti:

        Aivan, mutta niillä eväillä mennään mitä lasten vanhemmilla lähipiirillä on. Jos vanhemmilta puuttuu vaikutusvaltaa itseensä ja toisiinsa, niin kuinka kummassa heillä olisi sitä lapsilleen jakaa?

        Sanopa muuta, ja juuri siitä tässä jutussa on kyse: vanhempi ei tunne eikä tiedä vastuutaan eikä velvollisuuksiaan ja syyllistää ei saa, ts. sanoa selvällä suoralla Suomen kielellä, mistä on kyse. Mikä siis neuvoksi ?


    • äiti minäkin

      Joo, teet aika paljon jo nyt kotitöitä, ehkä enemmän kuin kuuluisi. Pikkusisko ja äiti hommiin myös. Pitäkää vaikka jokin työnjakopalaveri kerran viikossa. Sinä olet 14 vuotias, sinun kuuluu saada olla vielä lapsi - vaikka kaikista aikuisista ei olisi vanhemmiksi. Voitko mennä välillä isovanhempiesi tai isäsi luokse koirasi kanssa? Huomaisivat kotonakin kuin paljon teet ja tuet toisia...äidilläsi on varmaatn nyt vaikeaa, vai onko aina lastannut hommat sinun harteillesi? Olitpa tyttö tai poika älä uhraudu toisten piiaksi, elä omaa elämääsi. Ja vaikka koira onkin sinun, on se hyvinvointi ja ulkona käyttäminen koko perheen asia. Ajatteleppa vuosia eteenpäin, kahden vuoden päästä sinulla on jo opiskelupaikan etsintä ja ehkä kotoa muuttaminen. Äitisi ja sisarresi on opittava pärjäämään sitten kun muutat täysi-ikäisenä pois kotoa. Sinulla on täysi oikeus rakentaa omaa elämääsi ja olla onnellinen!

      • seäitee

        Lattioiden siivous kuuluu varmaankin diiliin "kun saan koiran niin huolehdin sen jälkien siivoamisesta itse". Mielestäni ihan OK. Ja onhan omakotitalon siivouksessa, pihan kunnossapidossa jne. ihan oikeasti työtä kahdelle, nyt toinen vain on häipynyt (mies) ja jättänyt surullisen vaimon yksin vastuuseen kaikesta (uuden naisen perään?). Joko lapset auttavat ihan olan takaa tai talosta on luovuttava liian raskaana ylläpitää. Terv. nim. "kokemusta on".


      • Erilainen mutsi
        seäitee kirjoitti:

        Lattioiden siivous kuuluu varmaankin diiliin "kun saan koiran niin huolehdin sen jälkien siivoamisesta itse". Mielestäni ihan OK. Ja onhan omakotitalon siivouksessa, pihan kunnossapidossa jne. ihan oikeasti työtä kahdelle, nyt toinen vain on häipynyt (mies) ja jättänyt surullisen vaimon yksin vastuuseen kaikesta (uuden naisen perään?). Joko lapset auttavat ihan olan takaa tai talosta on luovuttava liian raskaana ylläpitää. Terv. nim. "kokemusta on".

        Mitä se kuuluu sulle, vaikka olisi lähtenyt miehen perään ? Tollasella asenteella ei kannata kehua kokemuksella, se kun ei ole näköjään kasvattanut ja viisastanut yhtään. Jos sulle on talonpito tai elämä liian raskasta, niin se ei tarkoita, että kaikille olisi.


      • seäitee
        Erilainen mutsi kirjoitti:

        Mitä se kuuluu sulle, vaikka olisi lähtenyt miehen perään ? Tollasella asenteella ei kannata kehua kokemuksella, se kun ei ole näköjään kasvattanut ja viisastanut yhtään. Jos sulle on talonpito tai elämä liian raskasta, niin se ei tarkoita, että kaikille olisi.

        Kiitos kommentista, nyt kuudes vuosi menossa miehetöntä taloutta alaikäisten lasten kanssa maalla ja olen perinjuurin kyllästynyt rapistuviin nurkkiin ja loputtomaan työmäärään sekä laiskoihin ja taitamattomiin lapsukaisiini. Netti ja TV kiinnostavat huomattavasti enemmän kuin töissä auttaminen. Näin ihan suomeksi sanottuna. Ikää itsellä on jo liki viisikymmenta, nuorena sitä jaksaisi reippaammin (muistan kyllä itse senkin ajan). Haaveilen päivittäin muutosta helppohoitoisempaan asuntoon, jossa olisi vähemmän neliöitä ja siivottavaa. Uusi koti, uusi elämä, vielä se toteutuu..


      • Paljon nukkuva
        seäitee kirjoitti:

        Kiitos kommentista, nyt kuudes vuosi menossa miehetöntä taloutta alaikäisten lasten kanssa maalla ja olen perinjuurin kyllästynyt rapistuviin nurkkiin ja loputtomaan työmäärään sekä laiskoihin ja taitamattomiin lapsukaisiini. Netti ja TV kiinnostavat huomattavasti enemmän kuin töissä auttaminen. Näin ihan suomeksi sanottuna. Ikää itsellä on jo liki viisikymmenta, nuorena sitä jaksaisi reippaammin (muistan kyllä itse senkin ajan). Haaveilen päivittäin muutosta helppohoitoisempaan asuntoon, jossa olisi vähemmän neliöitä ja siivottavaa. Uusi koti, uusi elämä, vielä se toteutuu..

        Oletko miettinyt, mistä johtuu, että lapsesi ovat "laiskoja ja taitamattomia" ? Miksi he ovat sellaisia ?

        Jaksaisitko itsekin paremmin, jos nukkuisit yöllä ? Yö on ihmisen parasta nukkuma-aikaa ja kunnolliset yöunet takaavat jaksamisen päiväsaikaan, oli lapsi tai aikuinen.


    • wwwwwwwwwwwwwww.....

      Äitisi on hyvä äiti, eikä varmasti jaksa nyt tuossa tilanteessa olla teille lapsille tukena, yritä ymmärtää, mutta älä sinkään liikaa yrit a auttaa ja huolehtia

      Omasta kokemuksesta sanon, että jälkeenpäin on kaduttanut etten omassa kymmenen vuoden takaisessa erossani oikein jaksanut alkuun tarpeeksi huomioida silloin hieman nuorempaa poikaani kuin sinä nyt...Pienempi tytär, työssäkäynti ym. arjen pyörittäminen veivät ajan ja ajatukseni niin tarkkaan.Poikani otti tuolloin kissaanpennun, ja kylläkin huolehti kissastaan .

      Nyt on poikani 21-vuotias yliopisto-opiskelija, olemm e jutelleet joskus noista ajoista, poika sanoo ettei hän mitenkän kärsinyt noista ajoista,alkuun vaan oli kaikilla vaikeuksia tottua uuteen elmäntilanteeseen.
      Kannattaa ottaa yhteyttä esim. kouluterveydenhoitajaan mikäli tuntuu ettet jaksa, sieltä saat apua ja neuvoja, sekä ohjausta eteenpäin asioissasi mikäli tarvetta.
      Voimia sinulle ja perheellesi.

      • Yököttävä myytti

        Toota; mistä tiedät, että hänen "äitinsä on hyvä äiti" ? Kaikki äidit eivät ole hyviä, valitan, vain ihmisiä kaikkine ihmisen virheineen, vikoineen ja vajavaisuuksineen ja joillakin ne ovat sellaisia, että hyvää äitiä ei tule tekemälläkään.

        Äitimyytti on jotenkin korni; äidin pitää olla hyvä, vaikka äiti-ihmisellä ei olisi ainuttakaan sellaista ominaisuutta, joka tekee äidillisen tai edes mahdollisimman inhimillisen ihmisen.

        Mutta kun äitiänsä ei voi valita, niin muuhan ei auta kuin pitää omaansa hyvänä, kun parempaa ei ole annettu ja parasta ei ole olemassakaan.


      • tarja*
        Yököttävä myytti kirjoitti:

        Toota; mistä tiedät, että hänen "äitinsä on hyvä äiti" ? Kaikki äidit eivät ole hyviä, valitan, vain ihmisiä kaikkine ihmisen virheineen, vikoineen ja vajavaisuuksineen ja joillakin ne ovat sellaisia, että hyvää äitiä ei tule tekemälläkään.

        Äitimyytti on jotenkin korni; äidin pitää olla hyvä, vaikka äiti-ihmisellä ei olisi ainuttakaan sellaista ominaisuutta, joka tekee äidillisen tai edes mahdollisimman inhimillisen ihmisen.

        Mutta kun äitiänsä ei voi valita, niin muuhan ei auta kuin pitää omaansa hyvänä, kun parempaa ei ole annettu ja parasta ei ole olemassakaan.

        Tottakai äideillä on vikoja siinä missä isilläkin - ja lapsilla. Kukaan ei ole virheetön. Äiti on hyvä äiti silloin kun hän on riittävän hyvä. Ap:n äiti on riittävän hyvä, koska ap haluaa auttaa häntä.

        Omaa lastaankaan ei voi valita. Hän on sellainen kuin on, kasvaa sellaiseksi kuin kasvaa. Aivan kuten vanhempansa.


      • ??????????+--
        Yököttävä myytti kirjoitti:

        Toota; mistä tiedät, että hänen "äitinsä on hyvä äiti" ? Kaikki äidit eivät ole hyviä, valitan, vain ihmisiä kaikkine ihmisen virheineen, vikoineen ja vajavaisuuksineen ja joillakin ne ovat sellaisia, että hyvää äitiä ei tule tekemälläkään.

        Äitimyytti on jotenkin korni; äidin pitää olla hyvä, vaikka äiti-ihmisellä ei olisi ainuttakaan sellaista ominaisuutta, joka tekee äidillisen tai edes mahdollisimman inhimillisen ihmisen.

        Mutta kun äitiänsä ei voi valita, niin muuhan ei auta kuin pitää omaansa hyvänä, kun parempaa ei ole annettu ja parasta ei ole olemassakaan.

        Tiedäkö, vaikka äiti olisi millainen , hän on kuitenkin oma äiti. En menisi koskaan sanomaan kenellekään lapselle tai nuorelle että sinun äitisi on huono ihminen...

        En tiedä enkä tarviikaan arkemmin. Riittäää että lapsi rakastaa äitiään ja haluaa häntä auttaa...


      • Älli-tälli
        ??????????+-- kirjoitti:

        Tiedäkö, vaikka äiti olisi millainen , hän on kuitenkin oma äiti. En menisi koskaan sanomaan kenellekään lapselle tai nuorelle että sinun äitisi on huono ihminen...

        En tiedä enkä tarviikaan arkemmin. Riittäää että lapsi rakastaa äitiään ja haluaa häntä auttaa...

        Siitähän tässä ei ollutkaan kyse, mitä äidille pitäisi sanoa. Elämää ja sen asioita ei oikein pääse ratkomaan ennen kuin on tarpeeksi tietoa ja käsitystä asioista. Eikö aloittaja kysele täällä juuri sen takia.


      • hohhoijaa...
        Älli-tälli kirjoitti:

        Siitähän tässä ei ollutkaan kyse, mitä äidille pitäisi sanoa. Elämää ja sen asioita ei oikein pääse ratkomaan ennen kuin on tarpeeksi tietoa ja käsitystä asioista. Eikö aloittaja kysele täällä juuri sen takia.

        Mene sinä ällitälli ratkomaan traumojasi jollekin muulle, paremmin kaltaisellesi sopivalle palstalle, ,saivartelet ja takerrut toisten viesteihin, jotka kuitenkin ovat asiaa toisin kuin sinun riidankylväjä- asenteesi..Tosi tyhmää käytöstä, oletettavasti aikuiselta ihmiseltä.....
        Kaipaat huomiota jota vaille ilmeisesti omassa äiti suhteessasi olet jäänyt..:)))


      • Hah !
        hohhoijaa... kirjoitti:

        Mene sinä ällitälli ratkomaan traumojasi jollekin muulle, paremmin kaltaisellesi sopivalle palstalle, ,saivartelet ja takerrut toisten viesteihin, jotka kuitenkin ovat asiaa toisin kuin sinun riidankylväjä- asenteesi..Tosi tyhmää käytöstä, oletettavasti aikuiselta ihmiseltä.....
        Kaipaat huomiota jota vaille ilmeisesti omassa äiti suhteessasi olet jäänyt..:)))

        Heh-heh-hee ... Ota läpyt pois ohimoiltasi, aukaise silmät, korvat ja varsinkin mieli, kuulet, näet ja koet enemmän omilta ahtailta rajoiltasi.


    • aloittajaasdfghjfhk

      kiitos tosi kovasti kaikista vastauksista!

      sitten ku koulu alkaa nii vois varmaanki mennä terveydenhoitajalle jutteleen. tai siis en halua kuitenkaan, että äitille puhuisin.

      mutta kiitos tosi paljon teille :)

    • 3333-i

      kannattaa tosiaan jutella kouluterveydenhuoltajalle ,jos sille tuntuu, hän voi ahjata eteenpäin, esim. sosiaalityötekijälle, joka voi arvioida tilannetta mikäli oma jaksamisesi vaaraantuu.
      Itselläni poika teki kolmetoistavuotiaasta lähtien lähes kaikki ok-talon lumityöt ja kesäisin ajoi ruohikon, hoiti lemmikinnsä ja siivosii oman huoneensa,.Nuorempi oli työssääollessani hoitopaikassa, nuoremman huoltaminen ei mielstäni sisaruksille kuulu, (heillä oli 9v.ikäero) tottakai sisarukset voi joksus tässäkin auttaa.Tein itse vuorotyötä.Kaikki kaupassakäynnit, ruuanlaitot, siivoukset ym hoidin itse.

      ja esim ok-talon korjaus ym. hommat eivät myöskän lapsille kuulu eikä he osaakaan, näihin täytyy kutsua ammattimies.
      14-vuotias voi todellakin auttaa paljon.Saahan ikäisesi jo esim. tehdä palkallista kesätyötä rajoitetusti.
      Hyvä jatkoa Sinulle ja pereheellesi.

    • äidinneuvo

      Olet todella ahkera, reipas ja auttavainen tyttö. Olet tehnyt sinun työsi ja ehkä hieman enemmänkin. Tiedän, koirasta lähtee karvoja ja se sotkee ja sen jälkiä pitää siivota. Onko sinulla koskaa aikaa olla kavereiden kanssa? Onko sinulla ystävää, jonka kanssa voisit keskustella? Oletko keskustellut asiasta pikku siskosi kanssa? Millaiset välit teillä on isänne kanssa? Oletteko usein hänen luonaan? Äidillänne on vaikeaa, mutta kyllä hän selviää, kuten tekin. Aikaa se vaatii. On hyvä, jos löydät jonkin aikuisen jonka kanssa voisit keskustella tästä asiasta. Sinun olisi hyvä ottaa asia puheeksi äitisi kanssa toki äitisi on surullinen niin kuin sinäkin, mutta puhuminen helpottaisi teitä molempia. Voisit vaikka joku ilta mennä äitisi viereen sänkyyn ja sanoa, että haluat jutella ja tiedät että hän on surullinen ja ymmärrät häntä. Voisit vaikka silloin halata äitiäsi ja näyttää, että pidät hänestä sellaisena kuin hän on vaikka isä ei enää asukkaan teidän luona. Kerrot äidillesi miten suuresti arvostat häntä. Nämä ovat niitä sanoja, joita jokainen haluaa kuulla sekä vanhempiensa että lastensa kertomana. Äitisikin pitäisi kertoa samoja asioita sinulle, mutta nyt hän on vielä ns. sumuverhon sisällä ja odottaa sumu hälvenemistä.

      • pojat ei auta?

        mikä tyttö?


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      281
      17958
    2. Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."

      Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist
      Kotimaiset julkkisjuorut
      24
      5730
    3. Ilkka kanerva

      Ilkka Kanerva kuollut 74v
      Turku
      133
      2662
    4. Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."

      Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar
      Kotimaiset julkkisjuorut
      17
      2197
    5. Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä

      Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa
      Maailman menoa
      337
      1805
    6. Pikkaraiskan puhelut

      Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      111
      1063
    7. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      59
      976
    8. Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen

      Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto
      Maailman menoa
      33
      961
    9. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      45
      958
    Aihe